Lapsuuteni vapputunnelmia väritti kommunistien punalippunen vappumarssi ja ylen paatokselliset mielenosoituslaulut, joista etenkin "Työnorjat sorron yöstä nouskaa"- toi mieleeni vain tämän yhden iki-ihana Zorron:)
Vappuna maanviljelijä-kalastaja isäni nosti aina perunansiemeniä ikäänkuin protestina punikkijuhlille ja kommareille. Äiti oli vähän valveutuneempi ja teki minulle sentään kreppipaperista viuhkan, jota käski huiskuttaa ulkona, koska oli sentään valpuri ja kevät, joka on yhtä hyvin maaväestön kun kommareidenkin juhla. Tyhmää hommaa, mutta käskystä heilutin keltavalkoista viuhkaani jenkkilän cheerleading-tyyliin, vaikka en mitään järjellistä syytä siihen keksinytkään.
Kinkkaaminen ja tennarit olivat ihan toista kuin typerät vappuviuhkat, joten nakkasin sen jorpakkoon ja hyppelin ruutua kuljettaen palukkani kerrankin kylän tyttöjen suureksi ihmeeksi pataan:)
Jos ilma oli kaunis, niin vappuun kuului monesti verhojen kurritärkkäys ja niiden pingotus verhopuihin. Verhopuut olivat koottavia elementtejä, joista rakennettiin suorakaiteen muotoinen kehikko, joissa oli pieniä katkaistuja nauloja noin tuuman tai parin välein, joihin kudotut pellavaverhot tai muut vastaavat märkänä "nappuloitiin" reunoilta kiinni ja nostettiin seinustalle kuivumaan.
Jos oli tarpeeksi lämmin, niin isä saattoi ripustaa keinun vanhan tuomen tukevaan oksaan, johon hän veisti sopivan laudan ja heleijaa sitä onnen tunnetta kun keinuni vei minut melkein kottaraisen pöntön korkeudelle saakka. Yleensä tämä riemu sai kyllä odottaa ilmojen lämpenemistä tai helluntaiaikaa.
Eräänä vuonna minulla oli kattoon nouseva vetypallo (heliumpallot tulivat muutamaa vuotta myöhemmin) jota naapurin kateellisen kaksostytön kanssa tutkittiin vähän tarkemmin neulaa lievästi apuna käyttäen. Tutkimustyö räjähti suorastaan käsiin, enkä unohda ikinä sitä hetkeä kun hieno palloni sanoi WABOOM! Mietin vieläkin kumpi tuli ennemmin kipu vai ääni? Viipurin pamauskin taisi jäädä toiseksi nauroi isä kun istuimme puolipokertyneinä kamarin lattialla silmät päässä seisoen. Sen jälkeen en ole ilmapalloja jostain syystä liiemmin rakastanut, vaikka olen niitä vappuna puhaltanutkin niin omille lapsille kuin nyt lapsenlapsillekin.
17-vuotiaana loukkasin nilkkani pahimmilleen juuri ennen paljon odotettua vappuhuumaa! Eipä siinä auttanut muu, kuin kiskoa paksut tukisiteet jalasta pois, niin että sai uudet, ihanat remmikenkäkorkkarit jalkaan ja kivusta viis. Se Valpuri oli muuten ensimmäinen kun tutut ja tuntemattomatkin näkivät minut paikallisella Urheiluhallilla vähän muutakin kuin pelkkää simaa ja serpenteiinejä päässä. Paikalla taisi olla Hurriganes tai Virve ja porukkaa oli sairaasti. Sen jälkeen on vettä virrannut paljon siltojen alta jos vähän päältäkin ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että oli suurta hulluutta repiä teippisiteitä leikattavasta jalasta niin joutavan asian kuin vapun vuoksi.
Siman paistan, munkit juon, nakit puhallan ja ilmapallot grillaan kuten hyvään vappuun kuuluukin. Ja ehkä voisin haravoida ja siistiä takapihan nyt kun neiti Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. Vappumenoja olisi tiedossa pilvin pimein, mutta ehkä vietän sen kuitenkin kotona. Vapunaaton olen vielä töissä ja sen jälkeen pojanpoika on tulossa kaveriksi, joten elämänmakuista vipinää on odotettavissa iki-ihanan yövieraan myötä:)
Vappu aloittaa monesti myös mökkikauden ja koska pyöreät virkatut matot ovat kovaa huutoa edelleenkin, niin tällään mallin kesän varalle vaikkapa mökkielämää varten. Kyseessä on virkkausvillitys, joka voidaan tehdä ontelokuteesta tai tavallisesta matonkuteesta paksulla virkkuukoukulla numero 7 - 10 mallin mukaan tai säveltäen omasta päästä. Kuvassa työystäväkaverin upea spiraalimatto valmistumassa. Toisenlaisen ohjeen ja mallin löydät TÄÄLTÄ!
Tulevien kesälaitumien myötä ei keppihevosia voi täysin unohtaa, sillä ne ovat tulleet jäädäkseen! Keppihevoskilpailut olivat monitoimitalolla reilu viikko sitten, johon osallistui yksi tai kaksi kuvassakin olevaa pollea. Pari vuotta sitten tein pyynnöstä kepparin upouudesta luudasta, johon venytin tennissukan ja ompelin vähän villalankaa harjaksi ja täydestä meni kuin väärä raha:)
Nämä keppihevoset ovat kuitenkin paljon osaavamman työkaveriystävän käsialaa:) KAAVAT + ohjeet löydät täältä! Meillä oli vähän erilaiset kaavat, mutta kun katsoin Huvikummun upeita kaavoja ja hyviä ohjeita niin, päädyin tähän asiantuntevaan linkkiin.
"Prätkäpappimme" myötä meillekin rantautui hieno kirkkoperinne eli on taas Motoristikirkon aika ! Tervetuloa tulevaan atomivoimakuntaan vaikka Victoryllä, Harrikat taitavat olla jo vähän vanhanaikaisia:) Onneksi oma Kaunottareni pitää aina kurssinsa, olipa muoti mitä tahansa:)
Yläkuva on varastettu Zorro elokuva-arkistosta, muut ovat omia kännykkätekeleitä:)
Rico vappuilee pääsiäisenä:) |
Vappuna maanviljelijä-kalastaja isäni nosti aina perunansiemeniä ikäänkuin protestina punikkijuhlille ja kommareille. Äiti oli vähän valveutuneempi ja teki minulle sentään kreppipaperista viuhkan, jota käski huiskuttaa ulkona, koska oli sentään valpuri ja kevät, joka on yhtä hyvin maaväestön kun kommareidenkin juhla. Tyhmää hommaa, mutta käskystä heilutin keltavalkoista viuhkaani jenkkilän cheerleading-tyyliin, vaikka en mitään järjellistä syytä siihen keksinytkään.
Kinkkaaminen ja tennarit olivat ihan toista kuin typerät vappuviuhkat, joten nakkasin sen jorpakkoon ja hyppelin ruutua kuljettaen palukkani kerrankin kylän tyttöjen suureksi ihmeeksi pataan:)
Jos ilma oli kaunis, niin vappuun kuului monesti verhojen kurritärkkäys ja niiden pingotus verhopuihin. Verhopuut olivat koottavia elementtejä, joista rakennettiin suorakaiteen muotoinen kehikko, joissa oli pieniä katkaistuja nauloja noin tuuman tai parin välein, joihin kudotut pellavaverhot tai muut vastaavat märkänä "nappuloitiin" reunoilta kiinni ja nostettiin seinustalle kuivumaan.
Jos oli tarpeeksi lämmin, niin isä saattoi ripustaa keinun vanhan tuomen tukevaan oksaan, johon hän veisti sopivan laudan ja heleijaa sitä onnen tunnetta kun keinuni vei minut melkein kottaraisen pöntön korkeudelle saakka. Yleensä tämä riemu sai kyllä odottaa ilmojen lämpenemistä tai helluntaiaikaa.
Eräänä vuonna minulla oli kattoon nouseva vetypallo (heliumpallot tulivat muutamaa vuotta myöhemmin) jota naapurin kateellisen kaksostytön kanssa tutkittiin vähän tarkemmin neulaa lievästi apuna käyttäen. Tutkimustyö räjähti suorastaan käsiin, enkä unohda ikinä sitä hetkeä kun hieno palloni sanoi WABOOM! Mietin vieläkin kumpi tuli ennemmin kipu vai ääni? Viipurin pamauskin taisi jäädä toiseksi nauroi isä kun istuimme puolipokertyneinä kamarin lattialla silmät päässä seisoen. Sen jälkeen en ole ilmapalloja jostain syystä liiemmin rakastanut, vaikka olen niitä vappuna puhaltanutkin niin omille lapsille kuin nyt lapsenlapsillekin.
Tulva laantumassa:) |
Siman paistan, munkit juon, nakit puhallan ja ilmapallot grillaan kuten hyvään vappuun kuuluukin. Ja ehkä voisin haravoida ja siistiä takapihan nyt kun neiti Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. Vappumenoja olisi tiedossa pilvin pimein, mutta ehkä vietän sen kuitenkin kotona. Vapunaaton olen vielä töissä ja sen jälkeen pojanpoika on tulossa kaveriksi, joten elämänmakuista vipinää on odotettavissa iki-ihanan yövieraan myötä:)
Tulevien kesälaitumien myötä ei keppihevosia voi täysin unohtaa, sillä ne ovat tulleet jäädäkseen! Keppihevoskilpailut olivat monitoimitalolla reilu viikko sitten, johon osallistui yksi tai kaksi kuvassakin olevaa pollea. Pari vuotta sitten tein pyynnöstä kepparin upouudesta luudasta, johon venytin tennissukan ja ompelin vähän villalankaa harjaksi ja täydestä meni kuin väärä raha:)
Nämä keppihevoset ovat kuitenkin paljon osaavamman työkaveriystävän käsialaa:) KAAVAT + ohjeet löydät täältä! Meillä oli vähän erilaiset kaavat, mutta kun katsoin Huvikummun upeita kaavoja ja hyviä ohjeita niin, päädyin tähän asiantuntevaan linkkiin.
"Prätkäpappimme" myötä meillekin rantautui hieno kirkkoperinne eli on taas Motoristikirkon aika ! Tervetuloa tulevaan atomivoimakuntaan vaikka Victoryllä, Harrikat taitavat olla jo vähän vanhanaikaisia:) Onneksi oma Kaunottareni pitää aina kurssinsa, olipa muoti mitä tahansa:)
Yläkuva on varastettu Zorro elokuva-arkistosta, muut ovat omia kännykkätekeleitä:)
Hauskat vappumuistelot Sinulla mustis!
VastaaPoistaKerroit sen taas omaan tuttuun hauskaan tyyliisi, joten KIITOS!
Ole hyvä vain ullis, nyt lähden haravoimaan ja niitä palloja ostamaan ja jos sen pojan kanssa paistelisi sitten ne munkit;) Mukavaa ja aurinkoista vappumieltä sinne.
VastaaPoistaTuli niin oma nuoruus ja vappumuistot mieleeni, kun luin sun kivoja muistojasi vapusta!
VastaaPoistaJa se keinukauta oli sitten ihana, kun siihen istui, niin sai lentää kuin lintu, se oli jotain se!
Enää en taitaisi uskaltaa istua siihen lainkaan, en ainaskaan niin, että vauhtia pahemmin tulisi, hui!
Hyvää vapunaikaa sullekkin ja toivotaan, että tulisi nyt vähän lämmintäkin, että tarkenisi ne nakit grillata, hi!
Minä keinun aina vieläkin jos vain silmä välttää:) Ja varsinkin vuonna 2010 kun lapsenlapsi oli joskus luonani ja pihalla oli keinu, niin sen varjolla kehtasi aina kiikkua, ei se tosin lapsuusajan pitkänaruista keinua voittanut, mutta tunne oli vähän sama..
PoistaEilen alkoi taas sataa:( mutta nyt paistaa taas aurinko, joten ulos pitäisi lähteä, tosin ilman turkkeja ei tarkene grillata vieläkään:) Mukavaa vappu Sinullekin Harakka!
Keinulauta siinä piti olla, eikä keinukauta, mikähän se on, hi?
VastaaPoistaJep, jep, minä jo silmä kovana katsoin että olinko itse kirjoittanut niin, hieno nimi, tätä käytämme:)
PoistaHauskaa vappua! Yritin keksiä mitä me teimme vappuna, kun olin pieni. Söimme munkkeja ja joimme simaa. Emme muuta... tai sitten muistini on alkanut reistailla jo näin nuoressa iässä! :)) Hauskasti aina kerrot perinteistä ja muistoista!
VastaaPoistaKiitoksia Milena ja arvaa mitä? Minä munkkimaakari mokasin kerralla eli niistä tuli erittäin donitsimaisia ja kurjia. No voihan niillä harjoitella vaikka renkaan heittoa ja sima näyttää kelpaavan tuossa terassilla etupäässä vain harakoille, sellaista laihaa sokerilientä senkin. Yhyy, minä kylän paras leipoja ja juomanlaskija en osaa enää mitään... laitettaisko iän piikkiin, en hemmetti laita, teen uudet munkit. Lapsenlapsi tykkäsi kuitenkin taikinasta ja sehän oli pääasia ja sai koettaa leipomistakin ja tuntea miten löysä taikina tarttuu mukavasti käsiin ellei tämä pyöritystekniikka ole vielä hallussa:)
PoistaVappuviuhkasta muistui mieleeni myös oma kokemus. Sain joltain lahjaksi punaisen vappuviuhkan pikkutyttönä ja menin naapurin likan luo käymään, niin siellä hänen äitinsä sanoi, että onpas sinulla aatteen värinen viuhka.
VastaaPoistaEnhän minä silloin tiennyt mitään "aatteista" ja piti äidiltä kysellä mitä se on?
Siitä meillä tais tulla myöhemmin hiukan eripuraakin, kun minun piti osallistua työväen talolla heidän juhliinsa ja hän ei sitten lupauksestaan huolimatta osallistunutkaan meidän nuorisoseuralaisten juhliin.
No sattuuhan sitä paremmissakin piireissä:D
Nykyään meen juhuliin ko juhuliin,jos haluttaa, enkä kato kuka sen järjestää.
Ilakoivaa Vappua toivottelen sinulle Mustis ja muillekkii.
Ihan sama täälläkin Plättyskä, ei haittaa yhtään onko viuhka vihreä tai punainen, nehän ovat jo niin fuusioituneetkin nämä aatteet etteivät taida aina itsekään tietää mihin kuuluvat:)
PoistaMinusta ne kommunistipojat näyttivät aikoinaan paljon komeimmiltakin kuin nämä maaviljelijänyhveröt, olisiko ollut sitä kielletyn hedelmän makua vähän mukana? Kiitoksia samoin Teillekin, yksin taidan nyhertää tämän loppuvalpurin, ellen sitten innostu tyttöjen kanssa johonkin rälläämään:)
Turus -50 luvul pojankoltiaise saiva vappuna laittaa polvihousu ja suka jalkka, jos ol aurinkoine päivä. Sit mentti vappumarssi kattoma. Vasemmisto (SDP?) lähti ain Puutorilt kello ykstoist ja sitä katotti jossai Kauppatori nurkil. Ne marssiva Kupittaal sin vanha pumppuasema kentäl. Siäl sit paasatti tyäväe aatteest;) Saatoi olla kommunisteiki, emmää muist? Muisti mukka Turus oli ainaski kolme vappujuhla eri puolil kaupunkki.
VastaaPoistaMustiksel kans oikke hyvä Vappu, vaik se tulva meina viär mukanans!
Sul o toi kirjottamise taito talles, kiva juttu! :D
Piti sitten vääntää tätä järkyttävää joulukaupunkikieltä kai vapun kunniaksi:) Minusta tuntuu että se polvihousulook voisi ottaa aika lujille tänä vappuna? Tulvat ovat kovastikin laantumassa, kiitos niiden jäisten miesten, jotka suman yläjuoksulla purkivat..
PoistaMuistaakseni Hector lauloi aikoinaan jotenkin niin, että "kommarit hirteen" etc, joten kovat on olleet ajat ja kohtalot heilläkin?
7 mattoa on valmiina ja kudetta leikkaan kokoajan lisää..parasta tässä on kun pääsee vanhoista lakanoista, verhoista ja muutamia mekkojakin olen leikellyt.. minulla ei ollut lapsena mitään vappua eikä viuhkoja, viuhka alkoi viedä sitten kun pääsin seurojen talolle tanssimaan:)) ihan sikana oli viuhkaa::))) heko heko..nyt on viuhka kun meen synttäreille, ja mitä ne ny siel keksii, kuulin huhuja että jotaan kivaa on tulosasa. oikein ihabaa vappua mustis ystävälle taivottaa aikku,
VastaaPoistaÄlä nyt sentään kaikkia mekkojasi leikkele aikku, milläs Sinä sitten tanssaat:) Me näitä värkätään ihan valmiista kuteista, mutta toki siihen käy itse leikattukin, paljon elävämpäähän se on kuteena.
PoistaNämä viuhkat taisivat ollakin jenkkilästä tullutta potaskaa, kuten niin moni muukin ns "suomalaisperinne". No eipä siinä mitään, vappuhuiska päähän ja menoksi, hitsit mihinkähän hukkasin sen oman vappuhuiska poseeraukseni vuodelta 2009, onneksi meillä kuitenkin joskus oli viuhkaa ilman viuhkaakin, sitä voimme muistella nyt kuin hepo kesää..
Kivoja muistoja kullakin, Porvoossa lapsena meil oli kirjavat ja kovat vappupallot kuminauhan päässä ja muoviset vappukukat rintapielessä. Opiskeluaikana vaput oli tietysti Mantalla ja Ullanlinnanmäellä vetypallon kanssa.
VastaaPoistaKerran meillä oli tosi-iso paksukuminen punainen pallo,täytettiin TKK:n kemian laitoksella,hyvä, että mahtui ovesta sisään, sitä potkupalloiltiin vielä kesäkuussa.
Kymmenisen vuotta sitten tein ite tippaleipiä 60 kpl ja simoja. Nyt laiskuus valtaa, nautin vaan kevääntulosta ja skillojen merta katellessa, tottakai sentään menen laulajaisiin ja konserttiin perinteisesti. Skumppaakin pikkuisen.
Vappukukat kuuluvat pääsiäseen ainakin yhtä paljon kuin pallot ja viuhkatkin. Parasta vapussa onkin kevääntulo ja tulvat, silloin kun eivät ole haitaksi asti ja ensimmäiset kukat.. Krookukseni vasta kurkistelevat varovasti penkistä, niin kylmää on vielä täällä. Tuli mieleen tuosta isosta pallosta eräänlainen "sääpallo"? joka meilläkin kerran oli?
PoistaTippaleipiä tein viimeksi koulussa kun olin ehkä 13 vee, mutta rosetteja ja munkkeja olen tehnyt melkein aina, nyt yksin ollessa ei enää niin innosta kuin ennen, mutta jos on tulossa joku mieluinen vieras niin silloin aina, toisaalta kaikesta ovat haalistumassa värit hyvää vauhtia:(
Mietin vähän aikaa tuota skillamerta, kun tuli vain se scilla siberica eli helmililja mieleen, mutta sitten tajusin että sitähän Sinä tarkoititkin?
Kivat muistelot.
VastaaPoistaMeillä kaupungissa asuvilla lapsilla oli kaikkea vappurihkamaa, tottakai pallot ja viuhkat oli tärkeimmät, mutta myös se satakielivihellyslaite suuhun laitettavaksi, ja ne kuminauhamarkkinapallot sun muuta. Muutaman kerran oli vappuaattona hirveästi lunta (takatalvi), ettei voitu mennä minnekään ostamaan mitään, niin isä hankki pallot tutun luota, joka laittoi niihin kaasun. Ja vappupäivänä sitten (meillä lapsilla oli uudet vaatteet ja polvisukat ja pikkukengät) koko perhe meni Hakaniementorille katselemaan työväenmarsseja ja kuuntelemaan puheita ja tapaamaan tuttuja. Se ei ollut lapsista niin kivaa, mutta pikkukengät ja pallot ja muut lapset pelstivat muuten niin kuivan tilaisuuden. Ja sen jälkeen jonkin keskustassa asuvan perhetutun luokse kahville, yli parinkymmenen hengen suuruinen joukko johonkin yksiöön. Sopu antoi aina silloin tilaa.
Hyvä Vappua Sinulle sinne lumen keskelle - vai jokos on sulannut?
Aika kivasti ovat lumet lähteneet näiden sateiden myötä myös täältä orvokki:)
PoistaJa nyt muistinkin ne hiivatin vihellyslaitteet ja olihan niitä kaiken maailman pillejä ja piipalaitteita, jotka ottivat jopa äidin hermoon kun lapsi niitä jatkuvasti puhalteli ja minä onneton käskin ruuvimeisselillä sitä vähän korjata. Hyi minua!
Työväenmarssejahan nämä tietenkin olivatkin, mutta en tiedä miksi ne väritettiin aina kommunisteiksi, joten kirjoitin siten kun asian silloin koin. Tämä oli asia joka pisti heti silmään eli yksiöön todellakin mahtui silloin aika paljon enemmän, eikä tilanahtaus vaivannut juuri maaseudullakaan, koska yhdessä kammarissa saattoi nukkua monilapsinen, eli vähintäänkin nyt se 6 lasta kaikilla, perhe. Minusta tuntuu, että ihmiset ovat aika paljon itsekkäämpiä nyt kuin silloin.. Tämähän voi olla vain kuvittelua tai muistojen kultaamaa todellisuutta?
Voi että!
VastaaPoistaMinun vappumuistoni lapsuudesta ovatkin sitten aivan toiselta puolelta kuin mustiksen!
Esiinnyin aina kylämme vappujuhlilla Iin Osuuskaupan lastauslaiturilla. Se oli E-liike, ja silloin sosialistit saivat esiintyä siellä pitkällä, mutta melkoi kapealla lastauslaiturilla. Yleisöä oli tosi paljon, varmaan koko kylä tuli katsomaan, kun kommarit marssivat, ja marssin tietenkin minäkin siinä kulkueessa. Se oli jotenkin hienoa ja juhlavaa.
Se oli meillä iso juhla, kun isä oli viimosen päälle kommari, kunnanvaltuustossakin. Ja meillä lapsilla oli hauskaa. Lauloimme niitä mahtipontisia lauluja emmekä ymmärtäneet niistä yhtään mitään.
Isä pettyi aatteeseen myöhemmin, kuten moni muukin. Idealisti kun oli, uskoi aatteen voimaan. Mutta eihän ihmisen vallanhalulla ole rajoja, oli ideaali sitten mikä hyvänsä, monetarismi tai marxismi, stalinismi, maoismi, natsismi tai kukkaisliike - mikä tahansa.
Mekin saimme niitä markkinapalloja, sellaisia, joissa oli ohut kuminauha. Ne olivat kiiltäviä ja eri värisiä. Olivat hienoja, ja tottakai vappuviuhka kuului asiaan. Vaikka olimme maalla, kyllä ne kuuluivat asiaan, äiti kävi aina kaupungista asti hakemassa.
Illalla oli sitten jonkun luona tupailta, niitä pidettiinkin aika usein. Kakaroita oli paljon, joten oli tosi mukavaa, eivätkä aikuiset ryypänneetkään isommin, isä otti muutaman naukun, äiti ei koskaan, eivätkä tuttavatkaan olleet viinamäen miehiä tai naisia.
Sima oli itsestäänselvyys, sekä munkit.
Itse en nykyisin laita mitään ihmeempää isoinakaan juhlapyhinä, tuntuvat jotenkin turhilta jutuilta.
Mutta tottakai toivotan aina hyvää juhlapyhää, kuten nytkin!
Kevään ensimmäinen ruohonleikkuu-urakka on tehty! :D
Hauskaa Vappua!
Kiitoksia Laali, hieno muistelu! Vähän myöhässä nyt vastailen, mutta varmaan moni muunkin on pettynyt aatteeseensa edustipa se mitä hyvänsä suuntaa ja eiväthän lapset tajua muuta, kuin sen juhlavan tilanteen, joka tuntuu heistä hienolta ja oikealta. Olen pettynyt itsekin tähän keskustan vihreyteen, joten tasoilla ollaan!
PoistaAika turhiltahan nämä juhlat välillä yksinäisestä ihmisestä tuntuvat mutta nyt lähdin ystävien kanssa juhlimaan ja liikaa siideriä tuli vedettyä päähän, mutta onneksi muillakin oli ihan samaa ongelmaa, toisaalta, muutahan näissä vappujuhlissa ei minulle enää olekaan kuin pöhköä hulluttelua ystävien kanssa.. Mukavaa vappua sinne Öölantiinkin!
Niin, ei kai kukaan välty pettymyksiltä, aatteensa vuoksi tai muuten elämässä.
PoistaMinä tyhjensin muuten kahden desilitran Freixet-kuoharipullon, ja ruualle join lasillisen viiniä eilen illalla - ja nukuin niin hyvin etten ole nukkunut kuukausiin! Tiedänpä nyt mikä on hyvää unilääkettä!
En siis käynyt missään muuta kuin koirien kanssa koirapuistossa ennen tuota mahdotonta ryyppäämistä! ;)
Tämä olikin varmaan paljon parempi kuin häpäistä itsensä paikallisessa soittoruokalassa:)
PoistaOlisin päässyt/joutunut lasten ja koiran ammaksi, mutta ehdin jo drinkkailla vähän, kun aika myöhään tuli kysely ja olin jo ehtinyt sopia tästä menosta ja kaverit olivat jo tulossa hakemaan, mutta toisaalta niin kamala morkkis on ollut, ettei olisi kannattanut lähteä ollenkaan? Tapani Kansa hoilasi muutaman kappaleen yleisön avustamana ja lähettiin jo paljon ennen pilkkua kotiin. Tuo voi olla vaarallinenkin unilääke, toisaalta vanhan kansan yömyssy tuskin on ikinä ketään tappanut...
Hahahha... itsensä häpäisyä... enpä usko! Ja paljon ennen pilkkua kotiin, ei ei ei... vanhuus se on tullut Mustiksellekin! Vai?
PoistaMaistui se unilääke ainakin hyvälle! ;)
No rokkasin ja nauroin ystävän hulluttelulle kuin hullu, oikeastaan nauratti ihan kaikki, niin kauan kuin nauratti. Joo, väsy ja kyllästyminen iskivät sitten kertalaakista? Vanhuutta kai se on, eikä näissä juottoloissa ole minulle mitään, ei ole ollut koskaan, paitsi se ystäväporukka tietenkin!
PoistaNo sehän oli ihanaa! Hulluna nauraminen on tosi hauskaa. Rokkaaminen minun mielipuuhaa, jos on sopiva tilaisuus.
PoistaMinulla on tuo perinteinen aina vähän hakusessa (vaikka kavaljeerihan se yleensä hinaa perässään) joten siinä mielessä rokki on jotenkin rennompaa..
PoistaRokki on rajaton riemu, vaikka osaan hyvin perinteisetkin. Ja rokata voi vaikkei olisi kavaljeeriakaan, sekaan vaan heilumaan! :D
PoistaAivan Laali, rokkihan on ja naapurin edesmennyt isäntä sen taidon osasi jos kuka:) Ei sitä kyllä nauramatta katsellut, jos aina selvinpäin ollenkaan:)
PoistaHyvää tekstiä. Näitä on ilo lukea. Hyvää Valburia Leskellekki.
VastaaPoistaEhdein jo ajatella että mihin olit oikein hävinnyt?? Kivaa vappua Sinullekin maksimuksi. Usein kirjoitan etupäässä itselleni, mutta tottakai sitä aina toivoo, että teksti tavoittaisi myös jonkun muun, kiitoksia sanoistasi maksi.
PoistaVappu on takana, hyvin meni simoitta ja ilman tippaleipiäkin.
VastaaPoistaMansikkamunkkeja omenamehun kera tuli syötyä, samaa makiaahan ne...
Tuttuja spiraalimattoja, äitini virkkasi sukkahousuista ja tyhjistä maitopusseista, kaikesta mistä vaan voi tehdä.
1969- luvun loppu puolta....70- luvun alulle taisi olla maitopussit muutaman vuoden käytössä. Muistankohan oikein?
Aurinkoista toukokuuta!
Hmm mansikkamunkkeja Liplatus.. empä ole maistanut, mutta vesi tulee kielelle jo pelkästä ajatuksestakin:)
VastaaPoistaMaitopusseista tehtiin kyllä mattoja ainakin 1970-luvulla, meillä kudottiin niitä kangaspuissakin ja leikattiin rakennustarvikkeiden suojamuoviakin sekaan väriksi ja nehän olivat tosi helppokäyttöisiä ja keveitä räsymattoihin verrattuna, mutta jotenkin vähän koleita? Spiraalimattoa en muista nähneeni mutta niitä käsin solmittuja erivärisiä muovimattoja kylläkin.
Kivaa luettavaa näin paljon jälkeenkin päin..
VastaaPoistaKiitoksia Unikko ja kiva nähdä Sinuakin, olen monesti miettinyt että missähän oikein talvehdit, kun ei näy eikä kuulu?
VastaaPoista