VALOISAA LOKAKUUTA / LIGHT IN OCTOBER

Lokakuu ja Huhtikuu ovat kuin veljeksiä, vaikka syksy onkin täynnä pimeyttä ja kuihtumista toisin kuin hilpeä ja elämänhaluinen huhtikuu. Epävakaus ja yllätyksellisyys sävyttävät kuitenkin molempia kuukausia. Lokakuun alku oli täynnä kultaa, punaista maaruskaa ja hehkuvaa okraa. Näin kaunista ruskaa en muistakaan. Tätäköhän pikku hömppäkin ihailee kuistilla. Syksyn tullen linnut eksyvät usein avokuistille ja osaavat hyvin poiskin. Tämän Hömppähömppelin jouduin auttamaan pois, kun törmäili paniikissa niin pahasti ikkunoihin.

Päivät pienet pilvelliset
yöt pitkät pimeät
Halla hanhen siiven alla
Talvi joutsenen takana

Näin kuvaa savolainen kansanruno osuvasti lokakuuta. Ennen Numaa, joka edelsi Julinaanista kalenteria, vuosi alkoi kevätpäivätasauksen aikaan maaliskuussa ja loppui syksyllä, joten kuukausia kertyi vuoteen pelkästään kymmenen. October eli lokakuu on sen mukaisesti kahdeksas kuukausi, eikä talviaikaa laskettu mukaan ollenkaan! Aika kätevää:)

Iloksi pimeyteen, sadekeleihin ja loskaan voit virkkailla Johannan IHAN OIKEA BLOGI-ohjeella ihastuttavia sateenvarjoja  Siellä se opastetaan kädestäpitäen. Hopi, hopi katsomaan.

Lokakuu tuo myös piirakoiden ja omenoiden ihanan tuoksun kyökkiin ja mikä olisikaan parempaa kuin Kauhasen omenapaistos tai vanhan ajan puolukkapiirakka, joka valmistuu "mummoankka"-ohjeella suitsait 💚 Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu LOKAKUU-haasteeseen.

Jauhoja ja sokeria yhtä paljon vaikka 2 lasillista

Voita 200 g tai maun mukaan (voit korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla) 

Sekoitetaan pöperöksi, josta 1/3 erotetaan pinnalle ripoteltavaksi ja 

loppuosaan lisätään puoli teelusikallista soodaa, lasillinen piimää ja kananmuna, jotka sekoitetaan. Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja lisää puolukkasurvos ja pöperö puolukan päälle.
Paista sopivassa uuninlämmössä eli parisataa astetta tai vähän alle noin puolituntia tai vähän yli:)

Viimeistään lokakuussa tulee huoli polttopuista, ellei niitä ole varastossa ennestään. Meillä ei juurikaan ollut, mutta eipä hätää, yksi puhelinsoitto ja rutikuivat puut tuotiin heti kotipihalle asti, josta öyssäsimme ne äkkiä suojaan.  Aito kalifornialainen Herra Heikin hunaja kruunasi päivän:)

Omenoita kävin varastamassa kauniina lauantaipäivänä Villinlännen rajamailta esikoisen luvalla ja poimin niitä yhdessä Rokka-kissan kanssa. Hän vaani minua omenapuussa ja koppasi välillä leikisti käteen:) Mutta eipä syksyä ilman surua, sillä muutama päivä sitten kaunis Rokkakin jäi auton alle 💔

Muistakaa heijastimet, sillä pimeät illat syövät valon. Hirvenpyyntikin on taas alkanut ja ne vouhkaavat pitkin maita ja mantuja henkensä edestä, joten tiellä kannattaa ajella maltillisesti. Turvallista ja hyvää syksyä kaikille 💙

OCTOBER

Kesäaika on vääjäämättä ohi. Omalla kohdallani alkukesän valo ja onnellisuus vaihtui alakuloisuuteen. Marja-aikakin missaantui kokonaan ja sydänkin reistasi yhtenä aamuna siihen malliin, että heikompihermoista olisi jo piipaa-autolla ensiapuun viety. Onneksi pelkäsin niin, etten tohtinut edes lähteä :) Alla oleva kamikaze-lentäjä sai kuitenkin parasta mahdollista ensiapua, vaikka mietiskelikin pitkään, jatkaako maallista taivalta vai ei.

Osallistun kuvilla Pieni Lintu LOKAKUU - OCTOBER- haasteeseen. October on muuten latinan lainasana, joka tarkoittaa kahdeksatta kuukautta. Se on jäänne ajalta ennen juliaanista kalenteria, jolloin uusi vuosi alkoi jo maaliskuussa ja kuukausia oli vuodessa vain kymmenen. 

Syyskesällä Pinkun lähdön jälkeen teimme pienen 2000 kilometrin rengasmatkan Tampere - Fiskars - Porvoo - Kotka - Lappeenranta  - Leppävirta.  Fiskars oli kyllä näkemisen arvoinen ja Porvoon vanha gootilaistyylinen kirkko kuin suoraan joulukortista. Onneksi tuo keskiaikainen pääty säilyi vuoden 2006 tuhopoltossa.

Upin takopaja Fiskars

Upin pajassa taotaan kauniita käyttöesineitä, tässä muotoutuu hiilihanko. Viereisessä pajassa oli lasinpuhaltaja työssään. Pari tuliaistakin tarttui käteen, toinen esikoiselle ja toinen kuopukselle.

Matkalla tapasimme monia rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Lämmin kiitos Seijalle ja Karille Lempäälän ihanasta yöpymispaikasta. Henkilökunta oli huipputasoa! Kiitos myös siskolle, vaikka kahvipaketti ei ollutkaan oikeaa merkkiä:) Kun palasimme takaisin kotiin, odotti suru pihamaalla, istui kalliolla ja kulki pitkin nurmikoita. Silmä haki turhaan vanhaa ystävää. Koti tuntui kovin tyhjältä ja kylmältä ilman rakasta Pinkkua. 

Valoa syksyyn toi pieni mustatukkainen pojanpoika, joka syntyi syyskuussa - koiran vuonna kuten isänsä, isoveljensä ja minäkin aikoinaan ❤️ 

Apua äiti! Mut on kaapattu! Kuka tuo höppänä on:)

Lapsenlapsia on nyt viisi ja Arin suloinen tyttärenpoika kuudes 💛Katinka täytti jo 16 vuotta, joten on myönnettävä että ikäloppu luuska taidan jo olla. Pojatkin on kohta vanhempia kuin minä:) Monta kertaa ovat sormet syyhynneet tarinoida enemmänkin lapsenlapsista, mutta koska osa on kieltänyt kuvansa ja juttunsa, en voi kirjoittaa yhdestä jos en saa lupaa kaikkiin. 

Lokakuun myötä mukava ja turvallinen kirjastoaikani on vaihtumassa uusiin haasteisiin. Vajaat pari vuotta on ollut helppoa ja letkeää aikaa, pomo luxusta ja kirjastotätit kuin ystäviä. Taidenäyttelyt ja muut extremet kuten runokoulutuspäivä ovat tulleet lahjana päälle.  

Oheinen Jonas Vuoran upea akvarelli Bilal kuului osana Lybecker-opiston  "Melankolian eri muodot" -näyttelyyn. Se oli huhtikuussa 2018 Pyhäjoen kirjaston tiloissa. Kaikki taideteokset olivat hyvin tasokkaita, suosikkini oli Sarlotta Jokitalo ja Mira Lohilahti, jonka etsaus/akvavinta Oodi Louhelle puhutteli koko rahalla. Näistä nimistä kuulemme vielä.

Nyt on aika vanhan koiran oppia uusia temppuja. Effica-, Esko-, WetLab- ja Agrineuvos-tietojärjestelmät ovat olleet jotenkuten hanskassa 100 vuotta sitten. Saa nähdä uppoaako vanhaan lahopökkelöpäähän enää edes pientä osaa erilaista tietojärjestelmää. Menneen kesän perhoset ovat muuttaneet mahaani asumaan, stressinsieto kyky on nolla ja kortisolitaso pilvissä:) 

Valoisaa ja stressitöntä talviaikaa kaikille 💛 Muistakaa heijastimet ja varokaa hirviraukkoja, kohta ne taas vouhkaavat tiellä henkensä edestä!

OCTOBER - LOKAKUU

Eipä tarvinnut perunannostokonetta virittää, kun ei pottumaakaan ole tämän isompi:) Kuokka, ämpäri ja pitkätukka apuna saatiin mukavasti talviperunat.  Harvemmin enää lokakuussa kuokitaan perunoita tai käydään sieni- ja marjametsässä, mutta armon vuonna 2017 niin tehtiin. Mitähän lienee taas myrkynkeittäjän korissa:) Kuvilla osallistun LOKAKUUN kuvahaasteeseen.

Oikeasti olimme kuokkimassa vieraalla pellolla penkinpäitä, joita konenostossa usein jää. Keikuin aikoinaan 15 syksyä koneen päällä, joten sekin on tuttua hommaa. Lämpimät kiitokset viljelijälle, olimme ikionnellisia syyshetkistä pellolla 💛  Naapurista ostimme siikoja ja kuopus toi omenoita. Ihanaa on sadonkorjuuaika, joka tuo meille laiskureillekin piirakoita pöytään ja särvintä kattilaan. Kaunista syystalvea kaikille!