MAKROTEX- ja TEEMA-aiheena oli kirja. Monta haastetta on jäänyt taas väliin ja omat kirjoitelmat seisovat mustissa vesissä kuin itsekin. Tämän kertainen haaste oli siinä mielessä sopiva, että mieltäni on polttanut
usein halu esitellä Elsa Beskowin Satukirja.
Kaikki kirjan kuusi satua ovat minulle hyvin rakkaita. Sain satukirjan lahjaksi pikkutyttönä junatuttavalta, johon tuleva äitini tutustui tullessaan katsomaan minua lastenkotiin. Tässä tapaamisessa oli beskowilaista satukirjataikaa siinä mielessä että ihan ventovieras ihminen osti satukirjan minulle. Saatekuori kirjeineen on edelleenkin tallella ja kiitollisuudella muistelen kirjan antajaa, nyt jo edesmennyttä Toini Karivaloa, joka kirjoitti omistuskirjoituksen kirjaan jouluna 1961 Irja Sirkka-Liisalle "Toivon että Sinustakin kasvaisi aurinkoihminen, kuten tämän kirjan Helgasta." Hienosta toiveesta huolimatta se jäi pelkäksi haaveeksi. Sellaiseksi en osannut kasvaa hyvästä pyrkimyksestä huolimatta.
Saduista kohtalokkain omaa elämää ajatellen on Tapani Vaihdokas, mutta kaikista rakkain on edelleenkin kaunis tarina prinsessa Sinileistä, jonka metsän Velho lumosi ja muutti pieneksi haavaksi, joka uneksi kauniita unia vihreässä metsässä. Veljen uhkaamana noita joutui muuttamaan tytön ihmiseksi jälleen. Velho varoitti kuitenkin enteellisesti :
"Sen, joka kerran on elänyt kasvin hiljaista elämää, ei ole helppoa tottua teidän ihmisten hälinään."
Ja niinhän siinä kävi. Sinilei palasi hääpäivän aamuna takaisin rakkaaseen metsäänsä ja vain veli tiesi mistä hänet löytäisi.
"Ja kas, siinähän pieni haapa seisoi yhtä hentona ja vihreänä kuin ennenkin. Puro solisi, kielot tuoksuivat ja aurinko paistoi haavan lehdille, jotka aivan kuin värähtelivät onnesta." Prinssi toivotti siskolleen hellästi kauniita unia ja ratsasti suureen maailmaan onneaan etsimään.
Kirja on tekijän kuvittama, käännös Marja Bäckman (ehdottomasti vain hän) ja kirjasta on otettu useita painoksia, omani on toinen painos vuodelta 1961, joka on luettu melko puhki. Vuoden 1971 painos on täydellinen kopio edellisestä ja ostin sen heti kun satuin löytämään. Kirja sisältää seuraavat ihanat sadut:
- Kuningas, joka vaihtoi muistinsa
- Viisaan Kaisan luuta
- Prinsessa Sinilei ja hänen veljensä
- Herra Möykkynen Möykkylästä
- Tapani Vaihdokas
- Toteutunut uni (joka kertoi yllä mainitusta Helga-tytöstä.)
Ylimmän kuvan käänsin kaapparilla käänteiseksi. Ja kun kirjasta on kyse, niin tätä en voinut sivuuttaa eli alla proosallinen tyylinäyte yli 100-vuotiaasta Bibliasta:)
Kaikki kirjan kuusi satua ovat minulle hyvin rakkaita. Sain satukirjan lahjaksi pikkutyttönä junatuttavalta, johon tuleva äitini tutustui tullessaan katsomaan minua lastenkotiin. Tässä tapaamisessa oli beskowilaista satukirjataikaa siinä mielessä että ihan ventovieras ihminen osti satukirjan minulle. Saatekuori kirjeineen on edelleenkin tallella ja kiitollisuudella muistelen kirjan antajaa, nyt jo edesmennyttä Toini Karivaloa, joka kirjoitti omistuskirjoituksen kirjaan jouluna 1961 Irja Sirkka-Liisalle "Toivon että Sinustakin kasvaisi aurinkoihminen, kuten tämän kirjan Helgasta." Hienosta toiveesta huolimatta se jäi pelkäksi haaveeksi. Sellaiseksi en osannut kasvaa hyvästä pyrkimyksestä huolimatta.
Saduista kohtalokkain omaa elämää ajatellen on Tapani Vaihdokas, mutta kaikista rakkain on edelleenkin kaunis tarina prinsessa Sinileistä, jonka metsän Velho lumosi ja muutti pieneksi haavaksi, joka uneksi kauniita unia vihreässä metsässä. Veljen uhkaamana noita joutui muuttamaan tytön ihmiseksi jälleen. Velho varoitti kuitenkin enteellisesti :
"Sen, joka kerran on elänyt kasvin hiljaista elämää, ei ole helppoa tottua teidän ihmisten hälinään."
Ja niinhän siinä kävi. Sinilei palasi hääpäivän aamuna takaisin rakkaaseen metsäänsä ja vain veli tiesi mistä hänet löytäisi.
"Ja kas, siinähän pieni haapa seisoi yhtä hentona ja vihreänä kuin ennenkin. Puro solisi, kielot tuoksuivat ja aurinko paistoi haavan lehdille, jotka aivan kuin värähtelivät onnesta." Prinssi toivotti siskolleen hellästi kauniita unia ja ratsasti suureen maailmaan onneaan etsimään.
Kirja on tekijän kuvittama, käännös Marja Bäckman (ehdottomasti vain hän) ja kirjasta on otettu useita painoksia, omani on toinen painos vuodelta 1961, joka on luettu melko puhki. Vuoden 1971 painos on täydellinen kopio edellisestä ja ostin sen heti kun satuin löytämään. Kirja sisältää seuraavat ihanat sadut:
- Kuningas, joka vaihtoi muistinsa
- Viisaan Kaisan luuta
- Prinsessa Sinilei ja hänen veljensä
- Herra Möykkynen Möykkylästä
- Tapani Vaihdokas
- Toteutunut uni (joka kertoi yllä mainitusta Helga-tytöstä.)
Kirjallasi on koskettava tarina ja selvästikin sillä on erikoisasema kirjahyllyssäsi.
VastaaPoistaSeuravan kerran kirjastossa käydessäni etsin tämän "sinun satukirjasi" Minä pidän myös satukirjoista ja varsinainen seikkailu omalla kohdallani oli etsiä kansakouluaikanani luettu satu, joka silloin pelotti minua aivan hirveästi. Aikuisena tuli mieleen, mikä siinä pelotti. Löysin lopulta etsimäni satukirjan, sen nimi on Satuja, kirjoittaja Laura Soinne ja tuo pelottava satu on Hukkasaaren salaisuus.
Kiitoksia Aimarii, luultavasti tämä löytyy vielä aika kivutta, vaikka uusia painoksia ei kai tiettävästi ole otettu tämän 1970-luvun jälkeen, yhden painoksen muistan kyllä myöhemmältäkin ajalta, mutta kääntäjä oli joku muu, joten sanamuodot eivät mielestäni olleet ihan "oikeita" eli niitä mihin olin oppinut. Voi olla että ne olivat käännöksellisesti oikeampia mutta tämä on sama asia kun joku sävelmä tai esitys jota on oppinut rakastamaan tietyn laulajan tai yhtyeen esittämänä ja kun sen kuulee muunlaisena niin se ei ehkä heti sovi korvaan.
PoistaLaura Soinne on kirjoittanut myös Vuorenhaltiajan lahja:)
Erikoinen, kiehtova tarina tällä satukirjallasi. Ei oikein osaa kuvitella että tänä päivänä junatuttavuus, vieras täti antaisi lapselle satukirjan.
VastaaPoistaNiin, ehkä aika oli erilainen ja tilanne vaikutti asiaan. Luultavasti kirjan antajan ammatti (jos hän on se ihminen joksi häntä luulen) ja äidin avoimmuus, ehkä jonkun sortin avuttomuuskin oudolla junamatkalla saattoi herättää empaattisen tunteen muistaa pikkutyttöä, joka tuli uuteen kotiin.
PoistaKun kirjaan liittyy omakohtainen tarina, kuten sinulla, on kirja omistajalleen hyvin rakas ja arvokas. Siihen liittyvät muistot ikäänkuin nivoutuvat kirjan fyysiseen olemukseen, ovat erottamattomat.
VastaaPoistaUpea kirjavastaus kaikenkaikkiaan.
Niin varmasti onkin Arleena, sanasi tavoittivat juuri olennaisen asian mikä tähän liittyi. On olemassa tietysti muitakin tärkeitä kirjoja, joita sain lapsena, mutta tämä oli ensimmäinen lahjakirja. Tiina tonttutyttö oli minulla jo lastenkodissa, sen saamisesta ei ole kuitenkaan muistikuvaa kuten tästä. Kirjat eivät olleet silloin mikään itsestään selvyys, mutta lahjaksi sain joka joulu kirjan ja siitä jäi perinne, että jouluun kuuluu ehdottomasti uusi kirja. Se jatkui myös avioliitossani.
PoistaUpea tarina kirjan matkasta sinulle.
VastaaPoistaPojallani on kirja jonka hän sai kerran linja-autossa ja vasta kotona huomasimme että tekijä itse sen hänelle antoi oikein omistuskirjoituksella.
Kiitoksia Kosotäti. Uskomatonta, että itse kirjoittaja lahjoitti kirjan. Nämä jäävät kyllä lapsella mieleen ikuisesti ja ihmeellistä oli tuokin että linja-autossa saattoi tapahtua muutakin mukavaa kuin itse matka ja mielenkiintoinen rahastaja:)
PoistaMinullakin on edelleen satukirjoja joista pidän. Tämä sinun kirjasi on kyllä erityinen ja kaunis.
VastaaPoistaKiitoksia Päikkä. Jätin tahallani kannen kuvaamatta, koska halusin syöksyä tarinaan ja jättää jotakin pähkäilemistä lukijallekin. Kirja on ollut elämässäni hyvin erityinen, sadut ovat auttaneet minua ymmärtämään elämää, sen epäoikeudenmukaisuutta ja sitä että valintoihimme voimme vaikuttaa pitkälti myös itse.
PoistaKirjoittaja taitaa olla kirjallisuuden ystävä aika laajallakin sektorilla:) Satupoimintakin oli varsin sattuvan oloinen ja siinä ollut opetus on varsin ajankohtainen nykyisinkin. Eiköhän se aurinkokin vielä pilven takaa pilkistä :) Hienolta tuntuu myös se, että olet pitänyt kirjaa saatteineen hyvässä tallessa.
VastaaPoistaHerra Anonyymin kirjallisuustaustan tuntien luulen jääväni komeasti lapsenkenkiin kuten satutätille hyvin sopiikin:) Saatekirje oli piironginlaatikossa ja löysin sen sattumalta muuttojen yhteydessä (onneksi) ja pistin varmaan talteen. Jos se olisi ollut kirjan välissä, niin takuulla sitä ei enää olisi. Olen toivonut useinkin että aurinko vielä joskus paistaisi minunkin risuläjääni:)
PoistaKaunista tuo vanha tekstaus!
VastaaPoistaMustislokakuuta 23, 2014
PoistaSe on kaunista ja kun tottunut siihen, niin sitä helppo lukea. Tämä edustaa goottilaista hieman koristeellista fraktuuraa.
Molemmat kirjat sinulle tärkeitä!
VastaaPoistaOn kyllä, siinä olet aivan oikeassa. Biblia oli aikoinaan isälle hyvinkin tärkeä ja sain sen salaa entisöidyksi ja annoin hänelle isänpäivä lahjaksi:)
PoistaIhmeitä tapahtuu.
VastaaPoistaIhmeellinen elämä sinulla, josta yhden sirun nyt kerrot. Sinulla olisi paljon mielenkiintoista kertomusta elämästäsi enemmänkin. Sen kertomista ei voi sinulta kukaan vaatia, mutta olisi varmasti paljon lukijoita, jos kertoisit laajemminkin. Vaikka koko elämäsi toisit eteemme. Olen jo huomannut kertojanlahjasi.
Lämmin kiitos Sinulle Liisu:) Luulen kyllä, että jokaisen ihmisen elämä on ihmeellinen omalla merkillisellä tavallaan. Sen olen kyllä huomannut etteivät ihmiset lapsuudestaan kovin paljon muista tai kouluajastaan. Itse muistan aika paljon ja usein muistot pulpahtavat tiettyjen esineiden ja asioiden kautta mieleen.
PoistaPeikkokin tykkää kovasti saduista. Se on itsekin satua :) Tuon kirjan se nyt menee etsimään ja lukee kokonaan.
VastaaPoistaSuosittelen Peikko kulta, sieltä löydät Ison Löntyksen ja hänen heimonsa, mutta luulen kyllä että olet itse ihan eri rotua, sillä kuulut peikkojen aateliin. Kerro sitten jos löysit ja mitä mietit. "Ulos, sisään, huu ja hei, taika sulta muistin vei:)"
PoistaOnpa hieno asia, että sulla on säilynyt niin kaunis muisto ja kirjakin vielä !
VastaaPoistaNiin kauniisti kirjoitit.
Kiitos sulle.
Kauniisti sanottu Harakka, muistot ja haaveet kantavat meitä usein kun elämä kolhii. Kirja on kyllä melko risa ja sinne olen kirjoittanut nuoruusvuosien tunnelmia, miten kirja ja erikoisesti tämä satu on minua koskettanut, taitaa olla kolmelta eri vuodelta aina samaan aikaan. Ne meinasin kerran julkistaa:)
PoistaNähdessäni satukirjan, olen taas lapsi. Lahja on arvokas, pidän tarinoista ja etenkin tästä jonka kerroit kirjan saamisen myötä.
VastaaPoistaSadut vievät meidät lapsuuteen ja jos on tuttu kirja, niin se sykähdyttää kummasti. Kiitoksia sanoistasi Mustarastas:) En ajatellut kertoa oikeastaan mitään kirjan saamisesta ja alkuun minua hirvittikin miten paljon elämästäni paljastin.
PoistaKauniisti kuvitettu tarina.
VastaaPoistaOijoi. Tulee mieleen kun lapsena kahlailin satukirjoja; Topeöiuksen ja Andersenin koottuja jne. Jatkoin niiden lukemista teini-ikään ja mitäs muuta fantasiakirjat ovat kuin jatkoa satukirjoille. Täytyypä metsästää löytyisikö tuo kirja jostain. Kuvathan ovat tuttuja korteista ja kalentereista.
Nämä satusedät, joita luettelit ovat tuttuja minullekin, oikeastaan en voisi ajatella lapsuutta ilman Andersenin Rumaa ankanpoikaa, Pientä tulitikkutyttöä, Tammen hopeisia ja kultaisia niin olennaisesti ne liittyvät lapsuuteeni. Beskow on tehnyt hirvittävän paljon kirjoja, olen osan niistä lahjoittanut poikien serkuille aikoinaan. Kiitoksia Emmä:)
Poista