VALOISAA LOKAKUUTA / LIGHT IN OCTOBER

Lokakuu ja Huhtikuu ovat kuin veljeksiä, vaikka syksy onkin täynnä pimeyttä ja kuihtumista toisin kuin hilpeä ja elämänhaluinen huhtikuu. Epävakaus ja yllätyksellisyys sävyttävät kuitenkin molempia kuukausia. Lokakuun alku oli täynnä kultaa, punaista maaruskaa ja hehkuvaa okraa. Näin kaunista ruskaa en muistakaan. Tätäköhän pikku hömppäkin ihailee kuistilla. Syksyn tullen linnut eksyvät usein avokuistille ja osaavat hyvin poiskin. Tämän Hömppähömppelin jouduin auttamaan pois, kun törmäili paniikissa niin pahasti ikkunoihin.

Päivät pienet pilvelliset
yöt pitkät pimeät
Halla hanhen siiven alla
Talvi joutsenen takana

Näin kuvaa savolainen kansanruno osuvasti lokakuuta. Ennen Numaa, joka edelsi Julinaanista kalenteria, vuosi alkoi kevätpäivätasauksen aikaan maaliskuussa ja loppui syksyllä, joten kuukausia kertyi vuoteen pelkästään kymmenen. October eli lokakuu on sen mukaisesti kahdeksas kuukausi, eikä talviaikaa laskettu mukaan ollenkaan! Aika kätevää:)

Iloksi pimeyteen, sadekeleihin ja loskaan voit virkkailla Johannan IHAN OIKEA BLOGI-ohjeella ihastuttavia sateenvarjoja  Siellä se opastetaan kädestäpitäen. Hopi, hopi katsomaan.

Lokakuu tuo myös piirakoiden ja omenoiden ihanan tuoksun kyökkiin ja mikä olisikaan parempaa kuin Kauhasen omenapaistos tai vanhan ajan puolukkapiirakka, joka valmistuu "mummoankka"-ohjeella suitsait 💚 Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu LOKAKUU-haasteeseen.

Jauhoja ja sokeria yhtä paljon vaikka 2 lasillista

Voita 200 g tai maun mukaan (voit korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla) 

Sekoitetaan pöperöksi, josta 1/3 erotetaan pinnalle ripoteltavaksi ja 

loppuosaan lisätään puoli teelusikallista soodaa, lasillinen piimää ja kananmuna, jotka sekoitetaan. Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja lisää puolukkasurvos ja pöperö puolukan päälle.
Paista sopivassa uuninlämmössä eli parisataa astetta tai vähän alle noin puolituntia tai vähän yli:)

Viimeistään lokakuussa tulee huoli polttopuista, ellei niitä ole varastossa ennestään. Meillä ei juurikaan ollut, mutta eipä hätää, yksi puhelinsoitto ja rutikuivat puut tuotiin heti kotipihalle asti, josta öyssäsimme ne äkkiä suojaan.  Aito kalifornialainen Herra Heikin hunaja kruunasi päivän:)

Omenoita kävin varastamassa kauniina lauantaipäivänä Villinlännen rajamailta esikoisen luvalla ja poimin niitä yhdessä Rokka-kissan kanssa. Hän vaani minua omenapuussa ja koppasi välillä leikisti käteen:) Mutta eipä syksyä ilman surua, sillä muutama päivä sitten kaunis Rokkakin jäi auton alle 💔

Muistakaa heijastimet, sillä pimeät illat syövät valon. Hirvenpyyntikin on taas alkanut ja ne vouhkaavat pitkin maita ja mantuja henkensä edestä, joten tiellä kannattaa ajella maltillisesti. Turvallista ja hyvää syksyä kaikille 💙

UP

Pieni Lintu haastoi yläilmoihin aiheella UP - YLHÄÄLLÄ  ja  mikäs sen mukavampaa. Pilvien päälle kaipaa useinkin arkisessa aherruksessa. Olisi niin kiva nakata velvollisuudet ja lupaukset taivaan tuuliin. Olla vapaa kuin taivaan lintu! Tosin linnun vapautta ei kannata kadehtia, sillä niin täynnä vaaroja ja vastuksia on sen pieni elämä alusta asti.

Ylös ja alas ja ympäri näin! Vielä hetki vuoristorataa ennen kesää 💛

HELMIKUU

Kynttilänpäivä lupaa jo helmikuun alussa kevättä kynttelistä:) Helmikuu on oikea tuuliviiri säiden ja ilmojen suhteen. Paukkupakkasten keskelle se losauttaa varoittamatta vesikelit, kiillottaa tiet, polut ja nurkkapielet liukkaiksi jääkentiksi ja peittää pirullisen ovelasti petolliset jälkensä lumen alle. Helmikuu kimaltelee hangilla ja taikoo räystäiden kyyneleet hienoiksi jääpuikoiksi, se lämmittelee auringon säteillä ja pudottelee hihitellen lumet katoilta pahaa-aavistamattomien uhrien niskaan.

Lohdutukseksi helmikuu tarjoilee Runebergin torttuja, viettää Saamelaisten kansallispäivää, piirtelee punaisia sydämiä ystävyyden kunniaksi, huristelee penkkariajeluita, hiihtelee maakuntaviestejä, narraa lapsia Mattina seinustalle ja päättää kuun kunniakkaasti Kalevalan päivään.  Usein helmikuu mielletään myös laskiaisriemuihin, mutta tänä vuonna se siirsi ne Maaliskuulle, mikä tarkoittaa sitä, että pääsiäinen on tänä vuonna melko myöhään eli vasta huhtikuun loppupuolella. Helmikuu kahmi kuitenkin kiinalaishoroskoopin vaihtovuoron itselleen eli Koiran vuosi siirtyi menneisyyteen ja alkoi Sikojen valtakausi. Itse en usko horoskooppeihin tuon taivaallista, mutta mukavahan niitä on joskus ihmetellä:)

Viime tipassa osallistun Pieni Lintu Helmikuu-haasteeseen 💜

JO JOUTUI ARMAS AIKA

Toukokuun valoisa suvi on tohinaa ja juhlia täynnä. Valpuri, helatorstai, äitienpäivä ja helluntai heilahtivat jo historiaan. Pitkään aikaan vietin ihanan äitienpäivän. Kiitos siitä Kuopukselle ja Onnenkantajalle, Esikoiselle, Katille, Katjalle ja kullanmurulle 💛  

Toukokuun juhliin kuuluvat lisäksi kolmet syntymäpäivät, tänä keväänä yhdet valmistujaisjuhlat ja kummipojan ylioppilasjuhlat + muutamat muistamiset. Toukokuun tyttö leuhotti taas ennen aikojaan hameenhelmat korvissa heilutellen hävyttömästi helteet Eerikin silmille. Vähemmästäkin sitä vanha mies suivaantuu, joten Erkkipä otti ja läpsäytti tyttöä kylmällä kouralla persuksiin. Tyttö mökötti pari päivää vilu puserossa, mutta innostui kohta uudelleen. Pieni sadekin tekisi jo terää, mutta sitä ei ole luvassa pitkään aikaan. Siitepölyä on kiitettävästi:)

Ylä- ja alakuusta oli puhetta kirjastossa ja vaikka aihe onkin tuttu, olin vähän epävarma siitä milloin vanha kansa istutti eri kasvit niin että olisi ollut suotuisa aika kuun suhteen. "Yläkuulla istutetaan ylöspäin ja alakuulla alaspäin kasvavat"  kiteytti pomo ytimekkäästi:) Mahtava nyrkkisääntö! Sain ystävättäreltä komean raparperin alun ja sehän istahti ojan reunalle oikeaoppisesti heti yläkuulla. Kullanmuru paukutti istutuslaatikon, joka tällättiin lekaharkkojen päälle, alle kuitukangasta ja sanomalehtiä pohjalle. Ari lapioi nurmikon alta kottikärry tolkulla ruokamultaa ja muutama multasäkkikin ostettiin kaupantätiltä. Istutuslaatikkoon tulee ehkä porkkanaa ja yrttejä, hernepenkki ja ruohosipuli tulevat loojan taakse, mikä onkin ainut paikka viime vuoden kasvimaa yrityksestä, jota rikkaruohot eivät kokonaan valloittaneet:)

Uusi kuu syntyi 15.5. 2018, joka tarkoittaa sitä, että sen jälkeen puhutaan nousevasta eli yläkuusta. Täydenkuun jälkeen 29.5. 2018, jolloin kuu jälleen pienenee puhutaan vanhasta, laskevasta eli alakuusta.

 

Toukokuun kuvilla osallistun Pieni Lintu kuvahaasteeseen, jonka aiheena oli TYÖKALU.  Lisäys 23.5. Ja myös KUKKA-haasteeseen, koska edellinen haaste oli niin viimetipassa 💜

Siinäpä voi miettiä mihin näitä vanhanajan työkaluja tarvittiin. Museokampetta meillä on enemmän kuin lääkäri määrää. Loppukuusta on tiedossa tylsä toimenpide eli pultataan parit titaanit leukaan, joten kummipojan lakkiaisjuhlissa hampaita ei paljon naurata:) Mikään ei silti himmennä ihanan toukokuun touhua ja valoisuutta. Istutimme Siperian pihtaa etelärinteelle sinikuusen kaveriksi ja lisää pitäisi istuttaa nyt kun taivaallinen kuu on suotuisa:)

Kivikossa kukkii kylmänkukka vuorenkilpipenkin kupeessa, omenapuut vasta miettivät. Omenankukka on viime keväältä.

Tien varrella oleva tuomi oli kukassa 23.5. ja kullerot avaavat nuppuja. Vuohenjuuri kukkii ja kevätkesä etenee vauhdilla. Kaunista ja hyvää kesää kaikille ja onnea opiskelunsa  päättäville  ja ylioppilaille 💓

STRIPES

Monta vuotta olen haaveillut Fazerin kukkopurkista. Helmikuussa törmäsin viimein sopuhintaiseen, siistiin purnukkaan, jossa tosin ei ole kantta, mutta kunto on muuten moitteeton ja mikä parasta, se sopi niin pääsiäiseen kuin Pieni Lintu kuvahaasteeseenkin:) Kukkopurkkeja on monta eri mallia, joista vanhempi, 1950-luvun paperipäällysteinen purnukka, on myös hyvin suosittu.

Ylläoleva purnukka on uudempaa 1960-luvun tuotantoa. Myymälä purkkien käyttö lopetettiin vuonna 1964. Tämän tiedon sain Fazerilta:)

Joskus 2000-luvun alkupuolella purkki komeili jossakin lehtikuvassa, eikä muuta pappia tarvittu, se räjähti heti tajuntaan ja siitä tuli hyvin haluttu sisustusefekti ja keräilytavara. Näin ystävättärellä vuosia sitten kukkopurkin kukkapurkkina ja sydämeni itki verta:)

Pinkku miettii syntyjä syviä ja lämmittelee aurinkoläikässä  💛

LYIJYMYRKYTYS

Uusi vuosi tupsahti tupaan perinteitä kunnioittaen ja lyijymyrkytystä tarjoillen:) Sitähän on kyllä tarjolla vuoden jokaisena päivänä jos syöt kasviksia, kaloja tai lyijypanoksilla metsästettyä riistaa. Myös teollisuus ja liikenne ovat ruuhkauttaneet lyijypäästöjä. Lyijyttömään polttoaineeseen siirtyminen 1990-luvulla korjasi tietysti tilannetta, vaikka lyijypitoiset akut jäivätkin autoihin.

Tinan ja lyijyn valanta on vanha, alunperin roomalainen tapa ennustaa tulevaa. Tapa levisi ajansaatossa Eurooppaan ja sieltä Pohjoismaihin, josta Ruotsin kautta meille Suomeen 1700-luvun lopulla. Tinakuvien katsominen oli alkuun pelkästään herraskartanoiden huvitusta ja niitä valettiin kekrin tai pyhäinpäivän aikoihin. Länsisuomalaiset talonpojat hurahtivat kohta samaan hullutukseen ja tinan valannan ajankohdaksi muotoutui pikkuhiljaa uudenvuoden aatto. Jossakin päin Suomea harrastettiin myös joulutinoja eli valamispäivä saattoi olla  jouluaatto tai ehkä Tapanin päivä.

1960-luvulla eräänä uudenvuodenaattona valoimme laatikossa pitkään pyörineen tinapötkylän, jonka muoto oli hyvin arkinen. Se oli ikään kuin ratapölkky pienoiskoossa. Idea oli vierailevan naapurin ja muistan vieläkin miten ihmeelliseltä tuntui kun sai käännellä rosoista möykkyä ja katsoa mitä kuvia se kynttilänvalossa pinkopahviin heitti. Tina ei suinkaan ollut ainoa lyijymyrkyn lähde, sillä usein ihailin isän haulipusseja, joista ei varmasti lyijyä puuttunut ja tinasotilaatkin kuuluivat sen aikaiseen maailmaan. Nyt kun uudenvuoden tinat ovat lopullisesti historiaa, on pakko myöntää että muistelen kaiholla tinakenkiä, jäistä lumivettä, johon kuuma tina mukavasti solahti jähmettyen kauniiksi figuuriksi. Vaikka hedelmöityskykyni säilyikin niin aivoista en ole ollenkaan varma:) Kuten en siitäkään, missä vaiheessa tinasta tuli lyijyä. Tinapaperit ja säilyketölkit eivät ole toki terveellisiä nekään, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi:) 

Maailman suurin uudenvuoden tina valettiin Loviisassa uudenvuodenaattona 2009. Se painoi 41 kg ja siihen sulatettiin noin 200 kiloa tinaa. Edellinen maailman ennätys oli vuodelta 1991, jolloin tinamöykky jäi vaatimattomasti 9.1 kiloon:)

Nykyään on uutisoitu merikotkista, joista Eviran mukaan kolmasosa kuolee lyijymyrkytykseen. Syynä on pidetty saaliseläinten lyijypitoisuuksia haulien ja muiden lyijyjäämien vuoksi. Ravintohuipun ylimpänä merikotka saa moninkertaisen annoksen myrkkyä. Lyijyähän on käytetty kautta aikojen myös kalastuksessa, sillä verkkojen ja uistinten painot ovat olleet aina lyijyä. Lyijykynässä ei  nimestä huolimatta ole lyijyä, vaan grafiittia, joten siinä suhteessa lapsemme ovat turvassa.

Onnellista alkanutta vuotta 2018 kaikille 💜 Säilyttäkää talonpoikasjärki elämässänne ja varokaa ampumaratoja, sillä ne ovat takuulla täynnä lyijynraskasta jätettä:)

Tällä postauksella osallistun myös TAMMIKUU-haasteeseen. 

HAPPY CHRISTMAS

Turha hössötys, tekemättömät työt jopa joulukortti skräppäys ja tuunaus söivät joulumielen olemattomiin. Kortin hienostunut pohja on ystävättären käsialaa. Murheellisena seurasin ikkunasta lintujen touhuja ja jäin katsomaan tinttejä jotka ihmettelivät jotakin. Ja mitä kummaa?

Sieltähän se joulumieli hiipi hiljaa ja vaivalloisesti kuin hiihtäjä umpihangessa:)

Skräppäsin kissankin:)

Viehättävä yksityiskohta ovikranssista, jonka sain lahjaksi vähän ennen joulua. Kaunista ja hyvää joulun aikaa kaikille toivottaa jouluhullu kyökkipiika💓

P.s. Vielä joulupulla uuniin, niin joulu on tullut:)

KOTIPIHAN MARRASKUU

Marraskuu muutti pihamme satumaaksi  💜 Koivukujakin muuttui lumitunneliksi:)  

Arkitouhujen ohessa lahjoimme esikoista, sillä hän täytti komeat 40 vuotta! Kohta se on vanhempi kuin äitinsä:) Kävimme marraskuun alkupuolella katsomassa Tuntemattoman Oulaisten Kinokulmassa. Lempihahmoni niin kirjassa kuin elokuvissakin on aina ollut Koskela ja olin varma ettei Risto Tuorilaa putouksen Anskupansku-transu kyllä ikinä päihitä. Mutta kuinkas sitten kävikään, mie romahin kokonaan hurmaavaan Jussiin:)  Hän oli varsin vakuuttava Ville Vaitelias-Koskela ♥ Elokuvan visuaalisuus, kotirintaman kuvaus (Rokka) ja huikean kaunis Veerukka, joka koitui Hietalan kohtaloksi, syvensivät Aku Louhimiehen ohjaaman filmin aivan eri tasolle kuin aikaisemmin. 

Näillä kuvilla ja mietteillä osallistun tämän kertaiseen Pikku Lintu MARRASKUU-kuvahaasteeseen.

VIIVAT

Näillä pakkaspojan viivoilla osallistun Pieni Lintu -kuvahaasteeseen:) Se huitaisi ne puolihuolimattomasti kuistin ikkunaan viime yönä ja ne tulivat kuin tilauksesta:) Valoisaa Pyhänpäivää ja Halloweenia kaikille 💜

FLOWER

Lammen kaunokki . Tämä lumme molskautti kuvaajankin lampeen:)

 Mummon ylpeys on Rippitiitinen. Kesän ruusuista kaunein ♥

Tämän viikon kuvahaasteena oli KUKKA. 

SMALLER THAN...

Pienempi kuin kaksi senttiä oli hän. Tuntosarvien väkäsiä en erottanut ennenkuin latasin kuvan koneelle:) Pieni Lintu haastoi aiheella PIENEMPI kuin 2 senttimetriä.

TERÄVÄ

Surulliset tapahtumat Turussa hyydyttivät aiemmat luonnokset ja kuvani, sillä niissä oli liian viiltävä aihe. Nyt yritän viime tipassa keksiä jotakin muuta TERÄVÄÄ.

Näin teräväpäistä porukkaa löytyy vain kotikylän tanhuvilta, kuva on otettu juhannusaattona 2015.

MARJA

Kuvahaasteen aiheena oli MARJA  ja aiheen antoi Pieni Lintu 💕

Opin jo alakouluiässä, ettei mansikka ole lainkaan marja, vaan kuuluu epähedelmiin:) Kriteereistä huolimatta monet meistä pitävät mansikkaa parhaana marjaherkkuna, jota voi ahmia sellaisenaan tai taikoa siitä ihania jälkiruokia. Mansikasta voi pyöräyttää myös kesäisen juhlakakun! 

Mansikan lisäksi Suomesta löytyy 47 erilaista syötävää marjalajia! Näin väittää ainakin Kaisa ♥

Valkoviinimarjapensaan korumaisen kauniit kukkatertut odottavat kevätkesän pölyttäjää.

Ehkä vähän yllättäin banaani, kurkku ja tomaatti luetaan kasvitieteellisesti marjoihin, samoin kuin avokado, chilipaprika ja vesimelonikin! Kun taas marjoina pitämäni ahomansikka ja mesimarja eivät olekaan marjoja, vaan kuuluvat ruusukasvien heimoon. Hienoarominen vanhan ajan villivaarama, vattu eli tutummasti vadelma ei sekään ole "oikea" marja, vaan kerrannaisluumarja, johon mesimarja ja lakkakin kuuluvat. Marjat ovatkin siis hedelmiä ja hedelmät marjoja. Uh:)

Kaunista ja hyvää marja-aikaa kaikille 💕 Epähedelmät, luumarjat ja muutkin marjat talteen:)