Lemmikit, luonto, historia, kirpputorilöydöt, kirjat, juhlapyhät, vuodenajat, noitavainot, sadut, perinteet, valokuvaus, Taina Marjasen tontut, noita-akat, jouluhullu kyökkipiika, juhannus, vappu, pääsiäinen, pyhäinpäivä, halloween, meri ja Pyhäjoki

torstai 21. marraskuuta 2013

METEORIKUKKIA JA MARRASKUUN RUUSUJA:)

 ruusu, havu, aniliini ruusu


Leonidien tähdenlennot kukittavat esikoiseni syntymäaikaa, josta tuli viime sunnuntaina kuluneeksi 36 vuotta:) Muistan synnytyksen jälkeisen huikean onnen tunteen, johon sekoittui sekasortoista hämmennystä katsoessani pientä poikaani. Miljoonien äitien tavoin minäkin unohdin omat vaivat ja vastukset heti syntymän jälkeen miettiessäni lapsen kovaa ja varsin kuhmuraista matkaa tähän kylmään maailmaan. Auringonlasku näytti kauniimmalle kuin koskaan ennen, mutta siitä huolimatta ruusunpunaiseen onnelaani kehtasi kurkistella kurkkua kuristiva mustapeikko, joka toi raskasta ja itkettävää oloa, jota en ymmärtänyt silloin ollenkaan. Onneksi mies ymmärsi ja sanoi sen kuuluvan asiaan. Tämä tieto rauhoitti ja tasasi kummasti tilannetta. Siihen aikaan ei raskauden jälkeisestä masennuksista paljoa puhuttu, vaikka sairaalan piikit ja hormonimömmöt, jotka kyllä edesauttavat fyysistä paranemista, eivät välttämättä olekaan sopiva coctael herkän mielialan kanssa, joka synnyttäjällä voi jo muutenkin olla.

ilta, lumi, taivas, oksat
Koska sain lapseni ennen joulua, tuli väistämättä mieleeni myös joulunlapsi äiteineen. Marialle kerrottiin kirkottamisen yhteydessä että "Sinunkin sielus läpitse pitää miekan käymän"(siteeraus 100 vuotta vanhasta bibliasta). Se ennusti tälle äidille tulevaa, suurta surua, jonka lapsen kuolema hänelle kerran aiheuttaisi. Ennen Mariaa miekka kulki kuitenkin kipeästi monien muiden äitien sydämiin, jotka Raamatun ja joulukertomuksen mukaan menettivät Beetlehemin lasten surmassa pienet poikansa. 

Miekka käy väistämättä kaikkien äitien sydämiin tavalla tai toisella lapsen kasvaessa,vaikka emme menettäisikään lastamme lopullisesti. Joulukertomuksen taustalla olevasta hirvittävästä lapsimurhasta voisi vertauskuvallisesti ajatella niinkin, että myös lapset saavat välinpitämättömästä, kylmästä, julmasta tai muuten epäsopivasta kohtelusta miekat pieniin sydämiinsä, minkä vuoksi meillä äideillä ja vanhemmilla on todella suuri, elämänmittainen vastuu pikku ihmisen hyvinvoinnista ja suojelemisesta heti alusta alkaen. Toivotan onnea aloittajille ja lohtua meille loppusuoralla oleville:)

Marraskuun pimeyttä ja lohduttomuutta ovat omalla kohdallani valaisseet kuutamon ja tähdenlentojen lisäksi lapsenlapsieni yökylästelyreissut, lasten piipahtaminen ja ystävien kanssa vietetty laatuaika:) Sateesta ja pimeydestä huolimatta olen laiskasti virkkaillut ja ihmetellyt tontun toilauksia, jotka ovat tuoneet pari pakettia kirjahyllyn päälle ja hyvin kummastuttavia juttuja komeron hyllylle, jossa laamapaidat tärisevät ja pyyheliinat motkottavat muutenkin tilan ahtautta. Tänään paistoi aurinko, joka valaisi sateisen ja ikävän marraskuun uskomattoman kirkkaaksi. Pitänee pistää kestotilaukseen lisää tällaisia päiviä:)
terassi, kaariportti, lumi

maanantai 11. marraskuuta 2013

MATKA-MANDALA

Koko elämä on matka. Merkittävin on ensimmäinen ja viimeinen. Siihen väliin jäävät lukemattomat muut elämäsi matkat ja kimurantit mutkat. Mutta vaikka et tekisi yhtään matkaa, niin Milky Way tarjoaa Sinulle matkakyydin, jonka nopeutta on vaikea ellei jopa mahdoton tietää. Isojen tyttöjen mututeorioiden ja kuulopuheiden perusteella olen ymmärtänyt että vauhti liikkuu ehkä jossakin 300 - 700 kilometrin sekuntinopeudessa. Jännittävä ajatus. Toivotan kyytiläisille hyvää ja valoisaa matkaa:)


Tämä oli 36. mandalahaaste, ja aiheena oli matka. Esitys ei ole kummoinen, mutta parempaan en nyt pystynyt. Matkarunokin löytyi pöytälaatikosta, mutta sen kuolemateema vaikutti vähän karsealta, joten säästin lukijaa:)

perjantai 1. marraskuuta 2013

NAURAVA KURPITSA

Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus

Nyt se myrkyn lykkäsi kun kaikki mörkö- ja vainajajuhlat kaatuvat tänä vuonna kaikki yhteen läjään. Pyhäinmiestenpäivä on usein hienostuneesti ja maltillisesti odottanut vuoroaan irlantilaisperäisen Vainajienpäivän ja siitä syntyneen jenkkiläis-Hallowee-hömpän jälkeen ja tänä päivänä soppaan lisätään vielä kelttiläissyntyinen ikivanha Samhain, joka on Viccojen uusherännyt pakana"kabbala-bakkanaali"juhla:) Siinä on muuten ihan samoja elementtejä kuin muinaissuomalaisessa Jakoaika-perinteessäkin, joka sijoittui Kekriin.

Eri kulttuurien sato- ja vainajajuhla-perinteet poikkeavat iloisuutensa vuoksi monesti edukseen suomalaisten synkästä ja vähän pelottavastakin jurotusjuhlista - Jakoajasta, jolloin kyräiltiin hiljaa nurkissa kummituksia peläten ja monia enteitä sydänkurkussa seuraten. Elettiin vanhan ja uuden kynnyksellä, sillä 12 kuunkiertoa eli kuuvuosi ja Aurinkovuosi eivät menneet ihan tasan, jonka vuoksi tarvittiin jakoaika mikä tasasi vuoden.

Römppä- eli runtuviikko - piikojen ja renkien lomaviikko - ajoittui sekin jakoaikaan. Jakoajan ajankohta ja sen pituus on ollut hyvinkin vaihtelevainen eli sitä on vietetty lokakuun lopusta Martin päivään ja joskus myös Köyristä (eli kekristä) Kaisaan elikkä marraskuun loppupuolelle. Mutta ei ilonpito toki tuntematonta ollut silloinkaan - ainakin Kekrinä juhlittiin railakkaasti satokauden loppumista ja uuden vuoden alkua jo syyskesällä tai ainakin syysteurastusten jälkeen, kun nauriit olivat kuopassa ja akat torpassa:) Koska luppoaikaa oli enemmän kuin normaali arkena, naisenpuolet homssasivat pitkin kyliä ja ukot ryypiskelivät paloviinaa tai sahtia.

Supisuomalaisesta taikamaailmasta löytyy muuten irlantilaissaagan mukaisesti paljon enemmän nauriita kuin jenkkien suosimaa kurpitsaa:)

Ennen muinoin uskottiin, että jos näkee auringon, kuun ja valkoisen hevosen yhtä aikaa, niin toive/toiveet toteutuvat. Tästä on olemassa monia erilaisia versioita eli valkoinen hevonen voidaan helposti korvata papilla, tähdillä tai vaikka vanhoilla ämmillä aina tilanteen mukaan:) Hyvä laulunääni tuli jos söi homeista leipää, nauriita tai vaikkapa virsikirjan nurkkia. Lapsi kannatti viedä joulukirkkoon jo pikkuvauvana, sillä näin hänestä tuli hyvä lukija, lukutaito kun ei ollut ennenvanhaan mikään itsestäänselvyys.

Egyptinmaan Kleopatra ei suinkaan ollut ainoa, joka maidossa kylpi, sillä hevosen maitoa parempaa taikaa ei talon tyttärillä ihon hoitoon ollutkaan, tosin sammakonkutu ja lähdevesi saattoivat ajaa ihan saman asian. Harakanpesien lisäksi poikien kannatti kurottaa tuulenpesiä puusta ja puhaltaa pölyt haluamansa neidon niskaan, niin jopa seurasi tyttö poikaa kuin piru lautamiestä:) Roskat, hämähäkit ja ampiaiset eivät olleet nekään pahasta ja muistan hyvin miten äiti varoitti, että jos lukin tappaa, niin lehmät lypsää verta Myös pääskyt toivat takuuvarmasti onnen tupaan. Ne kuuluivat lapsuuteni onnen aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin, kunnes elämäni yllättäin vaihtuikin pääskyttömään aikaan.

Lisää hurmaavia taikoja löydät Marjut Hjeltin toimittamasta ja Jaana Aallon kuvittamasta Pieni Taikakirja-teoksesta. Kirja sopii mainiosti taikamieliselle halloveeni tuliaiseksi tai vaikka pukinkonttiin:)