Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

perjantai 15. huhtikuuta 2016

HUU, HUU HUHTIKUU!

kevät, huhtikuu, ari, kynnöspelto, vettä pellolla

Olipa poika pieni tai iso, se ei voi vastustaa koskaan rapakoiden ja lätäköiden kutsua:) Tekosyynä voi olla vaikkapa sopiva kuvakulma. Lepän kukinta on parhaimmillaan ja niin kaunista kun se onkin, se ärsyttää minua sanan varsinaisessa merkityksessä. Atshii....silmät valuivat kyyneleitä, enkä enää näe mitä kuvaan:)

leppä, kevät, sänkipelto, pelto, huhtikuu



Makro- ja teema-aineena oli HUHTIKUU ja aiheen antoi PIENI LINTU.

jäiden lähtö, kevät, joki, huhtikuu

pelto, saapas, multa, kevät

kevät, käenkaali, makro

jääriite, kuurankukka, kevät

Hip, hap, huu, nyt on huhtikuu! 
Pakkasherra kaiken yötä 
ahkeraan on tehnyt työtä; 
eilen pehmennyt, hanki vahv`on nyt. 
Lapsoset, pojat, tyttöset, nytkös hangen hartioilla 
hauska leikkisill`on olla tuolla armaassa aamuilmassa. 
Nähkää, voi, kun on kirkas koi! 
Kiteet timanttien lailla hohtaa metsissä ja mailla. 
Sali kuninkaan ei oo moinen vaan. 
Kuulkaa, kuin kiuru sulosuin, kaukaa tullen ensi kerran 
kunniaksi luonnon Herran laulaa: ”Liriluu, kesään on vain kuu!”

Kuvan runo Saima Harmaja ja laulu P.J. Hannikainen.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

SUMUJEN TYTTÖ

Lisäys 10.4.2016: VOI PYHÄT PYSSYT! Tämä julkaisu otti ja karkasi toissapäivänä ja se harmittaa aivan vietävästi! Tämä oli pelkkä raakakopio, jota en ajatellut julkaista ainakaan NYT. Kirjoitin sen syksyllä omaksi ratoksi kun viikinki häipyi. Ihanien kommenttien vuoksi en halua tätä kuitenkaan poistaa, vaikka ensin niin ajattelin. Perjantai oli aika raskas päivä, jonka takia sekoilin koko rahan edestä:) Lisäksi hurmaava mies ja välillä remonttikin pistävät pääni pyörälle ~♥~ 

SUSIEN SISKO

Kuljin hiljaa lokakuun aamussa. Tiesin missä ne olivat. He, jotka vuodattaisivat veremme tähän tundraan. Vielä eilen katsoin väsyneenä inkvisiittorin tunteettomiin, kylmiin silmiin ja luulin ettei minua pelastaisi enää Isä Jumalakaan. Maineeni oli minua isompi ja ihmisten kateus suurempi kuin kuolema. Ja kaikki vain sen vuoksi että tunsin pari yrttiä ja muutaman marjan. Hullu on ihmismieli, sillä he, joita olin auttanut, kääntyivät minua vastaan. Menetin toisen kynteni, mutta kipua suurempi oli hyytävä pelko siitä, miten kestäisin tämän kaiken, murskatut nivelet ja uudet kivut. Miten jaksaisin raahautua rampana noitakokeeseen tai jopa telapyörään ja roviolle. Kesken viiltävän kivun maailmani täytti kirkonkellojen helisevä soitto ja savun haju. Kaikki pysähtyi. Jumala kuuli huutoni ja minut vapautti sota, Yht'äkkiä kiduttajani tarvitsivatkin minua. Sumujen tytärtä, susien siskoa.

 Näin heidät paljon ennemmin kuin he huomasivat minut. Kohotin käteni ja pyysin tuulia avuksi, meren sumua ystäväksi ja suon savuja turvaksi. Sankka usva levisi ympärillemme ja sen suojassa etenimme vielä hetken. Sumu suojeli sotilaita olennoilta, jotka olivat tulossa meitä kohti. Tiesin heti etteivät ne olleet varjageita, vaan joitakin muita. Paholaisia. Pelottavia Pohjan miehiä, joiden maine sai ihoni kananlihalle. Varoitin jo lähtiessä ettemme tulisi koskaan palaamaan. Sain valita vapauden kuolla. Vilaukselta näin vaaleat hiukset ja parran. Siniset silmät ja uskomattoman hymyn, joka halvaannutti minut paikalleni. Kuka voi hymyillä niin kauniisti tappaessaan. Unohduin katsomaan ja se hymy sinetöi kohtaloni . Varottamatta sivulleni kohosi punatukkainen rumilus. Sen jälkeen tunsin vain kipua ja tiesin kuolevani. Sumu hälveni kun kaaduin ja tähdet upposivat silmiini. Kylmyys hiipi jäseneniini ja jostakin kaukaa kuului suden ulvontaa. Usvien takana odottivat sudet. Veljeni.


lauantai 2. huhtikuuta 2016

KEVÄÄN MERKKEJÄ

Huutiton Neiti Kevät keikisteli puolipukeissaan nurkan takana ja heitti iloisesti arpaa rouva Auringon, Sadetuulen ja hampaita kalisuttavan Pakkaspojan kanssa. Se kahlaili hilpeästi tulvavesissä ja lompsutteli surutta vetisillä pelloilla hihitellen hävittömästi pakkaspojan häviölle. Se vastasi kaikuna joutsenten töräyksiin ja nauroi räystäät kyyneliin.  Joskus harvoin se pirautti kyyneleen tai parikin kun pieni livertäjä vaikeni ikuisesti ikkuna-illuusion kirkkauteen.

Tällä sinihatulla oli kovasta tällistä huolimatta onni mukanaan. Pitkän aikaa se nuokkui takkini suojassa kunnes pyrähti penkille ja siitä pöydän kautta kaariportille.


sinitiainen, irjan kuva, makro

Tämä  pieni sirkku nukahti hoivasta huolimatta uuden kotimme ikkunan alle. Näillä kuvilla ja sanoilla osallistun  PIENI LINTU makrohaasteeseen.


keltasirkku, kuollut lintu, irja, makro

kevätpelto, vettä pellolla, tulvapellot

räystäät, jääpuikot, kevät

kokko, irjan kuva, pääsiäinen

Tarkempaa tietoa kirkkopoltosta TÄSTÄ!

Kaikesta huolimatta - keskellä usvaa ja sadetta - mustien peltojen keskellä seisoo jälleen valoisa neiti Kevät ~♥~