Kotona Villissä Lännessä oli totuttava siihen, etteivät siellä Millan tai Miskan kaltaiset pantasudet kovin kauan viihtyneet. Jos susi vahingossa kävelee haulikon tai vähän armeliaamman kiväärin eteen niin asehan laukeaa kuin itsestään, minkäs sille mahtaa? Niille kävi samoin kuin Rasputinille eli ampumisen jälkeen ne varmuuden vuoksi vielä hukutettiin. Lapset löysivät Millan Hanhikiven rannasta.
En tiedä onko tutkittu miten pantasusien ihmishajuinen laite vääristää tai ainakin hankaloittaa normaalia lajikäyttäytymistä ja aiheuttaa siten vääränlaista rohkeutta suhteessa ihmiseen. En tiedä onko tästä tutkimusta, että voisivat olla vaarallisempia sekä itselleen että ihmiselle, kuin esimerkiksi täysin villit, koskemattomat sudet. Tosin laumasta eronneet nuoret, epätoivoiset tai nälkiintyneet urokset ovat aina turhan rohkeita. Metsästävista laumoista löytyy vielä tervettä ihmispelkoa, jos vain reviirit riittävät! Pannat mahdollistavat myös laittoman salametsästyksen, kuten Millan ja Miskan tapauksessa kävi.
Istutetulle susikannalle ei tehometsästyksen tai liian suuren levinneisyyden vuoksi enää yksinkertaisesti riitä riistaa. Osaksi tämä johtuu EU-direktiiveistä, jotka vaativat tietyn villielänkannan alueelle, josta heillä ei välttämättä ole mitään realistista käsitystä. Nykyinen susikanta voi olla hyvinkin riittävä Suomen alueelle ja sen keinotekoinen lisääminen voi aiheuttaa pelkästään ongelmia niin sudelle kuin ihmisillekin.
Paljon parjattu susi-Pulliainen teki susiasiassa hyvin tärkeää ja uraauurtavaa susi- ja koiratutkimusta, jota voitaisiin mainiosti hyödyntää myös tämän päivän kuumenneessa susipolitiikassa. Valitettavasti fanaattisuus puolin jos toisinkin estää tehokkaasti yhteistyöpyrkimykset. Lapin poroalueella on melko turha puhua rakentavasti susiaiheesta, samoin kuin koiransa tai lampaansa menettäneiden ihmisten kanssa, jotka ymmärrettävästi käyvät kuumana. Eturistiriita kannan säilyttämisen ja oman elinkeinon välillä on hyvin ilmeinen, mikä kieltämättä on hankala ja haasteellinen juttu.
Pohjanmaa kuului 1800-luvun runsaisiin susialueisiin, mikä jätti isovanhempiimme ja omiin geeneihimme piintyneen susipelon ja -vihan, jota Grimmin veljesten kaltaiset tarinat Isosta Pahasta Sudesta ikivanhojen ihmissusi-tarujen ohessa kivasti pönkittävät. Se jätti syvälle sieluumme ajatuksen; että susi elää korkeintaan tapporahan vuoksi, eikä tämä ajatus pahan (suden) tappamisesta ole vieras vieläkään. Suden metsästys- ja pyyntitavat ovat kautta-aikojen olleet hyvin julmia. Myrkky- ja ansarautapyynti oli arkipäivää kuten myös pentujen ansapyynti hirttävillä piikkisilmukalla, joiden tarkoitus oli tuoda hätääntynyt emo kärsivien pentujen luo tappamista varten. Ihmismielen julmuudella ei ole mitään rajaa.
Metsästäjät tai muut asiaan perehtyneet henkilöt tekevät kattavaa riistanlaskentaa, joiden perustella normaalit lupa- ja kaatoasiat päätetään eri riistanhoitopiireissä. Mahdollisissa ongelmatilanteissa maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää poikkeuslupia, vaikka kiintiö olisikin täysi. Hukka perii suden melkein aina jos ja kun se erehtyy ihmisasumuksen lähelle, vaikka olisikin vain ohikulkumatkalla. Mielestäni reviirien pieneneminen on voinut aiheuttaa suden geeniperimään itsesuojeluvaiston heikkenemistä ja liikaa tottumista ihmiseen, joka saattaa tehdä siitä uhkarohkean ja vaarallisen etenkin kotieläimille ja koirille. Toisaalta kyllähän susi ehdottomasti kuuluu suomalaiseen metsään ja luontoon, joten eipä taida löytyä yksiselitteisiä tai helppoja ratkaisuja tähänkään politiikkaan.
Pikkutyttönä tykkäsin kovasti Viidakkopoika Mowglin uskomattomasta tarinasta, samoin kuin jännittävästä myytistä joka kertoi Rooman perustamisesta. Sudet näyttelivät niissä erittäin suurta ja ihmisen kannalta hyvin myönteistä osaa. Elokuva "Tanssii susien kanssa" kertoo erakkosuden ja miehen ystävystymisestä. Siltä osin filmi on hieno, tosin susiin kohdistuva iänikuinen tappamis- ja lahtaamisvimma kohdistuu tässä sitten muualle, mikä ei ollut kovin ideaalia lajin kannalta sekään. Ylläoleva otsikko on aina ollut suuri loukkaus susia kohtaan, koska vain ihminen on ihminen ihmiselle, (kääntyisiko se muotoon homo homini homo:) eikä missään nimessä susi, joka jää tässä julmuusleikissä komeasti hopealle.
Lisää ajankohtaista susista ja vaikka tapporahasta täällä http://www.tunturisusi.com/uutiset.htm