MATKA NARNIAAN

"Saattakaa vieraat ja näyttäkää Aslanin maa!
  Viekää ja nostakaa kultaisten vuorien taa..."

Haaveilin pitkään Narniasta, maasta mistä olin nähnyt vain unta ja muutamia kuvia. Haaveilu on aina  turvallista ja helppoa, sehän ei vaadi mitään. Kaiken lisäksi olin niin tottunut oman pesäni hiljaisuuteen ja turvalliseen pikku elämään kahden kissani kanssa etten enää muuta osannut kaivatakaan kunnes erehdyin kissarukoukseen:) 

Kissarukous tehoaa aina! Väittämä perustuu löyhästi Facebook-kommenttiin, jossa myönsin turhaan rukoilleeni oikeaa Miestä jo viisi vesikesää! Mitään muuta ei tullut kuin kuolevia ja hylättyjä kissoja terassi täyteen.  Tästä suivaantuneena päätin julkisesti kokeilla käänteistä blondilogiikka eli rukoilla lisää kissoja ja katsoa josko portaalle eksyisi joku vähän  isompi kulkukolli. Uskomatonta mutta totta, se toimi kertalaakista. En ehtinyt kunnolla tällätä käsiä ristiin kun portaillani seisoi Kulkuri. 

Suosittelen kissarukousta muillekin miehenkipeille naiseläjille, vanhoille piioille ja leskenkoppanoille:) Omallani oli rinkka selässä ja auringonpaahteinen hymy naamalla - Ja niin hyvin järjestetty elämäni mureni pikku palasiksi syystuuleen:)

 " On monta unta, matkaa vuorten taa...
  Tähti sammuu, kello käy, ei yössä taivaanrantaa näy 
  vain tuuli vapaa voi sen saavuttaa"

Lainaus Hector: Meiran laulu.

HYPPY

Ei voi tietää aukeaako laskuvarjo ellei hyppää. Jos epäilee tai pelkää,  jää moni taivas kokematta ja hyppy hyppäämättä. Jäävät myös vammat saamatta, sillä harva meistä putoaa kissan tavoin jaloilleen. Joku hyppy voi aina olla myös viimeinen. Hyppään ahkerasti ja kompuroin. Teen säälittäviä mahalaskuja, nousen ja tuuskahdan turvalleni - hakkaan päätäni kiveen, nousen taas ja olen valmiina pakoon tai taisteluun. On marraskuu ja uusi suuri hyppyni alkamassa.

Tämä olkoot vastaukseni Pieni Lintu MARRASKUU- haasteeseen.

PIMEÄ

Pimeässä kaikki valot, tähdetkin loistavat aina kirkkaammin:)

Makro- ja teema-aiheena oli PIMEÄ ja haasteen takana on PIENI LINTU:)

"Tämän pimeän läpi näen vain pimeää" kirjoitin kauan sitten, silloin, kun en vielä tiennyt mitä olisi todellinen pimeä. En tiennyt sitä vielä silloinkaan, kun se oli jo kohdalla. Vasta hölmöilyn ja turhan kiireen aiheuttama posaus pannuhuoneessa kertoi minulle enemmän kuin tuhat tuskaa. Kun valot sammuivat tunsin jäistä kauhua. Pimeyteni oli pelkkä tuskan velkoma hetki, silmämunien tuhkaiset viillot, mutta silloin aavistin mitä olisi ollut oikea pimeys - Sokeus.