Helmikuu nakkasi lotisevan tammikuun kylmästi olkansa yli ja heläytti pakkassillat vesien päälle. Joki irvisteli ja kalisutti leuhkasti jäähampaitaan. Tylsän tammikuun vastapainoksi hilpeä helmikuu vietti Kynttilänpäivää, mussutti Runebergin torttuja, väritti punaisia sydämiä, mietti laskiaisriemuja ja lopetti valtakautensa kunniakkaasti nelipolvi trokeella:)
Pieni Lintu haasteen aiheena oli HELMIKUU! Kaunista ja hyvää ystävänpäivää kaikille 💜 Nämä ihanat sydänkarkit sain ystävältä jo lauantaina♥ P.s. Lupaan että Uunan aloittama LUPAUS -jatkokertomus julkaistaan piakkoin, ehkä torstaina. Kävi iso vahinko, sillä aloittamani kooste jäi tallentamatta, enkä alunperin odottanut vuoroani näin pian. Olen lukenut jokaisen osuuden ainakin viisi kertaa ja kuutioinut pienen pääni ympäri miten punon juonen yhteen niin, että se miellyttäisi kaikkia. Pyydän anteeksi viivettä! Ei ole tahallista välinpitämättomyyttä, mulle vain sattui juttuja päällekkäin.
Säälimätön on usein Sydänkuun kuurainen koura. Se innosti Pakkaspoikaa vasaroimaan talon nurkkia ja takomaan ahkerasti jääsiltoja mereen. Pakkanen puhalsi kauniita kylmänkukkia ihmisikkunoihin ja puraisi reippaasti kiroilevaa herrarouvaa poskesta tai nenäpäästä kuullessaan jatkuvaa kiukuttelua siitä miten paljon vahinkoa se muka aiheutti. Joukkoliikenne jähmettyi, lentokoneet hyytyvät kentälle, automobiliilit ja vesiputket kamahtavat ikijäähän, ihmisrukat paleltuivat eikä maalämpökään enää toiminut. Kummastuttava oli ihmismieli. Vesisadetta ne kirosivat, lämmin on niille liikaa, pimeys masensi ja valo otti silmiin. Tulisi nyt kerrankin kunnon talvi ne huokailivat ja kun se tuli, ne kirosivat jälleen.
Pakkaspoika hiipii hiljaa joelle, tainnutti kosken jääpitsin alle ja odotti hartaasti että edes neiti Aurinko viitsisi vilkaista sen talvista taidetta ennen kuin veti pilvipeitot korviinsa ja jatkoi talviuntaan. Pakkaspoika huitaisi kiukkuisena aidantolppaa. Mikseivät ihmisoliot keksineet pakkasen kestäviä leluja tai huolehtineet asioistaan niin, ettei turhia vahinkoja tullut. Erään jäätyneen talon tyttö itki vesiputkiaan, mutta oli onnellinen siitä, ettei pakkasella ainakaan katto vuotanut. Siinäpä oli pakkasen kestävää optimismia, joka nauratti Pakkaspoikaa niin että se vahingossa otti ja lauhtui:)
Kaunis ja onnistunut on myös Saukin sanoitus tästä sävelmästä: "On jossakin, laulumme armahin, on alla jään, talvella toivokin"♥ Kannattaa kuunnella myös Kuusiston tai Grönin versio mikäli sävelmä kiinnostaa. Menen samoilla kuvilla Pieni Lintu-haasteeseen, koska aiheena oli sopivasti TAMMIKUU! Sydänkuu on tammikuun entivanhanen nimi ja kuten kuvista näkyy - Kasvihuoneilmiö puree
Vanhan vuoden Talvikuukausi keikahti jouluhössäkkeineen menneisyyteen ja saimme aloittaa Sydänkuun joulun hulinapyhien kauniisti lumettamissa pikkupakkasissa, jotka loskakelien jälkeen saivat mielialan kovasti nousemaan.
Kiltti ja ahkera kyökkipiika oli sairastanut niin vakavasti, että rouva joutui antamaan hänelle potkut. Onneksi se ehti kuitenkin rumpata salin suunnilleen juhlakuntoon, sillä vaikka joulu onkin aina muistoista ja perinteistä koottu, niin vain kyökkipiika osasi puhaltaa siihen juuri oikeanlaisen tunnelman ja hengen. Sellaisen, joka sai joulun aina kurkistamaan joka nurkasta yht'aikaa sekä uutena että vanhana.
Silloin tällöin pikkukartanossa vieraileva Gentleman olisi mieluusti pitänyt lauhkealuonteisen ja kiltin kyökkipiian ja antanut ennemminkin huutia häijylle kartanonrouvalle, niin ilkeäksi se välillä heittäytyi, mutta tapeltuaan elämässä useammankin vastaavan kanssa, hän oli oppinut pitämään viisaasti mölyt mahassaan.
Kartanonrouvalla oli yleensä pitkä lista töitä valmiina vierailijan saapuessa ja niin oli nytkin. Ihmiset huokailivat miten uskomattoman lyhyt joulunaika tänä vuonna olikaan, vain pelkkä viikonloppu. Yhtä pitkä tai lyhythän se oli kuin aina ennenkin, sijainti vain rikkoi eri tavalla työviikkoa. Enemmänkin Rouvaa huoletti se, etteivät kyökkipiika tai herrasmiesrenki tuntuneet ehättävän edes koko jouluun. Toista se oli ennen; silloin olivat miehet rautaa, kyökkipiiat paljon kopsakampia ja tinatkin ehtaa tavaraa, eivätkä mitään lyijynraskasta ongelmajätettä.
Joulunajan välipäivät eli Tapaninpäivää seuraavat haamusunnuntait, joita ennen jouto- ja melskepyhiksi kutsuttiin, ovat parasta joulukiireen jälkeistä rentoutumis- ja kyläilyaikaa. Kyökkipiialla ne olivat kuitenkin työpäiviä, jonka vuoksi hän ihan vain laiskuuttaan heittäytyi tautivuoteelle. Tautisen kyökkipiian lisäksi joulupukki unohti pikkutonttuja heitteille milloin mihinkin. Yhteen sellaiseen Rouva törmäsi eräänä aamuna etsiessään hajuvesiään ja elvyttäviä kasvoseerumeita. Eikä se riivattu huomannut rouvaa ollenkaan niin hartaudella se keskittyi istuntoonsa ja Aku Ankkaan. Kun se viimein huomasi rouvan, se vilisti äkkiä housut kintuissa peilin taakse piiloon, josta sitä ei olisi löytänyt itse raatokärpänenkään, jonka ärsyttävää kitinää rouva oli silloin tällöin ollut kuulevinaan. Toisaalta se saattoi olla vain lahon pään ja rumasti narisevan kaapinoven synnyttämää harhaa:)
Uuden Vuoden aattoiltaan kuului rakettien lisäksi tinanvalanta. Ensimmäinen tina valettiin vanhan tavan mukaan Haltijalle ja niin tehtiin nytkin. Tästä ihastuneena Haltija taikoi tinasta pelkkää hopeaa, kuten kuvan joutsentanssista hyvin huomaa:)
Linnut tietävät aina suotuisia asioita, mutta toisaalta hieno sotalaiva ei ollut yhtään hullumpi saalis sekään, sillä laivat ennustavat yhtälailla onnea ja paljon matkoja. Turhia uuden vuoden lupauksia ei kannata enää tässä iässä liiemmin harrastaa, sillä nehän vain hidastivat muutenkin jo lyhyttä matkaa.
Näitäköhän se miettii kyökkipiikarukkakin tässä? Metsään on ajettu hienon rouvan huushollista ja pahasti näyttää siltä, että loppiaistanssiaisetkin uljaine kavaljeereineen ovat tainneet jäädä väliin Uudenvuoden remukemuista puhumattakaan. Toisaalta joulun jälkeen alkavat härkäviikot saattavat mietityttää häntä yhtä paljon kuin mennyt vuosikin.
Jotkut päivät on kultaa..
Eniten häntä kuitenkin kismittää se, että paljon luvattu MAAILMANLOPPU, jonka piti tulla NYT, Armon Vuonna 2012 oli PERUTTU - taas kerran - ja siirretty jonnekin hemmetin tulevaisuuteen, joten hän ehtii varmaankin kuolla ja kupsahtaa näkemättä koko autuutta:)
Koiran huolet taitavat olla lähinnä vain makkarapuolella:)
