Nyt se myrkyn lykkäsi kun kaikki mörkö- ja vainajajuhlat kaatuvat tänä vuonna kaikki yhteen läjään. Pyhäinmiestenpäivä on usein hienostuneesti ja maltillisesti odottanut vuoroaan irlantilaisperäisen Vainajienpäivän ja siitä syntyneen jenkkiläis-Hallowee-hömpän jälkeen ja tänä päivänä soppaan lisätään vielä kelttiläissyntyinen ikivanha Samhain, joka on Viccojen uusherännyt pakana"kabbala-bakkanaali"juhla:) Siinä on muuten ihan samoja elementtejä kuin muinaissuomalaisessa Jakoaika-perinteessäkin, joka sijoittui Kekriin.
Eri kulttuurien sato- ja vainajajuhla-perinteet poikkeavat iloisuutensa vuoksi monesti edukseen suomalaisten synkästä ja vähän pelottavastakin jurotusjuhlista - Jakoajasta, jolloin kyräiltiin hiljaa nurkissa kummituksia peläten ja monia enteitä sydänkurkussa seuraten. Elettiin vanhan ja uuden kynnyksellä, sillä 12 kuunkiertoa eli kuuvuosi ja Aurinkovuosi eivät menneet ihan tasan, jonka vuoksi tarvittiin jakoaika mikä tasasi vuoden.
Römppä- eli runtuviikko - piikojen ja renkien lomaviikko - ajoittui sekin jakoaikaan. Jakoajan ajankohta ja sen pituus on ollut hyvinkin vaihtelevainen eli sitä on vietetty lokakuun lopusta Martin päivään ja joskus myös Köyristä (eli kekristä) Kaisaan elikkä marraskuun loppupuolelle. Mutta ei ilonpito toki tuntematonta ollut silloinkaan - ainakin Kekrinä juhlittiin railakkaasti satokauden loppumista ja uuden vuoden alkua jo syyskesällä tai ainakin syysteurastusten jälkeen, kun nauriit olivat kuopassa ja akat torpassa:) Koska luppoaikaa oli enemmän kuin normaali arkena, naisenpuolet homssasivat pitkin kyliä ja ukot ryypiskelivät paloviinaa tai sahtia.
Supisuomalaisesta taikamaailmasta löytyy muuten irlantilaissaagan mukaisesti paljon enemmän nauriita kuin jenkkien suosimaa kurpitsaa:)
Ennen muinoin uskottiin, että jos näkee auringon, kuun ja valkoisen hevosen yhtä aikaa, niin toive/toiveet toteutuvat. Tästä on olemassa monia erilaisia versioita eli valkoinen hevonen voidaan helposti korvata papilla, tähdillä tai vaikka vanhoilla ämmillä aina tilanteen mukaan:) Hyvä laulunääni tuli jos söi homeista leipää, nauriita tai vaikkapa virsikirjan nurkkia. Lapsi kannatti viedä joulukirkkoon jo pikkuvauvana, sillä näin hänestä tuli hyvä lukija, lukutaito kun ei ollut ennenvanhaan mikään itsestäänselvyys.
Egyptinmaan Kleopatra ei suinkaan ollut ainoa, joka maidossa kylpi, sillä hevosen maitoa parempaa taikaa ei talon tyttärillä ihon hoitoon ollutkaan, tosin sammakonkutu ja lähdevesi saattoivat ajaa ihan saman asian. Harakanpesien lisäksi poikien kannatti kurottaa tuulenpesiä puusta ja puhaltaa pölyt haluamansa neidon niskaan, niin jopa seurasi tyttö poikaa kuin piru lautamiestä:) Roskat, hämähäkit ja ampiaiset eivät olleet nekään pahasta ja muistan hyvin miten äiti varoitti, että jos lukin tappaa, niin lehmät lypsää verta Myös pääskyt toivat takuuvarmasti onnen tupaan. Ne kuuluivat lapsuuteni onnen aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin, kunnes elämäni yllättäin vaihtuikin pääskyttömään aikaan.
Lisää hurmaavia taikoja löydät Marjut Hjeltin toimittamasta ja Jaana Aallon kuvittamasta Pieni Taikakirja-teoksesta. Kirja sopii mainiosti taikamieliselle halloveeni tuliaiseksi tai vaikka pukinkonttiin:)
Oikein jännittävä ja mielenkiintoinen aihe ja postaus.
VastaaPoistaLuen mielenkiinnolla uskomuksista ja taioista, vaikken nyt niihin kauheesti uskokaan oikeesti.
Mutta kuitenkin..
Jännittävää Halloweenia, vainajien päivää ja antoisaa marraskuun eka päivää ja vielä leppoisaa viikonloppua sinulle.
Kiitoksia Seija:) Kyllähän se viihteen puolelle itselläkin taitaa enemmän mennä, kiehtovia ne ovat ja monet sanonnat kulkivat sukupolvelta toiselle, eikä aina ehkä edes ajateltu. mitä joku sanonta oikeasti tarkoitti. Halloweeni on mennyt Raahe-stadissa ja siivoillessa, haudalla kävin jo eilen, ehkä myös huomenna.
PoistaTotta ja tarua vivahteikkaasti kerrottuna. Oikein hyvää kaikkea sinulle. Minä taidan kokeilla tuota hevosenmaitoa ;-)
VastaaPoistaHevosenmaito onkin mielenkiintoinen homma, joten taitaa olla tehokasta ainetta:) Satutäti kiittää ja toivottaa leppoisaa ja mukavaa Pyhäinpäivän jatkoa, kyllä se taas tästä...
PoistaKivaa luettavaa taioista ja uskomuksista. Äitini aikoinaan luotti Tokalon päivävoiteeseen...minä taidan jatkaa Lumenen kanssa pläträämistä :))
VastaaPoistaHauskaa Halloweenjuhlaa, sekä alkavaa marraskuuta!
Nyt päästiin itse asiaan eli voiteisiin. Olen jossakin (Ryppyjä ja tokalonia) kirjoittanut miten itse olen lotrannut ämpäritolkulla milloin mitäkin ihmeainetta herkän hipiäni vuoksi. Tokalon oli tosi ihana voide, muistan tuoksun vieläkin ja Lumenella mennään täälläkin ja tuhkimotipatkin ovat olleet joskus tuttua tavaraa.
PoistaKiitoksia Sirpa, mukavaa marraskuuta ja Pyhäinpäivää Sinulle:)
Tulee kunnon juhlat, kun kaiken sotkee samaan läjään:)
VastaaPoistaKiitos kivasta postauksesta, Mustis, ja hyvää pyhäinpäivää ym. sinulle!♥
Niin, jokaiselle jotakin ja kyllä kai moni on ihan pyörällä päästään näistä nimityksistä. Meksikossa kuolleiden päivä on hyvinkin hilpeä juhla, mutta me surusielut emme sitä osaa? Aikoinaan itkukin oli tabu eli hautajaisissa turhan iso vollotus katsottiin huonoksi käytökseksi, hillitty ja hallittu ihanne on raskas kantaa, mutta kyllä se jotenkin oikeammalta näyttää, kuin joku karnevaalitunnelma:) Kiitos Aili.
PoistaKerronnassa juhlinnan kirjoa poikineen, kyllä mukavasti piristää arjen keskellä.
VastaaPoistaHäivähdys aatoksissa käy, että olen kuullut römppäviikoista ihan nyky päivänäkin.
Samoin sanoi Äitini lukin tappamisesta.
Sanonta oli myös, että "jos et ole kiltisti, niin mustalainen vie sinut".
Voit arvata, että piiloon pötkittiin kun reki karautti pihaan.
Lapsuuteni aikaan romaanit kiertivät vielä talosta taloon.
Näitä sanontoja pitäisi kirjoitella ylös silloin kun muistaa. Ajan myötä painuvat unholaan.
Hei, ilolla ojennan "hevosajelu" kuvan ei kaupalliseen käyttöösi, jos vaan vielä huolit.:)
Hyvää marraskuutta, sekä Pyhäinpäivää!
Römppäviikkoja vietetään vieläkin, niitä on kai elvytetty uudelleen:) Ja tuttua on tarina siitäkin että mustilaiset vie, niinkuin nyt olisivat valkolaisten kakaroita edes huolineet. Siihen aikaan tummat liikkuivat hyvin isoilla porukoilla hevosineen, kesällä kärryillä ja talvella reellä ja osa heistä oli kyllä aika röyhkeitä. Itselläni oli romaaneja myös koulukavereina ja sitä kautta tuli tätäkin puolta nähtyä vähän erilaisesti ja "Turren" porukka tunnettinkin rehtinä, joskin räväkkänä:)
PoistaKiitoksia Liplatus, se oli hieno kuva:) Tuunelmallista viikonloppua ja marraskuuta Sinulle.
Hieno postaus taioista ja muustakin jutuista.
VastaaPoistaPitääköhän alkaa syömään virsikirjan nurkkia, jos lauluääni pikkasen paranisi, hi!
Sammakon kutua jos naamaansa vetelis, niin mahtaskohan oikeesti vähän nuorentua, jos olis halu saada sillä naama nuoremmaksi, niin multa kyllä taitaisi jäädä tekemättä, hi!
Mutta eikö se Nivea nyt ole sitä nuorentava ja hyvä rasvaa naamalle, hi!
Hyvää Pyhäinpäivää sulle!
Mukavaa Pyhäinpäivää Sinulle Harakka ja kiitoksia:)
PoistaEhkä ne virsikirjan nurkat tekisivät terää, pitäisiköhän nekin olla muuten homehtuneita:) Toisaalta äänellään se lintukin laulaa, joten siitä vain rohkeasti hoilaamaan! Sammakonkutu ottasi kyllä vähän lujille, mutta eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä epätoivoissaan vielä päätyy;) Nivea on kokenut uuden renesanssin ja sehän on jo ihan muotivoide. Niveaa löytyy itseltäkin ja nuoresta asti olen sitä silloin tällöin käyttänyt. Muistan hämmentävän onnentunteen kun isä toi ensimmäisen Niveapurkin minulle kyläkaupasta, olin ehkä 9 tai 10 vee:)
Kiva lukea tuota "ennenmuinoin"-tietoa... Isoäidilläni oli tapana käyttää sitä sanaa vertaillessaan nykymenoa (1950-luvulla) entisaikoihin:)
VastaaPoistaTässä tuli taas sellainen pläjäys wanhoja juttuja yms., että vuoden näillä pärjääkin, kiitos!
Kamalan mukavaa Halloweenia Mustiskalle;)
"Ennenmuinoin" on niin ihana ja lupaava sana, ettei paremmasta väliä, tosin joidenkin mielestä se saattaa pöhähtää vähän homeelta ja lievästi vanhoilta akoilta:) Minulla tulee mieleeni opettajan lukemat ikivanhat jutut kreikan mytologiasta ja pölyinen ullakko, josta löytyi aarteita ja kaiken maailman ihmejuttuja... Huomaa mennyt aikamuoto:) Historia on aina ollut minun juttuni, tosin vuosiluvut eivät pysy enää päässä kuten silloin ennen, historian yhteydessä tentimme myös tuikitärkeän yhteiskuntaopin, joka oli minusta niin tylsää että pomppasin.
PoistaHirvittävää.. öh, siis kivaa hallogeenia sinnekin:)
Muistanet, vaikka jätit mainitsematta tuon sialla ratsastuksen köyrinä. Eli minne sika vie, siitä voi päätellä, saako neito sulhoa ennen seuraavaa köyriä. Tämä tietysti koskee vain, jos sulhoa ei ole tiedossa. Valoisaa loppusyksyä:)
VastaaPoistaAivan parahin Anomyymi, niinhän siinä pääsi taas käymään, ihan kaikkea kun ei passaa tunnustaa:) MUTTA Monia muitakin mukavia taikoja jätin lukijan iloksi, jos ajatellaan Pientä taikakirjaa.
PoistaYlläoleviin saatesanoihin on sotkeutunut oman maaseutuperimän ja muistitiedon lisäksi kaikenkattavaa Vilkunaa kuinkas muutenkaan:) Minulla on myös Vilkunan etunimikirja, otetaanpa sieltä summamutikassa vaikka nimi, mikähän olisi kiva, vaikka Jussi, joka on tullut alunperin Johanneksesta Juniksen kautta ruotsinmaan Jusseen, josta se suomettui Jussiksi, joka on merkitty kirjoihin ja kansiin vuonna 1433, kansansuussa varmaan aiemmin (huom kirjoittajan luulo)kuuluisin Jussi oli Harrin Jussi... aika kiinnostava kirja tämäkin;)
Taikakirjan lähteet perustuvat moniin ansiokkaisiin muinaisuskon ja mytologian kirjoittajiin kuten: Haavio Martti (muistan eräästä ihanasta satukirjasta) Haltsonen Sulo, Harva Uno, Hautala Jouko, Häyhä Johannes, Koivu Leena (suosittelen), Kuusi Matti (suosittelen), Porthan H G, (haen käsiini ensitilassa), Suomen kansan taikoja, - vanhat runot (tuttua juttua) Taive Ilmar, Virtanen Leea (jotakin on tullut häneltäkin kahlattua läpi), Vuorela Toivo, joten muitakin Vilkunan lisäksi löytyy, vaikka etupäässä Kustaan fani olenkin:)
Eilen illalla kello kymmenen pimeydessä ovikellomme soi. Kuistilla seisoi nuori mies, jolla oli sininen muoviämpäri kädessään. Kepponen vai karkki? hän kysyi ja minä vastasin: Tunnemmeko sinut? Nuorempi tyttöni punastui, poika oli tuttu entisestä koulusta. Hän ja hänen kaverinsa keräsivät namuja, jopa avattu suklaapaketti kelpaisi hän sanoi. Ämpäri oli melkein täynnä. Tässäpä moderni versio Halloween-vietosta! Olisin mielelläni valinnut kepposen... ;)
VastaaPoistaTeillähän oli oikea trick or treat-halloweenitunnelma Milena:) Juuri tämä on perinteinen amerikkalainen tyyli, joka ei vielä meillä ole niin muotia ja muuten ihan samaa olen itsekin miettinyt, että haluaisin sen kepposen:) Tosin filmeissä ne ovat kyllä aika ikäviä, sillä uhri ei aina ehdi edes päättää, mitä haluaa kun saa jo kylmää kyytiä;) Tämä oli siis Pikky Myyn koulukaveri?
PoistaAika hyvä saalis, jos ämpäri oli melkein täynnä:) Täällä pääsiäisen aikaan pikkutrullit keräävät lorua ja höyhenoksia vastaan kahvipannunsa täyteen herkkuja, karjalaisen perinteen mukaan virvotaan, mutta olisiko tämä herkunkeräily saanut ehkä vaikutteita tästä keppostelukeräilystä, siinähän on takana myös pääsispaaston loppumiseen liittyvää herkuttelua.
Mukavaa postaus vanhoista uskomuksesta- Taitavat paljon vaihdella piakkakunnittainkin. Ja uusia tulee maailmalta. Kuvaasi myös ihailen :)
VastaaPoistaKiitoksia Millin, oikeassa olet, sillä suurtakin vaihtelua saattaa olla uskomuksissa ja elintavoissa jo ihan vierekkäisilläkin paikkakunnillakin. Globaalistuminen vaikuttaa, tavat ja perinteet ovat sekoittumassa melkoiseksi sekametelisopaksi:)
PoistaKuva on taianomaisen kaunis, siinä on herkullista ja nättiä sinistä, mutta silti siinä on lämmin tunnelma karmivasta aiheesta huolimatta..pitkästä aikaa pöllein sen Nexus-valikoimasta, vaikka yleensä tykkään satukuvailla itse.
Tulin todistamaan, että homeisen leivän syönti ei ainakaan paranna laulutaitoa, vaikka isäni niin väittikin (virne suupielessä), virsikirjan nurkista ei puhunut mitään, olen kyllä pureskellut uutta testamenttia mutta se ei ainakaan tehonnut. Kannatan omia vanhoja perinteitä mieluummin kuin uusia muualta tulleita, Halloween ei hetkauta, kurpitsankin näin livenä vasta aikuisena.
VastaaPoistaHämähäkin tappaminen tekee pahaa vieläkin, mutta onnistun siinä jo.
Mutta hauskaa saa mieliisti pitää yli rajojen - maan rajojen ei omien.
Kiitoksia Sirokko, kyllähän sitä ennen leikkimielisesti näin uskottiin ja vähän narrattiinkin, ehkä laulunlahja tulee syntymässä ja harjoittelulla saa koulattua ääntään kummasti. Itse tyydyin hoilailuun, aikoinaan olin kyllä kuorossakin, mutta ei se ole minun juttuni se. Pari kertaa olen uskaltautunut karaokeen ja kummallista kuulla oma ääni niin erilaisena, vähän outona.
PoistaKurpitsan sain kerran naapurilta ja niinpä ajattelin tehdä kerrankin oikean halloveen- kurpitsan, eli koversin sisuksen ja vein kuoren pannuhuoneeseen kuivumaan, hah, hah, niin tyhmä sitä voi olla, joten pitäydytään me vain omissa perinteissämme, niin katuuskottavuus säilyy. Hämähäkin tappaminen ottaa vieläkin lujille...
Mukavaa luettavaa, sillä eihän noita kaikkia vanhoja uskomuksia ole kuullutkaan saati sitten edes muista.
VastaaPoistaHomeen parantavan vaikutuksen lauluääneen olen kyllä kuullut ja sen, että jos tappaa hämähäkin vanhemmat kuolevat. Onneksi ovat vielä hengissä, vaikka hämähäkkejä on tullut tapettua.
Ihana taidekuva!
Kiitoksia Hanne:) Vanhat uskomukset ja perinteet ovat mukavia, suodatan yleensä ikävät ja julmat taiat ja perinteet kirjoituksen yhteydessä pois, vaikka niitä tiedossani olisikin ja näin oli tehty myös tässä pienessä taikakirjassa.
PoistaTuota en ole kuullutkaan, että hämähäkin tappo olisi ihan näin voimallinen juttu, mutta ehkä takana oli pelottelu, sillä hämähäkki oli hyötyeläin, jos ajatellaan pelkästään itkikoita, kärpäsiä tai koiperhosia, mutta kyllä haaviin joutuvat samalla tavalla tarpeelliset pölyttäjät kuin sinisiivetkin, myös muurahaisten joukkomurhaajina hämähäkit ovat aivan omaa luokkaansa, joka perustuu siihen, että muurahainen tulee pelastamaan kaveriaan ja jää satimeen, jonka vuoksi taas seuraava ja sitä seuraava rientää apuun ja hämähäkki hyräilee tuutulauluaan.
Kuva oli minustakin niin kaunis ja aiheeseen sopiva, että se piti ryövätä:)
Elämä on peikosta kokonaan taikaa, vaikkei mikään temppu olekaan. Vanhoissa uskomuksissa oli vinha perä tai tarkoitushakuisuus, ne ovat jo korvautuneet uusilla ja nyt eläville lapsille halloween noituus tulee olemaan kiva lapsuusmuisto...
VastaaPoistaPeikon sanoissa on vinha totuus:) Näitä nykysiä hullutuksia lapsenlapsemme muistelevat joskus omilleen ja ihmettelevät puolestaan lastensa uusia kotkotuksia, näinhän se aina ollut.. tosin itse tykkään tästä nykyisestäkin halloveenhömpästä, vaikka sitä ei voinut ajatella silloin kun olin lapsi. Jopa hautausmaan Pyhäinpäivä-kynttilöitäkin isä piti vähän jonninjoutavana hömpötyksenä, vaikka joulukynttilät hyvin ymmärsikin...sodan muistot ja kauhut olivat 60-luvulla vielä kovastikin iholla, eivätkä kynttilät kavereita takaisin tuoneet, jonka vuoksi ihmiset ehkä kaipasivat enemmänkin menneen ajan rauhallista ja karumpaa elämäntapaa, sellaista mikä oli ollut heidän nuoruudessaan ehkä ennen sotia ja menetyksiä. Toisaalta kaikki oli ollut kortilla sotien jälkeen ja jälleenrakennus vaati väsyneiltä sotilailta ja kotirintama-ihmisiltä tavattomia uhrauksia, joten tottuminen kaikenmaailman "ylellisyyksiin" vei tottakai aikansa, eikä kai osa ymmärrä sitä milloinkaan, No, nyt sekin aika on eletty ja taas pitää miettiä tarkemmin kulutushyödykkeitä ja jopa ruokaakin. Voi ollakin vähän vaikeampi näin päin?
PoistaPeikko on miettinyt runsaudenpulaakin. Millään ei ole arvoa, kaikkea saa kovin helposti. Saappaita ei voi korjata, sillä toiset nauravat paikatuille, eikä kierrätykseenkään kelpaa kuin uuden veroinen tavara. Mutta kaatopaikoista tulee vielä haluttuja seutuja. Ne ovat täynnä huomisen aarteita.
PoistaKiitos Peikko, hyvä huomio. Kovin kaukana ei sekään aika ole kun niin vielä saappaat korjattiin ja hevosenlänget uusittiin omissa työ ja huolto paikoissa. Paljon tehtiin myös itse ja työ tehtiin alunperinkin hyvin kestäväksi ja sen korjaaminen toi työpaikkoja muillekin tavaran ja vaatteiden valmistajien lisäksi. Luonnonmateriaalien kerääminen hyödykkeiksi ja työläs agraariyhteiskunta takasivat etupäässä vain ja ainoastaan tarpeellisen tavaran, aika ja varallisuus ei yksinkertaisesti riittänyt muuhun.
PoistaNykyään kaikki tehdään kertakäyttötuotteiksi, jonka korjaaminen ei edes kannata ja jonka vuoksi romu lisääntyy kaatopaikoille, sinne menee kyllä romujen lisäksi ihan käypääkin tavaraa, jonka vuoksi hyötyjäteasemat ja lajittelupaikat ovat jo nyt aarreaittoja:)
Gostei do texto, apesar de nao comemorarmos o Dia das Bruxas no Brasil, acho essa festa bem interessante!
VastaaPoistaObrigada pela visita
Saudaçoes
Suuret kiitokset vierailustasi Escritora de Artes:) Kielesi oli ilmeisesti brasilian portugalia, joten siihen en löydä sopivaa käännöstä, olen hyvin pahoillani, Translaten avulla ehkä saat vastauksestani jotakin irti?
PoistaSivustosi oli hyvin kaunis ja mielenkiintoinen. Kiitoksia.
Isänpäivä jo kolkuttelee. Mukava lukea näitä kotoisia tarinoita. Jenkkilän kautta kiertäneet tavat muuttuvat matkalla liian kaupallisiksi. Oikeat kurpitsalyhdyt ovat kyllä vangitsevan näköisiä loimottaessaan pimeässä.
VastaaPoistaLasten hyppyytyslaulu 'Kiikkuu kiikkuu köyrinä kiikkuu ei sitä jouluna jouvvakkaan.' Kulkee perinteenä täällä. Muita sanoja siihen en tiedä, muista.
Isänpäivä on jo kovastikin ovella:) Sekin on muuten jenkkiläinen keksintö, taisi olla Läntisessä Virgineassa jo 1900 alussa, josta se sitten 1940 luvun lopulla levisi pikkuhiljaa rapakon yli Suomeen. Kivoja ovat nämä vanhat sanonnat, taisi olla joku semmonenkin että "kesää kekriin, syksyä jouluun, talvea mattiin ja kevättä juhannukseen", josta kakarakin tajusi hyvin vuodenajat. Tätä sanomaasi hyppyytyslaulua en muista ollenkaan, on kuitenkin ehkä pohjoispohjan maan sanontoja tyylistä päätellen.Kiitoksia Emmä.
VastaaPoista