Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

tiistai 28. helmikuuta 2023

KERRAN VUODESSA

Vuosi sitten kynttilänpäivän aikaan Fifty-Fifty Of  Your Sweetest Dream siirtyi myös juridisesti omaksemme. Se vaati aiemmilta omistajilta hieman paperisotaa ja puhelinsoittoja kenneliin, ennenkuin sain koodin, jolla pikku Ymmi siirtyi nimiini 💛 Kaksi yhteistä vuotta onnen aikaa.
Ukrainan sota aiheutti elämässäni syvän surun ja lamaantumisen. Se herätti koiraunta nukkuvan mörköni. Pelon ruutitynnyriefektistä, eskalaatiosta - kolmannesta maailman sodasta. Tuhosta, joka tuo kylmyyttä, pimeyttä, nälänhätää, tauteja, paskavettä ja megatsunameja ennen kuolemaa. Suurvaltapolitiikka onkin miekan terällä ja Kiina on enemmän kuin avainasemassa päätöksien suhteen.

Siitä huolimatta nautin viime keväästä ja pääsiäisajan ihanista kantohangista yhdessä Ymmin kanssa. Kuljemme jälleen kohti uutta kevättä ja linnut laulavat kuin ennenkin, vaikka jossakin soditaan - lapset itkevät, haavoittuneet huutavat ja eläimet kärsivät. Se tieto tunkee läpi onnen, osuu sydämeen kuin lasinsiru.

Hirveintä tässä ajassa on propaganda ja pohjaton viha, joka kohdistuu myös heihin, joilla ei ole osaa eikä arpaa koko sotaan. Sodalla on aina rumat kasvot aikakaudesta tai sotilaista riippumatta. Toivon että voisimme tukea Ukrainan itsenäisyyttä ilman turhaa vouhkaamista ja syntipukkeja. Tajuta, ettei sodassa ole koskaan voittajia, on vain häviäjiä. 
Lapsuuskodin myynti tuli ajankohtaiseksi viimeisen vuokralaisen lähdettyä. Sen lopullinen tyhjennys ja muut syystyöt pitivät meidät ahkerina koko viime syksyn. Hieroin kauppoja ja Ari roudasi 1000 litran puutynnyreitä - osa oli 1800-luvulta- kiesit, tuoleja, perunalaatikoita, päresäkkejä, tukkireen, pikkumökillisen kevythirsiä ja tuhottomasti muuta roinaa, joista osa annettiin pois tai myytiin. Loput järjestelin vanhanpuolen elosuojaan ja aittarakennukseen. Esikoinen auttoi ison, raskaan puukaapin hakemisessa, jota en hennonut jättää:) 

Levottomasta maailmantilanteesta huolimatta olen kokenut monia suuria onnenhetkiä. Marraskuussa lapsenlapsi teki minusta isomummon ja kuopuksestani papan 😶  Pieni mustatukkainen poika on niin ihana 💛 että sydämeen sattuu. Vietimme ristiäisiä tämän vuoden helmikuussa ja juhlat oli järjestetty viimeisen päälle. Vivianin tekemä hieno kakku kruunasi koko juhlapöydän.
Kastemalja isotäti Annan kuvaamana

Joulukuun alussa jäin eläkkeelle, vaikka olin oikeutettu roikkumaan eläkeputkessa, mikä rahallisesti olisi ollut parempi vaihtoehto. Työpaikkojen ruinaaminen kävi kunnialle, joten löin hanskat tiskiin:) 

Hieman kitkerälle tuntui, ettei alle 23-vuotiaana tehdystä työstä kertynyt mitään, vaikka uurastin raskaita kuukausia taimitarhalla, tein mökkisiivouksia ja olin tietenkin kotiäiti, joka nykyään kai lasketaan työksi sekin. Suuri osa hoitoalan pätkätöistäkin hyllytti eläkkeeni minimiin, koska alle kuukauden työt eivät kerrytä eläkettä. Positiivista on ollut se, että olen saanut sukeltaa moniin erilaisiin työrooleihin oman ammattini lisäksi. Työstää potilaspapereita 1800-luvulla syntyneistä 2000-luvulle, elää henkilötunnusten kolmen merkin aikakaudet aina manuaalisesta ajanvarauksesta digiaikaan. Lääkereseptitkin kirjoitettiin ennen käsin ja uusinnat merkittiin pieniin pahvikortteihin, jotka olivat sairauskertomuksista erillään. Arkiston fantomit olivat arkipäivää ja papereiden perässä hyppääminen opetti salapoliisitaitoja. Hammashoitolan välinehuoltokin tuli opeteltua.

Pientä harmitusta aiheutti  myös se, että olin "pakotettu" kiristyneen työvoimapolitiikan vuoksi tekemään Melalle paperin, jossa menetin 12 vuotta maatalouseläkekertymää. Avustin istutus-, kasvu- ja etenkin nostoaikoina, vastasin maksu- ja laskuhelvetistä, lohkokirjanpidosta, viljelysuunnitelmista ja maatalouden tukihakemuksista vuosikymmeniä. Se, jos mikä opetti sumplimaan maksuaikoja ja tekemään nöyrästi yhteistyötä pankin, logistiikan, tukijärjestelmien ja rahoittajien kanssa. Se oli hyvää harjoitusta tulevaa leskeyttä varten, sillä se auttoi karistamaan velkojat ja verikoirat kintuista ja hilaamaan kuolinpesän velat ja lainat kivireen tavoin hitaasti mutta varmasti finaaliin.  Pakkorealisointi on ollut arkipäivää ja veroseuraamukset sen mukaiset. Monia kertoja verotetun omaisuuden myynti kun on verottajan ikuinen lypsylehmä.   

Nämä ovat kuitenkin pieniä murheita sodan, maanjäristysten ja muiden järkyttävien katastrofien rinnalla, mutta pienen ihmisen pieni mieli ei osaa aina suhteuttaa asioita:) 

Toivotan valoisaa kevättä kaikille, hyvää alkanutta Jäniksen vuotta ja rauhan aikaa maailmaan.
Postauksella osallistun Pieni Lintu Koti-haasteeseen.