PÄÄSIÄISVIIKKO

PALMUSUNNUNTAI - hiljaista viikkoa edeltävä pyhä - aloittaa oman "pesah-aikani" ja virittää minut pääsiäistunnelmaan. Tänä vuonna tunnelma on jäänyt lievän alakulon alle, eikä mikään tunnu oikein miltään. Lenkillä kävin ystävättären kanssa ja keräsimme vähän pajunkissoja. Koivunoksat minä höppänä siitepölyallergikko olin upottanut ämpäriin jo aiemmin muistelemaan miten hiirenkorvia tehtiin. Vielä iltasella kuljin pitkin ihania kantamoisia pajulampaita kutsuen:)

KIIRASTORSTAI

Tämä tuttu peltoaukea on kuvattu koiralenkillä, jossa koira innostui ajamaan pahamaineista kiiraa takaa. Se pakeni heti paikalta vieden synkkyyden mennessään antaen tilaa valolle. Ilta oli tosi kaunis ja kuulas, mutta ilmeisesti kiira karkasi melko kauas, ehkä kokonaan toiseen paliskuntaan tai ainakin 10 peninkulman päähän koira mukanaan:) Tämä johti tulikivenkatkuiseen kiistaan aiheesta kumpiko on enemmän reikäpää, koira vaiko emäntä? Jätän sen lukijan harkittavaksi, koira tuli kuitenkin sopivaksi katsomansa ajan kuluttua kiltisti takaisin autolle.

Kiirastorstaina kävin Himangalla vanhempieni haudalla ja lapsuusystäväni luona, josta sain ihania rahkapullia mukaani. Ostoksien jälkeen siivoilin, leivoin ja paistoin paistin, joka ei koskaan ole lammasta - karitsasta nyt puhumattakaan - sillä käytin tarkoitukseen nimismiehen lehmää:) Mämmit ja muut herkut kuuluvat asiaan, kuten myös lohi, joka jää yleensä pääsiäispäivään, ellei sitä syödä jo perjantaina:)

Lapsuuden jokisuuta ja merenrantaa

PITKÄPERJANTAI oli niin uskomattoman kirkas ja kaunis, etten muista samanlaista pitkiin aikoihin ja se on vanhojen sääennusteiden mukaan varma hallan merkki kesällä. Lähihaudoille vein kynttilät ja uudet kukat, koska pakkanen ja aurinko olivat yhteistuumin rutistaneet ne rumiksi kuten muidenkin hautojen terassinarsissit ja muut aiemmin tuodut kukka-asetelmat.

Safööri vei koiran hoitolaan ja haki sinisilmäpojan hetkeksi mummon luo. Koska lauantaina kaikki muut lähtivät jo omille teilleen rikoimme pitkäperjantain paastomenyyn mässäilemällä aamuisen pinaattikeiton lisäksi muutakin raskasta ja ravitsevaa herkkuruokaa:)

LANKALAUANTAI

Lankalauantain mökötys loppui piilomunien ja munapiilojen etsimiseen samalla kun Trulli äkkäsi suolapatsaaksi jähmettyneen kissansa, joka hyppäsi malttamattomasti kaulukselle hippuillen lentomatkaa yhdessä taikaluudan kanssa. Luuta naputteli jo hermostuneena oven pieltä:)
- Kyöpeliin tässä ei enää kohta ehditä, se narisi kiukkuisesti.
- Että pitikin olla niin kurja kohtalo kun joutui märisevälle ja itseään säälivälle noita-akka-hyypiölle kyytipojaksi, suri luuta. Lohdutin Luutaa että parempi itkuiikka kuin raivopääkiukuttelija.
- Niinhän sitä äkkiä luulisi, jupisi Luuta itsekseen.
- Se Raivopäinen lienee vuorotteluvapaalla kihersi kissa luudalle ja minua sapetti suunnattomasti. Ovat ne viheliäista porukaa, nämä noidan parhaat ystävät:)

Trulliakka kotiutui pikku pesäänsä jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

Pääsiäisaamuna ihailin miten aurinko nousi tanssien taivaalle. Kauniimpaa pääsiäistä en varmasti koe enää ikinä:) Toivoin kuivaa ja aurinkoista pakkassäätä, joka taikoisi ihanat kantohanget. Niitä en muista montaa kertaa pääsiäisen aikana edes olleen. Joskus lapsena kiidimme potkurilla pitkin peltoja ja vainioita ja voi sitä vapauden riemua kun pääsi ilman esteitä vaikka ja mihin. Sen jälkeen muistan parit kantohanget juuri pääsiäisaikaan. Silti en saanut lähdettyä edes kokolle, enkä edes suuremmin nauttinut hartaasti toivomistani kantamoisistakaan. Tänään istuin yksin terassilla ja kuuntelin lintujen laulua, naapureiden ääniä ja kevättä. Hiljaisen viikon iltakirkot tämä jumalaton jätti kokonaan väliin kuten pääsiäiskirkonkin ja ne ovat yleensä kirkkovuoden ainoat juhlat - jouluajan lisäksi - jolloin käyn varmasti kirkossa.

Allekirjoittanut trulli lenteli viime pääsiäisenä ahkerammin ja räppäsi tämän kuvan Kalajoen sillan paikkeilta lentäessään ohi pääsiäislauantaina 2011. Lähemmäksi tätä kokkoa en uskaltanut mennä, sillä tämä alue kuuluu seutuun, jossa sudet surutta tapetaan ja noita-akat poltetaan :)

NOITA

Wendelin kalenterikuva

Oma pääsiäisaikani alkaa aina Palmusunnuntaista, johon mennessä jokainen itseään kunnioittava noita tarkistaa onko luuta kunnossa, varastettava kissa tiedossa ja pannunpöönät varmasti oikeaa merkkiä. Nämä nykylitkut kun suodatetaan lattialta lakaistuista pölystä ja roskista, joka on pelkää tiskivettä  Kyöpelivuoren brasialialaisen rakopöönävellin rinnalla:)

Pääsiäisen vietto määriteltiin Nikean kirkolliskokouksessa joskus 300-luvulla niin, että pääsiäinen on aina kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, ellei piinaviikolle sattunut Marian Ilmestyspäivää.  Nythän Marian päivä onkin viikonloppuna. Ajankohta perustuu ikivanhaan laskelmaan ja tietoon siitä että kun taivaallinen kuu syntyy 19 vuoden välein samana kuukaudenpäivänä (KULTAINEN KUU) niin myös aurinko sattuu samoille kuukauden ja viikonpäiville joka 28. vuosi, jolloin nämä luvut kertomalla saatiin suuri pääsiäiskierto, mikä tarkoittaa sitä että pääsiäinen on 532 vuoden kuluttua juuri samana päivänä kuin nyt:) Ohut mutu-tieto kultaisesta kuusta tarkistettiin Suomen kansan kalenterista vuodelta 2001.
Nyky pääsiäisemme on varsin kirjava kokoelma roomalaisten pakanallista uudenvuoden juhlaa, ortodoksiperinnettä, raamatullista kärsimyshistoriaa ja taikauskoisia tapoja. Juutalaisten Pesach-juhla, jota vietettiin Egyptin orjuudesta pääsemisen kunniaksi, on kristillisen pääsiäisemme pohjana.

Hiljaisen viikon historiallisia nimiä tämä noita kunnioittaa syvästi, jopa niin, että oppimani viikonpäivät ovat painuneet poltinmerkin tavoin syvälle sieluuni. Luterilaisen kirkon AHTISAARNAT kuuluvat pääsiäistä edeltävään viikkoon ja ne ovat iltaisin joko kirkossa tai rukoushuoneella. Ahti tulee latinan sanasta actus, joka tarkoittaa näytöstä ja keskiajalla se tarkoittikin juuri kärsimysnäytelmää tai sen osaa. Jeesuksen kärsimyshistoriastahan nämä iltakirkkotilaisuudet kertovat laulujen, Matteus-passion, saarnojen tai ristisaattojen muodossa.    

PALMUSUNNUNTAINA eli virposunnuntaina saapuvat pienet trullit kahvipannuineen ja värikkäine oksineen vanhan karjalaisen ortodoksiperinteen mukaisesti virpomaan. Tämäkin tapa juontaa alkunsa raamatusta, sillä aikoinaan ihmiset juhlivat Jeesuksen tuloa Jerusalemiin tervehtimällä häntä palmunoksin.  Pohjolassa palmunoksien tilalle ovat tulleet pajunkissat, joita äitini myös pajulampaiksi kutsui. Selkeä yhtymä näihin palmuihin ja tähän sunnuntaihin löytyy saksankielestä, jossa on Maikätzchen eli toukokuukissanen, mutta myöskin  palmkätzchen eli palmukissanen. Matkapuhelin aikakautena virpoloruista on tullut myös oikea rahasampo operaattoreille.

MALKAMAANANTAINA koottiin malka- eli tuohipuut tanhualta (eli pihalta). Raamatullisen aspektin tähän tuo Jeesuksen malkominen, syyttömän syyttely ja tikustelu, joka kuului oikeudenkäyntiin ja tutkintaan. Jonkun selitelmän mukaan malka olisi jopa kurkihirsi, mutta sillä tarkoitetaan kuitenkin puita, joita käytettiin tuohisen aluskatteen suojana ja tukena malkakatoissa.

TIKKUTIISTAINA vuoltiin onnea tuottavat sytykkeet, joita ehkä käytettiin myös pääsiäistulien virittämiseen. Tulen sytyttäminen kuivilla kiehisillä oli paljon helpompaa, sillä kullanarvoista paperiahan ei ollut käytössä, kuten ei aina tuohtakaan, koska sen hyötykäyttö mämmiropposissa, konteissa, torvissa etc oli nykyistä paljon isompaa. Nämä "tikut" saattoivat olla myös isompia puita, joista pystyttiin myöhemmin valmistamaan erilaisia tarve-esineitä esimerkiksi kauhoja tai kirveenvarsia jne.

KELLOKESKIVIIKKONA saivat kellokaslehmät heleästi soivan kaulanauhan kaulaansa, kun navetta oli viimeinkin  pitkän talven jälkeen vaihtumassa suviniittyihin tai metsälaitumiin.

KIIRASTORSTAINA ajettiin "kiira" eli  paha kartanolta pois. Tapoja oli monia ja yksi kuuluisimpia taitaa olla kelkanveto. Kelkalla tarkoitetaan tässä vanhanajan vesikelkkaa, johon mahdutettiin kaikenmaailman kilisevät ja kolisevat rautaromut aina sirpeistä ja puntareista lähtien. Koko komistus kruunattiin sitten palavalla tervaämpärillä, joka savusi kitkerästi kun naisihmiset kovalla metelillä kuljettivat kelkkaa ympäri kartanoa. Savolaiset taas, jotka ovat aina olleet paljon hullumpia kuin muut yhteensä, juoksivat lehmänkello kaulassaan huutaen ja kiertäen navettaa tai asuinrakennusta. Kyllähän siinä kiira sai kyytiä ja aivan varmasti se karkuun lähtikin, jos ei muuta. niin ihmisten hulluutta:) 

Saattaa olla, että nämä tavat jotenkin hassusti kuvaavat puhdistautumistapoja, jotka kuuluvat kiirastorstaihin, sillä ortodoksiperinteessä olevaa suitsutusta on alunperin käytetty pahojen hajujen ja demonien karkoittamiseen. Luterilaisessa kirkossa Pyhää ehtoollista taas edeltää puhdistautuminen katumuksen muodossa. Englannissa tämä päivä on Maundy Thursday ja Saksassa päivä tunnetaan nimellä Gründonnerstag ( eli vihreä torstai) joka tulee latinan Dies viridiumista eli vihreistä oksista. Ripittäytymisen jälkeen ihmisestä tulee jälleen Jeesus-viinipuun tuore oksa.

PITKÄPERJANTAINA oltiinkin sitten hipihiljaa pirtissä, eikä silloin saanut kylästellä, nauraa eikä laulaa, viheltelyistä tai muusta kevytmielisistä kotkotuksista nyt puhumattakaan. Jossakin päin Suomea tämä oli myös lasten yleinen piiskauspäivä, olipa sitten syytä tai ei. Myöskään ruokaa ei ollut lupa syödä ja jos syötiinkin, se oli hyvin vaatimatonta. Eikä ole kovinkaan pitkä aika siitä kun junat tai linja-autot eivät inahtaneetkaan pitkäperjantaina.

LANKALAUANTAINA talven aikaan kehrätyt langat pestiin ja laitettiin kuivumaan keväiseen auringon paisteeseen. Lauantai oli synkkyydestään huolimatta jo vähän rennompi verrattuna vaikkapa kiirastorstaihin tai ankaraan pitkäperjantaihin, sillä siihen liittyi  varovaista uskoa valon voittamiseen, vaikka pimeys olikin vielä suuri ja paha irti. Siihen auttoi kuitenkin ikiaikojen voimakas taika eli tuli, jolla noitia ja pahojahenkiä on häädetty kautta aikojen. Ehkä juuri tämän vuoksi pääsiäiskokkoperinne kukoistaa edelleenkin juuri Pohjanmaalla. Myös Ahvenanmaa kuului Ruotsin läheisyyden takia noitavainoalueisiin.

SUKKASUNNUNTAI oli nimensä mukaisesti hiljaista odottelua, mutta silti jo tulvillaan odotusta ja suurta juhlaa.

Pääsiäisaamuna tyttäret pesivät kasvonsa purovedellä niin, että pysyisivät virkkuina ja kauniskasvoisina koko kesän. Ja kun pimeys vaihtuu valoksi ja kuolema elämäksi nousee aurinkokin  tanssien taivaalle. Paastoaika päättyy. On PÄÄSIÄINEN. 

TOINEN PÄÄSIÄISPÄIVÄ eli pääsiäismaanantai sekoittuu usein merkitykseltään ylösnousemuspäivään eli sukkasunnuntaihin. Päivän kirkollinen teksti kertoo miten Magdalan Maria ja muut opetuslapset näkivät ensi kerran kuolleista nousseen Jeesuksen.  Päivä päättää riemullisesti hiljaisen viikon.

Tässä hurahti aika aivan käsistä, joten nyt on tulenpalava kiire etteivät kulmakarvat kärähdä. Onneksi minulla on kuitenkin uusi, hieno luuta entisen rikkimenneen tilalla ja pöönitkin ovat pannussa valmiina. Se kissan ryökäle vielä puuttuu, mutta äkkiäkös sen jostakin ohimennen varastaa:) 

Viime vuonna tytöt innostuivat vähän liikaa, joten meininki näytti välillä tältä, mutta ehkä se tänä vuonna on vähän rauhallisempaa:)

Kuva: Erkki Tanttu: Vuotuinen ajantieto