sunnuntai 27. toukokuuta 2012

KUKKONI KUOLI KOMEA:)


Kaunis kukkoni otti ja kuoli neitsytlennolleen, eikä ilahduta enää koskaan minua loisteellaan eikä uljaalla olemuksella, kiekumisesta nyt puhumattakaan:)

Eräänä toukokuun aamuna heräsin aivan jumalattomaan rähinään ja räkätykseen kun naakat ja harakat nauraa kikattivat särkyneen kukkoni surkeaa olomuotoa. Kokosin kukkovainajani sirpaleet viime kuvausta varten terassille, samalla kun muistelin miten hienolta se olikaan näyttänyt orrellaan niin huurteisena pakkasaamuna kuin kesäillan lämmössäkin. Sirpaleet tietävät aina onnea, joten ehkä kukkoni tuo sitä sirpleen verran lisää? Se ei olisi tässä maailmassa ollenkaan pahitteeksi:)
MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus 

Tässäpä sitten aidon ja elävän kukon kohtalon täyttymys ja tapahtumatekniikka. Pyövelinä on asiantunteva henkilö ja kyseessä on julkinen teloitus- ja koulutustilaisuus. Tarkempaa tietoa asiasta löytyy kuvan alla olevasta linkistä. Tunareille ja vasta-alkajille tämä tapa ei sovellu ollenkaan ja loppujen lopuksi tämä kitalakipisto on minusta turhaa nykyajan kotkotusta, joka ei takuulla vähennä siivekkään olennon kärsimystä tippaakaan!

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha konsti on tässäkin parempi kuin pussillinen uusia, eli kalaus kalloon, pää pölkylle ja vesurilla poikki ja se on siinä! Se lienee edelleenkin kivuttomin ja suruttomin tappotekniikka, mutta sehän ei nykyään olekaan pääasia. Tärkeintä on ainoastaan ihmisen lapsellisen ja itsekäs halu saada mahdollisimman virheetöntä ja hyvin veretöntä lihaa. Ehkä EU-direktiivit vaativat kohta keskieuroopplaista tai jopa välimerellistä eläinkuljetusmentaliteettia meillekin.

Olen karvaasti kokenut myös päättömän kanan luovat lentoharjoitukset, kun se räpikoi pellon poikki luokseni tai ainakin ojanpientareelle asti värjäten hangen verenpunaiseksi. Kuulen vieläkin ukkojen naurut korvissani ja oman kiljumiseni. Kyseessä oli naapurin leppoisan ja mukavan isännän vähän karskimpi huumorintaju:) Tämä räpiköinti kuulemma huonontaa suuremmilla linnuilla lihaa, koska esimerkiksi kalkkunan kaltaiset isot linnut hakkaavat kylkensä mustelmille. On valitettavaa että veri on niin välttämätön paha ja pakollinen neste niin ihmisille kuin eläimillekin, ainakin siinä mielessä että sen lihaa mädättävä vaikutus alkaa heti kohta kuoleman jälkeen bakteeriarmeijan myötä. Toisaaltahan se  on luonnon luoma nerokas mekanismi raadon hävittämiseksi mutta ahneen, itsekkään ja lihanhimoisen ihmisen vuoksi miljardit eläimet kärsivät verenvuodatuksen tuottamasta tuskasta teurastuksen yhteydessä viikottain. Se nyt vielä jotenkuten menettelee, sillä valinnat ovat meidän jokaisen omia. Mutta tuotantolaitoksien tehotuotanto, elinolot  ja SE, että lihaa/lihajalosteita (leivän ohella) on vara viedä kaatopaikalle rekkakuorimittain joka päivä, VAIKKA maailmassa on nälkäänäkeviä tuo miljardi heitäkin, huutaa rationalisoinnin suuntaan. Tasan eivät käy onnenlahjat, eivät kukolle sen kummemmin kuin nälkämaan lapsellekaan.

Kukkoni sirpaleita kokoillessa jäin jälleen kerran miettimään turhaan, miksi tämä maailma ja sen elämä ylipäätään on niin epäoikeudenmukaista. Miksei paha (lähinnä ihminen ) saa oikeasti milloinkaan palkkaansa? Alkujysärissä yksi hiukkanen sinne tai tänne olisi saattanut tehdä minusta, ihmisestä vainotun, jota eläimet, ehkä peurat ja lehmät olisivat hampaat irvissä metsästäneet ja jolla aasit ja hevoset olisivat surutta vedättäneet raskaita kuormia, kun taas toiset heistä olisivat testanneet professori Kukon biologisilla kokeilla sitä, miten silmäni syöpyvät kemikaalien vaikutuksesta. Ihmisten puolestapuhujille Viisaimmat vastaisivat kuono koholla, ettei niin ala-arvoinen eläin kuin ihminen edes tunne tuskaa? Eihän sillä ole edes aivoja, mielestä tai järjestä nyt puhumattakaan. Ja tyhmimmät heistä uskoisivat sen hyvin mielellään:)

SANONTOJA:

  • Kyllä sokea kanakin kultajyvän löytää
  • Lentää kuin päätön kana
  • Tyhmä kuin kana
  • Ei kukkokaan käskien laula
  • Oli/olla kukkona tunkiolla
  • Istuu kuin kana orrella
Aiherunoksi suosittelen Immi Hellenin Punahilkkaa, joka alkaa kukon kuuluisilla sanoilla: "Hyvää huomenta punahilkka, miltäs se maistuu kahvitilkka" johon kana ikinaisellisesti ruikuttaa: "Ah se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa ja päätäni huumaa". Kanan valituksiin kukkoherra toteaa viisaasti: "Kahvi hyvää, mitä mä kuulen, huonolla tuulella rouvani luulen" etc:)




8 comments:

  1. AnonymousMay 23, 2012
    Sait sanan säilän suihkimaan sattuvasti :) Jo alkulause pisti pohtimaan syntyjä syviä pienellä leikkisanavalinnalla kukon neitseellisyydestä (vaikkakin lennon osalta ja siis kieliopillisestikin aivan oikein). Ikäänkuin leikin varjolla heitit joukkoon taas vakavaakin asiaa. FANTASTICO :))
    ReplyDelete

    Replies











    1. Kiitoksia Anonyymi, hulluttelutaipumuksestani huolimatta olen hyvinkin surumielinen otus. Minusta ihmisen kannattaisi joskus vähän miettiä miten tämä järjestelmä toimisi toisin päin ja miten järkeistäisimme vaikka tuota leivän hukkaan heittämistä sillä nythän ihan käypää ruokaa pitää nakata roskiin, koska EU-direktiivit niin määräävät..lammaslauman tavoin menemme vain lauman mukana, edes kyseenalaistamatta koskaan mitään?
      Delete
    2. AnonymousMay 24, 2012
      UPEAA :) Tietysti se, että olet surumielinen on apeaa :( Mutta upeaa on se, että hienosti ajattelet - ja erittäin hienosti sen ilmaiset:))
      Delete
    3. Tämä kiittää anonyymia ja ihmettelee miksi blogi ei päivyty tuonne kasan puolelle, hienot ajatukseni muuttuvat kohta epähienoiksi:)
      Delete
    4. Eipä tämä blogisi näy päivittyvän kenenkään muunkaan blogiluetteloon, ei siis ainoastaan samakasaan. Kurkkaa vaan kenen tahansa ikiomia. Että se on sun blogin päivityksissä se vika.
      Ei se minun keväinen Sveitsinmatkaanlähtökään päivittynyt (minnekään), kun sen ensin vedettyäni pois julkaisin uudelleen, vaikka kirjoitus oli blogissani, aivan niin kuin kukkosi näkyy sun blogissa.. mikä muuten on hienosti kirjoitettu.
      Delete
    5. Jotain hämärää tässä on kuin Yrjön nuoruudessa, aluksi en julkaissut tätä uudelleen, mutta sitten kokeilin jo sitäkin ja kumma juttuhan tämä on, kun aiemmin on kiltisti kilahtanut samaankasan sivupäivytykseen melkein heti? Kiitoksia tiedosta orvokki, oli hyvä tietää tämäkin! Olen reissun päällä juuri nyt,joten olen erittäin on/off-tilassa muutenkin:)
      Delete
  2. Hieno riimitys ja asiantunteva tapansa mukaan, kuten lesken jutteluista on saanut havaita.

    Mikäli käyttää ajastettua päivitystä tämä sattaa useasti, ja peräjälkeen osoittautua hyvinkin hankalaksi, mikäli on siinä välillä vaihtanut julkaisun aikaa alkuperäisestä.

    Kukaties sanonta Kukkona tunkiolla, on ehkä joskus etäisesti kiehtonut kukkoa kaukaisena ajatuksena mielessään, mutta ehkäpä kukkoa on arveluttanut mahdolliset, usein mainituilla huipuilla pyörteilevät oikukkaat tuulahdukset, joskus jopa pikkupuhurit, joka sasivat kukko-paran suotta hamuilemaan liiaksi tasapainoaan, tuon sijaintinsa säilyttääkseen.

    Toisaalta muistan myös nakkilan kirkon vaiheilta erään vuosikausia ahertaneen Suo-Kukon
    joka mekaanisin apuvälinein pyrki muokkaamaan maisemaa, siinä suuremmin onnistumatta.

    Mitä tulee kahvipöydän, kuumaa-kylmää, keskusteluihin ehkäpä se, kenties, on johtunut siitä että jompi kumpi,tuossa kyseisessä tapauksessa kana, on yrittänyt harjoitella vaikkapa aasilla ratsastamista, epäonnistuen satulassa pysymisen kanssa.
    ReplyDelete
  3. Kiitoksia maksi, tarkistin tuon ajastetun julkaisu jutunki, eikä auttanut nyt mitään, koska yritin päällekkäisjulkaisuakin, joten nyt tämä ei ainakaan mene yhtään mihinkään. Omassa blogissani on joku kumma enclore-linkki, joka tulee kohta lähempään tarkasteluun? Niin ja tämä Punahilkkaruno on todella kiva ja on pääasia, että kyseessä on tämä rehellisesti kotoinen kana, eikä mikään muuttolintu, lajia en kerro, joka sillä aasilla ratsastaa:)
    ReplyDelete
TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)

16 kommenttia:

  1. asiaa kirjoitatr mustis taas. Jotenkin minusta kyllä tuntuu, että pahakin ( ihminen) on saamassa jo palkkansa, mitä enemmän luen uutisia nuorista sekopäistä jotka ampuvat ihmisiä summamutikassa.. meillä Suomessa, muualla maailmassa lahtaavat satamäärin kertaheitolla.En kestä kohta uutisia, en kestä sitäkään että toiset kuolevat nälkään kun toiset heittävät ruokaa kaatopaikalle. Kumpa olisikin kuollut vain savikukkosi, niin helpottaisi paljon.

    VastaaPoista
  2. Tässä on minun tassun jälki.
    ‎,,,oooO,,,,,,,,,,,,,,,,
    ,,,(,,,,),,,,,Oooo,,,,,
    ,,,,\,,(,,,,,,,(,,,,),,,,,
    ,,,,,\_),,,,,,,),,/,,,,,,
    ,,,,,,,,,,,,,,,(_/,,,,,,,,

    Miksi täällä on toinen puoli Englanniksi?
    Joko kukko on haudattu?
    Otan osaa suruusi..

    VastaaPoista
  3. Tuota noin, blogiluettelossani näkyy blogisi päivitettynä, joten en tiedä mikä on ongelma jos ei muilla näy.

    Totta kirjoitit tuosta ihmisen "lahtausluonteesta" samoin kuin siitä, että kuin varmuuden vuoksi pitää tappaa enemmän kuin ehkä tarvitsisi, jospa se kuitenkin menisi kaupaksi.

    Eniten kuitenkin kolahti tuo ihmisen asema koe-eläimenä ja aasien orjana. Aina välillä kannattaa tosiaan ajatella sitä, että asiat voisivat olla aivan toisinpäin. On vain sattuman kauppaa, että tilanne on ihmisille otollinen. Omat valinnat lienevät ainoat joihin kykenee vaikuttamaan, vesipisaroistakin muodostuu vuolas virta, joten ehkä maailmassa on iso kasa samanmielisiä ja muutos on jo tapahtumassa. Toivotaan ainakin...:)

    VastaaPoista
  4. Katris: Ehkä näin todellakin on, siinä kärsivät tosia aina viattomatkin, vaikka loppujenlopuksi niitä ei taida maailmassa juuri ollakaan pikkulapsia tai eläimiä lukuunottamatta?

    Laitoin tästä mitättömästä virtuaaliriesa-tuskailustani jo anteeksipyyntöä kasaankin, koska näiden isojen suru-uutisten rinnalla tuntuu ihan käsittämättömältä, miten ihmiset jaksavat aina valittaa lapsellisen pienistä asioista? Toisaalta oma juttuni lähti reissuun jo monta päivää ennen näitä ikäviä tapahtumia, joita maailmalla on tullut sen jälkeen jo useitakin.. ja tulee tapahtumaan edelleenkin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pol Aris, ensimmäiseen kysymykseen olen vastanut jo aiemmin ja syynä on ollut jonkun sortin kansainvälisyys:)

    Kukko on särkyneenä edelleenkin ja muut tapetut taitavat lannoittaa jo uusien kukkojen ruokaa?

    VastaaPoista
  6. Kiva jos on näkynyt pitsit:) Se on muutaman päivän kyllä ollut tiukasti paitsiossa, yritin jopa aikamuutostakin, jonka vuoksi anonyymin kommentitkin näyttivät tulleen jo ennen aikojaan, jota ne eivät tietenkään tehneet ja sen jälkeen pamautin vielä verkkoversiona tämän vielä uudelleen.

    Minulla on ollut tiukkoja spiritismi-istuntoja tämän Gabriellen kanssa ja olen yrittänyt nuijia sen suohon aika huonolla menestyksellä.

    Kiitän tästä mielikuvien ymmärtämisestä, se kääntöhomma toimii yllättävän monella tasolla elämässä eli esimerkiksi hoitajan kannattaa ajatella joskus edes kuvitella olevansa potilas, samoin kuin ihmisen vaikka teuraseläinkin?

    VastaaPoista
  7. Voi kukkoparkaasi!
    Ja hieno kirjoituksesi olikin!
    Siinä olen samaa mieltä, että jotain mätää on siinä järjestelmässä, että toisaalla nähdään nälkää ja täällä meillä viedään rekkaautollisia hyvää ja kelvollista ruokaa kaatopaikalle, sitä en kyllä ikinä tule ymmärtämään, mun päähäni se ei millään muotoa tule koskaan mahtumaan!

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia Harakka. Useinkaan eivät tässä maailmassa kärsivät ja apu kohtaa vaikka sitä ihan urakalla yritettäisiin.. Ehkä maailma on vain luotu sellaiseksi, syytä en ymmärrä ikinä, mutta on oikeastaan aika paljon mitä en tajua muutenkaan:)Sekään ei välttämättä auta, että haluaa itse vähemmän? Tai ehkä se pitkässä juoksussa saattaisi vähän vaikuttaakin, vaikka muutosta ei olisi enää itse näkemässäkään? Rekalla teurastamoon ja rekalla jalostettua evästä sitten kaatopaikalle, mielettömälle kyllä tuntuu?

    VastaaPoista
  9. Ei ollenkaan pieni asia Mustis. Kirjoita vain juuri niistä mitkä mielessä on, teet sen hyvin. Aiheesi sivuaa tekemiäni uusia kysymyksiä, 11 kysymyksen haasteessa.. ja luin jo Saaran sivuilta hänen vastauksensa.
    Tuli vaan mieleen, että onhan se kivaa kun on kivaa.. mutta totuus on karu, ihminen ja tekonsa on kaikissa muodoissaan hyvin raadollista.
    kaikenlaisia kurjimuksia Luoja loikin maailman valtiaiksi.
    Mikään eläin ei tee yhtä paljon tuhoa.. On hyvä herätellä rinsessa ruususen unilta kansaa, joka vaan elää kuin viimeistä päivää, ei huolehdi tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.. koston hengessä ihmiset elävät..rakkaus on kuin harvinainen kukka, kun löydät sen ..peitä se muiden silmiltä, ettei kateus sitä ryöstä.

    VastaaPoista
  10. Kiitos katris:) Minulla on ollut todella suuria vaikeuksia tämän haittasivuhyökkäyksen vuoksi ja verkkosivukopioinnin takia en voi nyt replyllä edes vastailla, joten tämä vienyt turhaan energiaani ja keskittymistäni erään suru-uutisen lisäksi. Kiusa tuo on pienikin kiusa, lisäksi olen reissun päällä ja yhtä tuolia ajattelin tuossa tuunailla. Aiheita olisi niin mukavia kuin kurjiakin. Ehkä pinnan alla asuu kuitenkin pelko, joka peitetään tällä joutavalla kiireellä ja touhuamisella? Ehkä ihmiset eivät halua herätä ruususunestaan näihin todella ikäviin asioihin ollenkaan ja ymmärrän senkin täysin.