Adventti on vanha perinne, joka omalla kohdallani kulminoituu ensimmäiseen, iloiseen adventtisunnuntaihin. Silloin otan joululautaset esille, teen ensimmäiset joulutortut, laitan kynttelikköön neljä kynttilää, joista ensimmäinen syttyy kun juomme aamukahvit valkeaksi tuukatulta pöydältä. Ensimmäinen kynttilä symbolisoi odotusta.
Riisipuuro kuuluu myös asiaan, mutta tänä vuonna se meinasi mennä plörinäksi, kun huomasin ettei kaapissa ollutkaan Risellaa. Vain riivattuja pitkäjyväisiä riisejä. Onnistui se hyvin niistäkin ja adventtini oli pelastettu -kiitos Arin- joka meinasi että voi sen keittää niistäkin. En päässyt adventtivesperiin, joten hoilasin hoosianna-hymnin katsoessamme televisiointia Kokkolan kirkosta. Kuorosta bongasin heti sukulaistyttöni Mallan 💛
Toisena adventtina hiljennytään kristillisen mallin mukaisesti rukoukseen ja paastoon. Ilmankos se on jäänytkin kohdallani vähän paitsioon:) Toinen adventtikynttilä on jouluilon sytyttäjä. Kolmatta adventtia on vietetty Johannes Kastajan muistoksi ja kynttilä syttyy joulurauhan symboliksi. Neljäs adventti on omistettu Neitsyt Marialle ja silloin sytytämme rakkauden kynttilän.
Marraskuun pimeydessä hoksasin myyjän, joka myi Weisten vanhoja tonttuja, tontturivejä ja joulutauluja, mutta myöhästyin huudosta, mutta hän kokosi minulle lohdutuspaketin samalla rahalla ja eräänä päivänä ennen postilakkoa paketti saapui kotiin. Laatikko oli täynnä huikeita löytöjä. Näillä kuvilla osallistun Color therapy-haasteeseen.
Viimevuosien tonttuovi-hullutukseen en ole lähtenyt mukaan ollenkaan, mutta eräänä päivänä tämä hurmaava pikku tonttu hevosenkenkä ovineen odotti minua kirpputorilla 50 centin huikeaan hintaan, joten lankesin loveen että rämähti. Pientä tuunausta ja oma tonttuoveni on valmis.
Tonttuja värkkään itsekin, joten olen hyvin kriittinen niiden suhteen, tässä otuksessa oli kuitenkin kaikki kohdallaan huovutuksia myöten. Toivotan valoisaa joulunalusaikaa kaikille ja voimia heille jotka kahlaavat raskain askelin kohti suruisaa jouluaan 💛