"Odotin turhaan toukokuuta. Se ei tullut koskaan, kun tuli muuta. Suru kylmä sydämeen." Näin kirjoitin kauan sitten Milleniumin aikoihin ja nyt voisin kirjoittaa samoin. Silloin ei kukaan vielä kuollut, vain tyhmä ja kylmä sydämeni. Jotakin elämää sinne ehkä jäi, koska tunnen edelleenkin "aatosta jaloa ja alhaista mieltä, tuntehen paloa" hyvinkin syvästi. Tämä kevät on ollut monella tavoin surullinen, jopa ankea, toisille viimeinen. Siitä huolimatta linnut laulavat edelleenkin ja valo lisääntyy kunnioittamatta ihmismielen pieniä jos suuriakaan suruja.
Olen tehnyt monesti äkkinäisiä ja hyvin kauaskantoisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä rakenna tai kanna elämää siten kuin haaveilin. Katson liikaa taaksepäin ja jähmetyin muistoihin kuin Lootin vaimo. Tuntuu turvalliselta jököttää vain paikallaan tekemättä suurempia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Kuiluun tuijottaminen ei ole kuitenkaan hyväksi kenellekään ja äärettömyyksien turha pähkäily johtaa kiistämättä hulluuteen, kuten kävi Nietzschellekin, vaikka hän tiesikin että "Jos tuijotat liian kauan kuiluun, kuilu tuijottaa takaisin."
 |
| Idän sinililjat, jotka kuopus toi äitienpäivänä |
Jostakin syystä minua ei ilahduta edes se, että luvassa on erittäin hyvä PUNKKIKESÄ:) Hämähäkkieläimiin kuuluvia punkkilajeja tunnetaan Suomessa 1500 ja maailmassa noin 30 000 lajia, mutta punkista puhuessa tarkoitamme yleensä ihmisiin tautia levittävää puutiaista, joita on Suomessa kaksi lajia. Ixodes ricinus-punkki on saanut pahaksi kilpailijaksi Ixodes persulcatuksen eli taigapunkin - joka tunnetaan myös Siperian puutiaisen nimellä. Ja tämähän tietää sitä, että tautitapaukset tulevat nousemaan. Punkit ovat innostuneet leudoista talvista niin, että ensimmäinen löytyi jo maaliskuun loppupuolella. Levinneisyyteen vaikuttavat myös linnut, jyrsijät ja muut kantajaeläimet.
Ehkä myös se että vanhanajan kulotus, joka on jäänyt pois, on lisännyt punkkikantaa pihapiireissä ja kesantopelloilla. Punkkeja on havaittu oman muistiperimäni mukaan rannikolla ainakin 1930-luvulta asti, sillä lehmät olivat täynnä punkkeja kun olivat kesät saaressa. Sitä oliko tuo lehmäpunkki sama, en uskalla varmuudella sanoa. Isälläkin oli 1960-luvulla punkki kädessä ja siihen laitettiin tietenkin voita ja pikiöljyä, mitä ei missään tapauksessa nykyään suositella. Silloin ajateltiin että punkki viihtyi lepikossa ja pudottautui puista ihmisten ja eläinten harmiksi. Taudeista ei puhuttu koti-Suomessa vielä mitään, mutta Amerikan mailla todettiin jo siihen aikaan lehmillä sikäläisen punkin aiheuttamia halvauksia ja kuolemantapauksia.
Borrelioosia eli BAKTEERIEN aiheuttamaa Lymenin tautia voidaan hoitaa antibiooteilla, joten kannattaa tarkkailla punkin puremia ja mahdollisia tulehdusoireita, mikä käytännössä tarkoittaa huonosti paranevaa jälkeä tai laajenevaa punaista rengasta pureman ympärillä.
TBE eli aivokuume - myös Kumlingenin tautina tunnettu - on puolestaan VIRUKSEN aiheuttama, eikä siihen ole muuta hoitoa kuin ennalta ehkäisevä rokotus eli kolmen rokotteen sarja. Tosin rokotukset olisi kannattanut aloittaa jo talvella, että olisi saanut suojaukset kesäksi kuntoon. Onneksi se on borrelioosia tuhat kertaa harvinaisempi, mutta sitäkin vakavampi riesa. Rokotteet ovat Suomessa maksullisia muualla paitsi Ahvenanmaalla.
Näistä kahdesta edellämainitusta bakteeritulehdus eli borrelioosi on Suomessa tavallisempi ja huonolla tuurilla sen saa jo ensimmäisestä punkin puraisusta, kun taas joku kestää kymmeniä ehkä jopa satoja punkkikontaktia saamatta mitään oireita. Ja ettei vaikuttaisi liian helpolta niin myös hyönteiset saattavat olla tämän taudin kantajia ja myös pastoroimatonta maitoa (eli tiloilta saatavaa "tinkimaitoa" tai vuohen maitoa) on epäilty taudin lähteeksi.
Punkki muuttaa muotoaan larvasta (toukka-vaihe) nymfiksi ja ne ovat hyvin huomaamattomia, pieniä ja vaaleita, mutta taudin kannalta yhtä vaarallisia kuin paremmin havaitut emopunkitkin, jotka imevät itsensä jopa herneen kokoisiksi taatakseen lapsilleen hyvän alun. Nämä möhömahat tarvitsevat kuitenkin koiraan onnistuneeseen lisääntymiseen, joten turha hysteria pois eli punkki irti kynsin tai pihdeillä ja mieluummin polttoon, itse olen kyllä liiskannut luttuun kun on tullut useampia nypittyä kissasta, enkä ehtinyt katsoa mihin ne vögertävät, puhumattakaan että olisin älynnyt kuvata:)
Tämä punkki otti myrkystä vähän nokkiinsa sillä se näytti aika kuolleelta jo silloin kun nyppäsin sen Pinkku-kissasta pois.
Punkkiongelmaan voisi olla geeniteknologiasta apua. Eli levitykseen emopunkkeja, joiden perimä on mahdollisimman huono ja lisääntymiskyvytön, mikä takaisi punkkikannan romahduksen. Valkosipulin syöntiä voi tietysti kokeilla ja lemmikeille on olemassa erilaisia pantoja ja lioksia, jotka hillitsevät punkkien leviämisen niiden kautta myöskin ihmiseen. Nyt kokeilin Frontline vet -litkua kissoille. Se ei välttämättä estä punkin kiinnittymistä lemmikkiin, mutta ne kuolevat kesken veisuun kuten kuvasta näkyy:)
Lisää asiaa punkkibussista, rokotteista ja uusista X-pihdeistä TÄÄLLÄ
Kaikesta huolimatta Suvivirret kaikuvat jälleen kuten aina ennenkin ja lapset pääsevät kesälaitumelle. Ylioppilaat juhlivat lakkiaan ja morsiammet suunnittelevat häitä, rippilapset ripitetään mutta toiset kantavat rakkaansa suviseen lehtoon ja kevätillassa kaikuu mustarastaan surumielinen huilu.
Vuodenajat: Z.Topelius
Suomennos: P. J. Hannikainen
Sävellys: W. A. Mozart
Ehkä myös se että vanhanajan kulotus, joka on jäänyt pois, on lisännyt punkkikantaa pihapiireissä ja kesantopelloilla. Punkkeja on havaittu oman muistiperimäni mukaan rannikolla ainakin 1930-luvulta asti, sillä lehmät olivat täynnä punkkeja kun olivat kesät saaressa. Sitä oliko tuo lehmäpunkki sama, en uskalla varmuudella sanoa. Isälläkin oli 1960-luvulla punkki kädessä ja siihen laitettiin tietenkin voita ja pikiöljyä, mitä ei missään tapauksessa nykyään suositella. Silloin ajateltiin että punkki viihtyi lepikossa ja pudottautui puista ihmisten ja eläinten harmiksi. Taudeista ei puhuttu koti-Suomessa vielä mitään, mutta Amerikan mailla todettiin jo siihen aikaan lehmillä sikäläisen punkin aiheuttamia halvauksia ja kuolemantapauksia.
Borrelioosia eli BAKTEERIEN aiheuttamaa Lymenin tautia voidaan hoitaa antibiooteilla, joten kannattaa tarkkailla punkin puremia ja mahdollisia tulehdusoireita, mikä käytännössä tarkoittaa huonosti paranevaa jälkeä tai laajenevaa punaista rengasta pureman ympärillä.
TBE eli aivokuume - myös Kumlingenin tautina tunnettu - on puolestaan VIRUKSEN aiheuttama, eikä siihen ole muuta hoitoa kuin ennalta ehkäisevä rokotus eli kolmen rokotteen sarja. Tosin rokotukset olisi kannattanut aloittaa jo talvella, että olisi saanut suojaukset kesäksi kuntoon. Onneksi se on borrelioosia tuhat kertaa harvinaisempi, mutta sitäkin vakavampi riesa. Rokotteet ovat Suomessa maksullisia muualla paitsi Ahvenanmaalla.
Näistä kahdesta edellämainitusta bakteeritulehdus eli borrelioosi on Suomessa tavallisempi ja huonolla tuurilla sen saa jo ensimmäisestä punkin puraisusta, kun taas joku kestää kymmeniä ehkä jopa satoja punkkikontaktia saamatta mitään oireita. Ja ettei vaikuttaisi liian helpolta niin myös hyönteiset saattavat olla tämän taudin kantajia ja myös pastoroimatonta maitoa (eli tiloilta saatavaa "tinkimaitoa" tai vuohen maitoa) on epäilty taudin lähteeksi.
Punkki muuttaa muotoaan larvasta (toukka-vaihe) nymfiksi ja ne ovat hyvin huomaamattomia, pieniä ja vaaleita, mutta taudin kannalta yhtä vaarallisia kuin paremmin havaitut emopunkitkin, jotka imevät itsensä jopa herneen kokoisiksi taatakseen lapsilleen hyvän alun. Nämä möhömahat tarvitsevat kuitenkin koiraan onnistuneeseen lisääntymiseen, joten turha hysteria pois eli punkki irti kynsin tai pihdeillä ja mieluummin polttoon, itse olen kyllä liiskannut luttuun kun on tullut useampia nypittyä kissasta, enkä ehtinyt katsoa mihin ne vögertävät, puhumattakaan että olisin älynnyt kuvata:)
Punkkiongelmaan voisi olla geeniteknologiasta apua. Eli levitykseen emopunkkeja, joiden perimä on mahdollisimman huono ja lisääntymiskyvytön, mikä takaisi punkkikannan romahduksen. Valkosipulin syöntiä voi tietysti kokeilla ja lemmikeille on olemassa erilaisia pantoja ja lioksia, jotka hillitsevät punkkien leviämisen niiden kautta myöskin ihmiseen. Nyt kokeilin Frontline vet -litkua kissoille. Se ei välttämättä estä punkin kiinnittymistä lemmikkiin, mutta ne kuolevat kesken veisuun kuten kuvasta näkyy:)
Lisää asiaa punkkibussista, rokotteista ja uusista X-pihdeistä TÄÄLLÄ
Kaikesta huolimatta Suvivirret kaikuvat jälleen kuten aina ennenkin ja lapset pääsevät kesälaitumelle. Ylioppilaat juhlivat lakkiaan ja morsiammet suunnittelevat häitä, rippilapset ripitetään mutta toiset kantavat rakkaansa suviseen lehtoon ja kevätillassa kaikuu mustarastaan surumielinen huilu.
"Kun kevät kaunis tuli,
soi Luoja lämpöisen,
maan silmästä jo suli
jääkyynel huurteinen,
taas päivän paistehessa
jo linnut lauloivat
ja lapset lehtosessa
iloisna juoksivat"
Vuodenajat: Z.Topelius
Suomennos: P. J. Hannikainen
Sävellys: W. A. Mozart
Borrelioosi on pelottava ja salakavala. Ystävääni puri punkki ja lääkäreiltä meni kauan, ennenkuin diaknoosi löytyi.
VastaaPoistaIhanaa päivää.
Näinhän se on, toivottavasti en lietsonut sitä lisää, se ei ollut tarkoitus. Monesti punkin aiheuttama tauti on niin monimuotoinen, että että sen oireet sopivat muihinkin tauteihin, joiden poissulkeminen vie aikaa.Onneksi ystäväsi sai tautimäärityksen ja toivottavasti avunkin. Kiitoksia Enkuli:)
PoistaOlipas niin tieteellisen tyhjentävä juttu punkeista, mulla ei ole nyt kokemuksia niistä, kun ei ole kissaa, eikä koiraa, mitä nyt ite joskus haukuskelen. Olen monta kertaa aikonut soittaa ja kysellä kuulumisia ja mitä surua on ollut tänä keväänä, mutta mulla on ollut tosi kiireitä, joista kuulet piakkoin....
VastaaPoistaKäyhän kirpparilla... Kauniita nuo idän sinililjat, minullakin ne kukkivat penkissä. Aurinkoista kesää.
Kiitoksia Plätty-ystävä:) Luulen että aijot muuttaa kotoa vaikka et ole kertonutkaan tai sitten pidät juhannushäät! Ja kun mainitsit lemmikeistä niin kyllä se punkki tykkää ihmisestäkin, mutta Sinulla on ollut kollon tuuria kun et ole törmäillyt niihin:)
PoistaScillat ovat varsin herttaisia, poika ei muuta keksinyt ja minusta idea oli nätti. Ne olivat ehkä levinneet ruohikkoon, kun joskus kauan sitten istutin niitä penkkiin krookuksien, tulppaanien ja tatsioiden kanssa.
Nuo punkit on kyllä harmillisia. Onneksi tällä seudulla ei ole niitä kovin runsaasti, mutta ainakin yksi yhteensä löytyy joka kesä joltain kissalta. Kyllä se ilo varmaan jossain vaiheessa tulee taas elämääsi :) Ja kiitos korvamadosta, tätä sitten rallatellaan tämä päivä.Muistan kun kansakoulun laulutunneilla tätä jaulettiin :)
VastaaPoistaLämmin kiitos Mörökölli:) Rannikolla punkit ovat oikea riesa, olleet jo jonkun aikaa, mutta nyt kanta on sananmukaisesti räjähtänyt käsiin. Siilien vuoksi en vihti valkosipuleita tai kanelia ripotella, ehkäpä joku tappajalukki niitä saalistaa ja kanta vähenee siten luonnollisesti kuten luonnossa aina käy.
PoistaOle hyvä korvapunkista:) Se on ihana laulu ja toivoin aina tätä kun sai toivoa, tosin oli niitä paljon muitakin, ne värittivät eri vuoden aikoja. Laulutunti oli ihanin tunti piirrustuksen, historian ja ainekirjoituksen lisäksi.
Kirjoitit jotenkin sydämeen käyvästi tämän juttusi alkupuolen. Kylmä ja kolea, lämpöä vain vähän väläytellyt toukokuu on ansainnut sen mitä siitä sanot. Lisänä sinulla on varmaan ollut henkilökohtaisia asioita, jotka murheellisina ovat mustuttaneet mieltäsi. Nimimerkkisi Mustis on ehkä osasyyllinen asiaan. Voiko Mustis kirjoittaa iloisia asioita? Voi. Olen usein vieraillut täällä ja nähnyt päivänpaistetta ja iloisia värejä. ne ovat ilahduttaneet lukijaa, jolla on silmät päässä.
VastaaPoistaMutta kokemuksesta tiedän, että oma mieliala vaikuttaa kaikkeen, mitä ympärillä ja kauempanakin tapahtuu. Kaikki muuttuu harmaaksi ja ikäväksi. Sitä ei estä mikään. Tässä jutussasi mustuus muuttui kopuksi punkeiksi. Nuo pienet ilkiö-otukset ovat pelkona varmaan taas tänä kesänä, kunhan pääsevät vauhtiin. Omasta mielestään ne ovat varmaan ihan ainutlaatuisia työntyessään ihmisen tai toisen eläimen ihon alle. Ne luulevat ehkä olevansa silloin toisia eläviä otuksia lähempänä. Ehkä nekin kaipaavat toisesta otuksesta saavansa lämpöä. Ehkä niitäkin palelee aina joskus.
Olet urhea Mustaleski! Kiitos sinulle niistä vaihtelevista tunnelmista, jotka täällä kävijä kokee aitoina ja sen takia ilahduttavina. Joka tapauksessa saat itsesi toisten mielessä vaikuttamaan ihmiseltä! Se on suurin kohteliaisuus, mtä pystyn yleensä jollekin antamaan tässä keinotekoisessa maailmassa, jossa joudumme elämään.
Suuret kiitokset kauniista sanoistasi Liisu:) Säännöt vahvistavat poikkeuksen ja tämä nyt oli se poikkeus, koska olen oikeasti aika uupunut. Mutta kyllä ne värit ja valot taas palaavat, ei siihen mene pitkäkään aika.
PoistaEn halua missään tapauksessa rasittaa ketään omilla suruillani, mutta rehellisyyden nimissä on joskus pakko tunnustaa, ettei aina mene kovin ruusuisesti. Ja kyllähän tässäkin oli vähän käänteistä huumoria mukana, jolla yritin vähän keventää tätä kivirekitunnelmaa.
Hupaisasti pureiduit punkin maailmaan:) Joskus kun tapan niitä, ajattelen vähän samoin ja kyllä tällä "ihmissyöjä" punkillakin on vihollisensa, me emme ehkä aina älyä sitä, kun emme tunne hämähäkkimaailmaa tarpeeksi. Me ihmiset pidämme itseämme etuoikeutettuina ja vihaamme taudin tuottajia, vaikka syyllinen voi olla edelliskesän sääski tai paarma. Mistä tuon ikinä tietää.Todistetusti punkit kyllä ovat kyllä suurin syy(llinen) ylläoleviin tauteihin.
Siitä urheudesta en menisi enää takuuseen, mutta kiitos vielä ja taas sataa täälläkin kuin esterin sieltä:)
Tänään taas sataa...
VastaaPoistaSatoi yöllä ja aamullakin, mutta ei juuri nyt:)
PoistaNo hyi...
VastaaPoistaPitääkin mennä oitis tarkastamaan koiran turkki
Tämä on todella inhottava kesävieras, ei toivottu ja meidän mielestämme vielä epämielyttävän näköinenkin. Koiralle ehdottomasti punkkipanta tai litkut niskaan, mutta siitä huolimatta punkkisyyni on paikallaan. Kaikilla alueilla ei punkkeja ole näin paljon. Kiitos Maarit:)
PoistaKesää kohti mennään ja kyllä se aurinkokin vielä pilvettömältä taivaalta paistaa!
VastaaPoistaKahteen kertaan oli luettava tämä tyhjentävä "punkki-pläjäys" kansalaisten käyttöön, Kiitos... :-D
Hyvää ja lämmintä toukokuuta Sinulle Mustis!
Kiitoksia Leo:) Tulisi vähän kuivemmat kelit, pelkään pahoin että kesän sateet ovat tulleet nyt tyskyssä ja sitten kaikki kuivettuu kuten viime vuoden heinäkuussa, joka poikkeuksellisen helteinen ja kuiva. Mutta siinäpä menisivät myös punkit vähäksi aikaa kyykkyyn:)
PoistaKuulemma sinne Karjalan seudulle on kotiutumassa tämä taigapunkki sieltä rajan takaa, joten ette ole enää turvassa sielläkään. Sehän on ollut aika punkkivapaata aluetta ennen. Punkkitieto on tullut omasta takaa jo työnkin puolesta, sen lisäksi että soitin hoitajaystävälle, kun pojalla oli punkki ahterissa ja olen ollut turhankin huoleton näissä punkin puremissa ja pengoin uutta tietoa saaristolääkärisivustolta, johon oli tuo linkki.
Just soitin eilen tyttärellle ja varmistin hänen koiruuksilleen punkkipannat. Ihmettelen silloin tällöin, miksi ihmeessä maailmassa on punkkeja ja hirvikärpäsiä!
VastaaPoistaMinäkin jään liian helposti pähkäilemään menneitä, oikein piehtaroin mitä olisi pitänyt ja mitä ei olisi pitänyt -suossa. Olen päättänyt oppia elämään hetkessä, olemaan läsnä ja nauttimaan siitä. Onnella on niin hiljaiset askeleet, että ellei ole tarkkana, se voi kulkea ohi huomaamatta. Onni asuu uein just niissä pienissä hetkissä, joissa menneitä miettimällä voi menettää läsnäolon autuuden.
<3
Viisaasti sanottu Leena! Onnella on hiljaiset ja usein huomaamattomat askeleet.
PoistaOnnea olen löytänyt ystävissä, jotka ovat myötäeläneet monissa surun jos ilonkin hetkissä (joita nykyään koen olevan kyllä vähempi) ja sen lisäksi lapsenlapset ja heidän toilailunsa. Ilahduin myös "varalapsen" ilosta kun kävin lapsenlapsen syntymäpäivillä, johon minut oli kutsuttu ja johon ystävällinen naapuri kööräsi minut ja toisen lapsenlapsen. Kissat, perhoset. linnut, pelit lasten kanssa, lättyjen paisto ja etenkin syönti, pyöräretki ystävättären kanssa, lämmin kommentti blogissa, onhan näitä... Kiitos:)
Voi harmi. Ei tollasta mieltä sulle kyllä tarttis päälle kaataa. Etköhän sä oo saannu surua murhetta ja alhaista mieltä... ihan tarpeeks. Kurotan käet sinneppäin, jos ylettyisin sua halaamaa.
VastaaPoistaOstin viime keväänä apteekista punkkikynän. Se on ku hiukan paksumpu mustekynä ja kun sieltä toisen pään napista painaa, tulee toisesta päästä lenkki, joka tyrkätään punkin ympärille. Pien kieräytys ja punkki irtoo hengettömänä. Ennenkaikkea nopee ja varma irrottaja.
Meillähän kissat tulee mun päälle ja näyttää: Tos on punkki, ota se pois.
Siunausta päiviisi!!
Voi kiitoksia Timo:) Olet positiivisen asenteen oppikirja minulle, joka en nykyään ymmärrä kantaa huolia ja suruja kuten oikean ihmisen kuuluu. Ennen osasin, ehkä taas joskus opin?
PoistaPunkkikynä on varsin pätevä juttu ja varsin viisaat ovat kissat sinulla:) Leuan alta otin pari punkkia ja molemmat mirrit olivat hyvin kiitollisen näköisiä, punkkiäiti oli kyllä jo siinä vaiheessa, että olisi kohta pudottautunut pentuja rustailemaan, mutta eipäs ehtinyt. Kiitos kynävinkistä, olen sitä monesti katsonut, mutta en ole vielä hankkinut.
:D
Poistaxx
Uh, näitä riittää, ihme ettei olla saatu jo jotain tautia. Koirapanta on kyllä aika tehokas, pitäisi keksiä ihmisillekin joku vastaava :)
VastaaPoistaSurulliselta vaikuttaa kevääsi, toivotan sinulle valoisampaa kesää.
Ajattelinkin ostaa itselleni koirapannan:) Niihin magneettikenttä vempaimiin en oikein usko, ja miten ne vaikuttavat esimerkiksi lintuihin jotka suunnistavat magneettikentän avulla. Sähköinen äänitaajuus hiirenkarkoittaja on ollut omakotitalossa joskus ja mielestäni se toimi, sillä kun otin pois, niin heti oli läjäpäin juhlijoita talossa.
PoistaLämmin kiitokseni Sirokko, kyllä se kevätkin jo näiden ihanien toivomuksien myötä hymyilee aivan eritavalla:)
Kiitos punkkipostauksesta, Mustis!
VastaaPoistaLehmät sairastuivat punatautiin, joka vei lehmältä hengen, jos ei lääkäriä saatu ajoissa! Viimeinen tapaus oli 1970-luvulla, mutta onneksi lehmä pelastui;)
Viime kesänä onnistuin saamaan punkin selkääni, josta nyhtäisin sen pois, mutta pää jäi. Onneksi ei tullut seurauksia.
Toivon, ettet sairastu punkeista; hyvää kevättä sinulle, Mustis! ♥♥
Kiitoksia Aili, niinhän se olikin! Punatauti eli kotoisammin punikkitauti. Sitähän ne lehmät sairastivat, en koskaan ajatellut kakarana että se johtui niistä punkeista. "Punkkimaitoa" silloin juotiin ja ehkä vasta-aineitakin tuli:) Nyt olen kuullut että tartunta kai leviää nykyään pastoroimattomasta maidosta, ja vuohenmaitokin on ollut paljon esillä. Mutta pitää ihmisen uskaltaa elää, koko elämähän on riski:)
PoistaVähän pirullinen on tuo virus, sillä sehän jää elimistöön ja voi ilmetä vasta myöhemminkin. Itselläni oli 2012 aika monta punkkia siellä täällä kun olin saaressa. Borrelioosi eli bakteeritulehdus ilmaantuu kai aika pian? Toivokaamme niin, ettei tauteja tule ja jos tulee niin myrkyt sisään ja toivotaan että tepsivät ajoissa ♥
Hieno ja tarpeellinen postaus. Olen uitettu koira, vaikka hain vain koiran tarhasta ja hän oli kuiva. Turkki ei kastu. Satanee koko päivän.
VastaaPoistaKiitoksia Ulla:) On kieltämättä melko sateinen toukokuu, monesti ne ovatkin ja sitten kärvistellään kesä kuivuudessa:) Koirilla on sen verran paremmat varusteet kuin meillä etteivät ne heti kastu, tosin turkeissakin on paljon eroja. Meillä matamin turkkiin imi vesi paljon paremmin kuin Moskun turkkiin joka tuntui hylkivän enemmän vettä.
PoistaHei toukokuinen Irkku!
VastaaPoistaBlogimaailman ainoana minäilijänä (?) löysin tekstistäsi yhtymäkohtia minuun, tietyski!
Alkuunkin, äkkinäisten ratkaisujen teko on ominaisuuteni, jota nyt vanhoilla päivillä olen ruvennut ihmettelemään. Muuttoja päähänpistosta, kaikenlaista vaihtoa ja luopumista. Olen kantanut dg:a bipolarisoitunut, itsetehtynä.
Jos muita keinoja ei ole, olen lukenut, on jopa toisille tervehtymisen ehto tehdä näitä äkkiratkaisuja. Annan itselleni anteeksi, anna sinäkin !
Pirun punkki ! Se tuli ja muutti minuun v.-77 Kustavissa. Tuntematon oli tekojensa seuraukset silloin. Onneksi oli fiksu kunnanlääkäri, joka antoi runsaan antibioottihoidon, joka liennee tepsinyt.
Nykytieto paljastaa, miten borrelioosivirus saattaa leikkiä piiloleikkiä kehossa(ni). Kaikki nämä jälkeiset oireet saattavat ollakin piilopaikkojen paljastmia.
Selkäydintutkimus paljastaa, josko kuurpiilo jatkuu, jos lab.tulos on +-0, eli epävarma, niinkuin minulla.
Harkitsen toimenpidettä tai ainakin suosittelen sitä, kun testamenttaan ruumiini patologialle, mieluummin tietysti kuolemani jälkeen.
Ihailen tapaasi yhdistää faktatietoa elämänkertatekstiin. Ja tervehdin sinua lämpimästi !
Parahin kiitos madame Quu, toukokuun tyttö kiittää:) Rehellinen itsetilitys on kummastuttava juttu. Siihen on usein helppo samaistua, jos se on vähänkään suuntaa antava suhteessa omiin tunteisiin ja elämään. Se antilooppikuuri lienee purrut ainakin siihen epäiltyyn borrelioosiin, mutta virushan onkin ovelampi otus, joka voi hyvinkin jäädä odottamaan sopivaa hetkeä ja monille meistä ei tule siitä mitään ongelmia.
PoistaMonihermojuuritulehdus vei isältä aikoinaan jalat alta, syytä tähän ei oikein löytynyt, oli aika pitkään sairaalassa, kunnes tokeni niin että jalat olivat entistä ehommat. Voi olla että joku tämmönen kiusaa Sinuakin?
Elinluovutustestamentti on aina järkevä päätös ja onhan se tietysti mukavampi luovuttaa ne vasta kuoleman jälkeen:) vaikka nykylääketieteen käsitys kuolemasta perustuukin aivotoimintakriteeriin, mikä joskus vähän pelottaa. Ehkä olen lukenut vain liikaa koomasta ja ns. aivokuolemasta toipuneiden kertomuksia. Omat elimeni kelpaisivat ehkä koulutettavien patologien harjoituskäyttöön tai sen tyyppiseen:)
Yritän armahtaa itseäni, mutta se lienee läksyistä vaikein tässä elämässä. Olet viisas kun olet sen oppinut.
Minä olen jo tappanut ensimmäisen hyttyseni, vaikkei kesä näy edes nurkan takana, joten punkit seuraaviksi. ;)
VastaaPoistaVoimahaleja sinulle, Mustis!
Täällä näyttää jo vähän siltä, että kesä voisi joskus tullakin, koivut vihertävät hennosti, ruoho kasvaa kohinalla ja aurinkokin näytti kaunista poskeaan tänäpäivänä vähän aikaa, mutta kovin on sateista ollut ja aika vilpoista vielä, mikä sinänsä on hyväkin asia kesää ajatellen. Sääskiä on näkynyt jo muutama, mutta olisi mukava jos tulisi vähän pörriäisiä että linnunpojatkin saisivat ruokaa. Viime kevätkesä oli siinä mielessä aika kurja.
PoistaKiitoksia rakas Milena♥
iiikkk..punkkipelottelua.. kylläkin ihan aiheesta, ei niitä kaupungissa tarvii kovin peltä, mutta kun kesä tulee on minunkin pesue taas mökillä pari kuukautta ja siellä niitä on..hiisi vieköön, täytyy valmistella jotakin punkkivyötä ja olla kahlaamatta pusikoissa.. kääk.. ja elämähän ei helpommaksi käy, teit niin tai näin.. sydäntään ja järkeään kannattaa kuunnella, tiedän kyllä että sekin on ajoittain vaikeaa, niin vaikeaa että sydäntään ei kuule vaikka se kuinka rähisee, järkeä ei muista kun tunteet ovat pinnalla.
VastaaPoistamutta...ikuisena posiviivarina sanon itselleni juuri silloin, pysähdy, hiljenny, luovuta.. ajalla on voimaa kantaa kuilujen yli, vain ajalla ja toivolla mielen pohjalla.. pohjolan tyttönä et periksi anna, ehdotan jotain ilahduttavaa uutta harrastusta,, jotain jota et ole tehnyt vielä mutta olisi kivaa kokeilla rajojaan ja muistaa että rikkoakin saa. Kamuhali ja pontevaa voimaa huomisiin.
Kannattaa nauttia kesästä näistä riivatun punkeista huolimatta, jos rupeaa pelkäämään, niin kaikkea saa varoa ja pelätä. Itse yritän elää ja nauttia lyhyen eloni maan päällä, tosin tällä kertaa on ollut vähän katkeinta sen nauttimisen kanssa.. ja pohjolan tyttönä en periksi anna, siinä osuit nappiin.
PoistaKiitoksia Aikku haleista ja viisaista sanoistasi: "sydäntään ja järkeään kannattaa aina kuunnella" eipä sitä voi paremmin ilmaista. Tosin sydän on aina eri mieltä kuin järki. Nuorena annon tunteiden hallita ja nyt kun koetan järjellä, niin pieleen menee että rytinä käy, mutta uskoani siihen että "viel uusi päivä kaiken muuttaa voi", se ei kokonaan ole lannistanut.
Onni vaiko onnettomuus ?
VastaaPoistaKaikille ei ole suotu kaikkea.
Jos se on tullakseen niin se tulee,
sopivan kokoisena ja luonnollisesti.
Olen saanut elämässäni paljon onnea ja iloa, mutta vastapainona on tullut sitten roppakaupalla suruakin, kaikki nauruni olen takuulla itkenyt, kuten äiti aikoinaan varoitti minä kun olin kova tyttö nauramaan. Oikeastaan kaikki nauratti, silloinkin kun ei olisi pitänyt, niin nauratti ja isä moitti että räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjännaurajasta. No olin kyllä räkänokkakin, mutta miestä minusta ei tullut millään:) Eihän elämä voi olla pelkkää auringonpaistetta, mutta kykyni nähdä kultareuna mustanpilven takaa on vähän heikentynyt. Kiitoksia Lauri:)
PoistaKiva kun kurkkasit kukkahattu-atc-korttejani.
VastaaPoistaKerronpa näistä korteista vähän. Kortin koko on 64 × 89 mm ja ATC-kortteja ei saa myydä, vaan niitä vaihdellaan toisten kanssa. Kuka vaan voi varata keneltä vaan kortteja ja ensiksi ehtinyt saa kortitn.
Kortit ovat joko uniikkeja tai samaa korttia on valmistettu hyvin pieni määrä. Maalaukset, piirrokset, valokuvat, leimatut kuvat, digitaaliset kollaasit, sekatekniikka yms. -kaikkea saa kättää. Mielikuvitus on rajana. ATC-kortit eivät yleensä ole laminoituja tai muovitettuja.
Kortin kääntöpuolelle laitetaan teoksen nimi, signeeraus, päivämäärä ja numero, mikäli kortti on osa sarjaa. Olen laittanut myös tiedon "saa julkaista".
Kun kortti on varattu, lähetän sen kirjeessä saajalleen. Laitan mukaan pienen "extran" leikekuvan tai muuta pientä askartelutarviketta, josta saaja saa inspiksen kuinkas muuten uusiin kortteihinsa.
Korttipohjia on valmiina myynnissä Sinellissä tai Matkukuus askartelukaupassa ainakin, mutta pohjan voi leikata mistä tahansa pahvista itsekin. Vain koko on tärkeä, koska monet säilyttävät kortteja säilytystaskuissa.
Kiitoksia enkuli ♥ Muistelinkin että kortin koko oli aika pieni ja tuo standardi on aika jännä, mikään muistikortti, lasten joulukortti tms ei täsmännyt, pitää tehdä oma sabluuna:)
PoistaOlen kiinnostuneena seurannut miten tämä villitys leviää, mutta silloin kun korteista kirjoitin, tämä ei ehkä ollut vielä niin in ? Milloin tämä "keksittiin" ja mistä tämä innostus tuli, monikin on tästä kertonut, mutta kiinnostaisi tuo historia ja sen alkujuuret? Jos viitsit sen verran vielä kertoa, pliis? Onko Teillä aina teema vai teettekö mistä huvittaa?
Meillä on punkkirokotukset, mutta olikohan se niin, ettei tuohon borreolisiin auta..... Kiva kun en edes muista. Punkkeja kyllä valitettavasti kantautuu sisälle meidän kissoista jakoirista, eikä ole leikin asia.
VastaaPoistaHyvä postaus!
Aurinkoista sunnuntaita <3
Kiitoksia Tiia ♥ Olette olleet fiksuja kun Teilla on rokotukset kunnossa. Sehän pitää kuitenkin uusia 3 vuoden kuluttua, Itse otin ensimmäisen rokotteen vasta 5.5. ja toinen rokote on sitten 2 viikon - kuukauden päästä ja se ehkä antaa jo suojaa ja kolmas rokote on noin puolen vuoden kuluttua ja rokote suojaa vain TBE-tartuntaa eli aivokuumetta vastaan. Borrelioosiin on se tuju antibioottihoito, muistaakseni kahta eri antilooppia pitää napsia yhtä aikaa. Punkkeja on aika paljon ja tätä kesää on povattu oikeaksi punkkikesäksi yök, yök:)
PoistaMukavaa alkanutta viikkoa sinne. Toivotaan että punkkikanta romahtaa omaan mahdottomuuteensa:)
Mielenkiintoisesti kirjoitettu vakava asia. Meillä on havaittu vähän punkkeja, vaikka noita elukoita juoksenteleekin tuossa vapaana ympäriinsä.
VastaaPoistaKiitoksia Aina ♥ Kaikissa paikoissa punkkeja ei niin kovasti ole, tämä rannikko on aika ollut punkkien paratiisi. Olen lukenut jostakin että punkeillakin on omia vihollisia eli "tappaja"hämähäkkejä, jotka niitä käyttävät ravinnokseen. Mielestäni nyt on ollut punkkien kanssa vähän rauhallisempaa, tosin kissoille on myrkkylitku laitettu, jos sekin vaikuttaa ja syön valkosipulia niin että mahaa polttaa:)
PoistaSelvähän se, ettei kaikki elämässä käy niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, mutta pärjäillään. Onneksi kaikki punkit eivät kanna tuota tautia, vaan kun ei tiedä, mikä niistä on paha punkki. Edelleen mitä pohjoisempana elellään, sitä harvempi punkki on taudinlevittäjä.
VastaaPoistaLapsena tuli nyhdettyä punkkeja lehmistä sillä aikaa, kun äiti lypsi. Löytyi niitä kissoistakin ja joskus itsestäkin. Onneksi en ole sairastunut niistä. Ystäväni sen sijaan sairastui pahasti. Meni vuosia toipumiseen, sillä hän sai hankalia neurologisia oireita.
Turhaa ei ole punkkitietous ja huolehtiminen rokotuksista. Kannattaa tehdä myös joka ilta kesäaikaan ja miksei kohta nyt jo punkkitsekkaus.
Kiitoksia Aimarii ja eipä käy ei :)Punkkisyyniä on harrastettu täällä jo huhtikuun lopusta asti kissausten kanssa. Pohjoinen onkin aika puhdasta aluetta punkkien suhteen. Vielä. Muistelen itsekin että lehmistä otettiin isompia möllyköitä pois, mutta ne olivat kyllä ihan täynnä paukuroita kun saaressa rymysivät kesän. Ehkä sitä siedätyttiin kun "punkkimaitoa" juotiin ja pistoksia saatiin ehkä joskus ehkä huomaamatta, tosin tauditkin muuntuvat ajan saatossa.
PoistaHankalia ja invalidisoivia oireita punkeista voi pahimmillaan saada ja niinhän ihmiset halvaantuivat ennekin ja kuolivat tauteihin, joista ei aina tiedetty mitä olivat.
Kääk, punkki. Se on kyllä vihon viimeinen otus maailmassa. Minulla on ollut borrelioosi ja söin siihen hevoskuuri. Aivokuumetta vastaan ollaan otettu koko perhe rokotteet. koska ensi kesänä lähdetään Ahvenanmaalle ja sitä esiintyy siellä.
VastaaPoistaElämä on jännittävää, aina ei tiedä valintoja tehdessä ovatko ne oikeita tai pitäisikö niitä tehdä lainkaan. Ja jos ei tee, pysähtyykö sitä paikaoilleen kuin Lootin vaimo konsanaan (ihana lainaus =D). Vaan se tekee tästä elämästä elämän =). Ihanaa alkanutta viikkoa!
Ajattelen samoin, mutta kai silläkin joku säätö tässä systeemissä on, ehkäpä vain osana ravintoketjua. Jotenkin tuntuu että osa hämähäkkejä olisi voinut jäädä keksimättä kokonaan, samoin kuin näivertäjät, koukkomadot ja hirvikärpäsetkin. Mutta ehkä joku tarvitsee niitäkin elääkseen.
PoistaElämä on kuin valintatalo, aina ei tiedä minkä tarjouksen perässä pitäisi juosta ja mikä olisi pitkässä juoksussa kannattava valinta tai vaihtoehto. Lämmin kiitos Katinka ♥ Lootin vaimo katsoi taakseen ja olen ajatellut aina niin, että hän luultavasti palasi jopa takaisinpäin, kun ei halunnut jättää mennyttä taakseen ja huonostihan siinä kävi:) Samoin Sinulle aurinkoista viikkoa:)
Onpas kauniin sininen kukka.
VastaaPoistaMitäs se elämä on muuta kuin sarja onnistumisia ja sarja epäonnistumisia toivottavasti balanssissa.
Punkeilta sentäs olen vielä ainakin säästynyt.
Kiitoksia :) Elämässä on raskaita aikoja, mutta loppukevennystä odottaessa aika kuluu hupaisammin. Kulisseja pidetään monesti pystyssä viimeiseen asti ja sitten Waboom! Elämä on harvoin jos milloinkaan oikeudenmukainen, mutta "kun on kiven lujuus ja kesäyön herkkyys" niin eipä sitä pikkutuulet kaatele:) Toivon Sinulle punkitonta ja kaunista kesää Rip ♥
PoistaTäällä ollaan! Päivä mennyt vikkelästi. Tänään pitkästä aikaa tunsin onnen henkäyksen. Yhtäkkiä vain tuntui mukavalta, vaikka mitään erikoista ei tapahtunut. Aika pian se tunne katosi. Mutta nyt illalla oli mukava jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa, Oltiin avajaisissa ja siellä oli iloisia, eteenpäin katsovia, rohkeita ihmisiä eri puolilta Suomea. Kertoilivat kukin miltä silloin tuntuu, kun työt luistavat. Millään muulla ei ole silloin merkitystä. Puhutaan luomisen tuskasta. Mutta unohdetaan, että se tuottaa myös iloa. Sinulle kaikkea hyvää toivoo Liisu.
VastaaPoistaIhana juttu Liisu, onni kulkee monesti huomaamatta ohi, ellei pidä silmiä auki:) Itse olin onnellinen tänään kun paljon kaivattu ystävä piipahti iltakahville ja sain kampaaja-ajan ajoissa pyhää ajatellen ja että kyynelkanavat tulivat tänään rassatuiksi auki:) Viime yönä onnea tuotti kissa, joka pötkötti tyynyn vieressä ja kun sanoin rakas Pinkkupinkki (ei punkki) niin se alkoi kehrätä unissa. Kesäyö hyrisi ohi kun makasin silmät auki ja lauloin itselleni turhaan tuutulaulua:)
Poista