KERMAKAHVIA JA KORONAA

Taas humahti helmikuu helisten historiaan niin ettei ehtinyt kissaa sanoa. Runebergin tortut, Kynttilänpäivä, Laskiainen ja viisvuotiskihlapäiväkin menivät ohi aivan huomaamatta. Ystäviä yritin kuitenkin muistaa kortein, pikku lahjoin ja viestein 💗 Olen nauttinut vanhanajan talvesta, lumesta ja pakkasista ja olisin mieluusti pitänyt ne luonani vielä maaliskuun. Mutta nyt näyttää aika pahalta, joten eiköhän hörpätä parit koronat ja jatketa jurinaa sen jälkeen.

Keräilyintoni iskee pahimmilleen juuri silloin kun tietty artikkeli on vaikeimmin saatavilla ja hinta on nousemassa pilviin.  Kuvassa olevista kaksi on tullut ilman turhaa investointia, mutta yksi niistä maksoi vähän yli hankintahinnan ja se on kirpputori Minden löytöjä. Toiveissa oli alunperin eri kokoja, mutta taidan tyytyä tähän yhteen💙 Näillä kuvilla osallistun tämänkertaiseen Pieni Lintu haasteeseen.

Korona-sanalle on tullut näinä aikoina hyvin ikävä kaiku, vaikka se alunalkaen on tarkoittanut monia mukavia asioita. Sanan lähtökohtana on kruunu. Koronaa löytyy revontulista, se on auringon kaasukehä, se tarkoittaa kukkia, kukkaköynnoksiä, seppeleitä, elintärkeitä sepelvaltimoita sydämessä, kuppiloita, olutta, lapsuusajan lautapeliä ja ylläolevaa kahvia. Niin ja tietenkin erästä viheliäistä virusta😈 

Sain AstraZeneca rokotteen, jonka vektorina on adenovirus, joka sisältää SARS-Cov-2 viruksen pintaproteiini koodin. Osa simpanssiakin taisi olla jossain muodossa mukana. Rokotuksen jälkeen kaikki oli ok, mutta muutaman tunnin kuluttua alkoivat oireet, joita voisi kuvailla sietämättömiksi. Tajuttoman kurja olo, raju horkka, päänsärkyä, väsymystä ja sen jälkeen kylmänhikinen pahoinvoiva olo. Onneksi pahimmat oireet hävisivät vuorokaudessa. Tämänkin lääketieteellisen tutkimuksen ja rokotteiden kehitystyön takana on valtava kärsimyksen massa, jota ei kestä edes ajatella. Kummasti se kuitenkin takaraivossa painaa.

Koskelan surma on saanut syvät vedet nousemaan sieluissa monin tavoin. Virtuaalikynttilän kävin sytyttämässä jossakin kun linkki tuli. Me ihmiset osaamme olla järkyttävän julmia ja nuorten väkivaltaan on tullut ikävänä lisäpiirteenä videointi - hakkaamiseen tai kiusaamiseen ei puututa mitenkään, mutta kärsimystä jaetaan somessa. Monet paikkakunnat ja kaupungit haluavat muistaa koulukiusattujen uhrien muistoa kynttilöin 5.3. klo 20. Se ei muuta tapahtunutta eikä tuo ketään takaisin, mutta kynttilänsytytys on tärkeä kollektiivine ele. 

KOTIPIHAN MARRASKUU

Marraskuu muutti pihamme satumaaksi  💜 Koivukujakin muuttui lumitunneliksi:)  

Arkitouhujen ohessa lahjoimme esikoista, sillä hän täytti komeat 40 vuotta! Kohta se on vanhempi kuin äitinsä:) Kävimme marraskuun alkupuolella katsomassa Tuntemattoman Oulaisten Kinokulmassa. Lempihahmoni niin kirjassa kuin elokuvissakin on aina ollut Koskela ja olin varma ettei Risto Tuorilaa putouksen Anskupansku-transu kyllä ikinä päihitä. Mutta kuinkas sitten kävikään, mie romahin kokonaan hurmaavaan Jussiin:)  Hän oli varsin vakuuttava Ville Vaitelias-Koskela ♥ Elokuvan visuaalisuus, kotirintaman kuvaus (Rokka) ja huikean kaunis Veerukka, joka koitui Hietalan kohtaloksi, syvensivät Aku Louhimiehen ohjaaman filmin aivan eri tasolle kuin aikaisemmin. 

Näillä kuvilla ja mietteillä osallistun tämän kertaiseen Pikku Lintu MARRASKUU-kuvahaasteeseen.

TAMMIKUU

Tammikuu aloitettiin railakkaasti juhlahumussa ja rakettien paukkeessa. Pakolliset tinat valettiin ja maljat kohotettiin hyvien ystävien kesken. Uuden vuoden yönä kumahtivat kirkonkellot 100 kertaa Juhlavuoden alkamisen kunniaksi. Sen jälkeen tammikuu on ollutkin varsin tylsä ja hipaton:) 

Amerikan mailla vaihtuu presidentti ja Obaman valtikka siirtyy hyvin arvaamattomiin käsiin. Se tuo mukanaan jännitteitä eri puolille maailmaa tulenarkaa Kiinaa myöten!  Tammikuun lopulla apinan vuosi vaihtuu kukon askeliin. Pitänee seisoa sitten vaikka päällään, jos tilanne niin vaatii:) Mukavaa alkanutta vuotta 2017!

Näillä kuvilla ja tunnelmilla osallistun Makro- ja teemahaasteeseen. Aiheena oli TAMMIKUU.

VALOA KANSALLE ♥

Monet haasteet ovat menneet ohi, mutta nyt on pakko toivottaa Hyvää joulua ❤️  ja mikäs sen parempi tapa kuin Makro - ja Teemahaaste:) Aiheena oli VASTAVALO.

Kiitän Pieni Lintu haasteista ja toivotan kaikelle kansalle kaunista ja rauhaisaa jouluaikaa ~♥~ 

KOLLAASI

Pitkästä aikaa osallistun Pieni Lintu-haasteeseen ♥ Aiheena on kollaasi lempiväreistä. Erilaiset värisävyt ja niiden heijasteet ovat mielestäni kauniita ja täydellisiä kaikki. Keräsin kollaasiin tiettyjä sävyjä, joissa oli sopiva vivahdus minua, parhaat värisävyt löydän aina luonnosta. Kollaasi on pelkkä harjoitustyö. Taustatukena toimi Ari, joka sopivasti helpon ohjelman minulle netistä etsi ja käyttöohjeet päähän takoi:) Pienen väännön jälkeen sain kun sainkin tällättyä muutaman ottamani kuvan, joiden värimaailma miellytti omaa silmää. Mitään väriskaaloja tai taitoa tästä on turha hakea.

Väri on auringosta tai muusta valosta tulevaa sähkömagneettista säteilyä ja värisävy määräytyy aallonpituuden mukaan. Värihavainto perustuu kolmeen asiaan: Valonlähteeseen, kohteeseen ja siihen miten verkkokalvojemme sauvat ja erilaiset tapit eli L-, M-, S-tyypit reagoivat valoon. Tämä on vain yksi totuus monien joukossa. 

HUU, HUU HUHTIKUU!

Olipa poika pieni tai iso, se ei voi vastustaa koskaan rapakoiden ja lätäköiden kutsua:) Tekosyynä voi olla vaikkapa sopiva kuvakulma. Lepän kukinta on parhaimmillaan ja niin kaunista kun se onkin, se ärsyttää minua sanan varsinaisessa merkityksessä. Atshii....silmät valuivat kyyneleitä, enkä enää näe mitä kuvaan:)

Makro- ja teema-aineena oli HUHTIKUU ja aiheen antoi PIENI LINTU.

Hip, hap, huu, nyt on huhtikuu! 

Pakkasherra kaiken yötä 

ahkeraan on tehnyt työtä; 

eilen pehmennyt, hanki vahv`on nyt. 

Lapsoset, pojat, tyttöset, nytkös hangen hartioilla 

hauska leikkisill`on olla tuolla armaassa aamuilmassa. 

Nähkää, voi, kun on kirkas koi! 

Kiteet timanttien lailla hohtaa metsissä ja mailla. 

Sali kuninkaan ei oo moinen vaan. 

Kuulkaa, kuin kiuru sulosuin, kaukaa tullen ensi kerran 

kunniaksi luonnon Herran laulaa: ”Liriluu, kesään on vain kuu!”

Kuvan runo Saima Harmaja ja laulu P.J. Hannikainen.

ORANSSI - ORANGE

PIENILINTU -haasteen aiheena oli ORANSSI. 

Oranssista tulee mieleen appelsiini, Mannerin näytelmä Poltettu oranssi ja lapsuuden keisarinkruunut. Se on myös erään ystävän lempiväri, mikä vaikuttaa lahjan tai kortin valintaan:) Oranssi tuo mieleen erilaiset varoitusmerkit ja värit, jotka liittyvät liikenteeseen. 

Ja vähän yllättäin siitä muistuu mieleen myös raamatullinen ennustus, joka pelotti lapsena eli "Aurinko pimenee ja kuu värjäytyy vereen". Onneksi se kuvasti vain kuun pimennystä, joka saa sen loistamaan oranssina. Niin tapahtuu monesti silloinkin kun kuu nousee, mutta se taas johtuu maan ilmakehän valon siroamista ja siitä miten aistimme pitkäaaltoisen punaisen verrattuna lyhytaaltoiseen siniseen sillä hetkellä.

Kuvaa tästä ilmiöstä ei ole taltioituna kuin verkkokalvolla, joten korvaan sen tyrneillä:) 

Seuraavaa verikuuta voit muuten ihailla jo 28. syyskuuta. Toisin auringonnousu voi sotkea näytelmää se kun sattuu aamupuolelle:)

TERVEELLISTÄ

Makrotex- ja teema-aiheena oli TERVEELLINEN. Terveellisyyteen kuuluvat terveelliset elämäntavat eli ne, joita minä en noudata ollenkaan, ellei oteta huomioon satunnaista kaurapuuro aamiaista. Se kuului olennaisesti elämääni 1960-luvulla, jolloin minäkin hiihtää lasusin ja luistelin punaposkityttönä pitkin paliskuntia. En ehkä aina niin terveenä, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Kuva on otettu elokuussa, jolloin lapsenlapsi neuvoi minua, ettei aina tarvitse laittaa omenasosetta, jos on marjoja:)

KIRJA

MAKROTEX- ja TEEMA-aiheena oli kirja. Monta haastetta on jäänyt taas väliin ja omat kirjoitelmat seisovat mustissa vesissä kuin itsekin. Tämän kertainen haaste oli siinä mielessä sopiva, että mieltäni on polttanut usein halu esitellä Elsa Beskowin Satukirja.

Kaikki kirjan kuusi satua ovat minulle hyvin rakkaita. Sain satukirjan lahjaksi pikkutyttönä junatuttavalta, johon tuleva äitini tutustui tullessaan katsomaan minua lastenkotiin. Tässä tapaamisessa oli beskowilaista satukirjataikaa siinä mielessä että ihan ventovieras ihminen osti satukirjan minulle. Saatekuori kirjeineen on edelleenkin tallella ja kiitollisuudella muistelen kirjan antajaa, nyt jo edesmennyttä Toini Karivaloa, joka kirjoitti omistuskirjoituksen kirjaan jouluna 1961 Irja Sirkka-Liisalle "Toivon että Sinustakin kasvaisi aurinkoihminen, kuten tämän kirjan Helgasta." Hienosta toiveesta huolimatta se jäi pelkäksi haaveeksi. Sellaiseksi en osannut kasvaa hyvästä pyrkimyksestä huolimatta.

Saduista kohtalokkain omaa elämää ajatellen on Tapani Vaihdokas, mutta kaikista rakkain on edelleenkin kaunis tarina prinsessa Sinileistä, jonka metsän Velho lumosi ja muutti pieneksi haavaksi, joka uneksi kauniita unia vihreässä metsässä. Veljen uhkaamana noita joutui muuttamaan tytön ihmiseksi jälleen. Velho varoitti kuitenkin enteellisesti :
 "Sen, joka kerran on elänyt kasvin hiljaista elämää, ei ole helppoa tottua teidän ihmisten hälinään."
Ja niinhän siinä kävi. Sinilei palasi hääpäivän aamuna takaisin rakkaaseen metsäänsä ja vain veli tiesi mistä hänet löytäisi.
"Ja kas, siinähän pieni haapa seisoi yhtä hentona ja vihreänä kuin ennenkin. Puro solisi, kielot tuoksuivat ja aurinko paistoi haavan lehdille, jotka aivan kuin värähtelivät onnesta." Prinssi toivotti siskolleen hellästi kauniita unia ja ratsasti suureen maailmaan onneaan etsimään.

Kirja on tekijän kuvittama, käännös Marja Bäckman (ehdottomasti vain hän) ja kirjasta on otettu useita painoksia, omani on toinen painos vuodelta 1961, joka on luettu melko puhki. Vuoden 1971 painos on täydellinen kopio edellisestä ja ostin sen heti kun satuin löytämään. Kirja sisältää seuraavat ihanat sadut: 

- Kuningas, joka vaihtoi muistinsa
- Viisaan Kaisan luuta
- Prinsessa Sinilei ja hänen veljensä
- Herra Möykkynen Möykkylästä
- Tapani Vaihdokas
- Toteutunut uni (joka kertoi yllä mainitusta Helga-tytöstä.) 

Ylimmän kuvan käänsin kaapparilla käänteiseksi. Ja kun kirjasta on kyse, niin tätä en voinut sivuuttaa eli alla proosallinen tyylinäyte yli 100-vuotiaasta Bibliasta:)