perjantai 4. toukokuuta 2012

INSPEKTORI


- Kaunista iltaa hyvä rouva, kuului lipevästi portailta juuri kun olin lähdössä pakolliselle iltalenkille. Karvani nousivat heti pystyyn kun näin tulijan. Voi ei, pitikö Sen ängetä juuri nyt kun kaikki oli muutenkin rempallaan.

- Hyvää iltaa herra Inspektori, vastasin näennäisen tyynesti ja erittäin ystävällisesti.

-Pitemmittä puheitta, sopisikohan rouvalle, että kävisimme peremmälle, aikatauluni on kevään vuoksi hyvin kiireinen.

- Tottakai, myöntelin, vaikka ajattelinkin että painu mieluummin vaikka hemmetin kuuseen, mutta minkäs teet kun Herra Inspektori katsoo tiukasti silmiin.
-  Jaahas, matto onkin pesty jouluksi ja vappupallo on unohtunutkin sinisilmäpojalta tänne. Matossahan ei isommasti muuta vikaa olekaan kuin tuo hirvikoirauroksen ja ohijuosseen seropi-nartun hyvin vastenmielinen tuoksu, hän mietiskeli puoliääneen

- Tosin jälkimaku on vähän jouluinen, hän jatkoi kulkiessaan ylväästi keittiöön, jota vilkaisi onneksi ohimennen  ja hyvin  hajamielisesti.
  -Aloitetaanpas täältä saunan puolelta. Kiukaankivet näyttävät vielä suhteellisen hyvältä, kuten kiuaskin. Toisaalta puilla lämpenevä kiuas on minusta paljon parempi jo ekologisista syistä, jonka vuoksi en ymmärrä näitä hormittomia taloja ollenkaan.
Jaahas ja mitenkäs tämä paneeli? Sehän näyttää siltä kuin olisi huitaisemalla tehty koko juttu? Toisaalta säästöbudjetillahan tämä on pykätty koko talo. Jätetään nuo ilmastointi- ja muut jutut taloyhtiön kevätkokoukseen ja jatketaan katsastusta.
 
Tuo laatoitus nyt menettelee jotenkuten ja viemärikin näyttää olevan ihan kunnossa eikä  rottiakaan näy:)  MUTTA Entäpä tämä vessanpönttö?? Ovatko nuo kaloja vai mitä tuolla oikein uiskentelee?!!

Että se osasikin olla päättömän utelias ja työntää nenänsä joka paikkaan? Pikkuhiljaa siirryimme alkovin puolelle, jota yleensä pidän paljon enemmän privaattina kuin tätä hemmetin pönttöä.

- Hmmm..very interesting... Profeetta Jeremiasta Seksiälyyn ja Golffin historiaan on vähän pitkä matka, mutta makunsa kullakin, mietti Inspectori lopettaessaan kierrostaan. 
- Ai miksi ei komeroon? No olkoot, ei tarvitse huutaa, uskon vähemmälläkin, rouva ottaa ihan iisisti vaan.



- Tässäpä tämä virallinen puoli olikin. Mutta jos prouvalle sopii, niin voisimme kuunnella miten mahla virtaa ja katsella täysikuuta... Ohoh, tuo tuli kyllä ihan puskista ajattelin kuunnellen Inspetorin hunajaista hyrinää. Katsoin lumottuna hänen meripihkan värisiin paljon lupaaviin silmiin
- Mutta ei ennen JÄÄKIEKKOA, urahti  hän lopulta ja meni häntäänsä heilauttaen matkoihinsa.

Satuja ja kissoja-blogiin pääset TÄSTÄ!

46 kommenttia:

  1. Onpa hyvin (siis kekseliäästi ja hauskasti) kirjoitettu juttu!
    Ja kuvitus mainio! Täydet pisteet. :)

    Olinpa minäkin tänään melkein samanvärisen ja -näköisen "inspectorin" kanssa samassa pöydässä. Tämä "inspectori" käveli tosin pöydällä eikä suostunut menemään pois, vaikka hätistelin. Pelkäsin, että se nuolee kakkua, jota se kiersi ja jota minä koetin suojella. Mutta onneksi se nuoli vain lautasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kiittää Liisua ja myöntää että itsepintaisia voivat välillä nämä inspectorit voivat olla, olivatpa he nyt sitten kissan tai jonkun muun muodossa... Kissa on itsepäinen, utelias ja samalla ylväs, ominaisuuksia joita siinä aina ihailen. Jos ihminen on utelias, se on jotenkin tönkköä ja tahditonta, mutta kissa tekee sen niin hienostuneesti:)Toivottavasti kissakin sai vähän kakkua?

      Poista
  2. Kiitos hauskasti kertomasta tarinastasi , ja rentouttavaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin Sinulle Marimeri, oikein mukavaa viikonvaihdetta. Täällä sataa kuin esterin saavista vai mistä se nyt olikaan;) mutta sehän on aina varma kesän merkki:)

      Poista
  3. Voi hyvänen hyssykät sentään, oli pakko käydä tarkastamassa että oma ilveskissani pötköttelee sohvalla. Melkein samanlainen tapaus, vähemmän valkoista, asustelee yönmustan Mörrimöykyn kanssa kotiani. Oli kyllä hirmuinen hirvitys ja säädytön pelästys sisuksissani. Olin aivan varma, että Karvisenpentele oli ottanut hatkat ja tullut häiriköimään sinun tontillesi. Huh huh... Oli kuin olisit kirjoitellut omasta meripihkan väriset silmät omaavasta ex-kollistani. Hyvä tarina ja mainiot kuvat, mitä nyt sain hikkakohtauksen pelkästä järkytyksestä. Onko tuo sinun katraaseesi kuuluva vai muuten lähistöllä luuhaava tapaus...?...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, Pitsit meillä sama kissamakukin. Minulla on ollut ainakin pari tiikerikissapoikaa itselläni joskus lapsena, jonka vuoksi tunnen aina lukkarinrakkautta nähdessäni tämän värisen kissan. Miellän meripihkan usein vähän vihertävään ja ruskeankeltaiseen, vaikka sävyjä löytyy tietysti hyvinkin paljon, mutta joskus kissan silmistä, jotka ovat kuin valoa ja säihkettä hehkuvat lamput, on vaikea sanoa, minkä väriset ne ovat oikeasti? Mistä muuten epäilit ettei kissa kuulunut kalustoon? Sinulla on hyvä vainu;)

      Poista
  4. Nyt se on todistettu - Kissa on 'viisas-eläin'.
    Hän - *Inspehtoori* tarkistaa tilanteen kotona ja muuallakin.
    Ei siltä jää mikään näkemättä.
    Oivallisesti oot saanut vielä hommat kuvattua...!
    Tekstillä höystettynä mainio kertomus.
    Hyvää viikonloppua...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän Eko:) Kissahan tunnetusti on mitä ovelin ja fiksuin otus, ja kuten jo tuolla ylhäällä sanoinkin tuosta luontaisesta uteliaisuudesta, joka kissalle se jotenkin niin luonnollista, olematta ollenkaan kömpelöä tai epähienoa. Ja arvaappa kaksi kertaa millä yritin pysyä mukana, kyykkyä ja kiroilua kun kännykkä on niin hidas ja tilanteet karkaavat sen takia käsistä kun ei laukea vaikka painaa..

      Poista
  5. Wauuu, mikä tarina. Kenenkäs kissa toi on, eihän sulla itellä oo vai muistinko väärin?
    Kyllä kissat on älykkäitä, se minunkin viimeinen kissani, jonka nimi oli "Kissa" oli viisas, uutta ei ole tullut hankittua, tai oikeastaan onhan mulla ja iso onkin, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellurei Plättyskä! Muistan kun puhuit tästä Kissa-kissasta, joka katosi sitten vähän oudosti. Eihän tämä minun ollut, sattui vain torstai-iltana portaille, eikä naukunut ollenkaan, se minua jälkeenpäin vaivasi kovasti, pikkusen sähähti kun näki jotakin, antoi ottaa syliin ja puski jalkoja ja olisi asettunut taloksi heti. Olen nähnyt sen ennenkin, samoin kuin yhden "hullun" pikkukissankin, joka vainoaa minua kun käyn kävelyllä. Hyppelee jalkojeni eteen, mutta ei viihdy portailla eikä tule sisälle. Luuleekohan ne minua kissaksi:)

      Niin taitaa olla se Jellona horoskoopissakin:)

      Poista
  6. Hauska tarina kotitarkastuksesta. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiukka oli vähän tämä Inspektori, mutta selvisin suunnilleen naarmuitta:) Hyvää viikonloppua sinnekin Marizan, taidat pyöriä jo tanssin huumassa kun on lauantai-iltakin?

      Poista
  7. kiva tarina seurasi kuvia erittäin hyvin. tästä näkee miten kuvat lisäävät tehoa tarinaan, ilman kuvia olisimme ihmetelleet että mikä tupatarkastus sulla oli menossa. komea kissa ja ihana väri. pai pai, harmi kun en enää voi ottaa edes kisua, kahdella lapsenlapsella on allergisia oireita myös koirille.. minun on oltava kisu ja koira, mummo , noita, enkeli, se mikä määrätään , vaikka lohikäärme:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kävi katris niin, että kuvat loivat tämän tarinan. Eli torstai-iltana tämä katti vain käveli linssin eteen kun ajattelin kuvata ihan muuta. Minustakin kissan värit olivat aivan mielettömän hienot ja se näkyy tuossa pönttökuvassakin, jonka aivan juuri ja juuri sain, ennen kuin kulkuri häipyi.

      Aivastelin kissan jälkeen ja ajattelin sen johtuvan enemmänkin turkiin tarttuneesta siitepölystä, katupölystä yms. Itse olen kyllä erittäinkin allerginen lehmälle, kanalle, kissalle ja siitepölylle etc. Mutta silti minulla hullulla on ollut koira/koiria vielä edelleenkin, en kyllä itse niin ajatellut, mutta elämä vian toi. Omasta koirasta en oikeastaan tuntenut kärsiväni nykyistä enempää, nythän pitää tuplata annokset joka tapauksessa kun on kevät...Ihana että lapsilla on karvaton kotieläin eli mummo, joka osaa vallan hyvin tekeytyä aina toiveiden mukaiseksi eli heillä on kokonainen eläintarha:)

      Poista
  8. Voi kuinkan hauskan ihastuttava tarina! Kissat ovat ylväitä olentoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain olekin Laali? Pakkohan se on meidän koiraihmistenkin myöntää vaikka vähän pitkin hampain! Toisaalta tykkään aivan kaikista elämistä, hyönteiset eivät kaikki kuulu siihen kategoriaan, mutta niilläkin on oma tehtävänsä tällä planeetalla joten aika suopeasti katselen niitäkin elleivät nyt paidan alle ryömi tai puske ihan silmiin tai suuhun.

      Poista
    2. Minä tykkään myös kaikista eläimistä, mutta kyllä hyönteiset jotenkin ovat sen tykkäysjutun ulkopuolella. ;)

      Äskenkin jahtasin kahta jättikokoista hämähäkkiä ja kannoin varovasti pihalle! Enkä kyllä tykkää hiiristäkään jos tulevat sisälle, ulkona ollessaan ovat ihan söpöjä!

      Meillä oli aina kissa, kun olin pieni, ja tykkään niistä edelleenkin! Olen jopa harkinnut sellaisen hankkimista tännekin. Pentu pärjäisi varmaan hyvin meidän koirien kanssa ja kasvaisi hyväksymään ne.

      Poista
    3. Joo tämäkin perusnimimerkki Mustaleski pelkää näköjään itseään? Minusta hämähäkkejä on ollut aika paljon juuri nyt ja luulen bonganneeni jopa kirjaskorpionin tai vastaavan tuolta pesuhuoneen saunan lattianrajasta?! Olen kyllä kamala kuvittelija, sillä se saattoi olla joku erikoisempi hämähäkki-lukkikin, niitä kun on suomessakin satoja erilaisia.

      Poista
    4. No voi kauhia!

      Minä olen pelännyt että löytyisi lisää mustaleskiä! ;)

      Meillä on ollut paljon hämähäkkejä, vielä tosi suuriakin. :(

      No, ehkä ne pitävät kärpäset kurissa.

      Poista
    5. Metsäseuduilla on myös aika isoja "metsälukkeja" tiedä heidän virallista nimeään. Mustalesket ovat kovasti muiden mukavien ötyköiden myötä(vrt punkki ja hirvikärpänen) rantautumassa, joten kai meidän pitää vain sietää niitä ja minun jopa itseäni:)

      Poista
  9. Minä se täällä ensin ihmettelin, että miks kaikkien kommentoijien sukunimi On "May"... No joo, tosi hauska tarina, ihana kissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, kiva havainto! Siltähän se äkkiä katsottuna kyllä näyttääkin? Tällä hetkellä ovat Maylaisia kaikki tyynni (kumma sana muuten tuo tyynni?) ja kohta kuuluvat johonkin Jun-sukuun:) Kissa oli ihana ja kaunis kuin mikä ja erittäin ystävällinen, ehkä jopa liiankin luottavainen? Liika luottavaisuus on tässä pahassa maailmassa aina paha asia?

      Poista
  10. Mustis, nyt sun kirjoittajanlahjat pääsi valloilleen. Taidat olla tämäntyyppinen kertoja. Ja kissa on mainio (jos kissoista tykkää :)

    Mustis, käy mun blogilla, siellä sua odottaa jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä uteliaana käyn öögaamassa orvokki, tiedä mitä olet taas keksinyt, onko siellä jopa mämmiä?:) (olen hullaantunut tuohon mämmiin, enkä pääse siitä irti ollenkaan) Ja koska tiedän, ettet ole mikään ehdoton eläinfriikki, niin tämä on tosi hienosti ajateltu ja sanottu, kiitoksia.

      Poista
  11. "Kattia kans", mutta kiva on kertomus... Miullakin ;)on ollut joskus samanlaisen värityksen omaava kolli! Hän oli todella isokokoisesta sukuhaarasta (lue ei lihava), vajaan kahden vuoden ikäisenä oli painoa jo kahdeksan kiloa. Sitten alkoi arvossaan halveksimaan meille tullutta Lapinporokoiran narttupentua, että lähti parempaan perheeseen...ulkona vain kerran vilkaisi ohimennessä ikkunaan, eikä koommin enää näyttäytynyt.

    Sullahan oli aikaisemminkin kissasatuja vaiko satukissoja kerrottuna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin olisin tehnyt Gee:) Kissa ilmiselvästi loukkaantui uudesta tulokkaasta, häntä olisi pitänyt vähän hyysätä enemmän, niin olisi ottanut pennun takuulla huostaansa. Tai mistäpä tuon tietää? Eläimet ovat siinä mielessä ihmisten kaltaisia, että niilläkin on omat luonteenpiirteensä eli toinen on herkempi kuin toinen ja toinen on kovapäisempi (lue: ei näytä tunteitaan) kuin toinen. Ja toisaalta kissa oli tullut taloon ensin, joten arvojärjestys menee aina sen mukaan?

      Aivan, kissasaduista ja satukissoista kerrottiin viime vuoden huhtikuussa:)

      Poista
    2. Jos ko. kolli ei oliskaan ollut kolli :), niin huostaanotto/adoptio olisi varmaan onnistunut...

      "Ruoste" oli sen nimi ja osasi avata vaatekaapin ovet käpälöimällä alareunaa, sitten nukkumaan ylähyllylle. Sieltä kun itse teosta yllätettiin ja toruttiin, niin hirmuinen vastamäkätys tuli kollilta! ;)
      Ikkunasta lintuja katsellessa alkoi myös alaleuka väpättämään.

      Poista
    3. Tyynyillehan se meinasi tämäkin itsevaltias asettua kun komeroon yritti majoittua, mutta tämä ei naukunut ollenkaan ja nyt kun mietin niin se tuntuu kummalliselta. Muuten kiehnäsi ja puski ja sähänteli kun näki uutta tai erilaista? Rauhallinen hieno kissa eli ihan toisentyyppinen kuin kiroileva Ruoste (kissat kiroilevat itsekseen kun niiden alaleuka liikkuu tai väpättää)

      Poista
  12. Oi Mustis, oi Mustis...kiva juttu kisulin tupatarkastuksesta. Ja oikeeseen osoitteeseen tuli orvokin tunnustus. :-)
    Nati-nati..täysi kuu mollottaa muuten,suoraan ikkunasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen että meillä taisi olla ihan samannimisiä kissojakin Unikko, Söpö nyt ainakin?

      Ja täällä vain sataa ja sateen takana se nyt mollottaa paljon odottamani täysikuu. Toukokuun ja etenkin huhtikuun keväiset kuutamoyöt muistan erittäin hyvin juuri unettomilta suruvuosiltani. Sitä ennen taisin nukkua monet hienot kuutamoni ohi?

      Poista
  13. Hi, tää olikin hauska, kissa kodintarkastajana!
    Ja aikamoinen tarkastaja olikin, ei jättänyt mitään tarkastamatta!
    Hyvin kuitenkin meni läpi hi!
    Hyvää viikonloppua sulle Mustis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia harakka:) Tarkastushan iskee aina silloin kun sitä vähiten osaa odottaa? Nyt on viikonloppu jo melkein eletty, joten toivotan oikein hyvää alkanutta viikkoa Sinulle ja ihania kuvausilmoja sinnekin. Täällä on melkein syksyisen koleaa ja sateista, mutta minusta se on aina hyvä merkki, jos ajatellaan oikeaa kesän tuloa?

      Poista
  14. Juurikin kissan näköinen tarina. Välillä sitä tosiaankin ihan kuulee kissan aatokset, tai näkee. Kissoilla on mainio elekieli ja ainakin tuo meidän oma, on ihan mahoton näyttelenään, välillä menee niin draamaa että! Hihittelin täällä vetelänä tarkastajan kommentteja, aijai että osasi olla viileän ylevä. Vaan taisi mennä lopulta ihan hyväksynnän puolelle tämä "ollaankos sitä potentiaalista kissa ihmistä" tarkastus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen kanssa olen pienestä asti talostellut valorun, kunnes hurahdin miehen myötä myös koiriin ja tunnettuahan on että siinä missä koirat palvelevat, kissoja palvellaan, eivätkä kissat liehakoi, he hurmaavat? Oma kissasi saa varmaan niin paljon ja hyvää huomiota, että saa viettää todellisia kissanpäiviä:) Tupatarkastajalla pitänee nykyään kiirettä, kun ei ole nyt näkynyt muutamaan päivään, toisaalta saattaa olla pitkiäkin aikoja ettei näy..

      Poista
  15. kiitos vissiitistä, nyt näyttää että kommikin taas pelaa, voi rähmä kun ääni hävis ja viteot ei kuulu, enkä nää tv ohjelmia ja blogeista katosi lukijat näkymättömäksi.. byää.. on mattoja itelle tarpeeks, mut teen noille aikaisille lapsilleni ja nyt likat sano, että pitää tehdä kirpparille noita barbimekkoja.. hih.. tein hattuja barbeille neljä, ihanaa lierihattua ja parille kenille lippiksen.. keksin kokoajan jotaan hullua.. onneks. ku ei oo musaa eikä mitään ohjelmia. mutta juu täytyy sanoa, että tää kissapostaus tuo iloa enempi kuin liirumlaarum runot. että osaa olla ihana katti ja kuvaaja on ollut aikas nopia.. rällätään kun keritään, lekuri löysi mun silmästä nyt haavan lisäksi luomen! oletko kuullut moisesta? Pigmenttikeräytymä sarveiskalövon päällä, voikohan sitä leikata, en muistanu kysyä kun hölmistyin niin paljo.. sano hän kuitenkin senverran, että ei näytä pahanlaatuiselta.. Ristus! ei kai ny mulla mitään muuta pahaa ole kuin kerkiä kieli:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä nykyvehkeet sanovat niin helposti yhteistyön irti, mutta lukijasi olivat mielestäni ihan paikallaan koska kävin katsomassa? Ehkä et vain itse näe, päivitä ja avaa sivu uudelleen, josko ne kiusanhenget sitten ilmaantuisivat taas?

      Jes barbivaate desing on ihan in, tiedä vaikka perustat vielä muotitalon A la Aikkis.

      Silmässähän on yleensäkin luomi;)mutta tuskin tuo keräytymä haittaa ellei se sitten haittaa, tarkoitan näkökykyä? Joskus on parempi ettei tiedä mitä kaikkea itseltä löytyy kun ne huolettavat aivan turhaan. Kaikkeahan voidaan leikata ja laseroida myös silmästä, mutta ehkä se ei ollut nyt aiheellista?

      Poista
  16. Mustis, mitä sä tarkoitit kommillas mun villeissä askelissa? Minkä hitsin "13 päivä etc kuvan" näet. Mä en näe mitään sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tainnut sekoilla taas jotakin orvokki, pitänee käydä öögaamassa, olisinko kuullut näkyjä:)

      Poista
  17. No vautsi. Kissi kiärsi koko kiarroksen ja tarkasti kaikki paikat. Ja jääkiakkoa, mitenkäs sitä nyt jakasisi kattoa kun jäitäkään ei ole enää yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, jes peikko, joka paikkaanpa se itsensä tälläsikin tuo tarkkavainuinen inspehtoori, ei mahtanut yhtään mitään. Mutta etteikö jääkiekkoa ollenkaan?? Itselleni riittävät kyllä monesti kuulopuheet ja tiedot pudotuspeleistä ja loppupelien katsominen onkin sitten niin jännää, ettei sitä ilman Nitroja tohdi edes ajatella JOS suomipoika on mukana:)

      Poista
  18. Ihana kisujuttu:)
    Hei Mustis ja tervetuloa blokiini ja samalla nyt toivotan Sinulle mieluista Äitienpäivää!

    VastaaPoista
  19. Kiitoksia Rip, laitoin jo kommenttia omalle sivullesi ja oikein rakastettavaa äitipäivää Sinullekin. Minä olen jo kaipaillutkin, kun ei enää näy eikä kuulu ollenkaan:)

    VastaaPoista
  20. Hei, sinulle on haaste blogissani. Käy kurkkaamassa.

    VastaaPoista
  21. Kiitoksia Arleena, kävinkin kurkistelemassa, käyn siellä kyllä muutoinkin. Ja vaikka arvostankin saamiani tunnustuksia ja haasteita olen vähän laiska jakamaan niitä, mutta katsotaan nyt mitä saan kesän myötä aikaan:)

    VastaaPoista
  22. Jaa-a, utelias kaveri. Kissat ovat kissoja. Kiitos esittelykierroksesta!

    VastaaPoista
  23. Aivan Marleena, niinhän tuo oli ja eräänä iltana törmäsin häneen uudelleen mennessäni anopille.. Itselläsi näkyi olevan melkein vastaavanlainen kaunotar blogisi vartijana:) Kissat ovat jostain syystä eksyneet linssini eteen juuri tänä keväänä? Lintuja en saa tarpeeksi zoomattua (huonot vehkeet) enkä perhosiakaan.. mutta mirrit kulkevat ja poseeraavat mielellään.

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)