MAKROTEX haastoi tällä kertaa raitoihin ja ensimmäinen mikä aiheesta tuli mieleen on laulu riepumatosta ja etenkin laulun loppuosa, missä kiteytyy hienosti elämän viisaus eli "jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois". Vanhan ajan räsymattoon kudottiin muistoja, elettyä elämää, iloja ja suruja, vanhat vaatteet leikattiin matonkuteiksi, ellei niitä voinut paikkaamalla tai uudistamalla enää hyödyntää. Vähän samalla periaatteella olen virkkaillut nyt jäännöslankoja patalapuiksi, vaikka uusiahan nuo langanloput ovat olleet, purkulankaa on vain nimeksi.
Tämmöstä siniraitaa tuli eräänä talvipäivänä kudottua 4H-tuvalla vastakohtana joulunpunaiselle raitamatolle, jonka olin jo paukuttanut valmiiksi.
 |
| Helenan kaunis matto |
Seisoin ilta-auringossa kaihdinta vasten kun hoksasin yht'äkkiä miten kivasti varjoni heijastui seinälle raitojen keskelle.
Lisäys: Alempi taidokas leveillä puilla tehty neli- tai kuusvartinen kuviomatto ei minun kutomani, hyvä kun kaksvartista osaa polkea:)
Kivat raidat hienosti kangaspuissa. Räsymattoja kuvasin minäkin, tosin lattialta :-) Tuo viimeinen kuva on hieno, lähes maaginen.
VastaaPoistaMeillä on sama räsymatto-ajatus:) Lattialle ajattelin itsekin kuvata, mutta sitten muistin että minulla oli kudontakuviakin. Ja monta muutakin erilaista yritin kuvata, mutta päädyin tähän alkuajatukseen. Kiitos Der Seidenspinner:)
PoistaKauniita värikkäitä raitoja ja viimeinen taas viehättää värittömyydellään.
VastaaPoistaVastapainona varjokuvani toimii hyvin, patalapun kirjavat värit olivat myös herkulliset, mutta sen kauneutta en osannut oikein vangita, ehkä yritin liian läheltä?
PoistaKivasti keksitty. Ehkäpä elämäkin on raidallinen :)
VastaaPoistaElämä on kuin räsymatto. Sinne uppoavat mustat surun raidat, jotka korostuvat usein aika voimakkaina, vaikka perusharmaata ja kirkkaita ilon raitoja onkin paljon enemmän
PoistaKaunista ja muistoja tulee mieleen.
VastaaPoistaOmatekoiset rättimatot ovat parhaita. Todellakin kutoessa kelaa leikatun vaatteen mukana tuomia muistoja. Ne nousevat mieleen mattoja pestessäkin.
Raita toimii aina.
Varsinkin ennen kun matonkuteet leikattiin itse, eikä ostokuteita ollut, nämä muistot vaatteista ja elämästä tulivat enemmän esille, ehkä siellä Bertta-tädin kaunista kesämekkoa, pikku Iidan paitaa ja isän sarkahousua tai vaarin flanellipaitaa, jotka kaikki kertovat omia tarinoitaan;)
PoistaKauniita raitoja. Upeat värit.
VastaaPoistaHuomasin tuossa, että sininen tuli vähän vahingossa taas esille, vaikka punainenkin vaihtoehto oli olemassa, sinisen maton kuva oli teknisesti ehkä hiukan onnistuneempi jonka vuoksi se tuli tuohon.
PoistaElämä on täynnä raitoja! Räsymatot ovat kauniita!
VastaaPoistaTykkään itsekin räsymatosta, siinä on oma taikansa ja kun tietää millä vaivalla ja taidolla nuo kuviomattojen väävit sun muut on luotu, niin se tuo oman lisänsä asiaan.
PoistaRäsymattoon sisältyy paljon muistoja. Ragni Mamstenin laulu riepumatosta tuo hyvin esille elämän kirjon, nostaa tunteita ja muistoja pintaan.
VastaaPoistaKaunis raitainen postaus.
Ragnin laulu sopi tähän kuin nenä päähän. Se on monen ikäiseni muistoissa, koska se lapsena soi usein radiosta ja naapurin emäntä tykkäsi siitä kuin hullu polkasta:) Raitaa yritin hakea monella eri mallilla, mutta sitten päädyin aika tavanomaiseen ratkaisuun.
PoistaHianoo!!
VastaaPoistaKiitokset Kiiris:)
PoistaTaasen kerran tulee lapsuus mieleen ja leikit mummo kangaspuiden alla. Kauniita raidallista mattoa kudot.
VastaaPoistaSinulla on ihanat muistot matonkutomisesta, mutta nyt pitää tunnustaa, ettei tuo kahdeksanvartinen kuviomatto ei ole ollenkaan omaa taitamista, otin vain ystävän matosta kuvan.
PoistaTuo on varmaan ihan mielenkiitoista puuhaa räsymattojen tekeminen :)
VastaaPoistaOn se! Pari vuotta sitten sain kokeilla, sitä ennen kokeilin sukkulan tai pari äidin mattopuissa (jotka nekin taisivat olla lainassa naapurista) mutta suunnittelin kuitenkin nuorena omiin mattoihin mallit ja äidin pääsiäismattoon, mutta mikään haka en kutomisessa ole. Loimeja en osaa luoda, enkä varmasti niisiä ilman apua. Pari "räsymattoa" (ostokuteet) tein 4H:lla silloin pari vuotta sitten.
PoistaKauniit raidat ovat matossa. Kiva varjokuva.
VastaaPoistaTuo kaunis matto oli erään tuttavan kutoma aika leveillä puilla, ilmeisesti tarkoitit sitä, omaa mattoraitaa ei vielä tuosta ylemmästä edes erota, tein sävy sävyyn liukuen niitä.
PoistaTuttua puuhaa. :)
VastaaPoistaMonet ovat melkoisia matto-/kangastaitureita, minusta puiden kasaaminen, loimen luominen, niisiminen ja polkusten sitominen vaatii jo aika paljon osaamista, mutta jos siihen oppinut, niin se käy kuin luomisen työ. Itse en osaa muuta kun vaivalloisesti polkea ja heiluttaa sukkulaa:)
PoistaIhanan näköisiä räsymattoja tulossa. Niistä tuli mieleen, että tänään voisin aloittaa omien mattojeni pesun.
VastaaPoistaOli minulla itsellä joskus kangaspuutkin ja opettelin koko ruljanssin, siis luomaan loimen, pistämään sen tukille, niisimään ja kutomaan. Annoin sitten puut siskolleni, jolle laitettiin niihin yhdessä ryijyloimi.
Kiitos Aimarii. Matonpesu onkin hyvä idea! Aurinko paistaa ja vesikin on jo lämmennyt mukavasti. Ihailen kyllä näitä kutojia, jotka tekevät alusta loppuun kaiken itse. Helppohan se on valmista vääviä jyskyttää, varsinkin jos on vielä ostokuteetkin.
PoistaJoskus 16-vuotiaana yritin niisiä ja kutoa väkertää muka liinavärkkiä, mutta kyllä reunat olivat aika kurjat, ei ihme jos äiti ei sitä mihinkään kelpuuttanut, hän kun oli vanha kutoja ja tarkan työn tekijä. Ryijy on haaveena edelleenkin eihän tuota tiedä, jos vanhoilla päivillään vielä sen väsäisi:)
Tänään missiokaupassa myin muutaman raitamaton, jotka oli tehty nimenomaan matonkuteista, jotka leikattu vanhoista vaatteista. Nostalgiaa nuo kuvasi.
VastaaPoistaOmpa hieno juttu, kyllä näitä osaksi leikottuja kuteita ja osa ostettua näkee paljonkin, harvalla on kaikki itse leikattua, mutta se tekee matoista kyllä oikeita räsymattoja. Anoppi kutoi kauan sitten "farkkumatot" punaisilla raidoilla, harmi että osa matoista jäi huonolle pidolle, niitä olisi voinut vieläkin pitää, yksi mattopala niistä on eteisessä vieläkin. Kiitoksia Pappilanmummo:)
PoistaHienot kuvat. Räsymatot ovat kauniita, kuin myös varjokuvasi.
VastaaPoistaKiitoksia Susku. Räsymatoissa on aina taikaa, nykyään ne ovat tulossa kai uudelleen muotiin. Varjokuva onnistui ihan kivasti, ilta-aurinko heijasti mukavasti sen seinälle.
PoistaHaa, enkö minä tuolla omassa blogissani juuri sanonut, että sinulla on hyvä värisilmä!
VastaaPoistaOikein muistin, Todistit sen nyt itse.
Äiti kutoi paljon mattoja kangaspuilla, ja vieläkin meillä on lattialla yksi, josta löydän isän paidan, oman kesämekkoni, josta tykkäsin, veljen kangaspuseron jms. sillä on kiva maata ja tutkia raitoja. Itsekudotut matot ovat hurjan kestäviä. Harmi, etten sitä taitoa osaa,
Lämmin kiitokseni Liisu, tämä jo kolmas kerta kun yritän vastata Sinulle, aina pölähtävät taivaan tuuliin jostakin syystä, milloin en ole kirjautunut jne. Mutta ehkäpä tämä nyt onnistuu.
PoistaRäsymatoissa on taikaa ja aikaa kauneuden ja tunteen lisäksi ja jos ne kudottu kunnon kalastajalankaloimeen, niin ne myös kestävät, musta on muuten aika kaunis! ylimmässä kuvassa on musta ja alemmassa sitten vaalea loimi. Ennen vanhaan oli hamppu-, pellavarohdin loimet, joka olivat tosi lujia ja kestivät komeasti aikaa ja pitoa, kuten leikatut kuteetkin, jotka silloin olivat useimmiten sarkahousuja ja flanellipaitaa.
Jos on valmis väävi, niin ei muuta kuin kokeilemaan, onnistut ihan varmasti siinä kuin minäkin.
Kaunis ja kangaspuut on oiva vastaus. Mitä sillä on tehty naytti todella kauniilta.
VastaaPoistaKiitoksia Ritva, tässä haasteessa tiesin heti, mitä kuvia laitan, mutta pitihän sitä konstailla vahän muutakin:)
Poista