VOI POMPERIPOSSA!

Nyt minulla on SE! Kirja, jota etsin ullakolta suursiivouksen jälkeen turhaan:) Sen kannet olivat ajan syömät, mutta muistelen nähneeni osan siitä jossakin romujen keskellä ennen törkyjen öyssäämistä kaatopaikkakuormaan. Viimein oli uskottava, ettei kirjaa tai sitä, mitä siitä oli jäljellä, enää ikinä löytyisi, joten aloitin aktiivisen metsästyksen antikvariaateista ja kirpputoreilta. Kovasti oli hukassa tämä aarre, mutta periksi en antanut, sillä kirjalla oli todella suuri muistijälki lapsuusvuosiltani. Kyseessä oli Martti Haavion Tiina Tonttutyttö, jonka oli kuvittanut Maija-Kaarina Nenonen. Kirja julkaistiin sotavuonna 1943.

Eräänä marraskuun päivänä kirja löysi viimeinkin Antikvaarin kautta postilaatikkooni ja tanssin riemusta. Kirja kertoo Tiina tonttutytöstä, joka ei osannut sanoa kiitos ja hänen pienestä veljestään Timo tonttupojasta, joka jäi hänen vastuulleen, kun Tonttu-ukko ja Tonttu-akka lähtivät Joulupukin kanssa käymään joulumarkkinoilla. Lapsi jätettiin lapsen vastuulle kuten siihen aikaan tapana oli.

Tässä kaikki on vielä hyvin ja Tiina-tyttö huiskuttaa iloisesti äidille ja isälle luvaten pitää hyvää huolta pikku veljestään, mutta kuinkas sitten kävikään:(

Hullustihan siinä kävi - sillä heti kun vanhempien reki katosi näkyvistä, Tiina huihait piittasi mistään mitään vaan jätti pikkuveljen kelkkoineen yksin mäkeen ja lähti loikistelemaan pitkin kyliä ja pitämään lystiä muiden tonttutyttöjen kanssa. Minkäpä sitä keskenkasvuinen tytönkläppi luonnolleen voi.

Sillä välin pieni Timo tonttupoika raukka oli joutunut kauas, kauas Kanankynsi-maahan Koiranhäntä järven rannalle, Kukonkannus-linnaan hirvittävän Pomperipossan armoille, joka aikoi keittää hänet. Itkuhan se vähemmästäkin tulee, ei lohduttanut yhtään vaikka linnan katto oli sokerikakusta, portaat rusinapullasta ja räystäät hääkarkeista. Noidan Mirri-kissa haukottelee tyytyväisenä pankolla ryöstöreissun päätteeksi ja ällöttävä noita-akka hämmentää pataa pitkällä nenällään. Kuva oli meistä lapsista 1960-luvulla tajuttoman inhoittava ja kummallinen. Naapurin kaksostyttöjen kanssa sitä monesti kuolattiin ja kauhisteltiin. Isommat lapset tuomitsivat kuvan jyrkästi, joten heille sitä ei kannattanut näyttää ollenkaan.

Mutta eipä ollut hätä tämän näköinen, sillä reipas ja neuvokas Tiina Tonttutyttö kopsutteli jo reippaasti rusinapullaportaita ylös kuljettuaan pitkät matkat maita ja mantuja veljeään etsien ja kysellen. Viisas pöllö tarjosi viimein sinipunakerän, joka ohjasi Tiinan heti oikeaan osoitteeseen. Aikailematta Tiina sieppasi pikku veljensä kainaloon ja mennä vipotti niin reippaasti noitaa pakoon, etteivät siinä auttaneet Pomperipossan seitsemänpeninkulman salamasaappaatkaan yhtään mitään. Ilman soppaluita jäi Pomperipossa tällä kertaa hurjasta takaa-ajostaan huolimatta:)

Menomatkalla Tiina oli tutustunut leivinuuniin, puuropataan ja vesisankoon, joiden palveluista hän ei välittänyt silloin vähääkään, mutta pakomatkalla nämä kaikki auttoivat Tiinaa ja hänen pikkuveljeään piilottamalla heidät vuoron perään heti kun Pomperipossa lähestyi uhkaavasti, sillä nyt Tiinalle kelpasi kylmä vesi, ohrapuurosta tai ruisleivästä puhumattakaan ja hän osasi kiittää niistä kauniisti. Näin Tiina Tonttutyttö pelasti pikku veljensä takaisin Tonttulan maahan Tonttulan kylään ja Tonttulan taloon ja sai vanhemmiltaan markkinatuliaisina punaisen pitsihameen ja pitsihilkan. Ja mikä parasta, hän osasi sanoa kiitos:)

MÄMMIKOURAN AIKAKIRJA

Mitäpä olisikaan pääsiäinen ilman kristillisen aspektin tuomaa pimeyttä, joka saa Pääsiäisämmät, trullit ja kaikenmaailman Pomperipossat piehtaroimaan kuutamorallia pitkin taivaankantta:) Tosin originaali-Pomperipossa käytti pelkästään kuuystävällisiä seitsemän tai 10 peninkulman saappaita, joita Tiina Tonttutyttö varsin nokkelasti lainasi huidellessaan hirvittävää noitaa pakoon pieni Timo-veli kainalossaan. Eipä tullut noidan soppaluita heistä, kiitos neuvokkaan Tiina Tonttutytön. Noitapiiloina toimivat tehokkaasti puuropata, leivinuuni ja ämpäri, myös kirjava lankakerä oli pelastusjuonessa jotenkin mukana. Tämä satu ilmestyi Martti Haavion kirjoittamana vuonna 1943 ja kirja kului allekirjoittaneella sananmukaisesti puhki. Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt enää edes kirjan rippeitä ullakolta.

Pahat noidat ovat kautta aikojen vaanineet ja houkutelleet lapsia ansaan syödäkseen heidät keitettynä taikka paistettuna. Tunnetuin on satu Hannusta ja Kertusta, jotka nälissään eksyivät häijyn noidan piparipirttiin. Mutta ajat muuttuvat ja tänä päivänä Kerttu veljineen teilaa noidat sukupuuttoon, mikäli on vähääkään uskominen elokuvaversioon, joka aiheesta on väsätty! Se saa jopa kovaksi keitetyn pääsiäistrullin vähän varuilleen samalla tavoin kuin EU-direktiivien myötä valtaviksi colossiumeiksi paisuneet ometatkin. Ne pistävät pikku trullin pään pyörryksiin jo pihamaalla, puhumattakaan säälistä, mikä valtaa mielen sen ihmetellessä päättömän isoa korvamerkkimassaa. Toisin oli ennen; navetassa ammui vain muutama leuhka lehmä, joita lampaat ihailivat, kanat kehuivat ja sika kadehti. Masentuneena trulli lensi niin matalalla että tuuskahti turvalleen pääsiäskokkoon.

Useimmiten noidat ovat aika harmittomia otuksia, eikä Kyöpelinvuorikaan ole sitä, mitä sen on annettu ymmärtää! Se oli aikoinaan kunniallisten vanhojen piikojen lasivuori, jonne kiipeäminen ei suinkaan aina ottanut onnistuakseen, kas kun pikku jalka saattoi livetä niin että lapsikin hupsahti kesken veisuun maailmaan. Sen jälkeen ei kunniasta eikä isästäkään ollut aina tietoa, mikä oli ennen muinoin aika paha juttu. Pelkkä hepsankeikka ja mämmikoura oli sellainen naisenpuoli.

Mämmi on muiden herkkujen ohella hyvin olennainen pääsiäisherkku ja sillä on varsin pitkät perinteet. Taneli Juselius kirjoitti aiheesta jo 1700-luvulla latinankielisessä kirjassa Vanha ja Uusi Turku. Siellä mainitaan, että meillä tehdään hyvin omalaatuista ruokaa, joka keitetään ensin puuroksi, paistetaan sen jälkeen uunissa ja tämä möskä nautitaan sitten happamattoman leivän muistoksi. Happamaton leipä kuului muinaisten juutalaisten Pesach-aikaan ja se tarkoitti käytännössä sitä, että uuden sadon korjaamisen myötä vanhat hapantaikinat ja hapatteet oli hävitettävä kokonaan ja niiden syönti oli ehdottomasti kielletty seitsemän päivän ajan. Hapatusta käytetään tämän vuoksi mieluusti vertauskuvissa kaiken pahennuksen ja huonon attribuuttina.

Maltaat - joita saatiin kun ohran tai rukiin jyvät idätettiin, kuivatettiin ja jauhettiin jauhoiksi - keitetään ruisjauhojen kanssa puuroksi. Puuro valmistetaan hitaasti hauduttamalla lisäten maltaita ja jauhoja tunnin väliajoin. Kun puuro oli valmista, se jäähdytettiin ja laitettiin saviastioihin tai tuohiropposiin, joissa se uunissa paistettiin kypsäksi. Jollakin seudulla tehtiin kahta erilaista mämmiä eli jauhomämmiä ja ns. perunamämmiä, joka oli harvinaisempaa ja sitä syötiin leivän kanssa. Myös marjamämmiä tehtiin syksyisin puolukoista ja ruisjauhoista.

Mämmin lisäksi myös erilaiset munat kuuluvat ehdottomasti pääsiäiseen, lisää munailua löytyy tarinassa Puhallusmunista Kolumbukseen.

Pääsiäistervehdys yli 70-vuoden takaa, kuva löytyi äidin lottavihkon takakannesta. Sen myötä toivotan kaikille lukijoille ja ohikulkeneille kaunista pääsiäisaikaa:)

Kukkoa ja kanaa tervehtivä noita kuutamolla on tuunattu brätsistä:) Lentävät noidat ovat Rudolf Koivun ja Raul Roineen sarjakuvasta Esko ja Osku maaliskuun Säästäjälehdestä vuodelta 1938.