Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

torstai 19. heinäkuuta 2012

KWAI-JOELTA KUUNSILLALLE

Etelänkylän isosilta, pyhäjoen puusilta, Pyhäjoen isosilta, aurinko, silta
Suomen vanhin käytössä oleva puusilta on Etelänkylän isosilta Pyhäjoella. Puhekielessä se on kotoisasti vanha silta ja se valmistui vuonna 1837. Sillan tarkemmat vaiheet  ja historiikin voit lukea TÄSTÄ.
Ansasrakenteiset puusillat ovat ponsi- eli tukiansas- tai riippuansastyyppisiä. Tämä silta on neliaukkoinen kaksoistukiansassilta. Kuva on otettu sillan katveesta tänä kesänä.

Sillalla on varsin värikäs historia ja monet vaiheet kestäneenä se voisi kertoa meille monen kulkijan tarinan, sillä silta on ollut ylityksen lisäksi myös suosittu nuorison kokoontumis- ja tanssiaispaikka. Turha kokoontuminen ja tanssit julistettiin ajoittain kielletyiksi silloilla hevospelillä ajon vaarantumisen ja vaikeutumisen takia. Edelleenkin silta juhlistaa tapahtumia silloin tällöin tanssiaisten merkeissä. Tosin silta kaipaisi lievää kasvojen pesua ja ehostusta ainakin kaiteiden osalta.

Kwai-joen silta ja etenkin sen musiikki, räjähti suosioon heti elokuvan myötä - vaikka sävelmä itsessään on ollut suosittu jo paljon aiemmin. Teemasävelmäksi elokuvaan valittiin englantilaisen luutnantin F. J. Rickettsin Colonel Bogey March, jonka hän oli säveltänyt vuonna 1914. Tämä kiva sävelmä tuli tutuksi vuosikymmenien saatossa ja sodan aikana se vääntyi kepeästi pilkkalauluiksi, jolla piiskattiin Hitleriä ja natseja olan takaa. Jonkun sortin pilkallisuus kuultaa mielestäni tämänkin vihellyksen läpi, eli elokuvan tekijä on tajunnut varsin hyvin mielikuvien syvän merkityksen. Elokuva on täysin kuvitteellinen, mutta se pohjautuu Burman (nykyisen Myanmarin) varsin veriseen historiaan, jossa muunmuassa britit ja  japanilaiset ottivat lujasti yhteen toisen maailmasodanaikana. Filmin esikuvana pidetään alueella ollutta rautatietyömaata, joka sijoittuu vuosiin 1942 - 1943.

Toinen elokuvasilta on ehkä vielä tunnetumpi kuuluisan rakkaustarinan ja iki-ihanan musiikkinsa vuoksi. Tämäkin silta ja sen nyyhkytarina sijoittuu sota-aikaan eli ensimmäiseen maailmansotaan ja kysymyksessä on Waterloo Brigde. Aiheesta ja etenkin sävelmän tunnelmasta kirjoitin jo pari vuotta sitten nimellä  SUMUJEN SILLALTA AURINKOON  . Linkin takaa löytyy myös riippusilta, jossa allekirjoittanut hyppelee kuin vähämielinen. Siellä soi myös iki-ihana Auld Lang syne-kappale. Se oli tunnettu kansanlauluna jo ennen skottirunoilija Richard Burnesin (1759 - 1796) sanoitusta. Elias Lönnrotin tavoin myös Burnes keräsi katoavaa kansanperinnettä talteen ja sanoitti sävelmiä. Laulu kuuluu edelleenkin uudenvuoden iloisiin tunnelmiin, siinä kuin haikeisiin ero- tai jäähyväishetkiin maankolkasta ja perinteistä riippuen. Historiallisesti pitemmän aikajanan vuoksi tämä päihittää monella tavoin Kwai-joen teemasävelmän, vaikka siinä onkin enemmän tilannelatausta.

Jopa vähäinen peltosilta Villin Lännen takamailla synnytti melkein sotatilan:) Aikoinaan kun eräs viljelty peltohehtaari oli mönkijöiden, moottorikelkkailijoiden ja metsästäjien yleisenä kulkutienä, tuli mietittyä pää kuumana että miten sen voisi nätisti estää. Ennen leskeyttäni mies nosti karhin sillan eteen estääkseen turhaa peltoajelua, mutta kohta karhi oli siirretty kauniisti sivuun ja ralli jatkui entiseen tapaan. Leskeysaikana vuokraaja nosti luvallani kyseisen sillan kokonaan pois ja ajelu loppui siihen. Voisi melkein väittää että se oli oikeaoppinen nostosilta:)

Nosto- ja laskusiltojen alituinen sotkeminen toisiinsa hämmentää ja vähän ärsyttää minua. Jopa suuresti ihailemani Kaari Utrio kertoo romaanissaan Isabella: "Turun linnan nostosilta oli nostettu ylös vieraitten etc.." Linnoissa oli kai yleensä laskusillat, mutta koska uskon Utriota kuin Jumalaa niin epäilen asiaa jo itsekin. Nostosilloilla olen ymmärtänyt etupäässä kanaalien, jokien ja muiden vesistöjen kulkureiteillä olevat sillat, jotka nostetaan tietyin väliajoin allaolevan liikenteen vuoksi ylös.

Golden Gaten persoonalliset pylonit kummittelevat ilman kuviakin meidän jokaisen mielessä ja vaikka silta ei enää olekaan maailman suurin, kilpailee se kuitenkin tunnetuimman sillan tittelistä varsin komeasti ja taitaa johtaa jopa itsemurhatilastoja? Maailman pisin silta on tällä hetkellä Japanissa Akashi-Kaikyon-riippusilta joka sijaitsee Narutossa. 

Silloista yksi rakkaimpia on ollut tämä Villin Lännen pieni siltapahanen, joka omasta mielestäni on yksi maailman kauneimpia siltoja. Sen kauneus ei riipu koosta eikä näöstä vaan eletystä elämästä. Monet keväät olen haaveillut sillan kaiteella kuunnellen veden solinaa ja helmipöllän puputusta. Ja yhtä monet elokuun illat ihaillut tuleentuvia peltoja tai istahtanut katsomaan syyskuista kuutamoa. Kerran sidoin sillan kaidepuuhun ajokoiran odottamaan pikku hetkeksi kun päätin käväistä katsomassa, oliko kalastaja saanut kaloja, enkä halunnut koiraa sinne kuolaamaan, kun luulin etteivät oikein tykänneet. En ehtinyt varmaan pariakymmentä metriä pitemmälle kun takaani kuului outoa klonkutusta. Rakas Röpöhän se sieltä juosta hölkytti retuuttaen toista metriä pitkää vähän lahonnutta siltakaidepätkää mukanaan:)

Tässä linkissä SILTATYYPIT  ovat vikipedian mukaisesti. Tuiki tärkeää KUUNSILTAA ei sieltä löytänyt joten uskoni Vikipedian kaikkivoipaisuuteen kärsi taas inflaation:) Kuunsilta on yleensä hopeaa ja rakennusteknisesti se on erittäin hatara tekele, jolle kuitenkin suotuisissa olosuhteissa on hyvinkin helppo päästä. Allekirjoittanut on uinut kuutamotyrskyissä merenrannalla ja järvellä kuunsiltaa pitkin ja sieltä palaaminen rannalle on kerta kerran jälkeen yhä vaikeampaa:)

Kommenttien agiteeraamana ja omasta siltalinjastani täysin poiketen lisään pakollisen auringonsillan, onhan se kuitenkin yksi tärkeimpiä siltoja, johon helposti unohdumme, kuten allekirjoittanut viime Juhannuksena. Kuunsiltaan verrattuna tämä on mielestäni hyvin arkinen, melkeinpä jokapäiväinen juttu. Rakennusmateriaalina käytetään yleisesti kristallinkirkasta auringonkiloa, joka doppleroituu illalla punaisen ja kullan eri sävyihin:)

Kaarisillat jätin omaan arvoonsa jo kirjoitusvaiheessa, koska tarkoitus oli kirjoittaa vain Suomen vanhimmasta, käytössä olevasta puusillasta, mutta rajauksesta huolimatta tarinoillani on paha taipumus paisua kuin pullataikina:)

35 kommenttia:

  1. Kiehtovaa sillankerrontaa, historiaa ja maukasta musaa♥
    Jos haluat ostaa oman sillan, semmoonen on nimittäin myynnissä puh. 0405587597.
    Ostohalukuutta!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Ullis. Meillä on yhteinen musiikkimaku siinä kuin siviilisäätykin:) Onneksi hampaissa ei kuitenkaan vielä ole näitä siltoja, nekin tulivat tuossa mieleen, eikä kai niitä olisi viitsinyt edes mainostaa, jos vaikka olisi ollutkin. Tuo numero mietityttää, älä nyt hullua yllytä:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos siltapostauksestasi, hienosti tietoa annoit. Olen päässyt käymään Kwai-joen sillalla ja siellä hautausmaalla, missä lukuisat brittinuorukaiset ovat viimeisessä lepopaikassaan. Oli melkoisen vaikuttava matka sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Anja. Postaus on puutteellinen moneltakin osin:)Tuo kertomasi Kwai-joen silta on ilmeisesti rakennettu sinne sitten jälkeenpäin? Ja aina näissä paikoissa käyminen on jotenkin hiljentävää ja järkyttävää, ajatellaan käyntiä vaikkapa jollakin tuhoamisleirillä Puolassa, jossa itse en ole käynyt, mutta tutut kertoivat Auschwitz-Birgenaun hyvin ahdistavasta tunnelmasta.

      Poista
  4. Olet tehnyt jälleen oikein perusteellisen "siltainsinöörin" työn:)) Hienosti ja tarkoon kuvattu.. Kvai joen silta niinkuin Sumujen siltakin on tietysti katottu usiaankin kertaan.. vaikuttavia elokuvia molemmat, sotaa, kuolemaa ja rakkautta..Mielenkiintoinen kuvakulma yleensä usein, kun siltoja kuvataan, siis altapäin. Sieltähän sillan rakenteet parhaiten näkyvät, lienee syy kuvakulmiin. Itse muistan nuoruuden ajoilta Korian sillat. Ne ovat myös aika vanhoja, junasilta ja autosilta vieretysten. Pentuna ollessa siellä sillan kupeella leikittiin ja isompana oli jo muutakin säpinää.. monta runoa syntyi, täynnä nuoruuden unelmia..ja kuunsiltoja on uitu juu.. yksi upea kultainen silta sinulle vielä, sen tekee aurinko merelle. Vaikka valokuvassa sekin näytti kyllä hopealta ja kristallilta, silmissä näin kullan kimallusta merellä. Entäs unien sillat. Yhden muistan heti, juoksin tasan puoliväliin kädet pystyssä, kun kasvatti äiti tuli vastaan, halattiin ja olin niin onnellinen unessa. Hän oli kuollut silloin jo 20 vuotta aiemmin. Unen silloilla on hyvin suuri viesti ihmiselle, onnen kohtaaminen tuo onnea. Silloin sain kolmannen lapseni, komian ja potran poikani. Muutosten tuulia on myös nyt ilmassa, näin sillalla tanssia ja laulua, jollei ollut tangomarkkinoiden jälkisointuja:))
    kyllä oli ihana reissu, pitkä valoisa ilta. Lämpimin terveisin sinulle Mustis..voi voi, "varjojen saari" takkuaa, oliskohan sulla lisätekstiä joka selvittäisi niitä hallusinaatio juttuja? IIkk en tunne lääketiedettä, ja lopulta mun on se tarina saatava selkeäksi, nyt on kaikki kirjoittaneet, jotka nyt on luvanneet. Mutta juur nyt en ehdi, kun on niin paljo kaikkee puuhaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin koko ajan tämän Katri-Helenan vasten auringonsiltaa, mutta en sitten kuitenkaan sitä laittanut, vaikka minulla jopa kuva itsestäni sillä sillalla, pitänee katsoa josko sitä lisäisi sen vielä. Juttu paisui taas kuin pullataikina vaikka piti vain Pyhäjoen vanhasta sillasta aluksi tehdä juttu, mutta automaattikirjoitus iski päälle.

      Tämä silta on tullut kuvattua niin monelta kantilta että oli varmaankin 10 erilaista kuvaa ja tämä oli niistä paras. Toiselta sillalta katselin eräänä iltana ja mietein että tulisipa hieno kuva, jos olisi tarpeeksi hyvä kamera.

      Myös nämä Unien sillat olivat hieno lisä tähän. Tuosta tarinasta nyt en oikein tiedä, pitänee käydä katsomassa ja vähän on itselläkin saamaton olotila.

      Poista
  5. Siltoja, teknisiä tietoja, historiaa, nykyaikaa ja mussiikkia mukavasti yhteen kasattuna... Kiitos lukuhetkestä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Gee, tähän tuli nyt sotketuksi sitä sun tätä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, eli hylkäämäni vaihtoehdot vähän harmittavatkin, toisaalta johonkin se raja on aina vedettävä.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen siltatarina, Mustis! Olen kävellyt Golden Gate -sillalla. Nykyisin kuljen lähinnä Huokausten siltaa.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Milena Sinä olet ollut siellä! Miten mahtavaa, itsekin haaveilen näistä kuuluisista silloista ja japanilaisista hienouksista (tosin vain haaveilen) ja sen huokausten sillankin tarinoineen muistin, mutta en ollut varma halusinko sen tähän juttuun:) Ja välillä on kuljettava omalla huokausten sillalla.

      Poista
  7. Paitsi, että olen tavannut elävän siltainsinöörin, olen myös katsastanut erään kuuluisan sillan, jota et maininnut: nimittäin Huokausten sillan Venetsiassa. Yritin myös huokaista siellä (oooooooh), mutta toimeni tuloksellisuudesta en tiedä. Jos muistelen, mitä isot pojat (ja tytöt) ovat kertoilleet, niin kuunsillalla pitäisi käydä kahden? Siitä minulla ei tietenkään ole kokemusta (eikä tulossakaan), koska vanhan sanonnan mukaanhan pätee, ellei kosintaa karkauspäivänä, niin ei heilaa helluntaina, eikä juhannuksena, eikä syyspäiväntasauksenakaan. Mutta mielenkiintoisia kuutamoja ja siltalöytöjä edelleen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tällä hienolla tittelillä tarkoitettiin allekirjoittanutta, niin minä kiitän ja tuosta Huokausten sillasta olen joskus kyllä haaveillut kuten Venetsiastakin. Romanttisesta nimestään huolimatta opettaja kertoi aikoinaan että vangit ne siellä huokailivat vapautensa perään, eivätkä rakastavaiset:)Tylsää porukkaa nuo pedagogit.

      Muistelen erään tytönkin olleen siellä kuunsillalla, josta hän taisi ringata itse Tauno Palolle, joten kyllä niitä heiloja saattaa löytyä vaikka talvipäivänseisauksen aikoihin:)

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että olet täällä Rip! Olen miettinyt usein, että missä oikein luuraat? Toivon että kaikesta huolimatta jaksat säilyttää valoisan otteesi elämään, hömpästä en puhu mitään. Ei ole aina helppoa uskoa huomispäivään, mutta jos ihmisellä on yksikin unelma tai toive, saattaa olla että jaksaa sen avulla taas vähän matkaa, askelen verran:)

      Poista
  9. Siististi suollettua sulavaa sanomaa silloista. Johtuukohan nuo monet mukavat tarinat silloista siitä, että sillalla sanotaan olevan korva,"sillankorva", jolla se kuuntelee.
    "Jos ois virta ja virran yli silta, niin kävisin sua katsomassa vaikka joka ilta". Tällaisen lauseen oli joku kirjoittanut kansakouluaikaiseen muistivihkooni. ( vihko on vieläkin tallessa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia shamani:) Nämä vanhat muistolauseet elävät jo uutta renesanssia:) Sillankorva ja etenkin tämä Koskenkorva on olemassa ihan paikannimenäkin. Kuvaavia ovat nämä nimet ja erilaiset käsitteet. Sanotaan myöskin että illankorvassa, joka mielestäni tarkoittaa jo hämärtyvää iltahetkeä, mutta aamulla sitä ei kuitenkaan ole? Illalla on suukin, mutta aamulla ei. Ilta aina aamua viisaampi joten aamu ilmiselvästi on jotenkin tylsempi ja tahkeampi. Tästähän tuli jo varsinainen kielikorva:)

      Poista
  10. Kiitos Mustis hienosta ja varsin poikkitieteellisestä "luennosta".

    Clint Itämetsän paras elokuva "Hiljaiset Sillat" on myös näkemisen arvoinen siltajuttu. Eikä myöskään saa unohtaa siltainsinööri Jaatista, "Onnellinen Mies". Musiikin puolelta tulee ekana mieleen "Paulin & Arton" Bridge Over Troubled Water. Oman aikansa lohtumusiikkia ja viimeisen säkeen alkusanat " Sail on silver girl" alkaa kohta olla kotonakin ajankohtainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes Pedro! Muistan hyvin tämän Hiljaiset sillat, mutta etenkin luettuna. Olin vähän pettynyt kun katsoin sitten elokuvan, mutta aivan oikein, Eastwoodilla saattoi olla se kolmaskin ilme tässä leffassa, aivan toisin kuin niissä spageteissa. Mutta ehdottomasti juuri Meryl hoiti tuon homman kotiin?

      Nätti kappale, mutta tällä Poolilla ja Artilla oli joku muu, josta tykkäsin kuin hullu puurosta, eikä se mielestäni ole kuitenkaan tämä puhkikulunut Mrs "Crusoe":)

      Poista
    2. VOI KIITOS Pedro! Mistä sinä sen tiesit?? Tottakai se on juuri tämä koira- ja alushousurotu!! Ensi sävelmistä asti aitoa ja oikeaa tavaraa. Ja minä alzheimeriläisraukka kun yritin epätoivon vimmalla muka hakeakin tätä silloin ... eipä mene häävisti irkkurukan aivotursotukset enää:)

      Poista
    3. Osaan lukea kadonneita ajatuksia. Sanoituksessa on hieno tarina, joka koskettaa monin tavoin.

      Poista
  11. Melenkiintoista tekstiä silloista.
    Mainitsemasi elokuvat on tullut katsottua.
    Sumujen sillan musiikki on myös enempi mieleeni kuin Kwaijoen.

    Pomppas mieleeni Kirkan laulama Silta yli synkän virran, siinä on vahvaa paatosta jota jaksan kuunnella.

    Siltojen muotoja ja tunnelmia ajatellessani, kaarisillat ovat kauneinta kiehtovinta.
    Kirjahyllystäni löytyy Marleena Ansion syvällinen runo/mietelmä kirja Kaarisillalla. Voimauttavaa tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan Liplatus ja kiitoksia. Kirka lauloi kauniisti moniakin kappaleita ja jotkut kuten tämäkin, istuivat todella hyvin hänen ääneensä.

      Kaarisillat ovat erittäin viehättäviä ja Japanissa on todella kauniita siltoja. Monrepos oli kuuluisa niistä myös, ainakin laulun mukaan, mutta kuten jo sanoin, oli pakko vetää johonkin raja. Tuollainen pieni kaarisilta oli suuri haaveeni silloin aikoinaan pellon ja takapihan välille. Sitä ei tullut ikinä, tuli hyvin proosallinen lankkusilta:)

      Kiitoksia lukuvinkistä, se pitää katsoa ilman muuta.

      Poista
  12. Ja Richard Bachin kirja Silta yli ikuisuuden kertoo taitolentäjästä joka etsii itselleen naista kumppaniksi. Etsimisen ja löytämisen vaikeus ja elämän haikeus on kirjassa kuvattu hyvin kauniisti ja ajatuksia antavaksi.

    Sitä on taas kirjoituksesikin, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tämä Richard Bach, joka oikeastikin oli lentäjä ammatiltaan, mutta kirja on ihan toinen, eli arvaat varmaankin että se on Lokki Joonatan.

      Kiitoksia Anna ystäväni, tämän kirjan kaivan kirjastosta hetimmiten jos nyt uskallan sakkojeni vuoksi sinne enää mennä, minä kun välillä unohdan palauttaa jotakin:) Mistähän näitä taitolentäjiä oikein voisi tilata?

      Poista
  13. KIITOS SINULLE VARSIN LOHDUTTAVASTA KOMMENTISTA, MUTTA TALVIPÄIVÄN SEISAUS JOHDATTAA AJATUSTENI SILLAN TUNNETUN JOULULAULUN MUKAAN VAROVASTI HIIPPAILLEN ALLE SILLAN, MINNE MEIDÄN TONTTUJEN TIE LOPULTA VIE. OLE SILTI HUOLETI, EN AIO ANASTAA, ENKÄ TUODA SILLAN ALLA ASUVIA KAVEREITANIKAAN ANASTAMAAN JOULUKINKKUA PÖYDÄSTÄSI :)

    VastaaPoista
  14. Oleppa hyvä anonyymi ja vaikka olenkin sitä mieltä, että isot kirjaimet vaikuttavat hyvinkin epäkorrekteilta, yritän ymmärtää Sinua. Ehkä se onnistuu hyvin juuri sen vuoksi, että olen itsekin kuuluisa tontuistani ja etenkin tonttuilustani, joten tervetuloa vain joukkoon tummaan:)

    VastaaPoista
  15. Olitpa taas saanut mukavaa siltaluettavaa ja onnistunut saamaan kalastajat sillallesi kommentteja onkimaan.Mieleeni tuli Kalle Päätalon kirja koillismaa jossa Kosti Mäkinen osoittautui sillanrakentajaksi selkosen taipaleita kulkiessaan.

    VastaaPoista
  16. Kiva Bike kun uskaltauduit tänne itsekin, viimeksi taisin bongata Sinut vähän syntisemmissä merkeissä:) Päätalo onkin oikeaa kertojien aatelia ja oli aikoinaan kovastikin talon miesväen suosiossa, joten eipä tarvinnut paljon miettiä mitä isänpäivä- tai joululahjaksi ostaisi ja hörötyksestä päätellen olivat ihan mukavaa luettavaa, itselläni taisi olla silloin joku Cornwell tai Utrio-kausi meneillään.

    VastaaPoista
  17. Olen kanssasi samaa mieltä pikkusilloista. Tosin mun milestäni niistä kauneimmat oli lounaisimmassa osaa villin pohjolan läntistä osaa.
    Mutta se veden juoksun ja pintavaahdon muodostamien vaahtolauttojen seuraaminen
    oli mieluisaa puuhaa, aurinkoisena päivänä tai kesäiltana.
    Ensikuussa, kuun hopeisia siltoja saattaa nähdä kaksittain, ilmojen salliessa.
    Maxikiitos hienosta jutustasi, kuten edelleä jo todetaankin.

    VastaaPoista
  18. Kiitän ja myönnän että ne sillat lienevät itsekunkin elämän mukaan aina siellä missä on suurimman osan tai sen onnellisimman ajan viettänyt? Lapsuussillat tästä puuttuivat kokonaan, mutta vain Kuuselaan menevä puusilta oli ainoa kiva ja turvallinen.

    Varsin hienosti huomattu maksi! Nyt on jälleen tulossa oikea taikakuiden kuu, sillä viimeksi muistelen näitä "douplereita" olleen joskus 3 vuotta sitten uudenvuoden aikoihin ja seuraava olisi vasta 2015! Saa korjata, jos olen ihan väärässä, sillä kuuhulluna pidän oikeaa tietoa paljon tärkeämpänä kuin oikeassa olemisen infernaalista tunnetta:)

    VastaaPoista
  19. Olen pahoillani paitsi tietysti siitä, että kommentointini ei olisi lainkaan aiheellista,mutta myös siitä, että näkyvän kirjainvalinnan vuoksi en tajunnut isojen kirjainten erottuvan lainkaan. Kyse ei siis ollut ilkeydestäni, vaan lahjakkuuden puutteestani. Pyydän nöyrimmäisesti anteeksi tökeryyttäni ja yritän välttää moisia typeryyksiä jatkossa :(

    VastaaPoista
  20. Parahin Anonyymi: Saat anteeksi tottakai ja aina. Joskus sitä huutaa ihan tietämättään, mutta lahjakkuuden puutetta se ei takuulla ole, enkä osannut ilkeyttä edes epäillä:)

    VastaaPoista
  21. Olet tehnyt melkoisen työn siltojen kartoituksessa. Nyt vasta tuli mieleeni, että jostain oudosta syystä, elämähän rakentuu erilaisista silloista. Mielessä on monta erilaista siltaa, aineellisia ja aineettomia. Maailmalla olen tepastellut monilla silloilla, jostain syystä ne piti aina nähdä. Aamu-usvissa, iltahämärissä...

    Jeps, sillat ovat elämässä tarpeellisia, joko niitä poltellaan pirusti takana tai sitten rakennellaan kovalla touhulla rotkojen yli. Silta taitaa sanana olla todella universaali, sanonnat ja mielikuvat ovat maasta toiseen samanlaiset.

    Upea kirjoitus, herätti eloon kaikenlaisia mielikuvia, muistoja ja jopa siltakummituksia mieleni sopukoissa...:)

    VastaaPoista
  22. Kiitos sielunipitsit, piti kirjoittaa aivan pieni juttu tästä vanhasta käyttösillasta, mutta kuinkas sitten kävikään? Tarina tarttui virtuaalikynään ja lennätti sen pitkin ja poikin, kuitenkin sen verran pistin hanttiin, ettei ihan kaikkia elämäni siltoja (mm. lapsuus ja nuoruus) käyty edes läpi ja eräs kuva, jossa seison Kalajoen sillalla, löytyykin ihan muusta tarinasta:) Rajasin pois myös ne sillat, joilla olen haaveillut ehkä joskus käyväni?

    Ja aivan oikein elämme rakentuu silloista ja niiden ylityksistä. Olet varmaan kulkenut ja kuvaillut paljon nimekkäämpiä siltoja kuin minä, joten siinä suhteessa olet paljon asiantuntevampi tässäkin suhteessa:)

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän - kiitos 💜