perjantai 12. lokakuuta 2018

OCTOBER

Kesäaika on vääjäämättä ohi. Omalla kohdallani alkukesän valo ja onnellisuus vaihtui alakuloisuuteen. Marja-aikakin missaantui kokonaan ja sydänkin reistasi yhtenä aamuna siihen malliin, että heikompihermoista olisi jo piipaa-autolla ensiapuun viety. Onneksi pelkäsin niin, etten tohtinut edes lähteä :) Alla oleva kamikaze-lentäjä sai kuitenkin parasta mahdollista ensiapua, vaikka mietiskelikin pitkään, jatkaako maallista taivalta vai ei.

Punatulkku, lintu, lokakuu, makro

Osallistun kuvilla Pieni Lintu LOKAKUU - OCTOBER- haasteeseen. October on muuten latinan lainasana, joka tarkoittaa kahdeksatta kuukautta. Se on jäänne ajalta ennen juliaanista kalenteria, jolloin uusi vuosi alkoi jo maaliskuussa ja kuukausia oli vuodessa vain kymmenen. 


Karintie, lokakuu, kotitie

Syyskesällä Pinkun lähdön jälkeen teimme pienen 2000 kilometrin rengasmatkan Tampere - Fiskars - Porvoo - Kotka - Lappeenranta  - Leppävirta.  Fiskars oli kyllä näkemisen arvoinen ja Porvoon vanha gootilaistyylinen kirkko kuin suoraan joulukortista. Onneksi tuo keskiaikainen pääty säilyi vuoden 2006 tuhopoltossa.


Porvoon kirkko, goottilainen kirkko, Porvoo


Upi, seppä, takomo, Fiskars,Upi Anttila
Upin takopaja Fiskars
Upin pajassa taotaan kauniita käyttöesineitä, tässä muotoutuu hiilihanko. Viereisessä pajassa oli lasinpuhaltaja työssään. Pari tuliaistakin tarttui käteen, toinen esikoiselle ja toinen kuopukselle.

Matkalla tapasimme monia rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Lämmin kiitos Seijalle ja Karille Lempäälään ihanasta yöpymispaikasta. Henkilökunta oli huipputasoa! Kiitos myös siskolle, vaikka kahvipaketti ei ollutkaan oikeaa merkkiä:) Kun palasimme takaisin kotiin, odotti suru pihamaalla, istui kalliolla ja kulki pitkin nurmikoita. Silmä haki turhaan vanhaa ystävää. Koti tuntui kovin tyhjältä ja kylmältä ilman Pinkkua. 

Valoa syksyyn toi pieni mustatukkainen pojanpoika, joka syntyi syyskuussa - koiran vuonna kuten isänsä, isoveljensä ja minäkin aikoinaan ❤️ 

Apua äiti! Mut on kaapattu! Kuka tuo höppänä on:)
Lapsenlapsia on nyt viisi ja Arin suloinen tyttärenpoika kuudes 💛Katinka täytti jo 16 vuotta, joten ikäloppuluuskahan sitä alkaa olla. Pojatkin on kohta vanhempia kuin minä:) Monta kertaa ovat sormet syyhynneet tarinoida enemmänkin lapsenlapsista, mutta osa on kieltänyt kuvansa ja juttunsa, joten en voi kirjoittaa yhdestä jos en saa lupaa kaikkiin. 


Jonas Vuorna, Bilal, Akryyli
Lokakuun myötä mukava ja turvallinen kirjastoaikani on vaihtumassa uusiin hasteisiin. Vajaat pari vuotta on ollut helppoa ja letkeää aikaa, pomo luxusta ja kirjastotätit kuin ystäviä. Taidenäyttelyt ja muut extremet kuten runokoulutuspäivä ovat tulleet lahjana siihen päälle.  

Oheinen Jonas Vuoran upea akvarelli Bilal kuului osana Lybecker-opiston  "Melankolian eri muodot" -näyttelyyn. Se oli huhtikuussa 2018 Pyhäjoen kirjaston tiloissa. Kaikki taideteokset olivat hyvin tasokkaita, mutta suosikkini oli Sarlotta Jokitalo ja Mira Lohilahti, jonka etsaus/akvavinta Oodi Louhelle puhutteli koko rahalla. Näistä nimistä kuulemme vielä.

Nyt on aika vanhan koiran oppia uusia temppuja. Effica-, Esko- ja Agrineuvos-tietojärjestelmät ovat olleet jotenkuten hanskassa 100 vuotta sitten. Saa nähdä uppoaako vanhaan lahopökkelöpäähän enää edes pientä osaa erilaista tietojärjestelmää. Menneen kesän perhoset ovat muuttaneet mahaani asumaan, stressinsieto kyky on nolla ja kortisolitaso pilvissä:) 

Valoisaa ja stressitöntä talviaikaa kaikille 💛 Muistakaa heijastimet ja varokaa hirviraukkoja, kohta ne taas vouhkaavat tiellä henkensä edestä!

34 kommenttia:

  1. Syksy jo pitkällä, onneksi vielä lämmintä. Linnut ovat jo tulleet lisäruokintaan.
    Huh, olisikohan aika käydä sitä sydäntä lääkärillä tutkituttamassa?
    Meilläkin jouduttiin nukuttamaan 11,5 vuotias koira vanhus, kuopuksen nimikko.
    Haukku kuuluu korvissa, kynsien rapse portaissa. Elämä on ikuista luopumista, ikävä ja muistot jää.
    Onnea mummille ihanasta lapsenlapsesta.
    Syyskuun lapsia olen minäkin ja kuopus, sekä äidin puolelta moni😊
    Lämmintä ja leppoisaa syksyn jatkoa. Parempaa vointia❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Saassa. Nyt on kyllä tosi lämmintä vuoden aikaan nähden, terassikelejä on viikonlopuksi lupaillut. Voimia ja valoa syksyynne ja kuopukselle terveisiä. Hyvin on tuttu tunne kynsien rapina ja tassutus jälkeenpäin. Joskus tuntuu etteivät he heti osaa tai voi lähteä luotamme, vaikka se onkin vain ikävän, tapojen ja muistojemme synnyttämää harhaa.

      Kyllä kai pitäisi terveystarkastuksessa joskus käydä, mutta aika huono olen lähtemään lekurille.

      Poista
  2. Upea matka teillä.
    Onnea tuon pienen suloisuuden johdosta ❤️
    Samoin sinulle parasta mahdollista talviaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kirsti. Matka oli oikeastaan aika väsyttävä, teimme sen viidessä päivässä ja olin liian surullinen, että olisin voinut nauttia kuten normaalisti, mutta oli tärkeä että näimme Arin äidin ja hänen lapsenlapsensa jne.

      Poista
  3. Kesä on vääjäämättä mennyt.
    Onpa komea punatulkku.
    Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista miten lämmintä on ollut vielä lokakuussakin, lokakuuhan on kyllä vallaton murroskuukausi kuten huhtikuukin. Kiitoksia Maarit.

      Poista
  4. Kesä on ohi, mutta lämpö on vielä täällä. Toivotan sinulle stressittömämpiä aikoja ja nautinnollisia mummopäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Cheri. Oli siunattu asia, että tuli vielä yksi pikku piipertäjä joukon jatkoksi, tosin aika paljon me mökötämme vain keskenämme.

      Poista
  5. Upeita kuvia, ja hienoa että sydän sykkii, ja hienoja tapahtumia on muutenkin tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sydän sykkii vielä joten kuten... Kiitoksia Jokke.

      Poista
  6. Lintujen kalenterin mukaan ruokintakauden pitäisi alkaa. Siksi innokkaana ovat ikkunan takana kurkkimassa. On muuten mahtavan tarkka kuva punatulkusta. Jokainen höyhenen yksityiskohta erottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punatulkku lensi päin lasia, linturaukan onnettomuus oli kuvaajan onni. Kauan se oli sylissäni ja kädessä, enkä uskonut heti että toipuu. Omenapuussa kyyrötti pitkään ja nuokkui välillä, sen vuoksi sai tarkkoja kuvia.

      Poista
  7. Ihana tunnelma tuossa toisessa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Marina, siinä on meidän kotitie lokakuun auringossa.

      Poista
  8. Paljon on asioita tapahtunut lokakuuhun tultaessa. Kaikkea hyvää ja mahdollisimman pian väistyvää alakuloa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alakulo onkin pikkuhiljaa väistymässä, kiitos ihanien toivomuksien. Pimeys ja sade tympäsee silti, syksyllä on kyllä satanut kesänkin edestä. Lämpimästi kiitos Susu.

      Poista
  9. Voimaa Sinulle toipua. Mukavaa että olet rohjennut lähteä uutta tieto-ohjelmaa oppimaan.
    Onnittelut mummoudesta !

    Upea punatulkku ja syksyinen maisema kuva.
    Syksy on nyt kauneimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietojärjestelmän oppiminen liittyy työhön, jonka väliaikasen sain - sitäkin teen osa-aikaisesti (itse halusin vähemmän kun tarjottiin) ainakin aluksi. Punatulkku kävi lintulaudallakin, mutta en voi olla varma oliko tämä sama. Kiitos Liplatus.

      Poista
  10. Hello friend!
    The google translator do not do it well at my computer ..but I will thank you for these great shoots!Very beautiful!

    I wish everything is going well for you..and yes i have my eyes open for the elves :)

    Anita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear Anita! Google translate doesn't work very well... It annoys me too:( Thank you and best regards. Happy weekend! Irja

      Poista
  11. Punatulkku nädäänkin nyt läheltä - wow ! Kiitos ihanasta kuvasta.

    Onneksi olkoon suvun uuden jäsenen johdosta ja onnea ja voimia uusiin haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punatulkun epäonni oli kuvaajan onni:( Kiitoksia Rita, niitä tarvitaan, tyhjä pää höyryää kuin onkapannu:)

      Poista
  12. Ihailen tämän blogin pitäjää tavattomasti. Hän pursuaa voimaa kuvissaan ja sanoissaan. Vaikka tämän tietää, hämmästyy joka kerran uudestaan kun täällä käväisee. Onnea ja voimia edelleen toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisukka. Sanasi tekivät minut pieneksi ja silti isosti onnelliseksi. Blogin pitäminen on minulle työtä ja tuskaa, kirjoitan usein sydänverellä, ehkä kannattaisi vähän hellittää ja antaa mennä show must go-tyyliin:)

      Poista
  13. Kauniit kuvat, punatulkkukuva upea. Iloa ja surua, sitähän se elämä on. Onnea uudelle koiranvuonna syntyneelle pienelle ja koko perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Leila. Sitä elämä juurikin on. Ilot ja surut kulkevat aina käsikädessä. Me koirat kiitämme ja yritämme olla onnellisia tästä hetkestä - sekunnista - joka meilla on nyt.

      Poista
  14. Ja der Sommer ist vorbei aber wir haben einen schönen Herbst mit viel Sonne und schönen Temperaturen leider ist es immer noch zu trocken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielen Dank Noke:) Der Sommer ist vorbei:( Jetzt haben wir viel Regen.

      Poista
  15. Mummoilu on mukavaa. Tänä vuonna syntyi kaksi lapsenlasta, kumpikin perheen neljänneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea Pappilanmummolle ja lapsille lapsineen. Teillä on ihan kunnioitettava määrä pieniä lapsenlapsia:) Itse tulin 44-vuotiaana mummoksi, mietin kyllä monesti että minulla olisi ollut mahdollisuus mummoiluun jo 37 - 38 vuotiaana, jos esikoinen olisi ollut yhtä aktiivinen kuin itse aikoinani:)

      Poista
  16. Tykkäsin kovasti noista kahdesta ensimmäisestä kuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos CC. Niissä oli lokakuu näillä leveysasteilla parhaimillaan:)

      Poista
  17. Tunteissa on aina mukana sydänverta. Onnea ja iloa tuoreelle isoäidille!
    Aika mahtavan "koplan" olet jo saanut lapsenlapsia. Tuokoon he kaikki sinulle mukavia elämyksiä.

    ps. Pyydän nyt, kun on jo kauan aikaa pitänyt sanoa, että tuosta Rip-muodosta luovutaan tyystin. En pidä siitä yhtään ja mietinkin, miten aikoinani hyväksyin sen käytön.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Onnea on tullut roppakaupalla, sen kokee varsinkin silloin kun lapset ja lapsenlapset ovat pieniä - elämisen onni tuntuu niin täydeltä ja ehyeltä - ellei mitään ikävää tai katastrofaalista satu.

      Kalajoen onnettomuus on koskettanut minua äitinä hyvin syvältä. Tuntuu niin väärältä valittaa lapsenlapsia kohdanneista sairauksista, vaikka aikoinaan ne kirpaisivat kovasti - silloinkin ajattelin, ettei pahin ole kuitenkaan tässä. Se pahin tapahtui naapuritytön pikkupojalle tai Kalajoella vajaa viikko sitten.

      Nimiasiasi ymmärrän hyvin, vaikka en koskaan ole ajatellut tuota Rip-muotoa muuten kuin lempinimenä. En itsekään tajunnut Mustaleski-nimimerkkiä kovin kohtalokkaana, en hakenut nimellä - silloin 9 vuotta sitten - surua kummempaa. Olin vain mustissa vaatteissa ja leski. Tajusin aika pian että olinpa melko tyhmä, kun otin niin raadollisen ja typerän nimen. Sitä raahaan edelleenkin tämän blogin myötä, koska uutta minun ei kannata enää perustaa.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)