Olemme taas kerran adventin myötä siiryneet riemuisaan jouluaikaan. Jollekin se kuitenkin on suuri surun ja yksinäisyyden juhla ja joillekin joulun ilosanoma muuttuu tänäkin vuonna joulun surusanomaksi. Niinhän kävi jo kauan sitten Beethelemissä. Valon lapsen myötä tuli paljon surua ja kuolemaa.
Elämässä on ollut itselläkin aika, jolloin toivoin hartaasti, että voisin tuon kalenterinpupun tai ketun tavoin katsella joulua vain jostakin kauempaa. Vielä parempi olisi ollut, jos olisi voinut hypätä kokonaan joulun ohi. Niin surullisesta ja turhalta se tuntui. Joulu tunkee kuitenkin elämään joka tuutista, halusitpa sitä tai et. Töissä on käytävä tai ainakin ruokakaupassa ja vaikka ei televisiota katsoisikaan, niin radio-ohjelmat ja postit pursuavat tingelitangeli-joulua siinä kuin naapurin häpeämättömästi vilkkuvat jouluvalotkin:) Joulua ei niin vain pyyhkäistäkään olemattomiin.
Kirjoissa ja elokuvissa leski myy hautajaisten jälkeen omaisuutensa ja muuttaa surustaan kiireesti pois, muille maille vierahille. Oikeassa elämässä hän jää arkisesti paikalleen huolehtimaan veloista, mahdollisesta työstä, yrityksen jatkamisesta tai sen lopettamisesta, omakotitalon lämmityksestä ja ehkä lapsista tai vaikka metsästyskoirista - kuten minä - sillä lapset olivat lentäneet jo omiin pesiinsä ja perustaneet omat perheet.
Paketoin lahjoja ja itkin. Surin itsekkäästi menetettyä onneani - menetettyä jouluani. Muistoja, joita en enää milloinkaan voinut elää ja jakaa toisen kanssa kuten ennen. Elin ensimmäisen surujouluni. En kuitenkaan ollut yksin, sillä olihan minulla pojat ja heidän perheensä. Miehen sukulaiset ja ihanat sydänystäväni:) Eli asiani olivat oikeastaan aika hyvin. Jostakin kumman syystä en vain tajunnut sitä. En jaksanut surun keskellä nähdä arvoa, mikä näille asioille kuului.
Kun lapseni olivat vielä pieniä ja elämäni mallillaan, tuli mieleeni luvattoman usein, että joulu taisikin olla ilon ja rakkauden lisäksi suuri itsekkyyden juhla, joka kukoisti kyllä kauniisti perhejuhlana, mutta oli syvä ja katkera piikki yksinäisen, surevan tai hylätyn ihmisen elämässä.
Joku meistä viettää tämänkin joulun yksin - kotona, sairaalassa, vankilassa tai muuten hylättynä. Odotettu jouluvieras, lapsi, ystävä tai rakas ei saavukaan jouluksi kotiin. Ei enää koskaan. Sotien aikana kovat, surujen himmentämät joulut vietettiin uskomattoman ryhdikkäästi. Uskottiin parempaan huomiseen, siihen, että joskus sota loppuu ja tyydyttiin tyynesti kohtaloon, sillä muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Tsunamien särkemät elämät, tulipalon tuhoama koti tai kokonaisen perheen katoaminen olisi ylitsepääsemätön asia kaltaiselleni itkupillireppanalle.
On kuitenkin ihmeellistä, miten ihminen löytää ahdingossa voimia selvitä eteenpäin - nähdä kantavat asiat elämässään. On eräs, jota ajattelen rakkaudella kirjoittaessani näin ja tiedän että minulla on vielä pitkä matka ja paljon oppimista - siitäkin huolimatta, että olen opetellut vähän tavallista karheampaa elämää pienestä asti. Sunnuntailapsen tai kollon tuurilla onneni on silti kääntynyt monesti hyvinkin suotuisaan suuntaan. Minusta ei koskaan kasvanut ihanaa aurinkoihmistä, vaikka sitä aina kovasti toivoin. Jäin pelkäksi reppanaksi, surkeaksi itkupilliksi, joka joskus, etenkin jouluna havahtuu muistamaan jotakin yksinäistä, auttaa siivouksessa tai antaa itsekkäästi pienen osan omastaan johonkin keräykseen. Värkkää ehkä itse tehdyn laatikon, leipoo limpun, tekee kynttiläkortin tai joulukakun. Tai hankkii ne hyväntekeväisyys- ja joulumyyjäisistä ja ottaa rumasti kunnian itselleen:)
Toivotan kaunista Joulun odotusta kaikille ja voimaa Sinulle, joka kamppailet juuri nyt suuren surun tai yksinäisyyden joulussa. Et ole siinä yksin, vaikka niin tunnetkin. Avaruus on täynnä armahtavia ajatuksia, joista joku on tarkoitettu juuri Sinulle. Juuri nyt. Joku muistaa, ajattelee tai rukoilee puolestasi. On aika avata viides luukku. Uskoa parempaan huomiseen ja uuteen, iloisempaan jouluun.
Joulunvihaajille tai niille, jotka eivät muusta syystä halua viettää joulua, toivotan tunnelmallista ja rauhaisaa talviaikaa 💙
Kuva: Raimo Partanen: Joulukalenterikortti, julkaisija Karto.
Joulu on ristiriitaisten tunteiden aikaa. Joululta odotetaan aina niin paljon, siksi pettymyksetkin ovat suuria. Suren aina alkoholistien lasten puolesta. Joka joulu he odottavat ja toivovat, ja joka joulu he joutuvat pettymään, joulu meni muualle.
VastaaPoistaMyös yksin jääneille joulu tuo yksinäisyyden erityisesti esiin. Kirjoitat juuri tästä ja saat mielen herkistymään ja ymmärtämään. Vaikka koskaan toista ei täysin voikaan ymmärtää, ennen kuin on samassa tilanteessa, mutta hiukan kuitenkin.
*******************
Laita nyt se mandalasi rohkeasti esiin, olet tehnyt kuitenkin, vaistoni sanoo niin...;-)
Sitten vielä yksi asia, mitä ihmettelen kovasti. Olen yrittänyt laittaa sinua Uunalle seurantaan, mutta aina siellä näkyy vain koirajuttu puolen vuoden takaa, mutta täällä rullaus toimii. En ymmärrä, mikä ero näissä nyt on...Taas kerran kyllä kokeilen...
Alkoholi on tullut turhaksi lisävieraaksi myös jouluun, maltillisesti käytettynä se juhlistaa juhlan, mutta näkyy olevan entiseen tapaan viisasten juoma. Tämä kävi kirveenkipeästi ja aika sopivasti myös omalle kohdalle, tosin olin niin pieni etten muista oliko joulu vai juhannus:)
PoistaMistäs arvasit Uuna:) Olen kehitellyt sitä epätoivoisesti ja hylännyt ajatuksen toisensa jälkeen... hitsit kun olisi helppo tehdä vaikka sillä kaleidoskoopilla, mutta en blondi sitäkään ehtinyt/osannut kaapata.
En ymmärrä minäkään, joku häikkä tässä on, joko systeemissä tai omissa asetuksissa? Toivottavasti se pelittää, blogilistaan yritin joskus päivittää, mutta annoin olla kun ei onnistu.
Meillä on niin monenlaisia jouluja, jokaisella omansa. Joulu on valjastettu niin nkaupalliseksi, että sitä melkein inhoaa. Sisimmässään kuitenkin jokaisella on oma joulunsa, jonne ei muumaailma pääse. Kulloisetkin tapahtumat ja olosuhteet sen rakentavat.
VastaaPoistaHyvin kaupallinen on nykyjoulu verrattuna lapsuuden jouluun. Hienosti sanottu Aina, jokaisella on todellakin se oma joulu elämäntilanteista ja tunnelmasta riippuen. Muistan joskus käyneeni talossa jossa paistettiin jouluaaton iltana pullaa ja se tuntui kummalliselta, toisaalta kaikki eivät vietä joulua ollenkaan, se pitäisi varmasti lisätä tuonne.
PoistaJouluun liittyy niin tuhannet tunteet ja oman elämämme varrella kertyneet muistot täydentävät sitä vielä lisäksi.
VastaaPoistaItselläni meni jossain vaihessa vuosia, että suorastaan koin pakokauhua joulusta, nyt niihin asioihin on tullut etäisyyttä.
Viimeiseen asti vältä joulun krääsää, hälinää, ihmispaljoutta. Etsin vain rauhaa ja kauneutta.
Joulutunnelmasi vaikuttaa kadehdittavan aidolta aimarii, itse kompastelen pakokauhun ja jouluperinteiden välimaastossa... tänä vuonna en pääse tunnelmaan ollenkaan ja se on kyllä omituista, koska keskellä suruakin tunsin vanhan koiran kanssa varsinkin Tuomaanpäivän aamuna ihanan joulutunnelman, syvän rauhan ja etenkin raikkaan tolun hajun:) vaikka jouluni silloin olikin aika eleetön.
PoistaVoi Mustis miten hieno postaus. Piti oikein tuplasti lukea se. Puhuit niin elämänmakuisesti joulusta. Ja siitä, miten pienikin huomio lämmittää yksinäisen tai särkyneen joulumielen. Kunpa meissä kaikissa olisi tahto olla lähimmäisiä edes jouluna. Kyky huomata se elämän onni ja rikkaus, mitä läheisemme meille merkitsevät.
VastaaPoistaOikein leppoisaa joulun odotusta sinulle. Ja kiitos postauksestasi. Blogissasi on ilo vierailla.
Kiitoksia Anja, olen onnellinen, jos tavoitin sen mitä sanoit, sillä nuorempana kirjoitin kuulemma mustavalkoista ja kaunisteltua totuutta, jossa ei elämänmakua kuulemma ollut juuri ollenkaan. Sen takia nakkasinkin viimein kynäni nurkkaan ja ajattelin että antaapa olla, kuin ei kerran sanat riitä kertomaan:)
PoistaSairaalajoulu on työn kautta tullut tutuksi ja myös isäni vuoksi jolle vein konjakkipullon ja sukat narraten reippaasti, että tein ne itse johon hän tokaisi että älä puhu paskoja:) Ja naurettiin molemmat, hän siirtyi terminaalihoitoon joulupyhänä ja uuden vuoden yön valvoin vierellä ja toisenkin. Kun vuosi vaihtui isä pääsi parempiin jouluihin.
Mukavaa Joulun odotusta Teillekin ja Simolle piparkakun makuinen hali!
Mustis, sinä tuot ajatuksiini iloa ja lämpöä, aina.
VastaaPoistaVaikka sanasi suruakin kuvaavat. Jälleen niin kauniisti.
Jouluhalaus, lämmin ja glögintuoksuinenkin, kanelilla, muskotilla, viinahörpylläkin maustettuna.
Kiitoksia Madame Quu:) Muutama glögi on kyllä kovastikin paikallaan, täällä on ihan juuttaan kylmä, on ollut yli - 20 ja taas kiilasi lähemmäksi - 17 ja vinkka päälle. Eilen oli - 10 ja tuntui tosi lauhalta ja ihanalta, kauppareissukin sujui melkein hepeneissä:) Toivotan Sinulle kaunista joulun aikaa ihanan pikku Adalmiinan ja luonteikkaan kissauksesi ja seurassa.
PoistaKirjoitit syvällisen tarinan joulusta ja sen vietosta, Mustis.<3
VastaaPoistaEnnen muuta joulun tulisi olla sydämen joulujuhla, ei kaupallinen kili-kili-juhla, jossa kassakoneet kilisevät iloisesti. Joulunsanoman tulisi tuoda meille ihmisille lepoa ja rauhaa..:))
Monille yksinäisille ja sureville joulu on tuskastuttava yksinäisyyden juhla, perhe kuuluu jouluun olennaisesti. Surut on tietysti surtava, mutta ehkä kannattaisi ajatella kaikkea hyvää, mikä meillä vielä on. Mednnyttä emme saa enää takaisin, mutta ehkä elämällä on vielä jotakin tarjottavaa...
Toivotan sinulle, Mustis, oikein hyvää ja rauhaisaa joulun odotusta!<3333
Niin Aili, elämä on elettävä täydellä höyryllä loppuun saakka. Saateltavat ja surettavat asiat vievät aina oman aikansa, minulla on paha tapa palata liian usein menneeseen, se on ilmeisesti jonkunlainen selviytymiskeino, jonka olen kehittänyt jo pikkutyttönä ja siitä on paha päästä pois.
PoistaElän silti tätä hetkeä kiitollisena siitä kaikesta hyvästä, jota olen värikkäässä ja rikkaassakin(ei tarkoita mammonaa:))elämässäni saanut. Minulla on lapsenlapsia, ystäviä ja vielä koirakin pikkuruisen asunnon lisäksi, joten eipä huolta huomisesta:) Tulevaan en osaa, enkä ole osannut milloinkaan suuntautua kovin positiivisesti tai pitkälle, vaikka sekin olisi tietenkin tärkeää.
Kiitos, samoin Sinullekin rauhaa ja rakkautta.
Hyvä että tämä joulun toinenkin, usein todellisempi puoli tuodaan esille, kiitos Sinulle siitä! Joku on sanonut että joulu on surullinen juhla, uudenvuoden aatto iloisempi. Omat ensimmäiset joulumuistoni liittyvät johonkin jatkosodan aikaiseen jouluun. Monenlaisia jouluja, joista yksi on kuitenkin ylitse muiden: esikoiseni syntyi jouluyönä.
VastaaPoistaOlipa hieno ajoitus esikoisella, hän on todellinen joululahja! Ja näinkin se varmasti on, että joulu mielletään ehkä surullisemmaksi kuin railakas Uusi Vuosi, joka senkin kyllä edustaa minulle myös luopumisaikaa.
PoistaSinulla on pitkä aspekti jouluun Petriina, sillä sodan aikaisesta jouluista ajat ovat muuttuneet hyvin paljon? Sodasta tai puutteesta huolimatta monet ihmiset sanovat, että lapsuuden joulu on ollut siltikin se aidoin ja paras joulu? Oma lapsuusjouluni 1960-luvulla edusti jo parempaa, uudelleen rakennettua aikaa, tosin omien lasteni jouluun ja lapsenlapsieni hömppäjouluun on siitäkin jo melkoisesti matkaa.
Vaikuttava kirjoitus! Joulu on niin monenlaista ja samallekin ihmiselle eri aikoina aivan eri kun jotain tapahtuu konkreettisesti ja/tai mielessä.
VastaaPoistaMikään ei ole vain ikinä muuttanut minulla sitä, että joulu on vuodenaikajuhlista ihanin - minulle ja muulle perheelleni. Suuri suru voisi hetkessä pyyhkiä sen kaiken pois...
Kaunis kalenterikortti, jossa pidän etenkin ketusta. Olenkin saanut viettää todellista kettusyksyä meidän puutarhassa: Muistoja joita en unohda ikinä!
Kaunista joulun odotusta sinulle!
♥
On suuri onni että olet saanut pitää ehjän ja kauniin joulutunnelmasi särkymättä Leena. Toivon hartaasti että se säilyisi Sinulla samalla tavalla jatkossakin. Minustakin joulu on mitä mainioin juhla, olen ollut varsinainen jouluhullu aina ja hulluus hiipii ennemmin tai myöhemmin kyllä päälle:) Tänä vuonna näköjään vähän myöhemmin?
PoistaKettu on hurmaava ja kaunis eläin. Tarkoitukseni oli laittaa jonkun mielestä raadollisiakin kuvia tästä aiheesta, ei kuitenkaan ennen joulua, mutta nyt jäin miettimään, kuinka moni niistäkin nyt sitten pahoittuu?
Mukavaa joulua ja tunnelmaa sinnekin, sitähän Sinulta kyllä löytyy toivomattakin ja lämmin jouluhalaus Olgalle:)
Pidän jouluista, joskus. Silloin, kun lapset olivat pieniä ja kun lapsenlapsia ilmaantui. Mutta joulu ei ole minulle mikään must-juttu. Siihen liittyy nykyisin niin paljon karnevaalitunnelmaa, että olisin toisinaan mieluusti koko marras-joulukuun autiolla saarella.
VastaaPoistaToisaalta, joulu on hienoa aikaa, kun saa laittaa ruokaa useammalle kuin yhdelle. Arkena yksi lautanen näyttää usein suorastaan huutavan kaveria siihen vastapäätä. Sekin joulussa on toki hienoa, että silloin tulee pysähtyneeksi ihan tarkoituksella ajattelemaan kaikkea sitä hyvää ja kaunista mitä elämä on antanut. Minä ainakin teen niin. Se on mun oma jouluyön perinteeni. On ollut siitä saakka kun odotin viimeisilläni esikoistani.
Kiitos kirjoituksestasi. Kaunis ja ajatuksia herättävä.
Jouluun on tullut karnevaalia aivan liikaa ihan amerikan malliin, en kyllä tykännyt pukin pahvinaamariajastakaan, minusta nykypukit ovat melkein tyylikkäämpiä.
PoistaTuo yksi lautanen tai kahvikuppi on jotenkin niin surullinen asia, niimpä katoin yksin ollessakin 2 joulukuppiparia pöytään aattoaamuksi entisen tavan mukaan, joita poika käydessään katseli vähän pitkään.
Kun lapset olivat pieniä ja rumpaa riitti, koska kävimme jouluna myös vanhemmillani, niin itselläkin oli tuo jouluyö se todellinen juhlan ja rauhan hetki. Myös joulun 2009 joulun muistan elävästi koska olin muuttanut kotoa ja asuin vuokralla, olin yksin kahdestaan vanhan koiran kanssa ja lyhty hohti yössä huurteisen pihlajan oksalla. Olin käynyt aattoillan hartaudessa, kuopus perheineen piipahti ja jossain välissä kävin naapurissa syömässä vielä jouluruuankin. Jouluyö oli silloinkin kaunis ja hiljainen.
Joulu herkistää ja pysäyttää, nostaa tunteet pintaan.
VastaaPoistaJouluhan on yhdessä olemisen juhla. En yhtään ihmettelee kyyneleitäsi.
Kolmas Joulu sitten valmistauduin sairaalaa varten. Toiset herkuttelivat joulu ruuilla, Minä söin liemiä. Jouduin Tapaninpäivänä käymään laboratosiossakin seuraavan päivän isoa leikkausta varten.
Onni oli, että sain kuitenkin olla kotona Joulun...
En muista mitään tuosta Joulusta, shokki oli päällä.
Kiitos puhuttelevasta kirjoituksestasi.
Jos on menossa suureen leikkaukseen, ei voi kyllä nauttia joulusta jos mistään muustakaan, kyllä sen verran jännittää. Sairaalassa on oma joulunsa ja tunnelmansa, mutta aika ankea se on kotijouluun verrattuna, pikkutyttönä kävin joululomalla leikkauksessa, ettei mennyt kouluaikaa hukkaan:)
PoistaJouluaaton olin kerran vanhainkodissa töissä ja olimme sopineet tyttöjen kanssa etukäteen että sillä osastolle oli pakollinen tonttulakkilookki ja kun huhuilin aamulla joulupuurolle, niin eräs pappa innostui kovasti kun luuli jo pukin näkevänsä:)
Joulu nostaa tunteet kovastikin pintaan ja suru, jonka on saanut jo vähän aisoihin karkaa varmasti käsistä. Toisten nauraessa ja iloitessa suru ehkä korostuu entisestään? Toisaalta on helpotus nähdä, että maailmassa on vielä iloa ja ns. normaaliutta.
Aamulla avasin joulukalenterini luukun ja löysin sieltä punatulkun näköisen linnun.Kun luin tarinaasi alkoi mielessäni soida "Varpunen jouluaamuna" ja erityisesti tässä tarinassasi löysin tämän kohdan laulusta..."siemenen pienoisen,jonka annoit köyhällen,pieni sai sun veljesi enkeleiden maassa".Enkeleitä tarvitaan maan päälläkin, muulloinkin kuin jouluna.Antamaan "siemeniä",pyyhkimään kyyneleitä,halaamaan ja seisomaan vierellä erilaisissa elämän tilanteissa.Iloitsemaan,nauramaan ja laulamaankin.Minulle joulu on aina ollut juhlista rakkain,ilon ja yhdessäolon juhla.Tänä vuonna yhdessäolo tuntuu erityisen tärkeältä ja lähellä,sydämmissämme ovat myös ne rakkaat,joita on niin iso ikävä...
VastaaPoistaVoi Myrsky kulta. Surusi on niin iso ja ikäväsi pitkä. Varpunen jouluaamuna on todella kaunis ja koskettava laulu ja olen iloinen siitä että sinulla on "enkeleitä" ympärilläsi, jotka voivat konkreettisesti seisoa vierelläsi. Jos asuisin lähempänä juoksisin punainen myssy vinossa luoksesi niin ilossa kuin surussakin ja minä onneton lupasin ennen joulua tulla ja nyt olen niin kurjassa jamassa etten ehkä tulekaan.. onneksi Sinulla on perhettä ja muitakin, kuten se nauravasilmäinen, mutta ajatuksin kuljen kuitenkin kanssasi myös sinne lumiselle hautausmaalle...
PoistaJouluna moni tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi, varsinkin kaupunkiympäristö kaikkine jouluhössötyksineen saattaa olla ahdistava . Ihmishyörinäkin stressaa ja yksinäisyys riipaisee entistä enemmän.
VastaaPoistaKirjoitit hyvin surusta, joka ahdistaa juuri joulunaikaan entistä enemmän.
Kiitän Arleena. Kaupunkimiljöössä yksinäisyys ja suru todellakin korostuu eri tavalla kuin maalla, jossa naapureiden ja ystävien kanssa ollaan tekemisissä ellei ihan päivittäin niin ainakin viikottain.
PoistaJoulusuru on aika vaiettu aihe, koska joulu mielletään iloiseksi perhejuhlaksi, toisaalta elokuvissa tai näytelmissä puhutaan paljonkin jouluyksinäisyydestä, vaikka niissä onkin poikkeuksetta happy end. Saiturin jouluaatto lienee tutuimmasta päästä tätä lajia?
Kaunis ja herkkä on "kynäsi" jälki jälleen kerran. Yksinäisyyttä ja surua ei voi joulunakaan välttää, jos menetys on ollut lähiaikoina. Vaikka läheiset ja ystävät muistavat tahoillaan, saattaa silti tärkein ihminen/ihmiset olla pois elämästä.
VastaaPoistaLapsuuden joulua emme pysty enää tuntemaan, mutta lapsiemme ja lastenlapsien iloa joulusta voimme ehkä seurata.
Monta joulua on takana päin ja aitoa tunnelmaa ei enää taida löytyä kaupallisuuden takia.
Omalla kohdallani poikkeuksena on ystäväni luoma Joulu pari vuotta sitten, kun olin jo unohtanut sen lämmön ja läheisyyden...
Kiitos Mustis, että olet herkistänyt monet lukijat Joulun aikaan...
Hyvää ja rauhallista Joulun odotusta Sinulle!
Joulu voi olla jollekin myös katastrofaalinen suruviestin aika, jos ajattelemme vaikka joululiikettä? Tietenkin aiempi menetys nostaa surun pintaan jouluna, kun ihmiset herkistyvät muutenkin ja muistelevat menneitä jouluja tai aikoja jolloin lapset olivat pieniä, tai vanhemmat elivät. Minusta olisi ihana, jos maailmassa voisi olla aina joulumieli ja hyvä tahto, kuten lauluntekijäkin toivoo. Joulumielen alle kyllä kätkeytyy sitten monenlaista, ei välttämättä niin jaloa ja herkkää juttua?
PoistaJoulu on minulle suuri ja aito asia, tunnelma voi olla vaikka koiralenkillä lumisateessa joulukuun alussa tai yksin keittiössä laatikoita värkätessä tai piparkakkutaikinaa tehdessä tai paketteja lapsenlapsille ja ystäville kääriessä. Silloin on joulu. Tai kun katsoo aamulla miten ikkunasta hämärtää päivä ja on hiljaista.. jouluista.
Totta kirjoitit Mustis ystäväin, elämään mahtuu useita suru jouluja ja yksinäisiä jouluja, kaupallisia jo inhoan. en osta yhtään lahjaa, kaikki on omin käsin tehty. Ja lähden karkuun koko hössötystä, ja mitä huomaankaan?!!
VastaaPoistaEn ole vielä koskaan aiemmin tehnyt syyskuusta asti joululahjoja, ihan joka ikiselle läheiselle. Ja korttejakin innostuin väsäämään.. tänään tei käsin piirtäen ja maalaten, oi miten naapurin tyttö ilahtui kun hän sai minulta enleli kortin, jossa oli hänen näköinen enkeli. Sydään silti piparia, kakkua ja lämmintä lögiä. Muistellaan onnellisia Jouluja.. Anna niiden iloisten muistojen täyttää mielesi, kas huomaat, aurinko ja tähdet ovat silmissäsi.
Minuakin on huvittanut miten hössötät ja teet paljon itse, vaikka karkaatkin joulusta pois:)
PoistaHienoa että olet väsännyt jo korttejakin, minulla ne odottavat tuolla pussissa joten vähän iholle taas menee sekin vaikka varmasti marraskuussa jo ostin ne. Kuvittelin kerrankin olevani ajoissa? Muistelen haikeasti menneitä jouluja, olen muistellut aina, kun haen vanhoja kakku- tai ruokaohjeita, taatelikakkukin pitää tehdä perinteisesti (eräänä jouluna tein nykyajan mallilla ja onnistui kyllä mahtavasti)ja yleensä teen sen jo adventtina, viimeistään itsenäisyyspäivänä, mutta en nyt?
Mustis, kiitos koskettavasta kirjoituksesta.
VastaaPoistaVanhempieni poismenon jälkeen olemme viettäneet useimmat joulut poissa kotoa. Yhden joulun vietimme Tammelassa, veljeni perheen luona. Heillä on kissat ja koirat, joista hieno nokkani ei tykkää ollenkaan. Niinpä vietin jouluyön joulutarinan keskushahmon tavoin tallissa, asuntovaunusssa. Paimenia, enkeleitä, Itämaan tietäjiä sun muita jouluhahmoja ei havainnut. Jokunen hiiri sentään rapisteli nurkissa.
Oli kuitenkin hyvin jouluinen fiilis, johtui varmaan hienoista puitteista.
Kun vanhemmat lähtevät ikuiseen jouluun, muuttuvat nämä maalliset joulut meilläkin hyvin oleellisesti. Tammela loi positiivisia mielikuvia jo pelkkänä nimenä. Hienostelevan nokan takia saa kärsiä koko ruumis, vaikka toisaalta minua huvittikin aivan hillittömästi tämä vertauskuva talliin etc. Hiiri edusti varmaan jotakin aasia, mutta tietäjät arvasivat heti että olet väärä profeetta:)
PoistaLuultavasti asuntovaunu on Sinulle aika kotoisa paikka, oten mikäpä sen jouluisampaa, Kodin jouluahan sitä laulussakin aina kaipaillaan. Kiitoksia Pedro, ehkä vietät tämän joulun kuitenkin oikeasti kotona?
Vanhempani olivat meillä joka joulu vuodesta 1986, ainoastaan yksi joulu, v. 1988, jäi välistä. Asuimme tuolloin Haapavedellä ja joulu oli silloin lyhyt viikonloppu. Jouluna 1988 he tulivat luoksemme Abu Dhabiin asti pariksi viikoksi.
PoistaTämä joulu taitaa vierähtää jälleen jossain syrjäkylässä.
... joulu 1998 vietettiin hiekkalaatikon reunalla...
PoistaOli se ihanaa aika kun vanhemmat vielä elivät, mutta väjäämättähän se viimein päättyy ja sitten alkavat aivan erilaiset ajat ja juhlat.. ehkä tuo hiekkalaatikkojoulu oli yksi parhaitasi:) 1986 joulun muistan siitä kun valmistuin ja lapset tulivat hakemaan minua Kuopiosta kotiin, taisi niillä olla se huitsin komea isäroikalekin mukanaan:) Olin juna-asemalla heitä vastassa ja näin jo kaukaa ihmistungoksessa vähän eksyneen näköisen isän kolme-nelivuotias sylissään ja esikoisen, joka koikkelehti malttamattomasti käsipuolessa. Oli se niin ihana näky, ettei se unohdu koskaan.
PoistaOlen haaveillut usein näinä aikoina ulkomaan joulusta palmujen alla siinä kuin Lapin maassakin, mutta tähän olen jysähtänyt ymmärtämättä sitä, että asiat pitää suunnitella vähän etukäteen:)
Mustis, joulukuu on aina hyvin kiireinen aika työpaikalla kaikkien kokousten takia, jotka vievät luvattomasti aikaa muista työtehtävistä. Olen useimmiten ollut töissä ihan viimeiseen asti ja koristellut asuntoni ja hankkinut jouluruokaa vaista viime hetkellä. Täysin uupuneena sitten ihmetellyt, että oliko se ohi nyt jo se lyhyt ilta, ruokailu ja pakettin jakotilaisuus.
VastaaPoistaSuremiseen ei ole jäänyt aikaa, mutta joulupukki on ehdoton MUST, muuten joulu ei tunnu joululta riippumatta missä vietetään sitä...
Aivan, niin varmaan onkin, työsi vaikuttaa hyvin hektiseltä ja näin joulu monella meneekin. Kun olin töissä ja lapset vielä pieniä ja tein hullun lailla joulua, niin kerran putosin kuin kaivoon ja nukuin koko joulupäivän. Monet yrittäjät sanovat että heidän joulunsa on sitä, että saa nukkua, syödä rauhassa ja taas nukkua.
PoistaJoulupukkia ei näkynyt näinä vuosina kuin kerran kun toi joulukuusen, tosin parta näkyi olevan vähän mustanlainen ja muutenkin oli vähän outo pukiksi:) Suru ei kysele onko aikaa vai ei, se louhii sen julmasti esiin kun se tapahtuu, yht'äkkiä ei olekaan sitten kiire yhtään mihinkään. Kumma juttu? Mukavaa joulunalusaikaa Sinulle Milena kiireestäsi huolimatta.
Joulu ei ole minun juttuni.Töissä ollessani sain niin tarpeekseni kaikesta jouluhulinasta ja kaikesta ns pakkopullasta, joten olen monet joulut viettänyt maissa missä joulu ei ole jouluna. Nyt ei ikävä kyllä päässyt pakenemaan joulua.
VastaaPoistaMutta teille kaikille mukavaa joulun odotusta!
Kiitoksia raikkaasta mielipiteestäsi Marizan. Olen törmännyt paljonkin ihmisiin, jotka eivät vietä erikoisemmin joulua tai jotka jopa vihaavat sitä ja ymmärrän senkin oikein hyvin. Viime vuonna taisit päästä pois joulukaaoksesta ja jäin miettimään sitä, että olitko ehkä aiemmin kaupan alalla töissä, jossa on tosi rasittavaa jouluhulinaa aivan viikkotolkulla.
PoistaOlen munannut itseni monesti kun olen toivottanut joulua ihmisille, jotka eivät sitä periaatteellisesta syystä edes vietä, toisaalta eihän siihen kukaan kuole:)
Rauhallista ja mukavaa talviaikaa Sinulle.
Kauniisti kirjoitit Mustis, joulunajasta.
VastaaPoistaSilloin kun lapseni oli pieni, niin joulun valmistelu oli kivaa ja joulusta myös nautin lapsen riemun kautta, samoin nyt lastenlasten kautta.
Koko jouluhössäkän olen sulkenut pois elämästäni silloin kun äitini kuoli, sitä ennen hän oli aina joulut meillä ja laitoin jouluruuatkin häntä varten. Sen jälkeen en ole niitä laittanut. Päätimme poikani kanssa, että kun emme tykkää niistä, niin miksi niitä tekisimme. On paljon muita ihania ruokia.
Nyt mulle tuleekin tosi yksinäinen joulu, kun poikani lähtee perheensä kanssa jouluaattona Teneriffalle...viime joulunhan me olimme Thaimaassa.
Sinulle oikein hyvää joulun odotusta.
Kiitoksia unikko, kiva kun poikkesit kylässä:) Tottahan se on, että kun lapset tai itse oli pikkuinen niin joulu oli oikea joulu, toisaalta olen viime vuoteen asti tykännyt näistä aikuisuuden jouluistakin, mutta nyt joku tökkii lujasti?
PoistaMyös vanhempien kautta elimme joulua silloin kun he vielä ovat olemassa, itselläni lapset ehkä piipahtavat, viime jouluna kuopus porukoineen nautti jouluruuankin, mikä oli ihana juttu.
Toivotan rauhallista ja hyvää jouluaikaa Sinullekin, vaikka toisaalta vähän riipaisee kun sanoit että joulusi on nyt tosi yksinäinen. Puhallan ajatuksen luoksesi, ota se vastaan vasta aattona:)
Voi kiitos, ystäväin.
PoistaJoulu jollakin oudolla tavalla kerää vuoden tapahtumat ajatuksissa yhdeksi isoksi paketiksi, joka avautuu itsestään joulunalusaikaan. Joulu on niin erilainen jokaiselle, se yhdistää ja erottaa, näyttää köyhyyden ja yksinäisyyden tylyn puolen. Tosin, köyhyys ja yksinäisyys eivät automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi onneton, tai että tavarakasan keskellä porskutteleva olisi onneton. Hmm, jokainen joulu on erilainen ja jokaiselle se merkitsee aivan toisia asioita kuin toisille. Se vain jotenkin niin kerää yhteen päivään kaiken vuoden aikana tapahtuneen ja siksi siihen ehkä latautuu niin paljon mustaa, jos kohta myös punaista ja jotain heleää...:)
VastaaPoistaHienosti kuvattu joulua! Näinhän se onkin, iso paketti jossa on ehkä paljon toteutumattomia toiveita ja toisaalta paljon sitä mitä ei odottanutkaan?
PoistaKöyhyys ja yksinäisyys eivät tee ihmistä onnettomaksi sen kummemmin kuin rahakaan onnelliseksi (tai välttämättä onnettomaksi) siinä olemme hyvin samoilla linjoilla. Laulun tekijän sanoin sydämeeni joulun teen, kuvaa parhaiten sitä millainen haluaisin oman jouluni olevan, mutta en vain onnistu siinä milloinkaan.
Paljon kirkkautta ja heleyttä toivon jouluusi Pitsit. Myös tunnelmaa ja ripaus muistojen tuomaa haikeutta anis-neilikka-kaneli-muskotti-inkivääri-kardemumma-pomeranssinkuori-fenkoli-mausteen tavoin:)
Minulla olisi sinulle jouluun kesäistä piristystä, eli jos laitat sähköpostiini perhottarenpaivakirja@gmail.com postia, niin voin lähettää sinulle Perhottaren päiväunia ! Uskon, että joulusi on tänä vuonna jo valoisampi :) Pistä nyt jäätymään ulos muutama ämpärillinen vettä, niin saat ainakin jäälyhdyistä piristystä ;)
VastaaPoistaKiitoksia perhotar, tätä viime yönä myöhään vai oliko se nyt jo aikaisin mietinkin, mutta en saanut viestitettyä tai tarkistettua mitä vastasit silloin aiemmin, joten kiva kun otit puheeksi.
PoistaNyt on jo lauhempaa, silloin tulipalopakkasilla olisi tullut aika äkkiä särjettyä muutama ämpärikin, kiitos vinkistä, laitan toki:)
Tästä postauksesta on kulunut 7 vuotta, kuinka paljon onkaan elämäni muuttunut. Monta ystävää on mennyt ja mieheni kuolemasta tuli marraskuussa 15pv kuluneeksi 30v. Uutta pysyvää miestä ei rinnalle löytynyt ja niin nyt jo pian 80 vuotta lähestyessäni olen jo unohtanut kaikki sellaiset toiveetkin.. Nyt olen yksin asun yksin ja tapaan lähinnä lasten perheitä. Moni vanha ystäväni on kuollut. Asun palvelutalossa, osallistun yhteisiin toimintoihin, käyn kirjoittajaryhmässä runoja väsäämässä joskus tarinaa vääntämässä. Olen sinut yksinäisyyteni kanssa, juttelen muka kissalleni ja se jopa vastailee, kurnau.. hymyilen ja juttelen kukille ne eivät kuiski haluavat vain levätä näin talvella. Joulu ei ole enää kuin sen aaton ja joulupäivän vierailuja lasteni luona. Kotona on vain riisipuuroa ja siitä oikeesti tykkään. vähän uunikalaa ja perunalootaa..makeat on kielletty eiä niitä enää edes kaipaa, niitä on kaapissa vain lapsenlapsille. En osta enää joululahjojakaan, miksi ostaisin kun kaikilla on kaikkea jo liikaakin. En tarvitse itsekkään enää lahjoja. Riittää että tiedän, että on olemassa neljä perhettä jotka rakastavat minua ja joita itse rakastan. Kuuntelen musiikkia, luen ja kirjoitan. Luulen en tiedä mutta oikeesti luulen että kirjoittaminen karkoittaa yksinäisyyden, en edes halua että silloin kukaan häiritsee.. vaikka kaikki mitä kirjoitan on vain omaan kansioon tai ryhmiin , ajatusvirtaa, ei mitään mikä muuttaisi enempää omaa kuin maailman tilannetta. Hyväksyn vajavaisuuteni ja tiedän , etä kello käy ja aikani on rajallinen. Iloitsen päivistä jolloin ei tunnu kipua. Kiitän elämästä joka on opettanut enemmän kuin arvasinkaan.
VastaaPoista