PÄÄSIÄINEN

ALKULAUSE:
Tarina kertoo Tulliuksen soturisuvusta, joka on kirjoittajan keksimä kuvitteellinen suku. Sen myötä kuljetin aikoinaan lukijoita raamatunhistorian tapahtumissa eräällä toisella sivustolla. Silloinen tarina alkoi Loppiaisesta ja mutkitteli monen kohtalon kautta Rooman paloon asti.

Tässä on tarinan PESACH-osa eli Pääsiäinen Herodeksen, Lucius Tulliuksen, Pilatuksen ja Sotilaan kertomana.

HERODES

Niin kauan kuin muistan, olivat ihmiset puhuneet oudosta tähdestä, joka ennusti Uutta. Suurta Hallitsijaa ja veristä vallankumousta. Ja kaikki vain sen vuoksi että joku vähän isompi planeetta osui vahingossa aamutähden kanssa samaan linjaan. Sen takia hullu isäni menetti hermonsa ja tapatti Beetlehemissä muutamia satoja, ellei jopa tuhansia vastasyntyneitä kuninkaita. Mutta yksi heistä olikin säilynyt hengissä. Kuuluisa temppujen tekijä, jota kansa rakasti. Katsoin uteliaana edessäni seisovaa kurjaa ilmestystä ja kirosin Pilatuksen, joka ei voinut tehdä päätöksiä yksin. Ehkä se johtui Suuresta neuvostosta tai siitä, että hän oli sangen ovela ja varovainen mies. Tai siitä, että tämä ryysyläinen olikin syytön kuninkuuteensa, eikä Pontius halunnut kyseenalaistaa Hannaksen valtaa. Olin hyvin pettynyt. Luulin Ihmeidentekijää aivan erilaiseksi. Vedellä Kastaja kertoi, että Hän olisi Se. Suuri tähdistä ennustettu kuingas. Olin kuullut huhuja siitä, että herätti jopa kuolleet eloon ja taikoi vedetkin viiniksi. Sitä oli vaikea uskoa.

- Ole tervehditty, oi Juutalaisten kuningas, ilveilin kumartaessani hänelle.
Hän ei vastannut minulle mitään ja hymy kuoli huulilleni. Mietin miten jatkaisin.
- Oletko Sinä se, miksi he Sinua kutsuvat? Juutalaisten kuningas, kysyin ystävällisesti.
Hän nosti hetkeksi väsyneet silmänsä ja katsoi ohitseni ikäänkuin ihminen, joka pitää kysymystä niin tyhmänä, ettei viitsi edes vastata, temppuilusta nyt puhumattakaan. Hän oli vain väsynyt, pieksetty mies. Ei muuta. Ylimielinen preetori seisoi sivullani ja vaikka en katsonut häneen, tajusin hänen kyllästyneen koko touhuun. Hän kuului Tulliuksen kuuluisaan soturisukuun ja isiensä tavoin hänen miekkansa kuului vain ja ainoastaan keisarille.

-Tapetaanko se heti vai viedäänkö takaisin, kysyi preetori pilkallisesti. Se kurja tiesi hyvin, ettei minulla ollut valtaa päättää tämän miehen elämästä sen kummemmin kuin kuolemastakaan. 

-Ruoskikaa se ja viekää takaisin Pilatukselle, tokaisin harmistuneena.

Americangallery.wordpress.com/ SALOMEN TANSSI

Olin niin väsynyt kaikkeen. Siihen, että valtaani pilkattiin ja siihen, että Salome kiusasi minua iltakaudet keikutellen ihanaa pikku pyllyään, jota en voinut ikinä saada. En saanut sitä, vaikka annoin hänelle vedellä Kastajan päänkin. En olisi halunnut tappaa Kastajaa, kuten en tätä kurjaa juutalaiskuningastaan, mutta olin himosta sairaana Salomeen niin että järki sumeni päässäni. Inhosin heikkouttani ja Herodiaan jatkuvaa ilkeilyä ja mustasukkaisuutta. Mutta Salome vain tanssi ja tanssi, enkä saanut enää öisin unta kun ajattelin häntä ja hänen ihanasti keinuvaa lannettaan.


JERUSALEMIIN  (Lucius Tullius)                              

Muistan vieläkin mikä kohu nousi Tähdestä. Se herätti suurta pelkoa ja hämmästystä. Tähti oli ennustettu tähtikartoissa ja orjakansan taruissa jo 1500 kuunkiertoa aiemmin ja perimäni tiedon mukaan tähtiä olisi ollut jopa kaksi. Ensimmäinen tähti oli todella suuri ja se syntyi ehkä niin, että kolme suurta planeettaa kohtasivat kalojen tähtikuviossa. Se tapahtui harvoin, edellinen oli ollut ehkä 800 juliaanista aikakautta aiemmin, jolloin valtaistuimelle nousi Hallitsija, josta he kertoivat taruja vieläkin. Toinen suuri tähti syntyi, kun joku isoista Jumalplaneetoista, luultavasti Jupiter nousi Jumalatartähden kanssa saman aikaisesti Jalopeuran tähtikuvioon. Tähden vuoksi Herodes tuli niin hulluksi, että käski isäni ratsastaa Beetlehemiin ja tappaa kaikki alle kaksi vuotiaat poikalapset. Lasten veri värjäsi Jordanin virrat punaisiksi mikä teki soturi sukuumme niin ruman tahran, ettei sitä pesisi mikään pois. Paitsi ehkä yksi.Veri verestä. Suuren tähden nostattaja, juutalaisten pelastaja ja Beetleheminin tuhon tuoja. Hän, joka värjötti edessäni verenpunainen viitta harteillaan.

Menimme pihalle ja käännyin hakatun Nasaretilaisen puoleen. Käskin antaa rohtopassion-kipukukkasienen hänen suuhunsa, mutta mies kieltäytyi. Kolautin häntä sen verran että sain tungetuksi sienen suuhun ja vanha Quintus nakkasi vettä päälle. Hakattavat eivät ikinä tajunneet etteivät ilman tätä kanssani selviäisi. Olin tappanut elämäni aikana paljon ja kiduttanutkin, mutta silti avuttoman uhrin hakkaaminen kyllästytti ja kiukutti minua. Kaifaan pelkuripapit olivat jo häpäiseet ja hakanneet hänet aika huonoon kuntoon ja mietin huolestuneena kestäisiko hän enää viisihäntäistä kissaani. Sitä oli varmaan pakko keventää, jos halusi pitää hänet hengissä teloitukseen asti. Muutama kevyt isku sai riittää. Nyökkäsin Quintukselle ja hän aloitti. Sen jälkeen vein hänet takaisin Pilatukselle, joka ilmiselvästi pelkäsi ottaa vastuun miehen kuolemasta, mutta ei muutakaan voinut. Orjatyttöni kesyttämisellä alkoi olla kiire, sillä haistoin ilmassa kaikki alkavan mellakoinnin enteet ja se tiesi minulle ja auxilia-joukoilleni työntäyteistä juhla-aikaa.


Katsoin Pilatusta ja viittasin sotilaalle, joka toi vadin ja vettä. Toisin kuin Pilatus, minä en pelännyt ketään enkä mitään. En kansaa, en synedrionia enkä keisaria. Väkijoukko kohahti kun auxliajoukkoihini kuuluva sotilas raahasi Barabbaan käskystäni kansan eteen. Nasaretilainen oli aivan hiljaa. Ehkä antamani kipukukka vaikutti sen lisäksi että hän kesti ihailtavan tyynesti kipua ja kärsimystä. Paremmin kuin moni sotilas.
- Katso ihmistä, huusi Pilatus kansalle ja kansa vastasi.
- Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!
Katsoin tarkasti Nasaretilaista, joka oli aikoinaan Beetlehemistä selvinnyt. Tästä Sinä et enää selviä, ajattelin vahingoniloisesti ja samassa hän katsoi minua pitkään kuin olisi tajunnut mitä ajattelin. Tuijotin häntä tiukasti takaisin ja hän laski väsyneenä katseensa. Isäni käsistä pakenit, mutta minulta et pakene. Olet jo kuollut Suuri tähdistä ennustettu kuningas. En tosin tuntenut siitä tuskaa jos riemuakaan. Tappaminen oli vain työtä. Joku villiintyneestä kansanjoukosta pääsi ryöstäytymään sotilaiden ohi kohti Nasaretilaista. Hänellä oli kädessään piikkipensaista tehty kruunu. Tyrkkäsin miehen kohti Quituksen miekkaa ja ohdakeseppele putosi maahan, sopivasti nasaretilaisen jalkojen juureen. Vedin Quituksen pitkän miekan kuolevasta miehestä ja osoitin sillä kansanjoukkoa, joka vaikeni heti. Pilatus oli pessyt kätensä.

TUOMIO (Pilatus )                                   

Pesin käteni aivan turhaan, sillä tämän miehen syytöntä verta en pystyisi pesemään ikinä pois. Uskoin mitä Claudia oli minulle tästä miehestä puhunut. Hän oli järkevä ja hyvä vaimo ja hän oli varoittanut minua langettamasta tuomiota tälle miehelle. Kun kuulin että itse Lucius Tullius tuo miehen ja valvoo oikeudenkäyntiä olin suuresti helpottunut. Hänen barbaarisotilaitaan pelkäsivät kaikki. Koska oli juutalaisten Pesah-aika, ajattelin juhlan kunniaksi vapauttaa nasaretilaisen toista vankia vastaan. Ja Lucius, joka tiesi, etten halunnut missään nimessä tuomita tätä miestä, ehdotti minulle Barabbasta. Kurjaa rosvoa, joka olisi tappanut vaikka äitinsä. Ja siinä he nyt olivat, kuin päivä ja yö; nasaretilainen häväistynä, hakattuna ja verisenä vierellään häijysti hymyilevä, vähän hämmentynyt Barabbas.
- Kumman Te haluatte, että vapautan, kysyin kansalta voitonriemuisesti. Olin huojentunut siitä, että pääsin tekemästä oikeusmurhaa, josta en olisi ikinä selvinnyt. Kansa oli omituisen hiljaa. Se oli aina hyvä merkki. Tai sitten ei.
- Barabbaan, huusi joku varovasti ja Tullius pyörähti tappavan äkkiä katsomaan kuka se oli, mutta peli oli jo menetetty, sillä kansanjoukko villiintyi täysin. Tiesin ettei hänkään voinut tai ei edes halunnut asialle enää mitään.
- Barabbas, Barabbas, vaati kansa ja katsoin epätoivoisesti Luciukseen, joka kohautti olkiaan ja odotti kuten kansakin. He halusivatkin Barabbaan ja minun oli tuomittava syytön Nasaretilainen vankeuteen, silti velvollisuuteni oli kysyä vielä kansan ilmiselvä mielipide.
- Teillä on oikeus vapauttaa, mutta ei tuomita, jyrisin ja kansa vaikeni. Luulin hallitsevani tilanteen niin, että uskalsin jopa ivailla heille.
- Ja mitä minä hänelle teen, kysyin ylimielisesti viitaten nasaretilaiseen.
- Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! Huuto vyöryi kuin hyökyaalto muuttuen rytmikkääksi ja takovaksi. Tunsin hirvittävää heikotusta ja tuntui kuin köysi olisi kuristanut kurkkuani, enkä saanut enää happea.
- Ruoskitutan hänet ja päästän sitten, huusin ääni käheänä kansalle, joka kuohui ja kohisi tuskin kuuntelematta mitä sanoin. Tullius kohotti jälleen miekkansa ja osoitti kansaa, joka hiljeni. Lucius katsoi silmät kimaltaen minuun.
- Aivan kuin olisit halunnut tätä, hän nauroi äkkiä pirullisesti ja kansa riemastui ja villiintyi täysin. Päätäni särki ja minua oksetti. Saattoiko olla niin, että olin saanut jotakin myrkkyä, etten jaksaisi valvoa tätä oikeudenkäyntiä ja pysyä lujana loppuun saakka. Lucius katsoi minua pitkään ja tuntui kuin valta olisikin ollut hänellä eikä minulla. Tunsin kuvottavaa huimausta ja pahoinvointia. Nyökkäsin hänelle ja toivoin pääseväni äkkiä pois ettei häpeäni ja huono oloni tulisi näkyviin.
- Vie heidät pois, sanoin väsyneesti edes ymmärtämättä mitä tarkoitin.

YÖ (Sotilaan silmin)

Katsoin miten sotamieheni jakoivat hänen vaatteitaan. Tämä oli raskaimpia teloituksia mitä olin koskaan valvonut. Taistelin ja tapoin, mutta oli alentavaa olla komentamassa teloitusjoukkoa. Aina. Ehkä hän kuolisi pian ja pääsisin äkkiä täältä pois. Maa jytisi rajusti, ihmiset huusivat peloissaan ja taivas pimeni täysin. Joku sanoi, että hän huusi jotakin ja kuoli. Lähdin pois ja jätin vain muutaman karskiintuneen miehen paikalle. Kuulin matkallani että temppelin verho oli revennyt kahtia ja ylipapit olivat kauhuissaan. Tätähän he olivat toivoneet, mietin vahingoniloisesti jatkaessani alaspäin.
- Hän on kuollut ilmoitin ja Lucius Tullius kääntyi ikkunasta, josta hänellä oli suora näkyvyys Golgatalle päin. Hänen kasvoillaan oli raapimisen jälkiä, joten hän lienee huvitellut villikissansa kanssa ehkä koko teloituksen ajan. Hän tuli ihan lähelleni ja vaikka olin tottunut hänen jäisiin silmiinsä minua vilutti.

- Olisin odottanut enemmän ammattitaitoa, hän sanoi petollisen kevyesti ja tunsin miten kauhu alkoi hiljaa hiipiä jäseniini.
- Hän kuoli siksi että oli niin pieksetty, kivahdin väsyneesti. Minulle oli ehkä kunnia kuolla preetorini käsiin, mutta en odottanut sitä juuri nyt. Lucius tuli lähelleni ja laski raskaan kätensä olalleni.
- Olen kuullut että naulautat tarkoituksella lähelle valtimoa ja saatat jopa katkaista sen, hän hymyili silmät kimaltaen. Mistä pirusta se tuonkin tiesi. Raju maanjäristys vavisutti koko temppeliä, mutta Lucius ei näyttänyt huomaavan koko asiaa.
-Joku kertoi että hän huusi Eliasta ennen kuolemaansa, Lucius lausui miettivästi. Julmien ihmisten tavoin hänkin pohti paljon. Vastasin kuulleeni vain lauseen: "Eeli, baddach Ephkid rouel."Tuuli yltyi ja pimeys laskeutui yllemme.
- Hän piti pintansa loppuun asti, ihaili päämieheni.
- Koska on juhla-aika olisi syytä katkoa sääriluut, jatkoi Lucius tyynesti. Se ei ollut kysymys, se oli käsky. Hän katsoi minua pitkään kuin olisi tiennyt miten vaikea minun oli palata takaisin Golgatalle. Ihmiset olivat paenneet paikalta jo ensimmäisten järistyksien aikana.
- Joku heistä hirtti kuulemma itsensä temppelin lähelle, hän hymähti kiskoen paksua viittaa harteilleen. Katsoin hämmentyneenä ja helpottuneena kun hän seurasi minua.
- Kuulin siitä. Se oli rahanvaihtaja, joku Iskariot. Kauppamies henkeen ja vereen, yritin vitsailla ja kuulin miten Lucius nauroi. Se oli harvinaista.Toivoin ettei hän olisi nähnyt minut itkeneen ristiinnaulitun kuolemaa, mutta en ollut siitä ollenkaan varma, sillä hänen haukansilmiltään ei jäänyt juuri mikään huomaamatta. Hän oli aikoinaan ollut itse skyyttien kiduttama ja hakkaama ja oli oikeastaan ihme, että hän selvisi siitä hengissä. Mutta mitään ihmistä häneen ei enää sen jälkeen jäänyt.
- Aivan ja Kaifas itkee kallista esirippuaan, Lucius jatkoi hyväntuulisesti. 

Pieni saattue mukana etenimme kohti ristiinnaulittujen telotuspaikkaa, jota myös pääkallonpaikaksi kutsuttiin. Luciuksen auxlia-joukkoihin kuuluvalla Quintuksella oli moukari mukanaan. Vaikka kuolevien kiljunta oli vertahyytävää, oli armeliasta nopeuttaa kuolema juuri näin. Keskimmäiseen ristillä olijaan emme koskeneet, koska hän oli jo kuollut. Sotilaistani Longinus kohotti hetkeksi keihäänsä, joka katkesi osuessaan uhrin kylkeen. Jätimme kuolevien huudot taaksemme laskeutuessamme alas kaupunkiin viettämään hyvin antsaitsemaamme Pesach-juhlaa.
       

                                                  SANASTOA/HISTORIAA

HERODEKSELLA tarkoitetaan Herodes Suuren poikaa eli Herodes Antipasta, joka hallitsi Jeesuksen aikana myös Gallian aluetta. (Herodias oli hänen vaimonsa, joka oli ollut aiemmin veljenvaimo ja samalla myös toisen velipuolen tytär, jonka vuoksi Johannes Kastaja antoi Herodekselle suorasukaisesti palautetta, josta vaimo ei tykännyt ollenkaan)

SALOME (mainitaan raamatussa pelkästään Herodiaan tyttärenä) tanssi juonittelevan äitinsä pillin mukaan.

PREETORI Lucius Tullius muistelee tässä Antipaksen isää, eli omien sanojen mukaan "hullua Herodesta", jonka määräyksestä hänen oma isänsä otti aikoinaan vastaan tehtävän, jonka muistamme Beetlehemin lasten surmana.

PESACH on juutalaisten viettämä pääsiäisjuhla, jota he viettivät Egyptin orjuudesta pääsemisensä kunniaksi (siihen liittyi myöskin Jumalan langettama vitsaus, joka koski Egyptin esikoisia, niin ihmisiä kuin eläimiäkin)

SANDHERIN (synedrion) on Suuri neuvosto eli juutalaisten ylin tuomioistuin (jonka he ottivat käyttöönsä Babylonian orjuuden jälkeen).

VIISIHÄNTÄINEN KISSA on roomalaissotilaiden käyttämä tapporuoska, niin sanottu flagrum, johon oli kiinnitetty teräviä luun ja/tai metallinpaloja, jotka repivät ruoskimisen yhteydessä ihosta palasia jopa luuta myöten. Joskus mainitaan myös kuusi- tai yhdeksänhäntäinen hyvin pelätty cat-ruoska, mutta jos ajatellaan käytäntöä, niin jo kolme iskua olisi jo melkein 30 revittyä lihanriekaletta, jonka vuoksi pitäydyn tiukasti totuudenmukaisemmassa viisi- tai kolmihännässä. Toisaalta, kukapa senkään voi varmasti tietää

ELOKUVIA:

Elokuva THE NATIVY STORE sopii hänelle, jota kiinnostaa Kristuksen elämäntarina kokonaisuudessaan Beethelemistä ristille. Siinä tietäjien huumori pelastaa muuten vähän tylsää ja jotenkin kaavamaista elokuvaa.

Gibsonin THE PASSION OF CHRIST mässäilee ristiinnaulittavan kärsimyksellä koko rahan edestä. Toisaalta kulissit ja sotilaiden puhuma latina/armenia ovat tässä suurta plussaa ja pienellä säädöllä tästä olisi saanut jopa uskottavan. Mutta näin elokuva ei palvele tarkoitustaan oikeastaan kenellekään, ei antisemitismin kannattajille, ei uskoville, eikä edes ateistille, koska liika rääkkäys menee tässä jopa naurettavuuksiin?

Scorsesen KRISTUKSEN VIIMEINEN KIUSAUS  (The Last Temptation of Christ, 1988)  saattaa kiinnostaa hyvinkin heitä, joita uskonnollinen puoli tai sen totuus ei kiinnosta. Vaikka elokuva ei ole uskollinen Raamatun historialle, niin Jeesuksen tuntemat kiusaukset tuodaan mielestäni hyvin totuudenmukaisesti julki, vaikka tärkein raamatullinen perussanoma tästä puuttuukin.

Kuvat: Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus ja Americangallery.wordpress.com
Pääsiäsililjakuva oma.