PÄÄSIÄISTÄ

Munat, mämmit, pajulampaat, noitavainot ja taivaita piehtaroivat pääsiäisämmät kissoineen ovat vilahdelleet kevätpostauksissani jo vuosien ajan. Puputytöt ja kukkopojat ovat jääneet vähän taka-alalle. Lapsena kuvittelin että  pupu liittyi pääsiäiseen sen vuoksi että jänis pyöräytti hankipoikaset jo varhain keväällä. Jänisemo tekee myös heinäpoikaset ja syksyllä vielä sänkipoikasetkin, joten siinä suhteessa jäniksen suuri pääsiäisrooli ei auennut minulle ollenkaan.

Pupuperinne pohjautuu historiaan juurikin hedelmällisyyssyistä. Saksassa tunnettiin suklaamunia tuova pupu jo 1600-luvulla ja sen juuret johtavat esikristilliseen Ostara-juhlaan, Egyptiin ja aina muinaiseen Mesopotaniaan saakka. Keskiajalla saksit palvoivat kevään, aamunkoin, rakkauden ja lisääntymisen jumalatarta Eostrea. Jumalatar otti Ostara-juhlan eli kevätpäivätasauksen aikaan jäniksen muodon ja muni munia,  joita pidettiin hedelmällisyyden ja kasvun taikakaluina. Näin pupujussi yhdistyi monien muiden perinteiden ohessa saumattomasti myös meidän pääsiäiseemme. 

Tämän ihanan pupukynttilän sain pari päivää sitten ystävättäreltä💛 Se istuu pitsiliinalla, joka sain lahjaksi aiemmin toiselta ystävältä:)

Keräilyhulluus ei välttämättä vaadi suuria investointeja, vaikka retroilu on nostanut hintoja. Vanhat paperiset koristeet sykähdyttävät minua aina. Allaoleva kukkoperhe löytyi Raahen PH-kirppikseltä 50 sentillä ja vanha pääsiäisliina kirpputorin tilkkukopasta 25 sentillä. 

Fazerin kukkopurkki sai takavuosina kaverin, joka ei maksanut juuri mitään ensimmäiseen verrattuna. Kukko kuuluu pääsiäisperinteeseen muutenkin kuin ruokana. 

Raamatunhistoria kertoo, että vangitsemisyönä Jeesus sanoi Pietarille: Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät. Pietarin uhosi etten ikinä, mutta siitä huolimatta näin kävi, pelko oli uskoa suurempi. Näin kukosta tuli valveilla olon  ja valppauden symboli, jonka vuoksi se koristi aiemmin myös kirkontorneja. Jos kirkonkukko kallistui tai peräti putosi - seurasi kolme onnettomuutta! Kukkokin liittyy pääsiäiseen munimisperinteen vuoksi, sillä se munii lauantain ja sunnuntain välisenä yönä suklaamunia lasten lakkeihin:)

Tämä uljas kukko on muninut minulle jo monet vuodet ja palvelee yhä edelleenkin. Sain sen taitavalta osastosihteeri ystävältä lahjaksi eräänä pääsiäisenä.

Kevään paras löytö on kuitenkin tässä. Pikkuinen, kiltti jenkkicocceri Ymmi 💛

Ainoa ikävä puoli on allergia, minkä vuoksi olemme laajentaneet vehnätöntä ruokavaliota kanattomaksi ja riisittömäksi.  Siinä onkin pientä haastetta, sillä yllättävän monessa koiran ruuassa on riisiä, kananrasvaa, siipikarjaa etc. Ruuan ja makupalat ostamme Mustista ja Mirristä tai eläinlääkäriltä. Vajaan kuukauden aikana olemme ehtineet eläinlääkäriin kerran ja konsultoineet toista lääkäriä allergialääkkeen varalta. Monet eri litkut on varattu korvia varten kun tarve vaatii. Mutta mitäpä emme tekisi rakkaan nappisilmämme eteen.  Saimme pahimman kutinakierteen katkaistua, joten korvatilanne on jo helpottomassa

Ymmi nukkuu kun me nukumme ja nousee kun minä nousen. Hän seuraa kaikkia touhujani kiinnostuneena ja pötkähtää saman tien matolle, sohvalle tai sängynpäälle nukkumaan, mutta jos poistun huoneesta, hän kipittää heti perään, mutta ei pyöri ärsyttävästi jaloissa, vaan kulkee varjon tavoin sivulla. Ymmi on hienosti koulutettu näyttelykoira. Nyt hänellä on kuitenkin käyttötrimmaus, sillä en jaksaisi pitkää turkkia pestä ja puunata kuten kuuluu.

Kevät saapuu  ja elämä on mallillaan iloista ikkunanpesijää myöten 💙Kirkkaalta näyttää, kuva on otettu suoraan ikkunan läpi:)  Pääsiäiskäsi toivottaa kaikille aurinkoista ja hyvää pääsiäisaikaa. Muistakaa turvaväli ja lennelkää matalalla.

Disneyn Rumpalin yllätyslöytö on kauniisti kuvitettu pupukirja lapsille ja lapsenmielisille. Erittäin hyvä vaihtoehto raskasaiheisille pääsiäis-/dokumenttikirjoille, joita olen aiemmin suositellut. Elokuvasuosituksena Siskojen piiri, jossa on vangitseva loitsulaulu, joka vie katsojan keskiaikaisiin noitavaino tunnelmiin. 

TALVEN TYTTÖ AJAA

"Talven tyttö lumia puistaa, pakkasen päästää, tähtiä suistaa. Jalakset hopeajäällä luistaa. Jäiset kynttilät valaisee majaa. Talventyttö ajaa."

Tämä Marja-Leena Mikkolan kaunis runo on Lumijoutsen-kirjasta ja sopii tämän vuoden tammikuuhun enemmän kuin hyvin. Kirjassa on Kaarina Kailan satumainen kuvitus. Kailaan ihastuin jo nuorena ja hakusessa on parikin mieleen jäänyttä kuvaa. Talventyttö-kuvan kehystin jouluksi makuuhuoneen seinälle ja siinä se saa olla pääsiäiseen asti. Minulla on paha tapa repiä satukirjojen kuvia tauluiksi tai vaikkapa korttimateriaaliksi. Sen kohtalon koki aikoinaan katkerasti myös Rudolf Koivun joulukirja. Tämä oli kirjaston poistokirja, joten sen raski paremmin repiä:)

Pieni Lintu haasteen aiheena herkullinen minkä vuoksi innostuin sepustamaan tänne jotakin aiheesta ja aiheen vierestä. 

Elämme historiallisia hetkiä, sillä Amerikan mailla Trumpin valtikka vaihtuu näillä hetkillä toisiin - toivottavasti vähän maltillisempiin käsiin. Trumpin hulluja ideoita ja päähänpistoja sivustaseuranneena ei ole aina tiennyt itkeäkö vai nauraa 😛 Capitolin konflikti Washingtonissa sai kuitenkin hymyn hyytymään. Amerikan selkeä kahtiajakautuminen on aikojen saatossa johtanut moniin verisiin yhteenottoihin ilman kansankiihoitusta tai hulluja sarvipäitäkin. Venäjälle päin tulee myös tiirailtua, varsinkin nyt kun myrkytyksestä/myrkytyksistä selviytynyt Aleksei Navalnyi palasi takaisin kotimaahansa ja joutui heti pidätetyksi. Reikäpäistä homma!

Onneksi asebisnekset, voguekuvaukset, super-Hornetit ja ulkopolitiikan voi jättää isompien suomalaistyttöjen harteille ja keskittyä vain omiin pikku ympyröihin:) Virkatessa kokeilin sananmukaisesti  ympyröitä ja niistä tuli pupuja ja kissoja 🐱

Nämä ovat niin helppoja, että onnistuvat keneltä vain! Lapsiltakin. Pääsiäinen on vielä kaukana, mutta näitä voi virkata omaksi iloksi ja lykätä kukkapuskan tai kortin koristeeksi. Herkkujen aika on ohi mutta ennen mämmikautta pitänee herkutella vaikka luumukiisselillä.

Karkkilakko ottaa koville, vaikka kompensoin hedelmillä, rusinoilla, pähkinöillä tai manteleilla. Mitä jos ottaisi vain yhden:) 

LAATIKKOKISSAT

Kissat tykkäävät hullun tavoin laatikoista, eikä Pinkku-mamselli sen kummemmin kuin Tintti tai Reiska-poikakaan tehneet poikkeusta. Pandalaatikko oli erittäin mieluinen ja niitä tulikin monet kerrat kauppareissun myötä raahattua kotiin. Tässä Pinkkuli vielä elämänsä kunnossa.

Kodin lämmöstä ja maaliskuusta puuttuu paljon kun siitä puuttuu kotikissa. Meripihkasilmä Pinkun jatkajaksi minulle tarjottiin usein arpinaama Reiskaa. Tiesin että siinä menisivät yöunet ja vähäinen mielenrauhani kokonaan. Sen tiesi myös Kulkuri, joka aikoinaan asettui kanssani taloksi. Itsensä tuntien hän vastusti ensialkuun koko ajatusta. Reiska kun oli myös kulkuri. Sympaattinen kollipoika💛

Reiska lämmittelee. Tatun kuva

Varakodissa Mansikalla, jonne Ronttieinari-Reiska usein hipsi, häntä kutsuttiin Reinoksi. Mies käski ottaa herkkupaloja ja muita hyysäystarvikkeita mukaan kun vein veropapereita Mansikan Untolle. Ja siellähän se Reiska olikin. Me nauroimme arpinaamalle, joka pukkaili onnellisena Arin kättä. Laitoin voidetta pahannäköiseen otsahaavaan ja annoin gourmettia. Silitin kollipoikaa ja sanoin että jos minulle tulet, niin leikkaukseen joudut ja juoksut on juostu. Poika katsoi minua silmiin ja kurahti tyytyväisenä. Kun tein lähtöä Reiska pyrki kovasti mukaani. Sanoin ettet voi nyt lähteä, koska menen Kalajoelle. Kun olimme Kalajoella soi puhelin. Jo ennen vastaamista tiesin odottaa surua. Olit lähtenyt kotireissullesi ja kiertänyt jostain syystä vanhan koulun kautta,  mikä oli vaarallinen reitti. En pääse ajatuksesta, että jos olisin ottanut Sinut joululahjaksi tai sen jälkeen, et olisi jäänyt auton alle. Kuopus lohdutti minua, että Reiska näytti siltä kuin olisi vain nukkunut, joten kaikki kävi ehkä äkkiä 💔

"Kaikki kävi niin pian kun aina luulin
että vähitellen lähden
Minä katuisin vaan en tiedä kuinka
enkä edes minkä tähden
Valittaisinko puoliääneen
Johda kotiin matka keskenjääneen"...

PMMP Lautturi

Oheinen kuva Reiskasta on Tatun ottama 💔 

Marttaliittolaiset juhlivat tänä vuonna 120-vuotis taivaltaan. Lucina Hagman perusti Martta-järjestön vuonna 1899. Löysin vanhalta puolelta Marttojen juhlapusseja 10 vuoden takaa. Marttoihin kuuluu nykyään myös miehiä. Martoista lisää täällä.

Pyhäjoen Marttojen sienitietoutta syksyllä 2014 Puhtolan pihalla.  Esittelijöinä Simpanen Annikki ja Anttila Sirkka.

Linnunpönttöjen puhdistaminen on tehtävä hyvissä ajoin, me vitkuttelimme maaliskuun alkuun, mutta eräänä sumuisena sunnuntaina Ari kömpi puihin ja homma tuli hoidettua. Kylmä jakso tuli sopivasti sen jälkeen, joten ehkäpä saamme asukit pönttöihin ihan ajallaan. Tikkoja on kolme, oravia kaksi ja naakkoja parvi, joten pesintä voi olla vähän haasteellista. Tikka erehtyi pöntön lähelle, mutta sillä tuli äkkilähtö kun pieni sinilakki ja pari tinttiä huomasivat sen.  

Tällä postauksella osallistun LAATIKKO-haasteeseen.

PINKKU-MAMSELLI

Kuuma, kuiva, kirottu kesä vaihtui jo heinäkuussa syksyyn. Silloin en vielä tajunnut että tämä olisi viimeinen kesämme yhdessä.

Tassutit kauan sitten elokuussa suoraan sydämeeni. Samaan aikaan elokuussa monia vuosia myöhemmin lähdit kauas pois luotani. Kauniit meripihkan väriset silmäsi sammuivat ikuisiksi ajoiksi,  mutta niiden loiste ei sammu sielustani koskaan. Alkuaikamme oli vähän hankala astman ja allergiani vuoksi, mutta päihitimme ne yhdessä. Ajattelin että mieluummin vaikka kupsahdan, kun luovun Sinusta. Makasin usein kuumeessa ja yskin yökaudet. Vajaa kolme kuukautta siinä meni, kilotolkulla sumutteita, pillereitä ja pari antibioottikuuriakin. Siedättyminen vaati sisua niin Sinulta kuin minultakin. Mutta se kannatti sillä toit suuren ilon, onnen ja rauhan elämääni. Palautit uskon huomiseen ja teit pikku yksiöstäni kodin ❤️

Nukahdin illalla kun kömmit tyynyni viereen ja heräsin iloisena tassujesi ääneen, jotka vaativat ulos.  Kaikki muuttui kertalaakista puoli vuotta myöhemmin kun Tintti-riiviö sotki seesteisen elämämme. Oli suuri erehdys ottaa se taloon, mutta surkeasti itkevä tyttökissa pakkasessa vei yöunet ja mielenrauhani. Se naukui sydäntäsärkevästi portailla tai ikkunanlaudalla, eikä suostunut naapurin hoiviin millään, vaikka sitäkin yritettiin. Löytöeläinihminen olisi sen kyllä jouluksi hakenut ja taivasosuutta tarjoillut Uuden vuoden jälkeen. Se olisi ollut helpoin ja paras vaihtoehto meille, mutta ei Tintille ♥  Toivoin, että ihme tapahtuisi ja sopeutuisitte edes jotenkuten yhteiseloon. Kuukausi meni kyräillessä ja Feliwayta suihkutellessa. Hetken kuvittelin jopa onnistuneeni. 

Tintti oli suloinen kissa, josta tykkäsin kovasti, mutta hän ei sulattanut rakkauttani Sinuun. Kerran kun nukuit pahaa-aavistamatta sängylläni hyökkäsi Tintti kimppuusi. En ehtinyt edes väistää ja järkytyin sen hurjaa tappajailmettä. Sain pahat raatelujäljet reiteen itsekin. Erotin teidät heti ja pistin Tintin ulos. Menit kauhuissasi komeroon, johon tein Sinulle oman piilopesän. Hentomielisyyteni oli kääntymässä meitä kaikkia vastaan. Varoin pitämästä Teitä enää koskaan samassa huoneessa. Kun toinen oli sisällä, niin toinen oli ulkona. Rakensin terassille lämpimän nukkumapaikan ja terassivarastoon toisen. Tintti tyytyi nukkumaan myös saunassa, jossa herkuttelimme makupaloilla ennen nukkumaan menoa. Kerran Tintti pääsi kuitenkin vahingossa hakkaamaan Sinua niin, että pelkäsin menettäneeni Sinut lopullisesti. Etsin epätoivoisena joka paikasta ja huhuilin itkukurkussa iltaan asti. Ystäväni tuli avuksi ja yömyöhällä löysimme Sinut. Olit arka ja loukkaantunut sydänjuuria myöten. Kun luovuin Tintistä oli onnemme jälleen täydellinen.

Sitä ei sotkenut edes isompi Kulkukolli, joka tuli Jäämeren rannalta elämääni. Uuteen kotiin muuttokin sujui varsin hyvin. Jouduimme kuitenkin alkuun olemaan tohtina pissa- ja kakkareissullasi, koska naapurin Ökyruustinna ei ymmärtänyt, että entiset reviirit olivat menetettyä kamaa.

Sinulla oli hassu tapa odottaa, että tulen elävänä suihkusta pois:) 

Lukeminen ja kiinnostus historiaan oli yhteinen harrastuksemme:) 

Pötkötit iltayöt aina tyynyni vieressä, mutta kun sait minut nukutettua,  siirryit vaivihkaa saunanlauteille ruusupatjallesi, sohvan nurkkaan tai nojatuolille, mutta viime viikkoina jokin muuttui. Et enää halunnutkaan nukkua sisällä, ellei ollut pakko.

10 päivää ennen lähtöä

Helteillä nukuit vilposalla maitolaiturilla, sillalla tai autotallissa, vaikka parempiakin paikkoja oli tarjolla. Viilensimme Sinua helteellä silittäen märillä käsillä turkkiasi. Tajusin kipeästi että olit ehkä vakavasti sairas. Vajaa pari viikkoa ennen kuolemaasi mourusit oudolla äänellä portailla kun tulit pissareissulta. Juoksimme hätääntyneenä katsomaan. Toit leuhkasti kaksi myyrää ja vielä kolme päivää ennen lähtöäsi olit valvotusti yöjalassa pyyntireissulla.
Jos ukkosti tai oli koiranilma, emme jättäneet Sinua ulos, vaikka niin halusitkin. Erään yön torkuin puiden alla kanssasi, mutta yhtä usein pötkötin seinän vieressä lähellä Sinua. 

Viimeisinä öinä raahasin patjan elokuvansohvan lähelle, jossa mieluiten viime aikoina nukuit. Olit siisti kissa ja Sinua hirvitti, jos unissa tuli vahinko. Meitä se ei haitannut ollenkaan, mutta munuaisesi olivat tuhoutumassa, eikä mikään apu enää auttanut Sinua.  Erikoisruokavaliokin tuli liian myöhään. Silitin Sinut usein uneen. Olit monesti hyvin viileä ja luulin että saisit vain nukahtaa siinä vieressäni ikiuneen. Kahtena viimeisenä päivänä et halunnut enää ruokaa juuri ollenkaan, et edes gourmet-herkkupaloja ja juominenkin loppui melkein kokonaan. Luulin aina että saisin pitää Sinut vähintäänkin 20-vuotiaaksi, mutta aikakellosi pysähtyi armotta 18 -vuoteen.

Vähän ennen kyyneleitä ♥ 

Reilu viikko sitten istuimme rakkaalla kalliollasi yhdessä, jossa yökkäsit elämäsi viimeisen kerran. Se särki sydämeni ja osa minusta kuoli mukanasi. Rukoilin ja toivoin hartaasti että saisit lähteä luotamme hiljaa ja kärsimättä. Mutta kuten hyvin tiedämme, Jumala on usein kovakorvainen suuren hätämme ja tuskamme edessä. 

Nukahdit viimein syliini ja unesi syveni eläinlääkärin toimesta. Sen jälkeen rakas, kultainen sydämesi pysäytettiin ja jäin mustaan syksyyn ja suruun ilman Sinua 💛

Kiitän Lemmikkieläintuhkaamon Sannaa empaattisesta palvelusta 💜 Paikka on kaunis ja Sanna  tekee työtä koko sydämellä. Kiitos Raahen pieneläinklinikan Jarmo Hämäläiselle, joka jaksoi kuunnella hätääni ja Karvosen Lauralle. Kiitoksia myös Uotin Kaijalle, jolta olen vuosien myötä monia pika-apuja eläinystäville saanut ja samoin Kruusin Virpille.

Pinkusta on tuhansia kuvia, joista oli hyvin vaikea valita kun joka ainut kuva sumeni epäselväksi.  Osallistun surujutulla KOTONA -haasteeseen. Lemmikin menettämistä olen käsitellyt kliinisemmin ja ehkä tietopuolisemminkin LÄHTÖAIKA-tarinassa vuosia sitten. 

KORKKAREITA JA HEVOSENKENKIÄ

Tämä kesä on kuin lapsuudesta, ajasta, jolloin kesää kesti koko kesän:) Hellettä ja aurinkoa on riittänyt ja merivesi on lämmintä kuin linnunmaito. Kuivan kevään jälkeen sateet odotuttivat itseään pitkälle kesäkuulle. Viikonloppuna satoi taas kunnolla, mutta helteet söivät kosteuden tuossa tuokiossa. Pyöreät on juhlittu ja isojen poikien Helsinki-miitingiä seurattu silmä kovana. Putinin lentoreittikin tuli tituleerattua tarkasti alusta asti. Kone laskee ilmeisesti korkeutta tässä kuvakaappauksessa, koska lentoreitti kääntyy kokonaan ympäri ja palautuu sitten takaisin.

Tarkoitus oli osallistua Pieni Lintu kuvahaasteeseen jo viime viikolla! Mutta myöhästyin, joten lykkään viime tipassa tämän viikon haastekuvat mukaan. Kenkähaaste vaikutti alkuun vähän tylsältä ennen kuin hoksasin miten monipuolinen ja kiinnostava aihe se itseasiassa on.

Pitsit, ruusut ja remmarit. Aika karkaa käsistä, kissavanhus on vähän sairastellut ja itsekin olen lämpöhalvauksen partaalla.

Virsu, jonka isä teki äidille sota-aikana, toisen on syönyt ajanhammas:)

Eipä pärjätty ennen ilman näitäkään. Hevonen kengitettiin itse ja lestit odottivat ullakolla tai aitassa suutaria, ellei isäntä osannut tehdä kenkiä itse.

Tänä kesänä on pärjännyt hyvin ilman kenkiäkin. Rantavesi ei suostunut yhteistyöhön koska tuuli kovaa ja aallokko sotki kuviot. Varvaskuva on Arin ottama.

PÄÄSIÄISKÄSI JA JUMALAN VIHOLLISET

Kovaa on noita-akan elo. Luuta hajosi, rakopöönäpannu varastettiin  ja kissakin putosi kesken veisuun ennen Kaustista. Onneksi on varakissa jäljellä ja  uusi luuta ja pannukin löytyi:)

Älä nyt naurata! Kuka idiootti tuommosen kamikazen mukaan lähtisi:) Lainaa naapurin räpätätimisua ja nakkaa se johonkin jorpakkoon. Ala häipyä, mulla jäi hyvä hiiriuni kesken.

Onneksi pääsiäistontut olivat iloisia ja ystävällisiä 💛 Sen kunniaksi päätin pyöräyttää arabialaisen maustekakun. Tälläsin mukaan ohjeen, jolla onnistut varmasti.

200 g voita
3 3/4 dl sokeria
3 munaa
2 dl kermamaitoa/kermaa
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl kanelia
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Voi ja sokeri vaahdoksi, munat vatkataan seokseen yksitellen, kuivat aineet  sekoitetaan keskenään ja lisätään vuorotellen kermamaidon tai kerman kanssa taikinaan.

Kuorrutus
6 rkl voita
1 munankeltuainen
1 paketti tomusokeria
Ripaus kaakaojauhetta + kanelia ja vaniljasokeria. Teen kuorrutuksen joskus kuuman kahviin, jolloin rasva jää pois. Munat kannattaa ottaa ottaa jääkaapista päivää ennen leipomista, ellet säilytä niitä huoneen lämmössä.

Paistetaan 175 - 200 asteessa noin tunti

Pääsiäisajan lukunurkkaan valitsin kaksi kirjaa. Molemmat kertovat noitavainoista - kuinkas muuten:) Toinen on Jan Guilloun Noitien asianajaja, joka on julkaistu vuonna 2004, mutta  se on edelleenkin mielenkiintoinen ja ajankohtainen lukukokemus. Tutuksi tulevat taikaamiset ja signerit siinä kuin Blåkullakin. Yllättävää on se, että lapset olivat hyvin keskeisessä asemassa noitien ilmiantajina. Minulla on ollut virheellinen käsitys, että vain kateelliset ämmät ja kirkonmiehet syyllistyivät noitajahtiin:) Lapsiin on tietysti helppo vaikuttaa ja pelko/mielikuvitus ovat olleet aina tappava yhdistelmä. 

Uutuus kirjana esittelen Aleksi Peuran fantastisen dokumentin Jumalan Viholliset. Se pureutuu tehokkaasti ja mielenkiintoisesti noitavainojen historiaan tämän päivän viccoihin asti. Malleus Maleficarum eli Noitavasara, joka julkistettiin vuonna 1487, vilahtaa mahtivoimana taustalla. 

Aleksi Peura on perehtynyt 1500 - 1600 englantilaisiin noituus uskomuksiin. Hän on tehnyt gradun myös samasta aiheesta. Tieto ja osaaminen näkyy kirjassa kaikin tavoin. Aluksi toivoin kirjoittajalta kliinisempää otetta, mutta aika pian totuin kertoja ääneen, niin etten osaisi enää muuta ajatellakaan. Käsitys keskiajasta liukui mielestäni turhan pitkälle eli 1600-luvulle, minulla kun on luutunut käsitys siitä, että ajanjakso sijoittuisi 400-luvulta 1500-luvun tietämiin. 

Oli ilahduttava tormätä kirjassa tuttuun Noitavaino-elokuvaan. Elokuvan pohjana on ollut Arthur Millerin 1950-luvun näytelmä The Crucible. Peura teilaa viihdyttävän elokuvan ja osoittaa että Abigail, joka esittää filmissä täysikasvuista vamppia, onkin historian valossa pelkkä lapsi ja John Procter ikäloppu ukko.  Onneksi paikka oli kuitenkin tuttu ja turvallinen Salem, jossa noidat surutta teilattiin:) Maleficiumit, parat, kidutukset ja kansainvälinen noitavainohistoria tulevat tutuksi Peuran osaavissa käsissä ja kirja vaatii ehkä enemmän kuin yhden lukukerran.

Jos noidat hyppivät silmille,käytä tätä loitsua:) Se on varastettu Hämeen kansan Wanhat Loitsut-kirjasta. Kirja ilmestyi ensi kerran vuonna 1916, tämä on uudelleen lämmitetty versio 100 vuotta myöhemmin.