NUKKUJA KAUNEIN

Vanhan ajan talvi tuli jo hyvissä ajoin ennen joulua ja aloitti Uuden Vuoden tulipalopakkasilla. Pakkaspojan tiukka vasara takoi pörssisähkön infernaalisiin lukemiin. Se söi tehokkaasti polttopuuvarastoja ja hyydytti kulkuneuvot. Meillä oli kiinteähintainen sähkösopimus, mutta hyötykäytimme pakkasta sulattamalla pakastimen samalla kun vanha kiikkustuoli ja nojatuoli palelivat portailla sohvanpehmusteiden ja patjojen kanssa. Käytimme ulkolaatikkoa lisäpakastimena ja jäädytimme lyhtyjä. Uuden Vuoden aattona 5-vuotias lapsenlapsi varoitti mummoa tiukasti tinanvalannan vaaroista, mutta siitä huolimatta lyijyliemet solahtivat iloisesti hyiseen vesiämpäriin ja joulukuu humahti samantien ohi. Sitä, miten joulukuussa aika karkaa aina käsistä, mutta tammikuussa se ei lopu koskaan, ei tajua millään.

Tässä iässä miettii usein sitäkin, että mihin ihmeeseen vilahti koko ihmiselo! Reippaasti yli 20 vuotta meni  nukkumiseen, 10 vuotta tuhraantui lapsuuteen ja toiset 10 vuotta nuoruuteen ja yht'äkkiä sitä olikin ikivanha luuska:) Jos olisin tuon tiennyt, en olisi lapsena toivonut niin kiihkeästi, että kasvaisin äkkiä isoksi. Yläkuvassa nukkuu esikoinen ja alakuvassa uneksii kaunis lapsenlapseni. Oi niitä aikoja 💛

Viime vuosi oli monin tavoin hyvä, mutta kesäkiireissä repesi olkapään kiertäjäkalvosin, joka rajoitti liikelaajuutta ja kiukutti suunnattomasti pihatöissä, puhumattakaan että viheliäinen yökipu haittasi (ja haittaa) muutenkin vähiä yöunia. Ymmin pahenevat terveysongelmat ja kummipojan vakava sairastuminen ovat tuoneet suurta huolta nekin ja tietenkin vaikuttavat unenlaatuun. Maailman epävakaa tilannekin syö henkistä kapasiteettia, mutta siihen olen asennoitunut vähän eri tavoin.  Alla olevassa kuvassa pikku Ymmi miettii maailman omituista menoa.

On huolestuttavaa miten sotamyönteiseksi ihmiset ovat muuttuneet verrattuna aiempiin vuosiin. Aseita kalistellaan ja sotaa arkipäiväistetään, sotimiseen ja aseisiin syydetään kyllä rahaa, mutta ihmisten toimeentuloa ja pärjäämistä leikataan surutta! Pienten eläkkeiden rankka verotus ja lapsiperheiden etujen kaventaminen hankaloittaa elämää radikaalisti. Edellinen vastakkainasettelu ei tarkoita, etteikö humanitäärinen ja muu apu sota-alueille ole tarpeen tai omien rajojen turvaaminen sotatilanteen varalta tärkeä asia.

Presidentin vaalien ahkera ennakkoäänestys on siirtymässä varsinaiseen vaalipäivään ja Saulin valtikka on vaihtumassa. Uusi presidentti, joka lienee Stubb, vaikka oma suosikki onkin Rehn - oli jo Elisabetin aikana - on suurien haasteiden edessä. Kansainväliset suhteet olisi pidettävä auki sekä itään sekä länteen olosuhteista riippumatta.

Tämän hetkinen hallitus tekee rajuja liikkeitä ja leikkauksia, mutta niinpä teki aikoinaan Kataisen sateenkaarihallituskin, jossa presidenttiehdokas Haavistokin päsmäröi. Sähkönsiirtomaksut tulivat siihen aikaan hyväksytyiksi ja nyt ne ovat ryöstäytyneet Caruna-rallin myötä täysin käsistä. Niillä piti huoltaa sähköverkostoa / kunnostustöitä ja niihin aikoihin siirtomaksu olikin vielä aika maltillista. Taisi tulla arvonlisäverokin saman hallituksen aikaan, koska sähkönsiirtomaksuun sisältyy käytön lisäksi sähkövero ja arvonlisävero. Lisäksi sähköstä on maksettava siirtomaksua, vaikka kiinteistössä ei olisi edes sähköt päällä. 

Kiinalaisen horoskoopin myötä siirrymme helmikuussa arvaamattomaan puu Lohikäärmeen aikaan, mikä ei välttämättä lupaa seesteisyyttä tai hyviä aikoja maailmaan, mutta onneksi päätämme monin tavoin onnestamme itse.  Lohikäärmeissä on oma tarunhohtoinen viehätys, jota on vaikea vastustaa. Alla oma puinen Louhikäärme, jonka sain Arilta eräänä jouluna lahjaksi 💖

Onnellista alkanutta karkausvuotta 2024 kaikille 💛Pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä, niillä pärjää jo aika pitkälle:) 

Lisäys 27.1. Julkaisulupa ottamiini nukkumiskuviin on pyydetty ja saatu.

HÄRKÄVIIKOT JA REIKÄLEIVÄT

Loppiaistulet hohtivat jäälyhdyissä ja mieluisat vieraat olivat portailla. Mutta sen jälkeen iski tammikuinen tylsyys kuin kuolema. Puuduttavat härkäviikot, vesisade ja viheliäiset pääkallokelit viimeistelivät lopputuloksen, eikä uutta lunta siunaantunut ainakaan Pyhäjoelle. Voiko olla mitään kurjempaa kuin vesisade tammikuussa? No totta kai voi. Syöpä, sota, keskitysleirit, yksinäisyys, verot, velkaantuminen, pelko tai nälänhätä. Eli tylsyys on oikeastaan ihan kivaa💙

Hain pakkaspäivinä vanhalta puolelta villapuseroita, joista osa oli unohtunut talviteloille. Tässä on lempipuseroni kautta aikojen. Se on pyhäjokisen käsityöläisen Hannele Mikkosen aikaansaannos ja tässä on ainakin 29 eri väriä, mutta aika ja hiiret ovat tehneet tehtävänsä, joten ei tästä enää pitovaatteeksi ole😢

Arin äidin tekemä torkkupeittokin löytyi samasta laatikosta. Onneksi se oli ehyt ja pesun jälkeen kuin uusi. Olemme saaneet häneltä monia ihania pitsiliinoja ja kuviovillasukkia, mutta tämä nostalginen isoäidinneliö malli toi mieleeni muistoja. Näin sen Norjassa Arin sohvalla ja 18-vuotiaana, kun odotin esikoista, virkkailin pikkuruisen peiton juuri tällä samalla mallilla.

Oravanpoikaset katosivat syksyllä kuin tuhka tuuleen. Veikö ne tauti vai joutuivatko parempiin suihin. Alakuvan varpushaukka tiirailee pihakoivussa silmä kovana hiukopalaa, mutta oravat tuskin kuuluvat sen gourmetlistaan. Enemmän epäilen kissoja tai kanahaukkaa, joka viihtyi lähistöllä viime vuonna.

Vanha ikikuusikko kaadettiin rannalta - onneksi neljä kuusta jätettiin ja siinä ohessa kaatui muutakin risukkoa ja metsää, joten meidän lahopökkelö tonttimme on ehkä eräänlainen suojavyöhykealue, mutta samalla saalistuspaikka monille eläimille. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu SÄÄ-haasteeseen.

Kotipihaa pitemmällekin ajatukset välillä karkaavat. Venäjänmaalla Putin sekoilee entiseen malliin ja pitää kauhun tasapainoa yllä, mutta se onkin jo kiinalainen juttu:) Ruotsi on varpaillaan ja Suomi-neitokin pureskelee välillä essunnauhoja. Sauli Niinistön rooli korostuu yhä enemmän rauhanomaisten ovien avaajana ja siltojen tekijänä eri maiden välillä. Toivottavasti tuleva presidentti - Olli Rehn - omaa saman tiukan neuvottelutaidon. Toista Saulia emme silti ikinä saa.

Se on selvä, että jos isot Pojat haluavat ottaa paukkupyssyt käteen, niin elämä tällä saastuneella pallolla on ohi! Jatkuva epävarmuus tulevaisuuden suhteen tuo turvattomuutta. Sitäkö kielii nuorison ja lasten pahoinvointi. Usein kaipaan aikaa, jolloin meillä oli vuosikymmenien jatkuvuus sukutilojen tai ammattiryhmien myötä. Työ periytyi usein isältä pojalle tai tyttärelle. Työtä oli paljon ja luppoaikaa vähän. Nyt olemme irrallisempia sen lisäksi että maailmanlaajuiset uutiset ja katastrofit huuhtovat armotta aivojamme. Vapaa-ajan lisääntyminen, helppo elämä ja hyvinvointi on tuonutkin pahoinvointia.

Aluevaalitulokset on nyt julkistettu ja toivoa sopii, että valitut tekevät parhaansa hyvinvointipalveluiden säilyttämiseksi ja niiden ylläpitämiseksi omassa kunnassa ja Raahessa. 

Mukavaa alkanutta vuotta ja reikäleipäviikkoja kaikille 💛 Minkä tammikuu hellittää sen helmikuu kiristää, täällä ei lunta ole nimeksikään, onneksi on kuitenkin liukasta:)

PUNKKEJA JA MUNKKEJA

PUNKKIAIKA on jälleen käsillä. Poistin huhtikuussa Ymmin silmäluomen alueelta ison punkin, joka oli naamioitunut ovelasti roskan näköiseksi ja soitin samantien eläinlääkärille saadakseni myrkyt apteekkiin. Punkit eivät riivaa ainoastaan meitä ihmisiä tai lemmikeitä. Eräänä päivänä bongasin krookuksien lähellä mantukimalaisen, jonka lento oli jotenkin pörräävää ja vaivalloista. Luulin sen johtuvan kevätkohmeesta, mutta kuvan lähempi tarkastelu osoitti turkkiin pesiytyneet kurjat salamatkustajat. 

Hyönteisiä kiusaavat aivan eri punkit kuin meitä ihmisiä tai muita eläimiä. Tunnetuin hyönteisriesa on mehiläispesiä tuhoava Varro-punkki. Pelkästään Suomessa elää 1500 erilaista punkkilajiketta ja koko maailmassa niitä on 30 000. Nämä kimalaispunkit eivät aiheuta sille painolastin lisäksi muuta vahinkoa tai haittaa. Kimalaista ei kannata punkkien takia tappaa, kuten jotkut hysteerikot ovat kai tehneet, sillä hyvässä lykyssä punkit tippuvat matkan varrelle ja pölyttäjä saa jatkaa elintärkeää työtään ja lisätä sukuaan entiseen malliin. Jos olisin tajunnut kimalaisen ahdingon, olisin toki yrittänyt keveällä hipaisulla keventää taakkaa.

Huhtikuu on tapansa mukaan ollut varsin vallaton ilmojen suhteen. Sen vakasta löytyy jäiden lähtöä, aurinkoa, kuutamoöitä, lintujen sirkutusta, kevätkukkia, soidinhuutoja, lämpöä, valoa, sadetta, pakkasta ja lunta. Sen vuoksi se on yksi lempikuukausistani. Se ehtii vielä nakata räntäsadetta ja rakeitakin toukokuun hennoille nilkoille, mutta Valpurin aikaan löytyy lämpöä ainakin kyökin nurkasta 💛 Osallistun kuvalla Maistuu hyvältä-haasteeseen.

Mielipidevankien epäoikeudenmukainen ja ihmisoikeuksia loukkaava kohtelu jaksaa surettaa ja suututtaa minua harva se päivä, niihin kun eivät tehoa Isojen poikien jos tyttöjenkään neuvottelut, vaatimukset tai boikotit puupennin vertaa ruplista nyt puhumattakaan.  Viimeisin on Aleksei Navalnyin kohtalo, josta tulee väistämättä mieleen keskiaikainen noitaoikeudenkäynti ja vesikoe. Jos kelluit, sinut poltettiin ja jos hukuit, olit syytön. Näin käy ilmeisesti Navalnyillekin. Pelko sulkee tehokkaasti suut ja kääntää silmät. Presidentti Sauli Niinistön diplomatia ja suoraselkäinen toiminta saa kyökkipiian varauksettoman ihailun. Putinin kannattaisi äkkiä parantaa osakkeita, ettei jää kokonaan jalkoihin:)

Toivotan hyvää ja aurinkoista toukokuun aikaa kaikille 💗 Ottakaa punkkirokotteet ja pitäkää huolta itsestänne ja läheisestä. 

"Tunnen taas ma kevättuulen, mäen päällä päivän valon, satakielen sanat kuulen, koivikosta kotitalon. Tunnen pihkalehden tuoksun, hiirenkorvat herää hiljaa, toivorikkaat kylvömiehet rintehillä kylvää viljaa" Einari Vuorela/Kevätlaulu