ADVENTIN AIKA

Musta ja raskas syksy on pikkujoulujen myötä vaihtunut riemuisaan adventtiaikaan. Tuttava- ja ystäväpiirissä olleet raskaat surut värittyvät tummina raitoina omaankin elämään. Joskus tuntuu väärältä iloita, kun tietää lähimmäisen elävän kovaa ja ankaraa suruaikaa.

Adventti on vanha perinne, joka omalla kohdallani kulminoituu ensimmäiseen, iloiseen adventtisunnuntaihin. Silloin otan joululautaset esille, teen ensimmäiset joulutortut, laitan kynttelikköön neljä kynttilää, joista ensimmäinen syttyy kun  juomme aamukahvit valkeaksi tuukatulta pöydältä. Ensimmäinen adventtikynttilä symbolisoi odotusta.

Riisipuuro kuuluu myös asiaan, mutta tänä vuonna se tuntui tyssäävän siihen, ettei kaapissa ollutkaan puuro-Risellaa. Vain riivattuja pitkäjyväisiä riisejä. Onnistui ihan hyvin ja adventtini oli pelastettu -kiitos Arin- joka meinasi että voihan sen keittää niistäkin. En päässyt adventti-vesperiin, joten hoilasin Hoosianna-hymnin katsoessamme televisiointia Kokkolan kirkosta. Kuorosta bongasin heti sukulaistyttöni Mallan 💛

Toisena adventtina hiljennytään kristillisen mallin mukaisesti rukoukseen ja paastoon, mutta itse virittäydyn valheelliseen tunnelmaan, eli siihen, että jouluun on vielä monta, monta viikkoa, joten voin huoletta lueskella joulukirjoja, katsella jouluaiheisia elokuvia, aloittaa askarteluja ja käsitöitä. Lykätä jouluhulluutta vielä hetken:) Toinen adventtikynttilä onkin jouluilon sytyttäjä.

Kolmatta adventtia on vietetty Johannes Kastajan muistoksi ja  kynttilä syttyy joulurauhan symboliksi. Neljäs adventti on omistettu Neitsyt Marialle ja silloin sytytämme rakkauden kynttilän ja joulu on jo ovella.

Marraskuun pimeydessä hoksasin myyjän, joka myi Weisten vanhoja tonttuja, tontturivejä ja ihania joulutauluja, mutta myöhästyin harmittavasti huudosta. Ystävällinen myyjä kokosi minulle lohdutuspaketin samalla rahalla ja eräänä päivänä ennen postilakkoa paketti saapui kotiin. Laatikko oli täynnä huikeita löytöjä. Näillä kuvilla osallistun Color therapy-haasteeseen.

Viimevuosien tonttuovi-hullutukseen en ole lähtenyt mukaan, mutta eräänä päivänä tämä hurmaava pikku tonttu hevosenkenkä ovineen odotti minua kirpputorilla 50 centin huikeaan hintaan, joten lankesin loveen että rämähti:) Pientä tuunausta ja oma tonttuoveni on valmis.

Tonttuja värkkään itsekin, joten olen erittäin kriittinen niiden suhteen, mutta tässä pikkutontussa oli kaikki kohdallaan huovutuksia myöten.  Nätempää otusta saa hakea. Toivotan valoisaa joulunalusaikaa kaikille ja voimia heille, jotka kahlaavat raskain askelin kohti yksinäistä ja suruisaa joulua 💛

KOLLAASI

Pitkästä aikaa osallistun Pieni Lintu-haasteeseen ♥ Aiheena on kollaasi lempiväreistä. Erilaiset värisävyt ja niiden heijasteet ovat mielestäni kauniita ja täydellisiä kaikki. Keräsin kollaasiin tiettyjä sävyjä, joissa oli sopiva vivahdus minua, parhaat värisävyt löydän aina luonnosta. Kollaasi on pelkkä harjoitustyö. Taustatukena toimi Ari, joka sopivasti helpon ohjelman minulle netistä etsi ja käyttöohjeet päähän takoi:) Pienen väännön jälkeen sain kun sainkin tällättyä muutaman ottamani kuvan, joiden värimaailma miellytti omaa silmää. Mitään väriskaaloja tai taitoa tästä on turha hakea.

Väri on auringosta tai muusta valosta tulevaa sähkömagneettista säteilyä ja värisävy määräytyy aallonpituuden mukaan. Värihavainto perustuu kolmeen asiaan: Valonlähteeseen, kohteeseen ja siihen miten verkkokalvojemme sauvat ja erilaiset tapit eli L-, M-, S-tyypit reagoivat valoon. Tämä on vain yksi totuus monien joukossa. 

VÄRIÄ ELÄMÄÄN

MAKROTEX-aiheena oli tällä viikolla VÄRIKÄSTÄ ja sitähän löytyi aurinkoiselta maton-pesulauturilta:)

Tämä ujo raatokuoriainen piti niin pahaa ääntä paetessaan kuvaajaa, että meinasi kamera tipahtaa, mutta pakko oli saada kuva, ennen kuin sukelsi ruohikon ja sammalten suojiin. Kun penkaisin ruohoa vähän syrjään niin se päästi karmean piipittävän ja jotenkin sihisevän varoitusäänen.

Vanha tilkkupeitto, jonka tein kerran äidille joululahjaksi.