VAPPUSPIRAALI!

Lapsuuteni vapputunnelmia väritti kommunistien punalippunen vappumarssi ja ylen paatokselliset mielenosoituslaulut, joista etenkin "Työnorjat sorron yöstä nouskaa"-  toi mieleeni vain tämän yhden iki-ihana Zorron:)

Rico vappuilee pääsiäisenä:)

Vappuna maanviljelijä-kalastaja isäni nosti aina perunansiemeniä ikäänkuin protestina punikkijuhlille ja kommareille. Äiti oli vähän valveutuneempi ja teki minulle sentään kreppipaperista viuhkan, jota käski huiskuttaa ulkona, koska oli sentään valpuri ja kevät, joka oli yhtä hyvin maaväestön kun kommareidenkin juhla. Tyhmää hommaa, mutta käskystä heilutin keltavalkoista viuhkaani jenkkilän cheerleading-tyyliin, vaikka en mitään järjellistä syytä siihen keksinytkään.

Kinkkaaminen ja tennarit olivat ihan toista kuin typerät vappuviuhkat, joten nakkasin sen jorpakkoon ja hyppelin ruutua kuljettaen palukkani kerrankin kylän tyttöjen suureksi ihmeeksi pataan:) 

Jos ilma oli kaunis, niin vappuun kuului monesti verhojen kurritärkkäys ja niiden pingotus verhopuihin. Verhopuut olivat koottavia elementtejä, joista rakennettiin suorakaiteen muotoinen kehikko, joissa oli pieniä katkaistuja nauloja noin tuuman tai parin välein, joihin kudotut pellavaverhot  tai muut vastaavat märkänä "nappuloitiin" reunoilta kiinni ja nostettiin seinustalle kuivumaan.

Jos oli tarpeeksi lämmin, niin isä saattoi ripustaa keinun vanhan tuomen tukevaan oksaan, johon hän veisti sopivan laudan ja heleijaa sitä onnen tunnetta kun keinuni vei minut melkein kottaraisen pöntön korkeudelle saakka. Yleensä tämä riemu sai kyllä odottaa ilmojen lämpenemistä tai helluntaiaikaa.

Eräänä vuonna minulla oli kattoon nouseva vetypallo (heliumpallot tulivat muutamaa vuotta myöhemmin) jota naapurin kateellisen kaksostytön kanssa tutkittiin vähän tarkemmin neulaa lievästi apuna käyttäen. Tutkimustyö räjähti suorastaan käsiin, enkä unohda ikinä sitä hetkeä kun hieno palloni sanoi WABOOM! Mietin vieläkin kumpi tuli ennemmin kipu vai ääni? Viipurin pamauskin taisi jäädä toiseksi nauroi isä kun istuimme puolipokertyneinä kamarin lattialla silmät päässä seisoen. Sen jälkeen en ole ilmapalloja jostain syystä liiemmin rakastanut, vaikka olen niitä vappuna puhaltanutkin niin omille lapsille kuin nyt lapsenlapsillekin.

Tulva laantumassa:)

17-vuotiaana loukkasin nilkkani pahimmilleen juuri ennen paljon odotettua vappuhuumaa! Eipä siinä auttanut muu, kuin kiskoa paksut tukisiteet jalasta pois, niin että sai uudet, ihanat remmikenkäkorkkarit jalkaan ja kivusta viis. Se Valpuri oli muuten ensimmäinen kun tutut ja tuntemattomatkin näkivät minut paikallisella Urheiluhallilla vähän muutakin kuin pelkkää simaa ja serpenteiinejä päässä. Paikalla taisi olla Hurriganes tai Virve ja porukkaa oli sairaasti. Sen jälkeen on vettä virrannut paljon siltojen alta jos vähän päältäkin ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että oli suurta hulluutta repiä teippisiteitä leikattavasta jalasta niin joutavan asian kuin vapun vuoksi.

Siman paistan, munkit juon, nakit puhallan ja ilmapallot grillaan kuten hyvään vappuun kuuluukin. Ja ehkä voisin haravoida ja siistiä takapihan nyt kun neiti Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. Vappumenoja olisi tiedossa pilvin pimein, mutta ehkä vietän sen kuitenkin kotona. Vapunaaton olen vielä töissä ja sen jälkeen pojanpoika on tulossa kaveriksi, joten elämänmakuista vipinää on odotettavissa iki-ihanan yövieraan myötä:)

Vappu aloittaa monesti myös mökkikauden ja koska pyöreät virkatut matot ovat kovaa huutoa edelleenkin, niin tällään mallin kesän varalle vaikkapa mökkielämää varten. Kyseessä on virkkausvillitys, joka voidaan tehdä ontelokuteesta tai tavallisesta matonkuteesta paksulla virkkuukoukulla numero 7 - 10 mallin mukaan tai säveltäen omasta päästä. Kuvassa työystäväkaverin upea spiraalimatto valmistumassa. Toisenlaisen ohjeen ja mallin löydät  TÄÄLTÄ!

Tulevien kesälaitumien myötä ei keppihevosia voi täysin unohtaa, sillä ne ovat tulleet jäädäkseen! Keppihevoskilpailut olivat monitoimitalolla reilu viikko sitten, johon osallistui yksi tai kaksi kuvassakin olevaa pollea. Pari vuotta sitten tein pyynnöstä kepparin upouudesta luudasta, johon venytin tennissukan ja ompelin vähän villalankaa harjaksi ja täydestä meni kuin väärä raha:)

Nämä keppihevoset ovat kuitenkin paljon osaavamman työkaveriystävän käsialaa:) KAAVAT + ohjeet löydät täältä! Meillä oli vähän erilaiset kaavat, mutta kun katsoin Huvikummun upeita kaavoja ja hyviä ohjeita niin, päädyin tähän asiantuntevaan linkkiin.

"Prätkäpappimme" myötä meillekin rantautui hieno kirkkoperinne eli on taas Motoristikirkon aika ! Tervetuloa tulevaan atomivoimakuntaan vaikka Victoryllä, Harrikat taitavat olla jo vähän vanhanaikaisia:) Onneksi oma Kaunottareni pitää aina kurssinsa, olipa muoti  mitä tahansa:)

Yläkuva on varastettu Zorro elokuva-arkistosta, muut ovat omia kännykkätekeleitä:)