MINUN RAKKAAT

Viime vuoden loppu, jouluaika ja osalta alkanut vuosikin on ollut surullista ja kipeää vuoristorataa elämässäni. Käännyin Jumalan puoleen syvässä ahdistuksessa, kuten usein aiemminkin elämässäni, vaikka en sitä erikoisesti ole tuonut julki. Olen miettinyt paljon sitäkin, minkä arvoinen on parannus, jos sen tekee pelosta. No minä tein sen kauhusta kankeana ja voi olla, että maanpäällinen palvelusaikani jää tässä suhteessa aika lyhyeksi. Onneksi minulla ollut ihania tukijoukkoja, jotka ovat vakuuttaneet että olen yhtä arvokas Jumalalle kuin hekin, pitkänmatkan kulkijat.

Pohdin vuosia, miksi en jo nuorena valinnut oikeaa tietä, vaan tallustin raskaasti maallista taivalta mielestäni väärin valinnoin, vaikka omatunto kolkutti joka värssyn välissä. Ihailin uskovia ystäviä ja välillä oli niin paha olla, että sen huomasivat monet kaverit ja ystävät jo pitkän aikaa, mutta en vain jaksanut vaihtaa oikealle kaistalle.  Nyt kun se tapahtui, tuli heti uusia pilviä taivaalle. Ymmillä on kasvain jalassa, jonka huomasin vasta tänään. Kun pääsemme lääkärille olemme viisaampia senkin suhteen.

Olimme katsomassa puunkaatoja Hannes-myrskyn jälkeen ja siellä ne minun rakkaat ovat💛

Sähköt olivat poikki laajasti poikki ja eräiltä ystäviltä jopa 73 tuntia! Onneksi heillä oli puukiuas saunassa, joka toi vähän lämpöä huusholliin. Retkikeittimellä tekivät ruokaa, vesi onneksi tuli, kynttilät valaisivat illalla ja patteriradio pelasi. Kännykät pystyi lataamaan autossa, sitten kun sähköpiuhojen ohi pääsi. Täytyy ihailla miten jotkut osaavat varautua tähän haavoittuvaan digiaikaan. Meillä on vanha leivinuuni, josta on tietysti hyötyä. Aggregaatti on ollut mielessä monta kertaa, mutta eipä vain ole tullut hankittua sitäkään. Polttoainettahan se nielee paljon ja on isoääninen, mutta hätätilassa hyvä apu.  

Maailman politiikan ja Trumpin hullutukset jätän viisaammille. Sen verran kuitenkin sohaisen kotimaan uutisia, että susilahti näin laajassa mitassa on ihmetyttänyt. Kun ihmisen jälki näkyy radikaalisti luonnossa, se tuo aina uusia ongelmia. Joku toinen laji lisääntyy holtittomasti toisen kustannuksella, tässä tapauksessa ehkä hirvet ja kauriit ja/tai toinen peto. Ilpo Kojola tekee asiasta tutkimusta.

Positiivista tänä alkaneena vuonna on se, että suku lisääntyy pienellä pojalla ja me Arin kanssa otamme papin aamenen. Ja loppuvuodesta se, että kultainen Oliver kävi lohduttamassa mummoa joulun välipäivinä. Lapset kävivät jouluna muutenkin.

Hyvää, siunattua vuotta kaikille💛

KESÄAIKA

Kesäkuun näyttely Pyhäjoen kirjastossa sai minut vääntämään tonttuja toukokuun valoisina iltoina, samalla kun Ari uurasti Järvipeikon pesällä ja antoi kauniin pitsiliinani Saban kuningattarelle. Kevätkesän aherrus lisääntyvän valon ja sirityksen keskellä vaihtui varsin kohtalokkaiden ukkosmyrskyjen myötä helteiseen Isoonkesään. Siilikin tuli pihamaalle ja alkukesän onni oli täydellinen. Ymmi ei tykännyt siilistä yhtään, eikä ymmärtänyt miksi reviirihäpäisijää ei saanut haukkua.

Kesäillassa kukkui käki. Kullerot, kielot ja syreenit kukkivat ennen juhannusta, mutta juhannusruusu ajoitti kukintansa sopivasti keskikesän juhlaan. Arkisen raadannan keskellä unohduin usein katsomaan miten kuovit paimensivat pesuettaan haikeasävyisin varoitushuudoin. Kuovi lensi välillä navetan katolle ja komensi sieltä koko pihapiiriä. 

Elämääni on kuulunut monien vuosien ajan kuopuksen perheen kultainen koira nimeltään Cujo. Viime aikoina lähdin Tean kaveriksi Cujon eläinlääkärireissuille. Joskus hoivailin Cujokkia myös päivisin kun perhe oli pois. Seurustelun ohessa puhdistelin korvia, puunasin pyllyä, annoin herkkuja ja sitten pötkötimme vierekkäin. Vaikka fyysinen kontakti oli välillä vähäisempi, oli Cujo monin tavoin takaraivossani. Ostin hänelle mielelläni ruokaa ja herkkuja ja joululahjankin hankin jo hyvissä ajoin. Viime kesänä reistaili maha, mutta tänä keväänä alkoivat erilaiset vaivat. Cujo oli kotiolossa melkoinen hössäke, mutta eläinlääkärissä hän käyttäytyi tosi mallikkaasti. Hän hyppäsi reippaasti tutkimuspöydälle ja sieti aina hiljaa tutkimukset, verikokeet ja nesteytykset. Odotushuoneen rähisevää, aggressiivista kanssapotilasta Cujo katseli ihmeissään mitään puhumatta. Mikä sitä oikein riivaa, hän kysyi meiltä silmillään ja heilutti sille iloisesti häntää. Cujo oli hyvin sosiaalinen ja hänellä oli suuri sydän.

Cujo nojasi minuun ja hassutteli eläinlääkärissä, josta oli aivan pakko ottaa kuva. En edes tajunnut että tämä olisi Cujon viimeisiä iloisia hymyjä minulle. Tea pitelee kiinni kun otan kuvaa. 

Kun vauva tuli taloon pähkäilin usein, miten koira suhtautuu asiaan, mutta hienosti Cujo luovi tilanteen. On vaikea edes tajuta, miten pitkämielinen ja kärsivällinen Cujo oli ja miten tehokkaasti hän väisteli lasta. Kun menin käymään oli ovi-ikkunassa aina poika ja koira. Cujo sai poikkeuksetta hepulin ja siinä hötäkässä saattoi lapsikin kaatua. 

Toukokuussa tulivat uudet vaivat ja kipulääkehoidoista huolimatta Cujon tilanne kääntyi huonoon suuntaan. Kesän kauneimpana päivänä 17.6. Cujon kultainen sydän pysähtyi ja luopuminen viilsi kipeitä siruja sydämeen. Ymmi odotti kotona Arin kanssa ja kummasteli miksi iloiseen tervehdykseen vastattiin vain ohimennen.  Hän hiipi hiljaa sängyn alle ymmärtämättä ihmismielen omituisuutta.

Ari purki näyttelyn kesäkuun viimeisenä päivänä. Näyttelyn myötä kesävieraita kävi pitkästä aikaa Tampereelta ja Norjasta asti.  Tällä viikolla odotamme Arin tytärtä ja lapsenlapsia kesäkylään.  Alavireisyys jää helposti päälle, eivätkä suvun suru-uutiset tai maailman katastrofit tee sitä yhtään paremmaksi.  Kesä kuitenkin jatkuu ja kylmärintama on siirtymässä helteiden edestä taas syrjään. Hyvää kesän jatkumista kaikille 💛

SEPTEMBER

"Syys synkeät toi päivät

ja myrskyt pauhuisat,

ne lintuin laulun veivät

ja kukat armahat

Nyt kynnettihin maita

ja viljaa puitihin

Me söimme puolukoita

kyll lysti olikin"

Näillä kuvilla osallistun Pieni Lintu SYYSKUU haasteeseen. Syksyn värit taittuvat kauniisti maanläheisiin sävyihin. Kotikutoinen harmaa taipuu kauniisti ruskan väreihin. Pihlajanmarjojen ja puolukoiden kirpeä puna piristää maisemaa. Villissä lännessä on osaksi puitu, oljet paalataan ehkä myöhemmin.

Kauniina syysiltana on ilo lähteä lenkille "poikaystävän" kanssa. Hortoilemme tuttua kylän raittia maitolaiturin ohi kohti tuleentuneita viljapeltoja. Taivaan värit hehkuvat kultaa ja meillä tulee kiista jostakin pikku asiasta, jolloin toinen harppoo kotiin ja toinen jää ehkä kuvaamaan:)

Perheomenapuu teki kivasti omenoita. Istutimme sen toissa keväänä talon nurkalle aatelisneiti Antonovkan viereen, joka murjotti koko kesän eikä edes kukkinut! Se tykkäsi ehkä kyttyrää pupuista, jotka raatelivat sen talvipakkasilla henkihieveriin. No, ensi kesänä sekin on entistä ehompi. Maailman tuulista ja epävarmuudesta huolimatta olen kiitollinen pikku plantaasistamme, Pinkku-mamsellista ja leikkikaverista, joka rantautui luokseni Jäämeren saarelta pari vuotta sitten 💙

HUU, HUU HUHTIKUU!

Olipa poika pieni tai iso, se ei voi vastustaa koskaan rapakoiden ja lätäköiden kutsua:) Tekosyynä voi olla vaikkapa sopiva kuvakulma. Lepän kukinta on parhaimmillaan ja niin kaunista kun se onkin, se ärsyttää minua sanan varsinaisessa merkityksessä. Atshii....silmät valuivat kyyneleitä, enkä enää näe mitä kuvaan:)

Makro- ja teema-aineena oli HUHTIKUU ja aiheen antoi PIENI LINTU.

Hip, hap, huu, nyt on huhtikuu! 

Pakkasherra kaiken yötä 

ahkeraan on tehnyt työtä; 

eilen pehmennyt, hanki vahv`on nyt. 

Lapsoset, pojat, tyttöset, nytkös hangen hartioilla 

hauska leikkisill`on olla tuolla armaassa aamuilmassa. 

Nähkää, voi, kun on kirkas koi! 

Kiteet timanttien lailla hohtaa metsissä ja mailla. 

Sali kuninkaan ei oo moinen vaan. 

Kuulkaa, kuin kiuru sulosuin, kaukaa tullen ensi kerran 

kunniaksi luonnon Herran laulaa: ”Liriluu, kesään on vain kuu!”

Kuvan runo Saima Harmaja ja laulu P.J. Hannikainen.

KISSAT PISTOKSISSA

Neljä pitkää vuotta odotin, että saisin täydentää hamekangasvarastoni! Mutta sitten tuli tuo hemmetin "norski" hunajakieli, joka pilasi kaiken, eikä nyt auta muu kuin kulkea vanhoissa farkuissa koko loppuikä:)

Helmikuu on täynnä monenlaista juhlaa Runebergista laskiaiseen ja abihulinasta Matinpäivään, mikä taas karkausvuonna huipentuu vanhojenpiikojen, eronneiden ja leskien riettaaseen riehapäivään, josta 19.2.2012 kirjoitin seuraavasti: 

"Matti väisteli tehokkaasti vanhoja piikoja, siirtymällä karkausvuonna yhden päivän eteenpäin ja ne, jotka jäivät raatikkoon eli hylkytavaraksi saivat tilaisuuden, elleivät nyt ihan avioon, niin ainakin hienoon hamekankaaseen! 

Nykyään karkauspäivä on vasta helmikuun 29. päivä, johon se siirtyi ikivanhalta paikalta Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 1998. Vielä on mahdollista paeta ja hyvää aikaa mennä piiloon, sillä ainakin omat silmäni tähyilevät jo uhkaavasti varteenotettavia sulhasehdokkaita!"

Näin uhosin neljä vuotta sitten ja osa hamekankaista on vieläkin saamatta ja pari kosintaakin hyväksyttiin, mikä sai minut pakokauhun valtaan, mutta nyt kävi tosi hullusti  ~♥~ En ehtinut edes kosia:)
Hurvattoman hauskaa karkausvuoden jatkumista niin säädyllisille kuin säädyttömillekin rotuun tai sukupuoleen katsomatta ♥

MIESIHANNE

PIENI LINTU-haasteen teemana oli tällä viikolla KAUNEUS - KOMEUS - MIESIHANNE.

Lipevät Don Juan-, Valentino- tai Casanova-tyypit eivät kuulu ihannemies-skaalaan sen kummemmin kuin kireänahkaiset muskelimömmö-ukotkaan. Mutta mies, jossa on sopivasti särmää, ripaus kovuutta, tuhottomasti hellyyttä, hurjasti huumoria ja lujasti partaveitsen terävää älyä saa polveni tutisemaan. Statusta ja mammonaa en ole metsästänyt koskaan, mutta en olisi pannut pahakseni vaikka oheistuotantona olisi tipahtanut miljoona tai parikin joka suhteesta:)

Haasteen innottamana tein miesihannetestin, jonka tulos oli hyvin osuva suhteessa Kulkuriin.
"Hän on hyvällä tavalla kreisi ja sopivasti luova. Tämän tyypin kanssa keskustelut ovat antoisia ja hänen ennakkoluulottomuutensa tekee sinuun vaikutuksen yhtä uudestaan ja uudestaan. Hänen tunteensa ovat yhtä aitoja ja näkyviä kuin sinunkin. Isänä hän on luova ja kekseliäs, vaikka ei olekaan aina valmis luopumaan omasta vapaudestaan ja elämän luksushetkistä..." 

Ihannemies pelaa mielellään shakkia ja opettaa sitä myös blondilleen. Hän on kohtelias ja huomaavainen kuuhullu, joka tykkää kotoisasta kinastelusta, nauraa hyväntuulisesti  blondin kiukuttelulle, samalla kun huolehtii sinne tänne huiskitut tavarat talteen. Useimmiten hän tietää mistä löytyvät hukassa olevat huulipunat, avaimet, lompakot ja pitsipuserot. Hän on antanut minulle takaisin unohtuneen nauruni, josta minut ennen tunnettiin. Kikatan hervottomasti vedet silmiin ja toiset housuihin:) Ihannemies valmistaa herkulliset salaatit, leipoo leivän nälkäiselle rakastetulle ja kantaa hänet reppuselässä vuorovesi kosteikkojen yli. Joskus harvoin hän ärjäisee kuin jellona, sillä hän ei vielä ymmärrä etten ole syyllinen mihinkään:)

Filmitähtikomeus on särkenyt sydämeni kymmeniä ellei satoja kertoja:) Olin tyttövuosina pitkään uskollinen kahdelle Robertille (Taylor ja Redford)  Ohi vilahtivat myös huippuihana Richard Gere ja Brad Pitt monien muiden ohella. Jossain vaiheessa yöuniani häiritsi salskea pitkätukka Michael Wincott, jonka miekkailutaito ja karhea raspiääni horjuttivat mielenrauhani kunnes Johnny Depp tuli ja räjäytti potin! Saksikäsi Edvardista lähtien hän on ollut kestosuosikki jo vuosikymmeniä. 

Jossain vaiheessa ihastuin kuolettavasti myös viikinkipäällikkö Ragnar Lothbrokiin (Travis Fimmel) tosin tällä hetkellä Ragnargkin on vaihtunut jo monta kertaa uuteen. Olen heikkona myös uniformuihin ja hätätilassa kelpaavat vaikkapa sinivuokot vaikka eivät olekaan mitään upseerien rinnalla:) 

Depp ja Fimmel on lainattu Mr Googlen kuvasivulta ja Arin kuvakin varastettu:)