Titanicin kohtalonyöstä tuli tänään 15.4.2012 kuluneeksi 100 vuotta. Kyseessä on lukuisista elokuvista, tarinoista ja kirjoista tunnettu laiva, josta kerrottiin ettei sitä itse Isä Jumalakaan upottaisi. Ennen Jumalaa paikalle osui kuitenkin jäävuori, jolta laivan upotus onnistui varsin helposti. Löysin pikkutyttönä vintiltä roskien ja purujen seasta jännittävän näköisen kirjan, jonka paperikannessa oli joku ihmeellinen nimi: Titanic tai Titanicin kohtalon yö. Sitähän piti juoksujalkaa mennä näyttämään äidille.
Yllättäin äiti innostuikin asiasta ja otti kirjan käteensä ja lupasi kertoa minulle sen tarinan. Hän kertoi, että laiva oli suuri ja siellä oli hyvin paljon jopa tuhansia ihmisiä, joista suurin osa hukkui kun laiva törmäsi jäävuoreen. Laivassa oli myös paljon hienoja
tanssisaleja ja tanssiorkestereita. Äiti kertoi että he
soittivat viimeiseksi Titanicin-hymniksi nimettyä sävelmää kun laiva upposi. Tämä sama sävelmä oli minulle hyvinkin tuttu Siionin lauluista nimellä - Sua kohti Herrani - ja kauneutensa vuoksi se sopii erittäin hyvin juuri vainajan muistosävelmäksi, johon sitä aika paljon käytetäänkin.
Walter Lordin julkaiseman kirjan (A Night To Remember, 1955) suomennoksen löysin uudelleen joskus 2000-luvulla. Kirja sisältää autenttiset kuvaliitteet, matkustajaluettelot sekä pohjapiirrokset venekannesta ja pohjakerroksesta. Se oli paljon paksumpi kuin lapsuuteni ohut kirja, jonka enää vain hämärästi muistan. Suosittelen kirjaa kaikille Titanicista kiinnostuneille, itseäni kirjassa liikutti eniten se, miten vanha Carpathia otti hätäviestin tosissaan ja höyrysi kaukaa ainoana aluksena jäävuorista välittämättä paikalle. Se oli Titanicin vauhtiin verrattuna raskas ja hidasliikkeinen, mutta tuona yönä se saavutti kuitenkin uskomattoman 17 solmun nopeuden, joka sen tyyppiselle alukselle niissä olosuhteissa oli melkein sula mahdottomuus, sillä jo 14 solmun nopeus olisi ollut huippu hyvä. Titanicilla oli jäävuoreen törmätessä 22 ½ solmun tappava vauhti. Solmu tarkoittaa meripeninkulmaa tai merimailia, joka on käytännössä 1.852 km tunnissa.
ELOKUVIA: Aiheesta löytyy Jean Nabulescon ohjaama (Brackett - Reisch - Breen) TITANIC-elokuva vuodelta 1953, jota voin suositella ja uudempi versio, myyntimenestys vuodelta 1997, James Cameronin ohjaama TITANIC on aivan ehdoton. Mielestäni uppoamiskohtausta olisi voitu kuitenkin lyhentää reilusti, sillä nukkemaiset alas tippuvat ihmishahmot tuntuvat pitkitettynä pelkästään kiusalliselta, eivätkä jaksa kiinnostaa katsojaa loputtomiin, vaikka todellisuudessa tilanne ehkä menikin juuri elokuvan kuvaamaan tapaan. Yksi pieni kohta mietitytti kaiken katastrofin keskellä, nimittäin se, että elokuvassa laivaan vietiin aika paljon lemmikeitä, mutta hyvin vähän niitä loppupeleissä juoksenteli yhtään missään? Sehän on tietenkin ihmiskärsimyksen rinnalla täysin mitätön ja epäolennainen sivuseikka.