Vuosi 2013 oli arvaamaton, sillä se vaihteli mieltään oikutellen niin kevään kuin talvenkin suhteen. Siitä huolimatta se tarjoili varsin kauniin, lumisen satutalven, pitkään jatkuneet jääkelit merellä, nätin kesän, uskomattoman aurinkoisen ja pitkän syksyn. Edellisen vuoksi en osannut odottaa Rva Marraskuulta muuta kuin sadetta ja pimeyttä. Myöskään joulukuun oikkuilu talven ja lumen suhteen ei tullut oikeastaan yllätyksenä, vaikka se harmittikin. Lumi taikoi odotuksia, märkä maa huurtui ja lumi peitti sen kauniiseen valkeuteen, mutta jo muutamaa tuntia myöhemmin vesisade huuhteli lumet pois kikkaillen viheliäisiä jääleikkejä yhdessä pienen ja pirullisen pakkasukon kanssa. Ilman kenkästoppareita ei tänä talvena ole ollut asiaa sivuteille, jos ei kaduillekaan. Itselläni on ollut kantalappu"piikkarit" kengissä jo Kaisan kaljamista (25.11.) lähtien ja niitä saa näköjään pitää juhannukseen saakka:)
Joki sai jääriitteen joulukuun alussa, mutta hullaantui jouluna tulvimaan kuin keväällä konsanaan. Myös meri ehti jäätyä parin kilometrin verran. Sen uutta jäätymistä saanee odotella kevättalveen. Helmikuussa nyt viimestäänkin sen uskoisi jo jäätyvän. Säiden vuosittainen vaihtelu ja nykyinen sadekausi puhuttaa ihmisiä kovasti eri foormumeilla. Osa on sitä mieltä, että lumiset talvet ovat nyt iäksi ohi. Onneksi olemme menossa kuitenkin kohti uutta jääkautta, joten ehkä se kompensoi mukavasti tilannetta:) Tosin jääkausi tulee sen verran viiveellä, ettei ihmisrotu sitä enää ole näkemässä, sillä aikaa siihen kuluu vähintäänkin joku 30 000 vuotta. Silti uskoisin että todella suuria lumitalvia ja hyytävää kylmyyttä on vielä odotettavissa niin meille kuin vielä lapsenlapsillekin.
Mustia jouluja on omassa historiassa ollut muutamia, eli vuoden 1972 joulu oli musta koko maassa, mutta ilma oli huomattavasti kuivempi kuin nyt. Vuonna 1992 oli myös musta joulu ja eräänä aattoyonä varsin korkeat nietokset sulivat yön aikana kokonaan pois, mikä oli lievä järkytys, kun aattoaamuna kurkisti kartiinin raosta ja näki pelkästää mustia kynnöspeltoja. On uskomatonta, että niin suuri lumimäärä humahti yhdessä yössä olemattomiin, mutta maa ei ilmeisesti ollut juurikaan jäässä ja vesisade kadottaa uuden lumen paljon helpommin, kuin vanhan jäätyneiltä kenturalta. Tämän joulun vuosilukua en muista.
Joulu 2007 on jäänyt kipeästi mieleen surun ja yksinäisyyden jouluna, joka sekin oli melko lumeton, mutta muistelen että aattona oli kuitenkin kuiva, mukava pakkassää, ehkä vähän lunta tai ainakin kuuraa, se jäi mieleeni kun kävin koirien kanssa metsälenkillä. Nämä talvet olen elänyt Oulun alapuolella ja muistan lapsuuteni hurjat lumimäärät ja 1960- luvulla olikin aivan huippumäärät lunta. Yksi kylmä talvi on jäänyt mieleen 1985 - 1986, jolloin saapastelin Kuopiossa. Kylmyyden kokeminen saattaa liittyä myös pakolliseen liikkumiseen ilman autoa, ilmoista huolimatta, kuin todelliseen pakkaseen.
Vuonna 2013 Suomessa oli aika vähän myrskyjä, reilu kymmenkunta, tosin loppuvuoteen sijoittuivat myrskyt jäivät laajojen sähkökatkosten ja vahinkojen vuoksi hyvin mieleen, jonka vuoksi vuosi ehkä mielletään myrskyvuodeksi. Eino aloitti 17.11. jonka jälkeen Oskari jatkoi 2.12. ja myös Lucia-neito innostui 13.12. Seijailemaan railakkaasti helmat hulmuten, tuoden vähän lunta mukanaan. 18.12.2013 ennustettua myrskyä ei tässä huomannut juuri ollenkaan? Vertailuna esitän vuoden 1995, jolloin oli peräti 38 myrskyä ja eräs myrskyistä jäi mieleeni melko myräkkänä, hyvä ettei lumi tullut ovista ja ikkunoista sisään, takaovikin oli räystäitä myöten lumen peitossa.
En hössöttäisi vielä kasvihuoneilmiön takia, koska sääsyklit kulkevat 100 - 200 vuoden aikataulussa toistaiseksi aika maltillisessa käyrissä. Edellinen nykyistä paljon lämpimämpi jakso sijoittui 800 - 1400 luvulle, jonka jälkeen tuli niinsanottu pieni jääkausi, joka jo 1600-luvun loppupuolella näytti todellisen mahtinsa. Suomessa kuoli ihmisiä nälkään ja kylmyyteen, Thamesilla luisteltiin ja pidettiin hilpeästi markkinoita 1800-luvulla. Ilmasto on tästä ajasta lämmennyt pikkuhiljaa uudelleen ja suurin muutos on kieltämättä tapahtunut 1900-luvulla.
Maailman laajuiset sodat ja pari atomipommia kivihiiliteollisuuden ja saasteiden lisäksi ovat edesauttaneet asiaa, mutta tilanteeseen vaikuttavat 23 000 vuoden ilmastoprekessiojaksot kuin myöskin auringon aktiivisuus ja sen pilkut, jotka säätelevät maapallon lämpötilaa pilvisyyden ja otsonikerroksen vaihtelun myötä. Mannerlaattojen ikuinen liike aktivoi maanjäristyksiä ja tulivuorten purkauksia, joilla on positiivisen paineen säätelyn lisäksi tunnetusti hyvinkin katastrofaalisia vaikutuksia niin ilmakehään kuin maanpinnallekin. Ulkoapäin tuleva suurin uhka maapallon elämälle on mahdollisen meteoriitin jysähtäminen maahan. Jupiter sai huomattavan lommon poskeensa kesällä 2009, jonka muistan siitä syystä että mainitsin siitä ensimmäisissä blogitekeleissäni. Sitä, miten se mahdollisesti voisi vaikuttaa viiveellä säätilanteeseen on tullut mietiskeltyä. Taitaa olla vähän kaukaa haettua?
Kierrätysjätteen hyödyntämiseen voi itse kukin omilla pikku valinnoillaan vaikuttaa ja nyt joulun aikaan tapetilla on ollut esimerkiksi metallituikkujen uusiokäyttö. Pienistä puroista tulee iso virta, vaikka sitä ei heti uskoisikaan, varsinkin jos lajittelee itse ja naapuri vetelee railakkaasti hälläväliä tyylillä:) Ymmärrän silti, ettei kaikkien usko riitä lajittelun tärkeyteen ja virheitä tulee meillä kaikilla laiskuuden tai tietämättömyyden vuoksi. Myös itselläni. Kulutushysteria on nyt tullut tiensä päähän ja se vaatii meiltä kaikilta luopumista ja uutta asennoitumista paljon vähäisempään ja valikoivampaan elämään. Puhtaan juomaveden suruton käyttö suihkussa ja käymälöissä riipaisee joka kerta, mutta ilmeisesti ihminen on suuressa viisaudessaan halunnut säästää suuret kustannukset putkiston uusimisessa ja ehkä se on jopa mahdotonta. Pesemiseen ja paskan huuhtomiseen riittäisi kyllä vähemmänkin puhdas vesi.
Ydinvoimalaa en maininnut ollenkaan, koska elämme pakollista ydinaikaa, jolle ei kai ole tehtävissä enää mitään. Maailman noin 500 voimalaa ja ainakin yhtä monta ongelmaa kun ovat kirkkaasti pienen ymmärrykseni ulkopuolella ja pelkään pahoin etteivät viisaammatkaan aivan heti keksi ratkaisua tähän ydinpulmaan. Perämeren luonto on osaksi mennyttä kalua, kun Hanhikiven voimala jysähtää käyntiin, sillä rehevöityminen lisääntyy ja eliökanta auttamatta tuhoutuu/muuttuu.
Kyseinen Hanhikiven voimala olisi syytä rakentaa tietysti mahdollisimman korkealle, sillä tulevaisuuden skenaario lupaa merivesien nousua jopa 6 - 8 metriä, mikäli ennusteet jäätiköiden sulamisen suhteen toteutuvat. Tämä skenaario ei kuitenkaan tule ihan heti vastaan mutta varan vuoksi ajattelin vetäytyä pikkuhiljaa Kuusamon korpimaihin, etteivät varpaat ensimmäisen vuoroveden jälkeen kastu. Ja sieltähän voisi löytyä vaikka luntakin, toisin kuin tämän hetken rannikon Sademaasta:)
Julkaisemastani kuvasta, tuli uudelleen paranneltu Gift-versio Googlen sivulta, joten hyväksyn sen tähän. Yläkuvassa oikopolkuni kirkkotarhaan.
Edellistä aihetta olen sivunnut myös kuvitteellisessa IRKKULANDIAN UUTISVUODOSSA hyytävän skenaarion myötä, jota en suosittele heikkohermoisille:)