KYLMÄ

Makro- ja teemakuvien aiheena oli kylmä. Pyhäjoella on kerrankin ollut oikea talvi, joka alkoi marraskuussa ja päättyy luultavasti ennen kesää:) Lunta ja pakkastakin on ollut. Hourunkosken kuohut jähmettyivät ja lintupuussa on käynyt melkoinen vilske. Kaikki eivät kuitenkaan talvesta selviä, vaikka miten auttaisi.

Nyt on jo lauhtunut ja oli ilo kelkkailla alle 10 asteen pakkasessa. Tuli mieleen tarina eskimo-lapsista jotka elävät -40 asteen pakkasissa. Eräänä aamuna pakkasta oli vain reilut -20 astetta, joten he kulkivat ilman lakkia takki auki kouluun, koska oli  niin lauhaa:) 

Etelämantereen jääpeite on sulamassa ja aurinkorannoille sataa lunta. Tekisi mieli sanoa että maailman kirjat on vähän sekaisin, mutta jäitä hattuun ja päivä kerrallaan. Onneksi mennään kohti uutta jääkautta, ellei muutoin niin jäätiköiden sulamisvesien avulla, mikä voi salpauttaa Golf-virran. 

LYIJYMYRKYTYS

Uusi vuosi tupsahti tupaan perinteitä kunnioittaen ja lyijymyrkytystä tarjoillen:) Sitähän on kyllä tarjolla vuoden jokaisena päivänä jos syöt kasviksia, kaloja tai lyijypanoksilla metsästettyä riistaa. Myös teollisuus ja liikenne ovat ruuhkauttaneet lyijypäästöjä. Lyijyttömään polttoaineeseen siirtyminen 1990-luvulla korjasi tietysti tilannetta, vaikka lyijypitoiset akut jäivätkin autoihin.

Tinan ja lyijyn valanta on vanha, alunperin roomalainen tapa ennustaa tulevaa. Tapa levisi ajansaatossa Eurooppaan ja sieltä Pohjoismaihin, josta Ruotsin kautta meille Suomeen 1700-luvun lopulla. Tinakuvien katsominen oli alkuun pelkästään herraskartanoiden huvitusta ja niitä valettiin kekrin tai pyhäinpäivän aikoihin. Länsisuomalaiset talonpojat hurahtivat kohta samaan hullutukseen ja tinan valannan ajankohdaksi muotoutui pikkuhiljaa uudenvuoden aatto. Jossakin päin Suomea harrastettiin myös joulutinoja eli valamispäivä saattoi olla  jouluaatto tai ehkä Tapanin päivä.

1960-luvulla eräänä uudenvuodenaattona valoimme laatikossa pitkään pyörineen tinapötkylän, jonka muoto oli hyvin arkinen. Se oli ikään kuin ratapölkky pienoiskoossa. Idea oli vierailevan naapurin ja muistan vieläkin miten ihmeelliseltä tuntui kun sai käännellä rosoista möykkyä ja katsoa mitä kuvia se kynttilänvalossa pinkopahviin heitti. Tina ei suinkaan ollut ainoa lyijymyrkyn lähde, sillä usein ihailin isän haulipusseja, joista ei varmasti lyijyä puuttunut ja tinasotilaatkin kuuluivat sen aikaiseen maailmaan. Nyt kun uudenvuoden tinat ovat lopullisesti historiaa, on pakko myöntää että muistelen kaiholla tinakenkiä, jäistä lumivettä, johon kuuma tina mukavasti solahti jähmettyen kauniiksi figuuriksi. Vaikka hedelmöityskykyni säilyikin niin aivoista en ole ollenkaan varma:) Kuten en siitäkään, missä vaiheessa tinasta tuli lyijyä. Tinapaperit ja säilyketölkit eivät ole toki terveellisiä nekään, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi:) 

Maailman suurin uudenvuoden tina valettiin Loviisassa uudenvuodenaattona 2009. Se painoi 41 kg ja siihen sulatettiin noin 200 kiloa tinaa. Edellinen maailman ennätys oli vuodelta 1991, jolloin tinamöykky jäi vaatimattomasti 9.1 kiloon:)

Nykyään on uutisoitu merikotkista, joista Eviran mukaan kolmasosa kuolee lyijymyrkytykseen. Syynä on pidetty saaliseläinten lyijypitoisuuksia haulien ja muiden lyijyjäämien vuoksi. Ravintohuipun ylimpänä merikotka saa moninkertaisen annoksen myrkkyä. Lyijyähän on käytetty kautta aikojen myös kalastuksessa, sillä verkkojen ja uistinten painot ovat olleet aina lyijyä. Lyijykynässä ei  nimestä huolimatta ole lyijyä, vaan grafiittia, joten siinä suhteessa lapsemme ovat turvassa.

Onnellista alkanutta vuotta 2018 kaikille 💜 Säilyttäkää talonpoikasjärki elämässänne ja varokaa ampumaratoja, sillä ne ovat takuulla täynnä lyijynraskasta jätettä:)

Tällä postauksella osallistun myös TAMMIKUU-haasteeseen. 

VALOA KANSALLE ♥

Monet haasteet ovat menneet ohi, mutta nyt on pakko toivottaa Hyvää joulua ❤️  ja mikäs sen parempi tapa kuin Makro - ja Teemahaaste:) Aiheena oli VASTAVALO.

Kiitän Pieni Lintu haasteista ja toivotan kaikelle kansalle kaunista ja rauhaisaa jouluaikaa ~♥~ 

TAMMIKUU

Makro- ja teemahaasteena oli tammikuu. Tässä kolme erilaista.

Kiristyvä pakkanen ja auringonlasku. Puhelinkuva hautausmaalta tammikuussa 2013. Lunta oli silloin aika mukavasti, mutta vuosi sitten tammikuussa pakkanen tärähti melkein keskelle vesisadetta. Lunta ehti tulla edellisenä päivänä 9.1. juuri sen verran että maa oli valkoinen. Sinänsä 15 asteen pakkanen ei ole mikään kova juttu, mutta kun se tulee sateen keskelle ja siihen tulee vielä sopiva vinkka, niin kylmyys ikäänkuin kertautuu ennenkuin luonto jämähtää jäähän ja kuivaa.

Ennen joulua 2014 runsaat lumisateet tulivat ja sulivat puolikymmentä kertaa. Saimme kuitenkin vanhanajan valkean joulun ja tammikuussa 2015 lumipeite lisääntyi varsin tuntuvasti. Viimepäivien suojasta ja vesisateesta huolimatta se on pitänyt komeasti pintansa. Pakkasia on taas luvassa ja haaveena on päästä kokeilemaan uusia hiihtimiä, joita en ehtinyt kunnolla edes sisäänajaa ennen suojakeliä.