KWAI-JOELTA KUUNSILLALLE

Suomen vanhin käytössä oleva puusilta on Etelänkylän isosilta Pyhäjoella. Puhekielessä se on kotoisasti vanha silta ja se valmistui vuonna 1837. Sillan tarkemmat vaiheet  ja historiikin voit lukea TÄSTÄ.
Ansasrakenteiset puusillat ovat ponsi- eli tukiansas- tai riippuansastyyppisiä. Tämä silta on neliaukkoinen kaksoistukiansassilta. Kuva on otettu sillan katveesta tänä kesänä.

Sillalla on varsin värikäs historia ja monet vaiheet kestäneenä se voisi kertoa meille monen kulkijan tarinan, sillä silta on ollut ylityksen lisäksi myös suosittu nuorison kokoontumis- ja tanssiaispaikka. Turha kokoontuminen ja tanssit julistettiin ajoittain kielletyiksi silloilla hevospelillä ajon vaarantumisen ja vaikeutumisen takia. Edelleenkin silta juhlistaa tapahtumia silloin tällöin tanssiaisten merkeissä. Tosin silta kaipaisi lievää kasvojen pesua ja ehostusta ainakin kaiteiden osalta.

Kwai-joen silta ja etenkin sen musiikki, räjähti suosioon heti elokuvan myötä - vaikka sävelmä itsessään on ollut suosittu jo paljon aiemmin. Teemasävelmäksi elokuvaan valittiin englantilaisen luutnantin F. J. Rickettsin Colonel Bogey March, jonka hän oli säveltänyt vuonna 1914. Tämä kiva sävelmä tuli tutuksi vuosikymmenien saatossa ja sodan aikana se vääntyi kepeästi pilkkalauluiksi, jolla piiskattiin Hitleriä ja natseja olan takaa. Jonkun sortin pilkallisuus kuultaa mielestäni tämänkin vihellyksen läpi, eli elokuvan tekijä on tajunnut varsin hyvin mielikuvien syvän merkityksen. Elokuva on täysin kuvitteellinen, mutta se pohjautuu Burman (nykyisen Myanmarin) varsin veriseen historiaan, jossa muunmuassa britit ja  japanilaiset ottivat lujasti yhteen toisen maailmasodanaikana. Filmin esikuvana pidetään alueella ollutta rautatietyömaata, joka sijoittuu vuosiin 1942 - 1943.

Toinen elokuvasilta on ehkä vielä tunnetumpi kuuluisan rakkaustarinan ja iki-ihanan musiikkinsa vuoksi. Tämäkin silta ja sen nyyhkytarina sijoittuu sota-aikaan eli ensimmäiseen maailmansotaan ja kysymyksessä on Waterloo Brigde. Aiheesta ja etenkin sävelmän tunnelmasta kirjoitin jo pari vuotta sitten nimellä  SUMUJEN SILLALTA AURINKOON  . Linkin takaa löytyy myös riippusilta, jossa allekirjoittanut hyppelee kuin vähämielinen. Siellä soi myös iki-ihana Auld Lang syne-kappale. Se oli tunnettu kansanlauluna jo ennen skottirunoilija Richard Burnesin (1759 - 1796) sanoitusta. Elias Lönnrotin tavoin myös Burnes keräsi katoavaa kansanperinnettä talteen ja sanoitti sävelmiä. Laulu kuuluu edelleenkin uudenvuoden iloisiin tunnelmiin, siinä kuin haikeisiin ero- tai jäähyväishetkiin maankolkasta ja perinteistä riippuen. Historiallisesti pitemmän aikajanan vuoksi tämä päihittää monella tavoin Kwai-joen teemasävelmän, vaikka siinä onkin enemmän tilannelatausta.

Jopa vähäinen peltosilta Villin Lännen takamailla synnytti melkein sotatilan:) Aikoinaan kun eräs viljelty peltohehtaari oli mönkijöiden, moottorikelkkailijoiden ja metsästäjien yleisenä kulkutienä, tuli mietittyä pää kuumana että miten sen voisi nätisti estää. Ennen leskeyttäni mies nosti karhin sillan eteen estääkseen turhaa peltoajelua, mutta kohta karhi oli siirretty kauniisti sivuun ja ralli jatkui entiseen tapaan. Leskeysaikana vuokraaja nosti luvallani kyseisen sillan kokonaan pois ja ajelu loppui siihen. Voisi melkein väittää että se oli oikeaoppinen nostosilta:)

Nosto- ja laskusiltojen alituinen sotkeminen toisiinsa hämmentää ja vähän ärsyttää minua. Jopa suuresti ihailemani Kaari Utrio kertoo romaanissaan Isabella: "Turun linnan nostosilta oli nostettu ylös vieraitten etc.." Linnoissa oli kai yleensä laskusillat, mutta koska uskon Utriota kuin Jumalaa niin epäilen asiaa jo itsekin. Nostosilloilla olen ymmärtänyt etupäässä kanaalien, jokien ja muiden vesistöjen kulkureiteillä olevat sillat, jotka nostetaan tietyin väliajoin allaolevan liikenteen vuoksi ylös.

Golden Gaten persoonalliset pylonit kummittelevat ilman kuviakin meidän jokaisen mielessä ja vaikka silta ei enää olekaan maailman suurin, kilpailee se kuitenkin tunnetuimman sillan tittelistä varsin komeasti ja taitaa johtaa jopa itsemurhatilastoja? Maailman pisin silta on tällä hetkellä Japanissa Akashi-Kaikyon-riippusilta joka sijaitsee Narutossa. 

Silloista yksi rakkaimpia on ollut tämä Villin Lännen pieni siltapahanen, joka omasta mielestäni on yksi maailman kauneimpia siltoja. Sen kauneus ei riipu koosta eikä näöstä vaan eletystä elämästä. Monet keväät olen haaveillut sillan kaiteella kuunnellen veden solinaa ja helmipöllän puputusta. Ja yhtä monet elokuun illat ihaillut tuleentuvia peltoja tai istahtanut katsomaan syyskuista kuutamoa. Kerran sidoin sillan kaidepuuhun ajokoiran odottamaan pikku hetkeksi kun päätin käväistä katsomassa, oliko kalastaja saanut kaloja, enkä halunnut koiraa sinne kuolaamaan, kun luulin etteivät oikein tykänneet. En ehtinyt varmaan pariakymmentä metriä pitemmälle kun takaani kuului outoa klonkutusta. Rakas Röpöhän se sieltä juosta hölkytti retuuttaen toista metriä pitkää vähän lahonnutta siltakaidepätkää mukanaan:)

Tässä linkissä SILTATYYPIT  ovat vikipedian mukaisesti. Tuiki tärkeää KUUNSILTAA ei sieltä löytänyt joten uskoni Vikipedian kaikkivoipaisuuteen kärsi taas inflaation:) Kuunsilta on yleensä hopeaa ja rakennusteknisesti se on erittäin hatara tekele, jolle kuitenkin suotuisissa olosuhteissa on hyvinkin helppo päästä. Allekirjoittanut on uinut kuutamotyrskyissä merenrannalla ja järvellä kuunsiltaa pitkin ja sieltä palaaminen rannalle on kerta kerran jälkeen yhä vaikeampaa:)

Kommenttien agiteeraamana ja omasta siltalinjastani täysin poiketen lisään pakollisen auringonsillan, onhan se kuitenkin yksi tärkeimpiä siltoja, johon helposti unohdumme, kuten allekirjoittanut viime Juhannuksena. Kuunsiltaan verrattuna tämä on mielestäni hyvin arkinen, melkeinpä jokapäiväinen juttu. Rakennusmateriaalina käytetään yleisesti kristallinkirkasta auringonkiloa, joka doppleroituu illalla punaisen ja kullan eri sävyihin:)

Kaarisillat jätin omaan arvoonsa jo kirjoitusvaiheessa, koska tarkoitus oli kirjoittaa vain Suomen vanhimmasta, käytössä olevasta puusillasta, mutta rajauksesta huolimatta tarinoillani on paha taipumus paisua kuin pullataikina:)