sunnuntai 20. joulukuuta 2015

JOULUKUU


Kauan sitten kohistiin uudesta, oudosta tähdestä, mutta tänään uutisoidaan jouluun sattuvasta täysikuusta. Uusikuu syntyi kuopuksen nimipäivänä 11.12. 2015 ja kasvaa täydeksi kuuksi Joulupäivänä klo 13.11. Samainen ilmiö osui edellisen kerran Talvikuuhun Armon vuonna 1977. Istuin esikoinen sylissäni kirkkaana kuutamoyönä Volvo Amazonissa Alajoen mäellä ja odotin vanhempiani, jotka olivat jouluvisiitillä äitini lapsuuskodissa. Ihailin pikku nyyttiäni kuun valossa ja tunsin onnen lisäksi huolta ja epävarmuutta. Mietin kai sitäkin että osaisinko olla tarpeeksi hyvä ja oikea äiti lapselleni. 


Tromssan tuomiokirkko (Tromsø domkirke) joka on rakennettu vuonna 1861.

Pieni Lintu antoi aiheeksi joulukuun, joten väsäsin väsyneenä kasaan jotakin aiheeseen liittyvää:)


Sen jälkeen olen elänyt monia ihania kuutamojouluja, vaikka varsinainen täysikuu ei ole osunutkaan joulupäivään kuten tänä vuonna. Aattoaamu sarastus vuodelta 1984 on jäänyt elävästi mieleen täysikuusta, joka loisti häpeämättömän komeana aaumutaivaalla mulkaisten ohimennen appivanhempia, jotka suoriutuivat viime hetken jouluostoksille kuopukseni kanssa. Seisoin portailla ja ihailin satumaista kuutamoa, jonka valossa anivarhain sytytetyt joulusoihtuni haalenivat olemattomiin. 

Seuraava jouluun osuva täysikuu on vuonna 2034, mutta vähään tyytyneenä hyväksyn täysikuuksi sekä ennen että jälkeen joulun mollottavan täysikuun, sillä jouluhan alkaa jo Tuomaanpäivästä ja kestää Nuuttiin asti:)



Joten eikun mantelit puuroon ja viimeiset kortit postiin. Sinivuorten yöt ovat jäämässä kohta historiaan ja joulu on alkamassa. Kaunista täydenkuun joulua niin itse kullekin säädylle kuin säädyttömillekin toivotellen. Alakuvassa ikivanha joulukortti ja yhtä vanha konvehtirasian kansi:)



Yläkuvassa Arnøyan kirkko kuun valossa ja alimmissa kuunvalossa kylpevä Sinivuorten yö:)

Ensimmäisessä kuvassa sain yökuvausapua ja vähän muissakin Norja-kuvissa, en ikinä olisi saanut pokkarilla vastaavaa ja luurinikin on aika vanha ja vaatimaton.

lauantai 12. joulukuuta 2015

TÄHTI

"Niinä päivinä kävi yxi käsky keisaridta Augustuxelda että caicki mailma piti verollisexi laskettaman. Ja Tämä veron laskemus oli ensimäinen, joca tapahtui silloin coska Qyrenius oli maanherra Syrias. Ja cukin meni Caupungihins andaman idziänsä arvattaa. Nijn myös Joseph Galileasta Natzarethin Caupungist ylösmeni Judean, Davidin Caupungijn, joka cudzutan Bethlehem, sillä hän oli Davidin huonest ja sugust, andaman idsens arvatta Marian hänen kihlatun emändäns cansa, joka rascas oli."

Ihmiset kohisivat ja puhuivat suuresta tähdestä, joka oli syntynyt. Se ennusti uutta aikakautta, uutta suurta hallitsijaa ja valoa maailmaan. Tämä tähti teki minut kuitenkin oudolla lailla levottomaksi. Mutta juuri nyt oloni oli tyyni ja seesteinen sillä aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi, vaikka olikin jo ilta. Kaikki työt oli jo tehty ja Sapatti alkamassa. Kannoin vettä purosta ja jäin katsomaan pientä kaunista poikaani. Hän leikki hiekalla ja valutti sitä sormiensa välistä. Rakastin häntä niin että sydämeen sattui. Jostakin kaukaa kuului ukkosen kaltainen jyly ja yht'äkkiä raskas ahdistus valtasi mieleni.

- Miika! Tule pesulle, houkuttelin poikaani, mutta hän vain katsoi minua ja nauroi iloisesti, pieni aurinkopoikani. Huolet väistyivät ja sydämessäni läikehti syvä ilo ja rakkaus tästä lapsesta. Menin huojentunein mielin sisälle ja kaadoin öljyä leipää varten. Jauhot olivat vähissä, joten pyysin vanhaa isääni käymään naapurissa ja lainaamaan sen verran että pärjäisimme sapatin yli, Hän pudisti harmistuneena päätään, mutta lähti kuitenkin ja törmäsi ovella tyttäreeni Danielaan, joka syöksyi sisään syli täynnä punaisia kukkia, joita oli löytänyt puron varrelta. Minun oli aivan mahdoton torua häntä, sillä en halunnut sammuttaa lapsellista riemua ja säteilyä hänen kasvoiltaan. Käskin viedä kukat sairaalle vanhukselle joka asui ihan talomme takana.

 Aurinko alkoi laskea ja jossakin haukkui koira. Äidit huutelivat lapsia sisälle ja yht'äkkiä tajusin mitä ukkosen kaltainen jyly oli merkinnyt! Sydämeni hyytyi kauhusta kun katsoin Miikaa, joka leikki hiekassa ja Danielaa, joka varjosti silmiä katsoen Damaskoon päin. Suuri musta pölypilvi oli jo pelottavan lähellä. Voi miten hullu olinkaan ollut! Ryntäsin pihalle kohti aurinkoa - kohti lapsiani, kohti pimeyttä  ja kohti kuolemaa.

-EI, ei, huusin ja näin hitaasti kuin unessa miten Danielan pieni vartalo yritti suojata veljeään. Pölypilvi peitti auringon ja elämäni ja Danielan punaiset kukat levisivät hiekkaan kuin veri.
"Raamasta kuuluu parkuvaisten ääni ja katkera itke. Rachel itkee lapsiansa, ja ei tahdo antaa itseänsä lohdutettaa lastensa tähden, ettei he ole"


Ihmiset kohisivat ja puhuivat uudesta tähdestä joka oli syntynyt. Se ennusti Aikakirjojen mukaan uutta, suurta hallitsijaa, valtataistelua ja sotaa. Sen takia otin vastaan tehtävän, jota orjakin olisi halveksinut. Minua pyydettiin myös sen vuoksi että käskytin auxilia-joukkoa, jotka olin koonnut numidialaisista, sarmaateista, skyyteistä ja muista raakalaisista, jotka osasivat ratsastaa ja tappaa kuin minä. Ilman turhia tunteita ja sääliä.

Katsastin joukkoani ja kuulin miten joku kirosi Herodesta. Kuninkaat ja keisarit olivat minulle pelkkää pohjasakkaa, mutta sotilaalle kuului aina kunnioitus. Pyöräytin ratsuni ympäri ja tuijotin Quintuksen arpista naamaa ja sitten Xerexiä, joka oli näistä pakanoista pahin. Läväytin piiskalla häntä suoraan kasvoihin, mutta varoin silmiä. Silmäpuolisotureita kun oli jo muutenkin liikaa. Hakattuna ja moneen kertaan ruoskittuna oppi ottamaan iskut kauniisti vastaan, mutta en tiennyt ketään, joka olisi ottanut ne kauniimmin kuin Xerex. Ilmeettömänä kuin patsas. Ehkä hän sen takia oli tappajistani paras. Veri norui hitaasti hänen kaulalleen eikä hän tehnyt elettäkään pyyhkiäkseen sen pois. Jotakin viisautta olin siis takonut tämänkin sarmaatin kivikovaan kalloon, jotakin muutakin kuin uskollisuutta. Tämän retken jälkeen puoltaisin hänen vapauttamistaan, ehkä jopa Rooman kansalaisuutta. Sen hän oli ansainnut.

Ennen auringonlaskua saavuimme pieneen kyläpahaseen, johonkin Betlehemiin. Kivisessä sydämessäni muljahti omituisesti nähdessäni pienen tytön heittäytyvän veljensä eteen, mutta miekkani ei erehdy koskaan, eikä se ei tunne armoa. Jätimme jälkeemme vain itkua ja kuolemaa kunnes viimein tuli ilta ja kirkas tähti valaisi tietämme. Tähti, joka lupasi valoa ja vapautta kansalle toi vain  kärsimystä ja kuolemaa. Se ei himmenisi elämästäni koskaan, se loistaisi kun häpeä,  joka sai meidät tappamaan lapsia ja värjäämään Jordanin vedet punaisiksi.


Ylläolevat lainaukset Bibliasta vuosilta 1642 ja 1909. Viimeisessä oli profeetta Jeremian osuva ennustus tulevasta ja itse tarina perustuu raamatunhistoriaan. Herodeksen vallanhimo ja pelko ajoi hänet lasten joukkomurhaan Betlehemissä ja sen ympäristössä, joka tässä kuvattiin lapsen menettäneen äidin ja toimeenpanevan preetorin silmin.

Elokuva The Navity Story julkaistiin vuonna 2006. Se noudattaa melko tarkasti raamatunhistoriaa, johon tietäjät tuovat jonkun verran kuvitteellista kevennystä. Joulun ilosanoma ja Betlehemin lastenmurha toistuu Tiernapoikien laulukuvaelmassa hyvin kepeästi ja vaivattomasti. Alunperin se oli tunnettu Saksassa 1500-luvulla Kolmen kuninkaan lauluesityksenä. Pikkuhiljaa se rantautui Saksasta Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä aina Suomeen saakka 1800-luvun alussa. Auxliajoukot olivat tuiki tuntemattomia suuruuksia tiernapojille, joten sotilas vaihtui tunnetumpaan husaariin ja politiikka on muutenkin kautta aikojen vaikuttanut tiernapoika-esityksen luonteeseen, vaikka perustarina on aina ollutkin sama. Oulu on ollut sangen kuuluisa TIERNAPOIKAKAUPUNKI jo 1900-luvun alusta asti. Siellä tiernapoikaperinne elää edelleenkin hyvin vahvasti, Se kuului myös lapsuuteni koulunäytelmiin ja jouluaattoperinteeseen sillä tiernapoikaesitys radioitiin aina jouluaattona.

torstai 3. joulukuuta 2015

MIESIHANNE

PIENI LINTU-haasteen teemana oli tällä viikolla KAUNEUS - KOMEUS - MIESIHANNE.

Lipevät Don Juan-, Valentino- tai Casanova-tyypit eivät kuulu ihannemies-skaalaan sen kummemmin kuin kireänahkaiset muskelimömmö-ukotkaan. Mutta mies, jossa on sopivasti särmää, ripaus kovuutta, tuhottomasti hellyyttä, hurjasti huumoria ja lujasti partaveitsen terävää älyä saa polveni tutisemaan. Statusta ja mammonaa en ole metsästänyt koskaan, mutta en olisi pannut pahakseni vaikka oheistuotantona olisi tipahtanut miljoona tai parikin joka suhteesta:)

Haasteen innottamana tein miesihannetestin, jonka tulos oli hyvin osuva suhteessa Kulkuriin.
"Hän on hyvällä tavalla kreisi ja sopivasti luova. Tämän tyypin kanssa keskustelut ovat antoisia ja hänen ennakkoluulottomuutensa tekee sinuun vaikutuksen yhtä uudestaan ja uudestaan. Hänen tunteensa ovat yhtä aitoja ja näkyviä kuin sinunkin. Isänä hän on luova ja kekseliäs, vaikka ei olekaan aina valmis luopumaan omasta vapaudestaan ja elämän luksushetkistä..."  

Harmi ettei tätä poikaa voi enää pistää pulloon ja rääkätä tikulla:)


ari

Ihannemies pelaa mielellään shakkia ja opettaa sitä myös blondilleen. Hän on kohtelias ja huomaavainen kuuhullu, joka tykkää kotoisasta kinastelusta, nauraa hyväntuulisesti  blondin kiukuttelulle, samalla kun huolehtii sinne tänne huiskitut tavarat talteen. Useimmiten hän tietää mistä löytyvät hukassa olevat huulipunat, avaimet, lompakot ja pitsipuserot. Hän on antanut minulle takaisin unohtuneen nauruni, josta minut ennen tunnettiin. Kikatan hervottomasti vedet silmiin ja toiset housuihin:) Ihannemies valmistaa herkulliset salaatit, leipoo leivän nälkäiselle rakastetulle ja kantaa hänet reppuselässä vuorovesi kosteikkojen yli. 





Filmitähtikomeus on särkenyt sydämeni kymmeniä ellei satoja kertoja:) Olin tyttövuosina pitkään uskollinen kahdelle Robertilleni (Taylor ja Redford) ja naimisissa ollessani jatkoin pettämistä vielä kolmannella eli Robert de Nirolla:) Ohi vilahtivat myös huippuihana Richard Gere ja Brad Pitt. Jossain vaiheessa yöuniani häiritsi salskea pitkätukka Michael  Wincott, jonka miekkailutaito ja uskomaton raspinkarhea ääni horjuttivat mielenrauhani kunnes Johnny Depp tuli ja räjäytti potin! Saksikäsi Edvardista lähtien hän on ollut kestosuosikkini vuosikymmeniä.



Jossain vaiheessa ihastuin kuolettavasti myös viikinkipäällikkö Ragnar Lothbrokiin (Travis Fimmel) tosin tällä hetkellä Ragnargkin on vaihtunut jo monta kertaa uuteen.



Olen heikkona myös uniformuihin ja hätätilassa kelpaavat vaikka sinivuokot vaikka eivät olekaan mitään upseerien rinnalla:) 

Depp ja Fimmel lainattu Mr Googlen kuvasivulta, Arin kuva varastettu:)

lauantai 21. marraskuuta 2015

MATKA NARNIAAN

"Saattakaa vieraat ja näyttäkää Aslanin maa!
  Viekää ja nostakaa kultaisten vuorien taa..."


Haaveilin pitkään Narniasta, maasta mistä olin nähnyt vain unta ja muutamia kuvia. Haaveilu on aina  turvallista ja helppoa, sehän ei vaadi mitään. Kaiken lisäksi olin niin tottunut oman pesäni hiljaisuuteen ja turvalliseen pikku elämään kahden kissani kanssa etten enää muuta osannut kaivatakaan kunnes erehdyin kissarukoukseen:) 

pilvien päällä, aamurusko, lento, irjan kuva

Kissarukous tehoaa aina! Väittämä perustuu löyhästi Facebook-kommenttiin, jossa myönsin turhaan rukoilleeni oikeaa Miestä jo viisi vesikesää! Mitään muuta ei tullut kuin kuolevia ja hylättyjä kissoja terassi täyteen.  Tästä suivaantuneena päätin julkisesti kokeilla käänteistä blondilogiikka eli rukoilla lisää kissoja ja katsoa josko portaalle eksyisi joku vähän  isompi kulkukolli. Uskomatonta mutta totta, se toimi kertalaakista. En ehtinyt kunnolla tällätä käsiä ristiin kun portaillani seisoi Kulkuri. 

Suosittelen kissarukousta muillekin miehenkipeille naiseläjille, vanhoille piioille ja leskenkoppanoille:) Omallani oli rinkka selässä ja auringonpaahteinen hymy naamalla - Ja niin hyvin järjestetty elämäni mureni pikku palasiksi syystuuleen:)

Laskeutuminen, lentokone


Arnoya, Arin kuva


Jäämeren rannalla, irja, Arnoya

 " On monta unta, matkaa vuorten taa...
  Tähti sammuu, kello käy, ei yössä taivaanrantaa näy 

  vain tuuli vapaa voi sen saavuttaa"

Aamu Arnoyalla


Lainaus Hector: Meiran laulu.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

HYPPY

Ei voi tietää aukeaako laskuvarjo ellei hyppää. Jos epäilee tai pelkää,  jää moni taivas kokematta ja hyppy hyppäämättä. Jäävät myös vammat saamatta, sillä harva meistä putoaa kissan tavoin jaloilleen. Joku hyppy voi aina olla myös viimeinen. Hyppään ahkerasti ja kompuroin. Teen säälittäviä mahalaskuja, nousen ja tuuskahdan turvalleni - hakkaan päätäni kiveen, nousen taas ja olen valmiina pakoon tai taisteluun. On marraskuu ja uusi suuri hyppyni alkamassa.

Tämä olkoot vastaukseni Pieni Lintu MARRASKUU- haasteeseen.




keskiviikko 4. marraskuuta 2015

PIMEÄ

Pimeässä kaikki valot, tähdet loistavat aina kirkkaammin:)



Makro- ja teema-aiheena oli PIMEÄ ja haasteen takana on PIENI LINTU:)

"Tämän pimeän läpi näen vain pimeää" kirjoitin kauan sitten, silloin, kun en vielä tiennyt mitä olisi todellinen pimeä. En tiennyt sitä vielä silloinkaan, kun se oli jo kohdalla. Vasta hölmöilyn ja turhan kiireen aiheuttama posaus pannuhuoneessa kertoi minulle enemmän kuin tuhat tuskaa. Kun valot sammuivat tunsin jäistä kauhua. Pimeyteni oli pelkkä tuskan velkoma hetki, silmämunien tuhkaiset viillot, mutta silloin aavistin mitä olisi ollut oikea pimeys - Sokeus.

perjantai 30. lokakuuta 2015

PIILOSSA

PIENI LINTU halusi että leikimme piilosta ja sehän onnistuu meikäläisellä heti kun joku tähtää kameralla. Enhän minä muuten, mutta pelkään että särkyvät vielä kalliit vehkeet. Niin kävi kerran passikuvan otossakin.)

Kysyin naapurin pikkupojalta originaalikuvasta, jossa oli nauravia kaunottaria mukana ennen rajausta, että arvaako hän missä istun. Hän tiesi heti ja kun utelin että mstäs sen tiesit kun ei naamakaan näy, niin hän ilmoitti että tuosta peruukista! Onneksi mies ei ollut paikalla, sehän olisi revennyt heti, hän kun hyväntahtoisesti leukailee että hiuksissani on ikuinen Sue Ellen look:) 

siili, irjan siili

hautakivi, kuva kivessä, irja

Pyhäinpäivän kunniaksi julkaisen tämän kesäisen kuvan hautausmaalta. Kuvaaja on piiloutunut hieman ovelaan paikkaan. Kuvissa kummitteli itsepäisesti joku vaalea heijastuma, mikä sopii sekin Halloveen tunnelmaan:)

Tove Jansson, Näkymätön lapsi
Tämän kirjan tyttö muistuttaa minua monella tavalla. Hänkin oli piilossa ennenkuin hänet rakastettiin esille. Tämä on kaikkien piilossa olevien, haavottuneiden tyttöjen jos poikienkin tarina.

Se kertoo siitä, miten Ninni muuttui jälleen näkyväksi rakkauden ja hyväksynnän myötä. Kirja on vuodelta 1962 ja se sisältää muitakin ihastuttavia tarinoita.

" Mokomakin suloinen, tyhmin, hupsuin ja virheellisimmin kasvatettu lapsi, jonka milloinkaan olen nähnyt, oli hänellä pää tai ei" motkotti Muumipappa tutkiessa purtua häntäänsä.


lauantai 24. lokakuuta 2015

NOSTALGIA

Pieni Lintu kyseli, kuka muistaa vielä neiti AJAN tai kiekkopuhelimet. Hurjasti kehittyvässä hektisessä maailmassa lähihistoria unohtuu yllättävän pian. Neiti Aika vaikeni vuonna 1998 kun aikatiedotus siirtyi IT-järjestelmään. Kolikoilla toimivat puhelinkioskit olivat arkipäivää 1990-luvulla ja niitä oli joka kadun kulmassa, viimeisemmät hävisivät vuonna 2007. Vielä 1970-luvun alkupuolella olivat niinsanotut kyläpuhelimet maaseudulla käytössä, koska kaikilla ei ollut omaa lankapuhelinta. Huikea juttu oli myös jenkkilästä maastoutunut lälläri eli LA-puhelin, joka oli myös rekkakuskien syntisen suuressa suosiossa:) Siinä ei ollut turhia lupajuttuja, kuten aiemmassa radioamatööritoiminnassa, minkä vuoksi se sopi Villiin Länteenkin paremmin kuin hyvin. 

Posti- ja lennätinlaitoksista pystyi tietysti ringaamaan sähkeiden lisäksi ja pikkutyttönä puhuin jopa seinällä veivattavaan puhelimeen, enkä ymmärtänyt ollenkaan, miten isä oli joutunut semmoseen puiseen, pieneen laatikkoon:) Taisin huutaa kuulokkeen reikiin että tule heti pois sieltä, mutta isä vain nauroi ja äitiäkin nauratti. Ilahduin suuresti kun hän tulikin ehjänä ja terveenä kotiin:)

MAKROTEX-linkyn aiheena oli NOSTALGIA, vasemman puoleinen kuva on Fazerin juhlavuoden karkkirasiasta vuodelta 1991.


Kyökkinurkan nostalgiaa, vanhoja kahvipurnukoitakin löytyy, mutta en viitsinyt kaikkea kuvata.


Kesätunnelmaa Annalan museomiljöössä. 


Isän vanha kalahaavi on tehty pumpuliverkosta, rautakehikko väännettiin itse ja varsi oli puuta. Ei ole mikään kevyt laitos, mutta eipä ollut täysien rysävanttien vetokaan käsipelillä poikasten hommaa, sen verran tuli pikkutyttönä sivusta seurattua sitäkin.



maanantai 12. lokakuuta 2015

KEITTIÖSSÄNI

Pieni Lintu haastoi Makro-ja teema-aiheella KEITTIÖSSÄNI
Kyökkipiian kyökin valtasi syyskuussa outo Otus, joka teki tosi herkullista ruokaa vaikka tyhjästä:) Tässä on hyödennetty syyskurpitsa, joka oli unohtunut jääkaappiin. Kastike ei ole voita, se on taiottu jostakin ihan muusta, enkä ole parempaa safkaa syönyt.
















Joskus kokkaaja innostui vähän äijämäisemmästä lookista ja liha vääntyi suussa sulavaksi pataruuaksi ja tappouhkauksen saaneet perunat sun muut raaka-aineet muuttuivat kädenkäänteessä keitoiksi, joista voi enää nähdä vain unta.



keskiviikko 16. syyskuuta 2015

IHO IHOA VASTEN


Kaipaan ihoa ihoani vasten, kaipaan lämpöä, hymyä, rakkauttasi. Kaipaan yhdessäoloa, kunnon kalsarikänniä, pikkukyökkini täyttävää Sinua, joulukirkkoa - sitä, että välität. Mikään ei sido Sinua minuun, kuten ei minuakaan Sinuun. Vanhenevat soluni odottavat öisin ja ihmettelevät yksinäisyyttä. Sinua




Tässä maailmassa rakkaus ja hullaantuminen mielletään helposti nuoruuteen ja ihastuminen teini-ikään. Aikuisiässä vain hassahdetaan, mikä huvittaa nuoria ja ehkä muitankin. Mutta me emme välitä siitä. Emme enää. Sillä mitäpä tietävät lapset lemmestä, joka polttaa sielun karrelle ja huulet rakoille. Suudelmista, joiden tuli odottaa, miettii ja empii ennenkuin roihuaa. Mitä he ymmärtävät tuskasta ja kuoleman pitkästä yksinäisyydestä. Yöstä ennen aamua. Vuosisatojen odotuksesta. Vuorovesistä sielujen rannoilla. Sinusta ja minusta.

perjantai 4. syyskuuta 2015

ILMAN AJANVARAUSTA

Mikä ihanuus! Hiustenleikkaus ilman ajanvarausta. Tai niin ainakin LUULIN kun pujahdin paikalliseen hiussalonkiin. Kerroin kainosti, että omalle kampaajalle on tyvikohotusaika varattu, mutta sitä odotellessa halusin VÄHÄN latvojen siistimistä ja ehkä jopa sävyäkin, jos se oli mahdollista.
- Käsittelyt ovat ajanvarauksella, kuului ylväästi kun fröökynä häipyi ilmoittamaan mestarimammalle uuniluuta-lookista, joka istui hiljaa nurkassa odottaen nöyrästi vuoroaan.
- Mitäpäs olet ajatellut, kuului ylhäisesti samalla kun hiuksiani pöyhittiin ja moppiani taivasteltiin.
- Kylläpäs onkin huonokuntoinen ja rutikuva..
- Jospä vähän kastellaan, yritin nokkelasti ja niin tehtiin heti. Eikä tyydytty pelkästään kastelemaan, vaan pestiin perusteellisesti ja hyvin kovakouraisesti vasta pesemäni hiukset. Tätä minä aina vähän ihmettelen, toisaalta saahan siitä pesurahan erikseen, samalla kun asiakasta aivopestään ostamaan kunnon tuotteita, jotka eivät tärvää hiuksia kuten kaikenmaailman halpatuontimoskat. Mutisin niskat hankalasti takakenossa että olen kyllä ostanutkin alan liikkeestä tuotteet, mikä kampaajatätin mielestä kuulosti uskomattomalle. Niin tietenkin, koska läsäytin hoitavat aineet äkkiä päähän ja huuhtelin ne saman tien pois, sen lisäksi että hiuksissa oli käsittelyjä, joiden runsaudesta tukkani tykkäsi vähän kyttyrää. Niin tyhmä en kuitenkaan ollut, että olisin sen tässä jäykkäpaskafiilingissä ääneen tunnustanut, vaikka vähän tyhmä olenkin.
- Otetaan vain vähän latvoja, sanoin varmuuden vuoksi, sillä kaunis kampaajatäti vaikutti pelottavan topakalta ja erittäin määrätietoiselta. Herra-rouva-hammaslääkärikin oli kesy pakkaus tähän verrattuna.
- Juu, kasvusuuntaan leikataan, hän sanoi humauttaen sekunnissa peruukin verran tukkaa lattialle. Minua alkoi kummasti heikottaa ja huimata, mutta yritin skarpata ja viestittää tiukasti silmillä, että gamoon täti, vähempikin into riittää samalla kun vedin tiukasti ilmaa hammasrautojen välistä. Se varoitti yleensä tehokkaasti niin kampaajia, hammaslääkäreitäkin kuin virkavaltaakin, mutta ei tätä tätiä.
- Ei oteta kovin paljon, kuulin piipittäväni ohuella, vieraalla äänellä. Viuh, sanoi veitsi ja sakset silppusivat tehokkaasti pitkäksi venynyttä, mutta ehyttä niskatukkaani lattialle. Saksikäsi Edvardkin olisi jäänyt hopealle. Tunsin halvaannuttavaa kauhua kun tuskalla ja vaivalla kasvatettu tukkarukkani tippui lattialle, vasta otsatukan julman silppuamisen aikaan sain puhekyvyni auttavasti takaisin.
- Ei oteta enempää, vinkaisin surkeasti.

Tämä mainio kuva on varastettu MTV-INDEX:stä. Löytyi Googlen kuvista, jos on laiton lainaus, niin ilmoitusta heti!

- MitÄÄÄH? Tähän tulee malli, tiesi kampaaja ja suihkaisi korvat paljaiksi. Viuh, vauh kivahti veitsi ja viisti hiuksia. Kuivat latvat olivat jo aikaa sitten tippuneet lattialle ja tunsin miten naamani sukelsi autioituneesta kuontalosta kuin kuin vasta keritty lampaanpää. Silmiä kirveli ja tappava viha nosti hyistä päätään.
- Sirot pienet kasvot, hymyili kampaajatäti imelästi silpaisten veitsellä otsatukkani vinoksi. Aivan ajattelin, pienet silmät ja iso nokka, joita hiukset olivat armeliaasti vähän pehmentäneet. Kerimisen jälkeen väriksi jäi pelkkää harmaan haalistunutta paskaa, johon ämpäroitiin tehokkaasti tumma liukuvärjäys, jonka jälkeen tukka istui päässäni kuin ohut karvalakki.
- Nätti, eikö vain, kuului itserakkaasti kun peiliä tyyrättiin esille. Taisi kampaajaprouva ihailla enemmän itseään kuin luomusta. Minua luonnollisesti oksetti katsoa edes peiliin, jonka vuoksi tiirailin kiltisti seinän viereen ja vastasin lakonisesti. 
- Joo, onhan se... ainakin erilainen. 
Kassakone kilisi iloisesti kun täti rummutti sinne pesu-leikkaus-väri-hoito-alvi-hintaa.
- 99 euroa alennuksen kanssa. Ja tuliko niitä hoitavia aineita? Nämä kolme maksavat vain 100 euroa yhteensä? Ei mitenkään kallista hintalaatusuhteeseen nähden?
Pudistin masentuneena kerittyä päätäni ja tuijotin lasittuneesti pankkikorttia.
-No tulet sitten kuukauden päästä ylläpitoleikkaukseen niin saamme hairisi kuntoon.
Älä luule luuta lihaksi, lampaan päätä makkaraksi ajattelin synkästi raahautuessani raskain askelin ulos. Tähän silppuriin minulla ei ole enää ikinä kukkaron eikä tukkani puolesta varaa. Pääpajan ovi saa puolestani olla kiinni forever. Katsotaan, pystyykö luottokampaajani kohottamaan edes karvan vertaa jäljelle jääneitä haivenia ja täysin silputtua itsetuntoani. Luultavasti, sillä Johannalla on oikea taikakäsi ja sydän paikallaan:)

Jälkispekulaatio:

Miksei näin tärä täti vain ota ja nosta persettä kampaajatätin penkistä ja lähde kesken veisuun pois? Vastaus: Vaikea on enää lähteä, jos tukka on osaksi silputtu ja syynä on myös se, että kuvittelen ammatti-ihmisten ottavan asiakkaan mielipiteet ja toivomukset huomioon rautaisesta ammattitaidosta huolimatta ja kun näin ei käynyt, järkytyn ylikävelystä ja halvaannuin paikalleni, kuten elämässäni monesti käy. Mukana saattoi olla myös trauman myötä tullut shokkitila:)

Toinen syy oli se, että suorasukaisuudesta ja ahkerasta kyseenalaistamisesta huolimatta, minut on ehdollistettu käyttäytymään virastoissa ja ihmisten ilmoilla hyvinkin kohteliaasti ja viranomaisten ammattitaitoa edes jotenkuten kunnioittaen.

P.s. Johannan Taikakäsi toimi kuten pitikin, joten jaksoin hyvin odottaa aikaa että peilistä näkyi taas tämä paljon tutumpi pomminpurkaja-look;)


keskiviikko 12. elokuuta 2015

RUOHONJUURITASOLLA

siili, kesä, siilin poikanen
Pikkuruiset siilipallerot ilmestyivät teiden varsille ja pihoille heinäkuun lopulla.

silmäruoho, makro
Silmäruohoruusuke. Vanhan kansan silmähaudekasvi, jota käytettiin muihinkin allergiaoireisiin.

vanamo, kesä
Vanamojen kukinta sijoittui tänä kesänä heinäkuun puolen välin paikkeille, tämä kuva on otettu 13. hienäkuuta.

vilukko, syyskesä
 Rantojen kaunokki, vaatimaton Vilukko tervehtii saareen tulijoita Laurin päivänä.

kastepisarat, sammal, ruoho, makro, kastehelmet

Millimetriset kastehelmet kimalsivat sammalissa kuin hopeakoru.

merinätkelmä, ranta, kesä, hiekka
PIENI LINTU haasteen aiheena oli RUOHONJUURITASO.