sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

TITANIC: KUUKAUDEN KIRJA

Titanicin kohtalonyöstä tuli tänään 15.4.2012 kuluneeksi 100 vuotta. Kyseessä on lukuisista elokuvista, tarinoista ja kirjoista tunnettu laiva, josta kerrottiin ettei sitä itse Isä Jumalakaan upottaisi. Ennen Jumalaa paikalle osui kuitenkin jäävuori, jolta laivan upotus onnistui varsin helposti.

Löysin pikkutyttönä vintiltä roskien ja purujen seasta jännittävän näköisen kirjan, jonka paperikannessa oli joku ihmeellinen nimi: Titanic tai Titanicin kohtalon yö. Sitähän piti juoksujalkaa mennä näyttämään äidille. 

Yllättäin äiti innostuikin asiasta ja otti kirjan käteensä ja lupasi kertoa minulle sen tarinan. Hän kertoi, että laiva oli suuri ja siellä oli hyvin paljon jopa tuhansia ihmisiä, joista suurin osa hukkui kun laiva törmäsi jäävuoreen. Laivassa oli myös paljon hienoja tanssisaleja ja tanssiorkestereita. Äiti kertoi että he soittivat viimeiseksi tätä Titanicin-hymniksi nimettyä sävelmää kun laiva upposi. Tämä sama sävelmä oli minulle hyvinkin tuttu Siionin virsistä nimellä - Sua kohti Herrani  - ja kauneutensa vuoksi se sopii erittäin hyvin juuri vainajan muistosävelmäksi, johon sitä aika paljon käytetäänkin.

 

Walter Lordin julkaiseman kirjan (A Night To Remember, 1955) suomennoksen löysin uudelleen joskus 2000-luvulla. Kirja sisältää autenttiset kuvaliitteet, matkustajaluettelot sekä pohjapiirrokset venekannesta ja pohjakerroksesta. Se oli paljon paksumpi kuin lapsuuteni ohut kirja, jonka enää vain hämärästi muistan. Suosittelen tätä kirjaa kaikille asiasta kiinnostuneille ja itseäni kirjassa liikutti eniten se, miten vanha Carpathia otti hätäviestin tosissaan ja höyrysi kaukaa ainoana aluksena jäävuorista välittämättä paikalle. Se oli Titanicin vauhtiin verrattuna hidasliikkuinen, mutta  tuona yönä se saavutti kuitenkin uskomattoman 17 solmun nopeuden, joka sen tyyppiselle alukselle niissä olosuhteissa oli melkein sula mahdottomuus, sillä jo 14 solmun nopeus oli kohtalaisen hyvä. Titanicilla oli jäävuoreen törmätessä 22 ½ solmun tappava vauhti. Solmu tarkoittaa meripeninkulmaa tai merimailia, joka on käytännössä 1.852 km tunnissa.

ELOKUVIA: Aiheesta löytyy Jean Nabulescon ohjaama (Brackett - Reisch - Breen) TITANIC-elokuva vuodelta 1953, jota voisin suositella ja uudempi versio, myyntimenestys vuodelta 1997, James Cameronin ohjaama TITANIC  on aivan ehdoton. Mielestäni uppoamiskohtausta olisi voitu kuitenkin lyhentää reilusti, sillä nukkemaiset alas tippuvat ihmishahmot tuntuvat pitkitettynä pelkästään kiusallisilta, eivätkä jaksa kiinnostaa katsojaa aivan loputtomiin, vaikka todellisuudessa tilanne ehkä menikin juuri elokuvan kuvaamaan tapaan. Yksi pieni kohta mietitytti myös kaiken katastrofin keskellä, sillä elokuvan mukaan laivaan vietiin aika paljon lemmikeitä, mutta hyvin vähän niitä enää loppupeleissä juoksenteli yhtään missään? Sehän on tietenkin ihmiskärsimyksen rinnalla täysin mitätön ja epäolennainen sivuseikka.

Suosittelen klikkaamaan aiheesta myös TUHATELÄMÄÄ  blogia.


26 kommenttia:

  1. Sinulla on harvinainen kirja ja äitisi kertoma on ollut järkyttävä kokemus. minulle tarina kerroittiin samoin. Minusta tämä siirappinen elämää suurempi rakkaus häivyttää liikaa elokuvassa sitä todellista kärsimystä, hätää, tuskaa pelkoja kipua ja kuoleman kauhua. Se on ollut hirvittävä kokemus nille jotka hukkuivat sekä niille jotka katsoivat veneistään hulluvia. En osaa kuvitella sitä kauhua, kylmyyttä, ja hätää. silti elokuvan musiikki on riipaiseva. Ja päänäyttelijöistä tuli megatähtiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis OLI se kirja aikku, en tiedä vieläkö se löytyisi kotitalon jäämistöstä, siellä asuvat nyt vuokralaiset, enkä kehtaa mennä sinne enää nuuskimaan, mutta pakkohan nekin paikat on joskus siivoilla. Tämä kirja on vuoden 1998 paranneltu "näköispainos", joka on varmaankin jokaisen löydettävissä.

      Elokuvahan on usein hyvinkin viihteellinen/romanttinen näkemys jostakin tapahtumasta. Joskus niistä tuntuu puuttuvan oikea ote, toisaalta joku voi kokea sen taas ihan eritavalla? Tästä rakkaustarinasta samaa mieltä.

      Luultavasti pelastustilanteessa ihmiset käyttäytyvät usein aika epäsankarillisesti, toisaalta silloin saattaa arastakin ihmisestä löytyä elämää ja kuolemaa paljon suurempi sankari? Minusta elokuvan parasta antia olivat nämä eri kansien kulttuurilliset erot ja juhlimistavat.. Itse olisin mieluummin hypellyt irkkulaistyyliin kuin liihoitellut salonkien parketeilla:)

      Poista
  2. sori, taas kirjoitusvirheitä, yritä suomentaa;) oon väsy.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Mustis! Sukulaisrouva oli lukenut kirjan ja kertoi eläytyneensä sen tunnelmiin niin että kaikki muu oli jäänyt tekemättä. Kolmesta vaiko peräti neljästä näkemästäni ko. aiheeseen liittyvstä elokuvasta lauantaina Teemalta tullut, v. 1958 filmattu "Titanicin kohtalonyö" on mielestäni paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja tempaisee kyllä mukanaansa, koska kaikki tuntuu niin todelliselta. Pitkältihän se perustuukin tämän aiheeseen vihkiytyneen Lordin henkilöhaastatteluihin ja faktatietoihin Titanicista.

      Filmimielipiteitä tähän vähän kaipasinkin Petriina, sillä muistelen jonkun näistä vanhemmistä elokuvista katsoneeni jo pentuna, mutta nyt en ole ollenkaan satavarma oliko se tämä 1953 versio vai tämä 1958, koska en ole niitä uudelleen lähiaikoina katsonut.

      Poista
  4. Mustis, kiitos taas mielenkiintoisesta kertomuksesta!

    Titanicin "uppoamattomuus" teki kapteenista ylimielisen. Varustamon ahdingosta johtuva nopeusennätyksen haku ja sen myötä matkustajamäärien lisäys teki matkasta myös riskialttiin. Sitten vielä hutiloiminen ja välinpitämättömyys laivan rakentamisessa (mm. niitit), olivat osasyynä uppoamiseen!

    Mainitsemasi Carpathian vaaroista piittaamaton pelastusoperaatioon kiirehtiminen hyvinkin kaukaa, osoittaa todellista sankaruutta tämän aluksen miehistöstä! Vahinko, että tätä ei ole huomioitu enempää historiassakaan... En ainakaan tiedä.

    Nyt on myös pakko lukea tuo kirja Titanicista, kun saattaa olla kaukaisia sukulaisiakin niissä matkustajaluetteloissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlen kautta löytää myös matkustajaluettelot ja lyhyet kertomukset matkustajien taustasta!

      Poista
    2. Geen mielipide kapteenista perustuu kerrottuihin faktoihin, toisaalta syitä saattoi olla muitakin, virheitä tai jopa rakennusteknistä huolimattomuutta.

      Mielestäni Titanicin miehistön sankaruutta on voitu liioitellakin, Carpathian miehistö uhrautui, mutta alus ehti paikalle liian myöhään, mutta kuitenkin ajoissa pelastaakseen ne, joita vielä pelastettavissa oli. Kirja kannattaa lukea aivan ehdottomasti.

      Poista
    3. Milena, en ehtinyt vielä linkittää Sinua, vaikka myös Sinulla oli erittäin mielenkiintoista ja henkilökohtaista historiaa tästä aiheesta:)

      Poista
  5. "Solmu tarkoittaa meripeninkulmaa tai merimailia, joka on käytännössä 1852 km tunnissa."

    Jumankeuta, aika haipakkata! Ei oo ihme jos laiva pohjaan kolahti treffattuaan jäävuoren, sehän ui ääntä nopeammin. Tai sitten tuossa on pilikkuvirhe.

    Lontoossa, erään pubin vessassa oli preservatiivi-automaatti ja siinä leima:
    Täyttää British Standardin nr xxxxxx vaatimukset.
    Alle oli raapustettu: Niin teki myös Titanic.

    t pilikunviilaajapedro

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ollutkin Pedro, siinä olisi saanut olla torpedokin jo ihan touhuissaan että olisi edes osunut, onneksi tuli kuitenkin tuo jäävuori kohoralle:)

      Sen tiedän kuitenkin, että merimaili on jostakin syystä maamailia reilu parisataa meetteriä pitempi ja se tieto riittää minulle mainiosti ja tämä tieto upposi päähäni 16 vee syyskuussa lännenlehtiä lukiessani sateen ropistessa kotoisasti ikkunaan (kun oikeasti olisi pitänyt opetella epäsäännöllisiä verbejä ja miettiä turhaan blondiaivoilla fyssan kaavoja.)

      Kiitän pilkunviilaajaa ja laitan pilkun omalle paikalleen.

      Poista
  6. Järkyttävä oli onnettomuus Titanicilla. Ei uskoisi, kun elokuvia katsoo, että se kaikki olikin joskus totta.
    Monta ihmiskohtaloa siinä oli ja häipyi elämästä.
    Suomalaisiakin oli mukana aika monta, siihen aikaan kun lähdettiin työn ja rahan vuoksi Amerikkaan hakemaan sitä parempaa elämää. Mikä monelta kuitenkin siellä jäi saamatta.
    Se merimaili on varmaan n. 1,85 km.
    Eli laiva kulki jotain viittäkymppiä, mikä oli siihen aikaan varmaan aika vauhti.
    Välinpitämättömyyttä ja kilpailua riitti jo silloinkin.
    Mutta kirjaa en olekkaan lukenut, vaikka elokuvia olenkin katsonut muutaman version.
    Pitääkin lukea, on varmaan mielenkiintoista lukemista.
    Ja virsi "Sua kohti Herrani", on niin kaunis virsi ja koskettava, juuri hädän hetkellä.

    VastaaPoista
  7. Monet kertovat että juuri heidän piti mennä tälle matkalle, mutta sitten he estyivätkin ja monella se varmasti totta olikin. Amerikkaan häipyi paremman elämän ja rahan toivossa jopa perheellisiä miehiä - tulematta sitten koskaan takaisin?

    Aivan oikein harakka:) Laskeskelin itsekin näitä tuntivauhteja silloin kun kirjoittelin ja sain tuollaiset reilut 40 km/h ja ensi alkuun mielessäni oli vain tuo alle 2 kilsaa tunti, jossa olisi kannattanut pitäytyä, mutta tärkeily ja tarkkuusyistä piti muka tarkentaa ko. tietoa, joten ehkä huomasit (Pedron tavoin) miten kivasti kupsahdin katajaan kun kuusta kurottelin:) Mutta silti olen sitä mieltä, että asiavirheistä kuuluu aina huomauttaa, se on lukijan perusvastuu, josta kiitos.

    Kirjafriikkinä suosittelen kirjaa ehdottomasti.

    VastaaPoista
  8. Sisarellani oli siihen aikaan, kun itse olin metrin mittainen (tai ehkä vähän yli) musiikinkirja, jossa kerrottiin Titanicista. Kiinnostuin valtavasti! Muistan, miten kapteenia paneteltiin tekstissä aika tavalla. Minua kosketti lukuisat ihmiskohtalot. Varmasti tämä kirjakin olisi elämys!

    Blogissani on haaste sinulle, Mustis! :-)

    VastaaPoista
  9. Kiitoksia Paula:) Tässä kirjassa kapteeni kuvattiin onnettomuuden sattuessa järkevästi ja rauhallisesti toimivana kuten kai kapteenit yleensä ja kun tilanne oli jo menetetty, hän vapautti miehistöä tehtävistään, vaikka aikoikin jäädä itse laivaansa. Osa totteli ja osa ei, eli lennätintehtävissä toimiva sähköttäjä toimi kai viimeiseen saakka. Sitähän ei voi tietää, mikä on todellinen totuus? Kapteeni toimi ehkä laivanvarustajan toiveiden mukaan ja ehkäpä hän oli itsekin siinä uskossa että Titanic oli uppoamaton..

    VastaaPoista
  10. Tuli mieleeni, että minullahan on lähes "kytkös" Titanic -elokuvaan.
    Vierailin Abu Dhabissa 1998 Doulos -nimisellä aluksella, jota aioittiin käyttää Carpathian "roolissa" Titanic -elokuvassa.

    Kyseinen laiva lienee maailman vanhin yhä seilaava pursi lajissaan. Tuolloin se palveli kirjastona tms.

    http://en.wikipedia.org/wiki/MV_Doulos_Phos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, varsin hieno kytkentä tähän juttuun Pedro ja kiitos linkistäsi. Ihme kun eivät käyttäneet tätä laivaa, koska siihen olisi ollut käytännössä kuitenkin mahdollisuus?? Lienee ollut rahakysymys? Elokuvahan nieli euroissakin jonkun reilustikin puolitoista milliä, mutta sai komeasti kyllä rahansa takaisin.

      Ja minä kun aivan luulin että se oli tämä Lentävä Hollantilainen, se kaikista vanhin:)

      Poista
  11. En ole koskaan lukenut kirjana, mutta elokuvana katsonut useamman kerran, myös Titanicista dokumenttiohjelmia.

    Titanic elokuvassa on niin runsaasti erilaista kulttuuria ja elämän tarinaa, että joka katsonnalla aukeaa uutta.
    Ehkäpä just elokuvaan sisällytetty nuorten tuhoon tuomittu rakkaustarinakin saa korostumaan luokkayhteiskunnan eri arvoisuuden. Elokuva kertoo hyvin myös tuon ajan naisen asemasta ja paljosta muusta.

    Tosi paikan tullen ihmisen todellinen luonne paljastuu. Toisilla valtaa elämisen vietti hinnalla millä hyvänsä, kun toiset unohtavat itsensä ja keskittyvät pelastamaan toisia, osa lamaantuu ja luovuttaa.

    Mielenkiintoista oli katsoa ohjelmaa, jossa
    etsivät tarkoin tietoa menneestä ja sen pohjalta rakentivat uusiksi.

    Muistan lapsuudessani kuulleeni, kun Amerikassa vuosisadan alulla asunut isoisoisoäitini jutteli mummoni kanssa Titanicista.

    VastaaPoista
  12. Kiitoksia Liplatus, elokuvat kyllä kertovat aivan saman tarinan kuin kirjakin. Elokuva alkaa vanhuksen muistelulla, (jota on käytetty tehokeinona ainakin Dustin Hoffmanin Pieni suuri mies-elokuvassa) jonka kautta sitten mennään tähän rakkaustarinaan ja varsinaiseen elokuvaan, jossa minua vähän häiritsi se, ettei 1900-luvun alkupuolen yläluokan daami ehkä käyttäytynyt aivan sillä tavoin kuten tämä Rose? Ts. tytön meininki oli aikalailla nykyaikaistettu, mutta en pidä sitä tarinan tai koko elokuvan kannalta mitenkään merkittävänä, kuten en myöskään lapsellista hössötystä tästä tähtitaivaan virheellisyydestä, joka kuulemma on 3D-kuvassa nyt korjattu. Jokaisessa elokuvassa on joku moka tai virhe, joka ei suurta katsojakuntaa häiritse ollenkaan.

    VastaaPoista
  13. Onpa nyt kovasti juttua Titanicista, kun on sata vuotta sen turmasta. Turkissa ei siitä puhuttu, mutta lauloin sen laulun karaokena parissa baarissa siellä, oli vain se huonompi versio tai se, joka ei mulle oikein sovi, jos nyt mikään muukaan:D
    Minä kävin aikoinaan katsomassa sen leffan teatterissa ja on mulla se VHS:llä, kun sain kerran lahjaksi. Minunkin äitini kertoi jonkun tuttavan aikovan mennä laivaan, mutta joku pieni poika oli sanonut että älä mee ja oli pelastunut siitä, en oikein muista minkälainen juttu se oli ja kenestä.
    Tuu huomenna perjantaina Dadoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa koti-Suomeen Plätty!

      Sinähän lauloit tämän Titanicin itkettävän kauniisti silloin Kalajoellakin heinäkuussa:) Olisipa kiva tietää kuka oli tämä fiksu pikkupoika, joka tiesi ettei siihen kyytiin ollut meneminen. Paljonhan tästä aiheesta kyllä rummutetaan ja koska oli itsellekin tuttu aihe jo lapsuudesta, en malttanut olla takomatta omaa viidakkorumpua muiden mukana.

      Ai Dadoon? Voi harmi, minulla on lauantaina arbeetia, joten en voi:( Osallistutteko voimamieskisoihin, vai mitä siellä nyt olikaan?

      Poista
  14. Onpa sulla vaikuttava blogi! Hieno.

    Minäkin oon nähnyt Titanic-elokuvan. Murheellinen tapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kauniisti sanottu, minä kiitän Liisu.

      Titanic-elokuva on hienosti kuvattu juttu ja noudattaa aika uskollisesti traagisia tapahtumakuvauksia mitä näissä kirjoissakin on, tosin ainahan elokuva värittyy ja avautuu eri tavalla käsikirjoitusten ja etenkin ohjaajan mukaan.

      Poista
  15. Yhden tarinan voi kertoa monta kertaa monella eri tavalla. Peikko luulee, että näitä kertomuksia tulee vielä lisääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikko on oikeassa kuten tavallista:) Ja nämä tulevat tarinat ovat taas erilaisia ja avaavat uusia ulottuvuuksia aina kertojan mieltymyksien ja kokemuksien mukaan, eikä oikeastaan ole niinkään merkitystä sillä MISTÄ kertoo kuin sillä, MITEN sen kertoo.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)