JOULUN ALLA

Joulukuu oli jo pitkällä kun nousin tautivuoteelta, jossa rötkötin rumasti melkein koko marraskuun yskien ahkerasti keuhkoja pellolle yötä päivää. Jossakin vaiheessa kuumeen ja yskän välillä jaksoin orientoitua tonttujen puukenkiin, joita Ari veisteli pienemmiksi. Hinkkasin santapaperilla ja maalailin ne mustaksi. Kengityksen myötä amputoin tontturaukkojen jalkoja. Siinä hötäkässä vilkaisin lammelle ja joulumieli valui sydämeeni kuin hunaja.

Sieltä se pikkutonttuni hiihteli taas kohti joulua. Kohti kyökkipiian kyökkiä. Vaikka pahin jouluhulluus lykkääntyi Nikolaukseen, niin siitä ja taatelikakusta se taas lähti:)  Siivoukset, tuunaukset, lahjapakkausten värkkääminen ja jouluhösseli vie paljon aikaa ja energiaa. Jos et ole töissä, ei ole mitään tekosyytä edes luistaa tilanteesta😅  Toisaalta, joskus on pakko siivota isommin, joten joulu, pääsiäinen tai juhannus ovat itselleni hyviä syitä kohentaa kotia perusteellisemmin.

Omien nurkkien lisäksi laukkasin pitkin kyliä nyysäämässä entisen naapurini aika sekavaa huushollia. Hän on yksinasuva, sairasteleva vanhus, jolle en kovasta yrityksestä huolimatta saanut järjestettyä siivousapua jouluksi. Eräänä iltana tullessani puolikuolleena kotiin, mietin miten aika, jota nykyään muuten on vaikka muille jakaa, hurahtaa joulun alla olemattomiin. Mihin se katoaa?

Piparitkin menivät ihan pipariksi, värikin oli omituisen haalea - jotakin hiekan ja kakan väliltä, joten tein uuden taikinan. Väri oli oikeampi, mutta onnistuminen ei. Ikinä ei ole näin kurjia piparkakkuja tässä kyökissä- jos missään muussakaan nähty! Marjasen tontutkin järkyttyivät pahan kerran:) Taatelikakku näytteli hyvin onnistunutta, mutta maku oli lähinnä kuivuneen melanssin ja pettuleivän välimuotoa. Ehkäpä Jarmon piimäkakkuohje 45 vuoden takaa pelastaa jouluni:)

Weisten tontut ovat kuuluneet elämääni jo pikkutytöstä asti. Oli tähtihetki kun kelkkatonttu ja kellonsoittaja otettiin piironginkaapista ja laitettiin joulusiivousten jälkeen paikalleen. Viimeisimmästä Weisten tontusta maksoin huikeat 40 senttiä.

Rosacae näyttää iskeneen ikävästi tontun naamaan, mutta muhkuranenästä huolimatta hän on varsin viehättävä Lappi-asuinen tonttu. Lapsuusaikani Weisten tonttuja ei ole enää muita tallella kuin suklaapallotonttu, jonka sain naapurinpojalta kuusijuhlassa, muut ovat lahjoituksia tai hankintoja. Erittäin vanhat, tätilästä saadut käpyukot luurasivat vielä säilytyksessä eivätkä sen vuoksi ehtineet tähän hösseliin mukaan. 

Tonttujen lisäksi hullaannun helposti muihinkin ikivanhoihin joulujuttuihin; kuten liinoihin, tuberkuloosimerkkeihin ja joulupapereihin niin kääreiden, korttien kuin taulujenkin muodossa. Keräilyhulluus on pysynyt kuitenkin maltillisena, sillä olen hyvin kriittinen tason suhteen.

Osa joululiinoistakin pääsi kiikkustuolin syliin. En ole varma, sopiiko näistä mikään joulupöytään tai olohuoneeseen, mutta ennen joulua tulee aina fiilisteltyä vanhojen tavaroiden parissa. Osa näistä oli lapsuuskodin joulupöydässä.

Yllä oleva fröökynä esittelee menneen kevään tonttulakkimuotia ja allaolevat ukkelit synnytin toukokuun valoisina öinä 😁

Tämä soma tonttumaahinen virittää minut joka syksy joulutunnelmaan. Sain sen lahjaksi eräänä jouluna taiteilijaminiältäni. Tonttu istuu vanhassa lyhdyssä ja lämmittelee siinä pikku hiirensä kanssa. Kuvaan en saanut tässä tohinassa vangittua sitä tunnelmaa, mikä tekee tästä niin satumaisen.

Lumiukko kuuluu ehdottomasti myös jouluun. Omatekemien lumiukkojen joukkoon pääsi tuo hurmaava törönokka, joka löytyi kirpputorilta 50 sentin huikeaan hintaan. Näillä tonttukuvilla osallistun Pieni Lintu joulukuu-haasteeseen.

Toivotamme kaikille hyvää jouluaikaa Ymmi-joulupallon myötä 💛 Jouluhösseli jatkuu vielä hetken ja kyökkipiika on yhtä sekaisin kuin huushollikin:) 

KESÄAIKA

Kesäkuun näyttely Pyhäjoen kirjastossa sai minut vääntämään tonttuja toukokuun valoisina iltoina, samalla kun Ari uurasti Järvipeikon pesällä ja antoi kauniin pitsiliinani Saban kuningattarelle. Kevätkesän aherrus lisääntyvän valon ja sirityksen keskellä vaihtui varsin kohtalokkaiden ukkosmyrskyjen myötä helteiseen Isoonkesään. Siilikin tuli pihamaalle ja alkukesän onni oli täydellinen. Ymmi ei tykännyt siilistä yhtään, eikä ymmärtänyt miksi reviirihäpäisijää ei saanut haukkua.

Kesäillassa kukkui käki. Kullerot, kielot ja syreenit kukkivat ennen juhannusta, mutta juhannusruusu ajoitti kukintansa sopivasti keskikesän juhlaan. Arkisen raadannan keskellä unohduin usein katsomaan miten kuovit paimensivat pesuettaan haikeasävyisin varoitushuudoin. Kuovi lensi välillä navetan katolle ja komensi sieltä koko pihapiiriä. 

Elämääni on kuulunut monien vuosien ajan kuopuksen perheen kultainen koira nimeltään Cujo. Viime aikoina lähdin Tean kaveriksi Cujon eläinlääkärireissuille. Joskus hoivailin Cujokkia myös päivisin kun perhe oli pois. Seurustelun ohessa puhdistelin korvia, puunasin pyllyä, annoin herkkuja ja sitten pötkötimme vierekkäin. Vaikka fyysinen kontakti oli välillä vähäisempi, oli Cujo monin tavoin takaraivossani. Ostin hänelle mielelläni ruokaa ja herkkuja ja joululahjankin hankin jo hyvissä ajoin. Viime kesänä reistaili maha, mutta tänä keväänä alkoivat erilaiset vaivat. Cujo oli kotiolossa melkoinen hössäke, mutta eläinlääkärissä hän käyttäytyi tosi mallikkaasti. Hän hyppäsi reippaasti tutkimuspöydälle ja sieti aina hiljaa tutkimukset, verikokeet ja nesteytykset. Odotushuoneen rähisevää, aggressiivista kanssapotilasta Cujo katseli ihmeissään mitään puhumatta. Mikä sitä oikein riivaa, hän kysyi meiltä silmillään ja heilutti sille iloisesti häntää. Cujo oli hyvin sosiaalinen ja hänellä oli suuri sydän.

Cujo nojasi minuun ja hassutteli eläinlääkärissä, josta oli aivan pakko ottaa kuva. En edes tajunnut että tämä olisi Cujon viimeisiä iloisia hymyjä minulle. Tea pitelee kiinni kun otan kuvaa. 

Kun vauva tuli taloon pähkäilin usein, miten koira suhtautuu asiaan, mutta hienosti Cujo luovi tilanteen. On vaikea edes tajuta, miten pitkämielinen ja kärsivällinen Cujo oli ja miten tehokkaasti hän väisteli lasta. Kun menin käymään oli ovi-ikkunassa aina poika ja koira. Cujo sai poikkeuksetta hepulin ja siinä hötäkässä saattoi lapsikin kaatua. 

Toukokuussa tulivat uudet vaivat ja kipulääkehoidoista huolimatta Cujon tilanne kääntyi huonoon suuntaan. Kesän kauneimpana päivänä 17.6. Cujon kultainen sydän pysähtyi ja luopuminen viilsi kipeitä siruja sydämeen. Ymmi odotti kotona Arin kanssa ja kummasteli miksi iloiseen tervehdykseen vastattiin vain ohimennen.  Hän hiipi hiljaa sängyn alle ymmärtämättä ihmismielen omituisuutta.

Ari purki näyttelyn kesäkuun viimeisenä päivänä. Näyttelyn myötä kesävieraita kävi pitkästä aikaa Tampereelta ja Norjasta asti.  Tällä viikolla odotamme Arin tytärtä ja lapsenlapsia kesäkylään.  Alavireisyys jää helposti päälle, eivätkä suvun suru-uutiset tai maailman katastrofit tee sitä yhtään paremmaksi.  Kesä kuitenkin jatkuu ja kylmärintama on siirtymässä helteiden edestä taas syrjään. Hyvää kesän jatkumista kaikille 💛

PUNKKEJA JA MUNKKEJA

PUNKKIAIKA on jälleen käsillä. Poistin huhtikuussa Ymmin silmäluomen alueelta ison punkin, joka oli naamioitunut ovelasti roskan näköiseksi ja soitin samantien eläinlääkärille saadakseni myrkyt apteekkiin. Punkit eivät riivaa ainoastaan meitä ihmisiä tai lemmikeitä. Eräänä päivänä bongasin krookuksien lähellä mantukimalaisen, jonka lento oli jotenkin pörräävää ja vaivalloista. Luulin sen johtuvan kevätkohmeesta, mutta kuvan lähempi tarkastelu osoitti turkkiin pesiytyneet kurjat salamatkustajat. 

Hyönteisiä kiusaavat aivan eri punkit kuin meitä ihmisiä tai muita eläimiä. Tunnetuin hyönteisriesa on mehiläispesiä tuhoava Varro-punkki. Pelkästään Suomessa elää 1500 erilaista punkkilajiketta ja koko maailmassa niitä on 30 000. Nämä kimalaispunkit eivät aiheuta sille painolastin lisäksi muuta vahinkoa tai haittaa. Kimalaista ei kannata punkkien takia tappaa, kuten jotkut hysteerikot ovat kai tehneet, sillä hyvässä lykyssä punkit tippuvat matkan varrelle ja pölyttäjä saa jatkaa elintärkeää työtään ja lisätä sukuaan entiseen malliin. Jos olisin tajunnut kimalaisen ahdingon, olisin toki yrittänyt keveällä hipaisulla keventää taakkaa.

Huhtikuu on tapansa mukaan ollut varsin vallaton ilmojen suhteen. Sen vakasta löytyy jäiden lähtöä, aurinkoa, kuutamoöitä, lintujen sirkutusta, kevätkukkia, soidinhuutoja, lämpöä, valoa, sadetta, pakkasta ja lunta. Sen vuoksi se on yksi lempikuukausistani. Se ehtii vielä nakata räntäsadetta ja rakeitakin toukokuun hennoille nilkoille, mutta Valpurin aikaan löytyy lämpöä ainakin kyökin nurkasta 💛 Osallistun kuvalla Maistuu hyvältä-haasteeseen.

Mielipidevankien epäoikeudenmukainen ja ihmisoikeuksia loukkaava kohtelu jaksaa surettaa ja suututtaa minua harva se päivä, niihin kun eivät tehoa Isojen poikien jos tyttöjenkään neuvottelut, vaatimukset tai boikotit puupennin vertaa ruplista nyt puhumattakaan.  Viimeisin on Aleksei Navalnyin kohtalo, josta tulee väistämättä mieleen keskiaikainen noitaoikeudenkäynti ja vesikoe. Jos kelluit, sinut poltettiin ja jos hukuit, olit syytön. Näin käy ilmeisesti Navalnyillekin. Pelko sulkee tehokkaasti suut ja kääntää silmät. Presidentti Sauli Niinistön diplomatia ja suoraselkäinen toiminta saa kyökkipiian varauksettoman ihailun. Putinin kannattaisi äkkiä parantaa osakkeita, ettei jää kokonaan jalkoihin:)

Toivotan hyvää ja aurinkoista toukokuun aikaa kaikille 💗 Ottakaa punkkirokotteet ja pitäkää huolta itsestänne ja läheisestä. 

"Tunnen taas ma kevättuulen, mäen päällä päivän valon, satakielen sanat kuulen, koivikosta kotitalon. Tunnen pihkalehden tuoksun, hiirenkorvat herää hiljaa, toivorikkaat kylvömiehet rintehillä kylvää viljaa" Einari Vuorela/Kevätlaulu

PÄÄSIÄISTÄ

Munat, mämmit, pajulampaat, noitavainot ja taivaita piehtaroivat pääsiäisämmät kissoineen ovat vilahdelleet kevätpostauksissani jo vuosien ajan. Puputytöt ja kukkopojat ovat jääneet vähän taka-alalle. Lapsena kuvittelin että  pupu liittyi pääsiäiseen sen vuoksi että jänis pyöräytti hankipoikaset jo varhain keväällä. Jänisemo tekee myös heinäpoikaset ja syksyllä vielä sänkipoikasetkin, joten siinä suhteessa jäniksen suuri pääsiäisrooli ei auennut minulle ollenkaan.

Pupuperinne pohjautuu historiaan juurikin hedelmällisyyssyistä. Saksassa tunnettiin suklaamunia tuova pupu jo 1600-luvulla ja sen juuret johtavat esikristilliseen Ostara-juhlaan, Egyptiin ja aina muinaiseen Mesopotaniaan saakka. Keskiajalla saksit palvoivat kevään, aamunkoin, rakkauden ja lisääntymisen jumalatarta Eostrea. Jumalatar otti Ostara-juhlan eli kevätpäivätasauksen aikaan jäniksen muodon ja muni munia,  joita pidettiin hedelmällisyyden ja kasvun taikakaluina. Näin pupujussi yhdistyi monien muiden perinteiden ohessa saumattomasti myös meidän pääsiäiseemme. 

Tämän ihanan pupukynttilän sain pari päivää sitten ystävättäreltä💛 Se istuu pitsiliinalla, joka sain lahjaksi aiemmin toiselta ystävältä:)

Keräilyhulluus ei välttämättä vaadi suuria investointeja, vaikka retroilu on nostanut hintoja. Vanhat paperiset koristeet sykähdyttävät minua aina. Allaoleva kukkoperhe löytyi Raahen PH-kirppikseltä 50 sentillä ja vanha pääsiäisliina kirpputorin tilkkukopasta 25 sentillä. 

Fazerin kukkopurkki sai takavuosina kaverin, joka ei maksanut juuri mitään ensimmäiseen verrattuna. Kukko kuuluu pääsiäisperinteeseen muutenkin kuin ruokana. 

Raamatunhistoria kertoo, että vangitsemisyönä Jeesus sanoi Pietarille: Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät. Pietarin uhosi etten ikinä, mutta siitä huolimatta näin kävi, pelko oli uskoa suurempi. Näin kukosta tuli valveilla olon  ja valppauden symboli, jonka vuoksi se koristi aiemmin myös kirkontorneja. Jos kirkonkukko kallistui tai peräti putosi - seurasi kolme onnettomuutta! Kukkokin liittyy pääsiäiseen munimisperinteen vuoksi, sillä se munii lauantain ja sunnuntain välisenä yönä suklaamunia lasten lakkeihin:)

Tämä uljas kukko on muninut minulle jo monet vuodet ja palvelee yhä edelleenkin. Sain sen taitavalta osastosihteeri ystävältä lahjaksi eräänä pääsiäisenä.

Kevään paras löytö on kuitenkin tässä. Pikkuinen, kiltti jenkkicocceri Ymmi 💛

Ainoa ikävä puoli on allergia, minkä vuoksi olemme laajentaneet vehnätöntä ruokavaliota kanattomaksi ja riisittömäksi.  Siinä onkin pientä haastetta, sillä yllättävän monessa koiran ruuassa on riisiä, kananrasvaa, siipikarjaa etc. Ruuan ja makupalat ostamme Mustista ja Mirristä tai eläinlääkäriltä. Vajaan kuukauden aikana olemme ehtineet eläinlääkäriin kerran ja konsultoineet toista lääkäriä allergialääkkeen varalta. Monet eri litkut on varattu korvia varten kun tarve vaatii. Mutta mitäpä emme tekisi rakkaan nappisilmämme eteen.  Saimme pahimman kutinakierteen katkaistua, joten korvatilanne on jo helpottomassa

Ymmi nukkuu kun me nukumme ja nousee kun minä nousen. Hän seuraa kaikkia touhujani kiinnostuneena ja pötkähtää saman tien matolle, sohvalle tai sängynpäälle nukkumaan, mutta jos poistun huoneesta, hän kipittää heti perään, mutta ei pyöri ärsyttävästi jaloissa, vaan kulkee varjon tavoin sivulla. Ymmi on hienosti koulutettu näyttelykoira. Nyt hänellä on kuitenkin käyttötrimmaus, sillä en jaksaisi pitkää turkkia pestä ja puunata kuten kuuluu.

Kevät saapuu  ja elämä on mallillaan iloista ikkunanpesijää myöten 💙Kirkkaalta näyttää, kuva on otettu suoraan ikkunan läpi:)  Pääsiäiskäsi toivottaa kaikille aurinkoista ja hyvää pääsiäisaikaa. Muistakaa turvaväli ja lennelkää matalalla.

Disneyn Rumpalin yllätyslöytö on kauniisti kuvitettu pupukirja lapsenmielisille vaihtoehtona raskaille noitavainokirjoille, joita olen aikaisemmin suositellut. Elokuvasuosituksena voisi olla  noita-aiheinen Siskojen piiri jota kantaa vangitseva loitsulaulu.

KERMAKAHVIA JA KORONAA

Taas humahti helmikuu helisten historiaan niin ettei ehtinyt kissaa sanoa. Runebergin tortut, Kynttilänpäivä, Laskiainen ja viisvuotiskihlapäiväkin menivät ohi aivan huomaamatta. Ystäviä yritin kuitenkin muistaa kortein, pikku lahjoin ja viestein 💗 Olen nauttinut vanhanajan talvesta, lumesta ja pakkasista ja olisin mieluusti pitänyt ne luonani vielä maaliskuun. Mutta nyt näyttää aika pahalta, joten eiköhän hörpätä parit koronat ja jatketa jurinaa sen jälkeen.

Keräilyintoni iskee pahimmilleen juuri silloin kun tietty artikkeli on vaikeimmin saatavilla ja hinta on nousemassa pilviin.  Kuvassa olevista kaksi on tullut ilman turhaa investointia, mutta yksi niistä maksoi vähän yli hankintahinnan ja se on kirpputori Minden löytöjä. Toiveissa oli alunperin eri kokoja, mutta taidan tyytyä tähän yhteen💙 Näillä kuvilla osallistun tämänkertaiseen Pieni Lintu haasteeseen.

Korona-sanalle on tullut näinä aikoina hyvin ikävä kaiku, vaikka se alunalkaen on tarkoittanut monia mukavia asioita. Sanan lähtökohtana on kruunu. Koronaa löytyy revontulista, se on auringon kaasukehä, se tarkoittaa kukkia, kukkaköynnoksiä, seppeleitä, elintärkeitä sepelvaltimoita sydämessä, kuppiloita, olutta, lapsuusajan lautapeliä ja ylläolevaa kahvia. Niin ja tietenkin erästä viheliäistä virusta😈 

Sain AstraZeneca rokotteen, jonka vektorina on adenovirus, joka sisältää SARS-Cov-2 viruksen pintaproteiini koodin. Osa simpanssiakin taisi olla jossain muodossa mukana. Rokotuksen jälkeen kaikki oli ok, mutta muutaman tunnin kuluttua alkoivat oireet, joita voisi kuvailla sietämättömiksi. Tajuttoman kurja olo, raju horkka, päänsärkyä, väsymystä ja sen jälkeen kylmänhikinen pahoinvoiva olo. Onneksi pahimmat oireet hävisivät vuorokaudessa. Tämänkin lääketieteellisen tutkimuksen ja rokotteiden kehitystyön takana on valtava kärsimyksen massa, jota ei kestä edes ajatella. Kummasti se kuitenkin takaraivossa painaa.

Koskelan surma on saanut syvät vedet nousemaan sielussa monin tavoin. Virtuaalikynttilän kävin sytyttämässä jossakin kun linkki tuli. Me ihmiset osaamme olla järkyttävän julmia monin tavoin. Nuorten väkivaltaan on tullut ikävänä lisäpiirteenä videointi - hakkaamiseen tai kiusaamiseen ei puututa mitenkään, mutta kärsimystä jaetaan somessa. Monet paikkakunnat ja kaupungit haluavat muistaa koulukiusattujen uhrien muistoa kynttilöin 5.3. klo 20. Se ei tuo Atsoa eikä ketään muitakaan takaisin, mutta kynttilänsytytys on tärkeä kollektiivine ele. 

TALVEN TYTTÖ AJAA

"Talven tyttö lumia puistaa, pakkasen päästää, tähtiä suistaa. Jalakset hopeajäällä luistaa. Jäiset kynttilät valaisee majaa. Talventyttö ajaa."

Tämä Marja-Leena Mikkolan kaunis runo on Lumijoutsen-kirjasta ja sopii tämän vuoden tammikuuhun enemmän kuin hyvin. Kirjassa on Kaarina Kailan satumainen kuvitus. Kailaan ihastuin jo nuorena ja hakusessa on parikin mieleen jäänyttä kuvaa. Talventyttö-kuvan kehystin jouluksi makuuhuoneen seinälle ja siinä se saa olla pääsiäiseen asti. Minulla on paha tapa repiä satukirjojen kuvia tauluiksi tai vaikkapa korttimateriaaliksi. Sen kohtalon koki aikoinaan katkerasti myös Rudolf Koivun joulukirja. Tämä oli kirjaston poistokirja, joten sen raski paremmin repiä:)

Pieni Lintu haasteen aiheena herkullinen minkä vuoksi innostuin sepustamaan tänne jotakin aiheesta ja aiheen vierestä. 

Elämme historiallisia hetkiä, sillä Amerikan mailla Trumpin valtikka vaihtuu näillä hetkillä toisiin - toivottavasti vähän maltillisempiin käsiin. Trumpin hulluja ideoita ja päähänpistoja sivustaseuranneena ei ole aina tiennyt itkeäkö vai nauraa 😛 Capitolin konflikti Washingtonissa sai kuitenkin hymyn hyytymään. Amerikan selkeä kahtiajakautuminen on aikojen saatossa johtanut moniin verisiin yhteenottoihin ilman kansankiihoitusta tai hulluja sarvipäitäkin. Venäjälle päin tulee myös tiirailtua, varsinkin nyt kun myrkytyksestä/myrkytyksistä selviytynyt Aleksei Navalnyi palasi takaisin kotimaahansa ja joutui heti pidätetyksi. Reikäpäistä homma!

Onneksi asebisnekset, voguekuvaukset, super-Hornetit ja ulkopolitiikan voi jättää isompien suomalaistyttöjen harteille ja keskittyä vain omiin pikku ympyröihin:) Virkatessa kokeilin sananmukaisesti  ympyröitä ja niistä tuli pupuja ja kissoja 🐱

Nämä ovat niin helppoja, että onnistuvat keneltä vain! Lapsiltakin. Pääsiäinen on vielä kaukana, mutta näitä voi virkata omaksi iloksi ja lykätä kukkapuskan tai kortin koristeeksi. Herkkujen aika on ohi mutta ennen mämmikautta pitänee herkutella vaikka luumukiisselillä.

Karkkilakko ottaa koville, vaikka kompensoin hedelmillä, rusinoilla, pähkinöillä tai manteleilla. Mitä jos ottaisi vain yhden:)