Kesäaika on vääjäämättä ohi. Omalla kohdallani alkukesän valo ja onnellisuus vaihtui alakuloisuuteen. Marja-aikakin missaantui kokonaan ja sydänkin reistasi yhtenä aamuna siihen malliin, että heikompihermoista olisi jo piipaa-autolla ensiapuun viety. Onneksi pelkäsin niin, etten tohtinut edes lähteä :) Alla oleva kamikaze-lentäjä sai kuitenkin parasta mahdollista ensiapua, vaikka mietiskelikin pitkään, jatkaako maallista taivalta vai ei.
Osallistun kuvilla Pieni Lintu LOKAKUU - OCTOBER- haasteeseen. October on muuten latinan lainasana, joka tarkoittaa kahdeksatta kuukautta. Se on jäänne ajalta ennen juliaanista kalenteria, jolloin uusi vuosi alkoi jo maaliskuussa ja kuukausia oli vuodessa vain kymmenen.
Syyskesällä Pinkun lähdön jälkeen teimme pienen 2000 kilometrin rengasmatkan Tampere - Fiskars - Porvoo - Kotka - Lappeenranta - Leppävirta. Fiskars oli kyllä näkemisen arvoinen ja Porvoon vanha gootilaistyylinen kirkko kuin suoraan joulukortista. Onneksi tuo keskiaikainen pääty säilyi vuoden 2006 tuhopoltossa.
Upin pajassa taotaan kauniita käyttöesineitä, tässä muotoutuu hiilihanko. Viereisessä pajassa oli lasinpuhaltaja työssään. Pari tuliaistakin tarttui käteen, toinen esikoiselle ja toinen kuopukselle.
Matkalla tapasimme monia rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Lämmin kiitos Seijalle ja Karille Lempäälän ihanasta yöpymispaikasta. Henkilökunta oli huipputasoa! Kiitos myös siskolle, vaikka kahvipaketti ei ollutkaan oikeaa merkkiä:) Kun palasimme takaisin kotiin, odotti suru pihamaalla, istui kalliolla ja kulki pitkin nurmikoita. Silmä haki turhaan vanhaa ystävää. Koti tuntui kovin tyhjältä ja kylmältä ilman rakasta Pinkkua.
Valoa syksyyn toi pieni mustatukkainen pojanpoika, joka syntyi syyskuussa - koiran vuonna kuten isänsä, isoveljensä ja minäkin aikoinaan ❤️
Lapsenlapsia on nyt viisi ja Arin suloinen tyttärenpoika kuudes 💛Katinka täytti jo 16 vuotta, joten ikäloppuluuska sitä alkaa jo olla. Pojatkin on kohta vanhempia kuin minä:) Monta kertaa ovat sormet syyhynneet tarinoida enemmänkin lapsenlapsista, mutta osa on kieltänyt kuvansa ja juttunsa, joten en voi kirjoittaa yhdestä jos en saa lupaa kaikkiin.
Lokakuun myötä mukava ja turvallinen kirjastoaikani on vaihtumassa uusiin haasteisiin. Vajaat pari vuotta on ollut helppoa ja letkeää aikaa, pomo luxusta ja kirjastotätit kuin ystäviä. Taidenäyttelyt ja muut extremet kuten runokoulutuspäivä ovat tulleet lahjana päälle.
Oheinen Jonas Vuoran upea akvarelli Bilal kuului osana Lybecker-opiston "Melankolian eri muodot" -näyttelyyn. Se oli huhtikuussa 2018 Pyhäjoen kirjaston tiloissa. Kaikki taideteokset olivat hyvin tasokkaita, suosikkini oli Sarlotta Jokitalo ja Mira Lohilahti, jonka etsaus/akvavinta Oodi Louhelle puhutteli koko rahalla. Näistä nimistä kuulemme vielä.
Nyt on aika vanhan koiran oppia uusia temppuja. Effica-, Esko-, WetLab- ja Agrineuvos-tietojärjestelmät ovat olleet jotenkuten hanskassa 100 vuotta sitten. Saa nähdä uppoaako vanhaan lahopökkelöpäähän enää edes pientä osaa erilaista tietojärjestelmää. Menneen kesän perhoset ovat muuttaneet mahaani asumaan, stressinsieto kyky on nolla ja kortisolitaso pilvissä:)
Valoisaa ja stressitöntä talviaikaa kaikille 💛 Muistakaa heijastimet ja varokaa hirviraukkoja, kohta ne taas vouhkaavat tiellä henkensä edestä!
Osallistun kuvilla Pieni Lintu LOKAKUU - OCTOBER- haasteeseen. October on muuten latinan lainasana, joka tarkoittaa kahdeksatta kuukautta. Se on jäänne ajalta ennen juliaanista kalenteria, jolloin uusi vuosi alkoi jo maaliskuussa ja kuukausia oli vuodessa vain kymmenen.
Syyskesällä Pinkun lähdön jälkeen teimme pienen 2000 kilometrin rengasmatkan Tampere - Fiskars - Porvoo - Kotka - Lappeenranta - Leppävirta. Fiskars oli kyllä näkemisen arvoinen ja Porvoon vanha gootilaistyylinen kirkko kuin suoraan joulukortista. Onneksi tuo keskiaikainen pääty säilyi vuoden 2006 tuhopoltossa.
 |
| Upin takopaja Fiskars |
Matkalla tapasimme monia rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Lämmin kiitos Seijalle ja Karille Lempäälän ihanasta yöpymispaikasta. Henkilökunta oli huipputasoa! Kiitos myös siskolle, vaikka kahvipaketti ei ollutkaan oikeaa merkkiä:) Kun palasimme takaisin kotiin, odotti suru pihamaalla, istui kalliolla ja kulki pitkin nurmikoita. Silmä haki turhaan vanhaa ystävää. Koti tuntui kovin tyhjältä ja kylmältä ilman rakasta Pinkkua.
Valoa syksyyn toi pieni mustatukkainen pojanpoika, joka syntyi syyskuussa - koiran vuonna kuten isänsä, isoveljensä ja minäkin aikoinaan ❤️
 |
| Apua äiti! Mut on kaapattu! Kuka tuo höppänä on:) |
Oheinen Jonas Vuoran upea akvarelli Bilal kuului osana Lybecker-opiston "Melankolian eri muodot" -näyttelyyn. Se oli huhtikuussa 2018 Pyhäjoen kirjaston tiloissa. Kaikki taideteokset olivat hyvin tasokkaita, suosikkini oli Sarlotta Jokitalo ja Mira Lohilahti, jonka etsaus/akvavinta Oodi Louhelle puhutteli koko rahalla. Näistä nimistä kuulemme vielä.
Nyt on aika vanhan koiran oppia uusia temppuja. Effica-, Esko-, WetLab- ja Agrineuvos-tietojärjestelmät ovat olleet jotenkuten hanskassa 100 vuotta sitten. Saa nähdä uppoaako vanhaan lahopökkelöpäähän enää edes pientä osaa erilaista tietojärjestelmää. Menneen kesän perhoset ovat muuttaneet mahaani asumaan, stressinsieto kyky on nolla ja kortisolitaso pilvissä:)
Valoisaa ja stressitöntä talviaikaa kaikille 💛 Muistakaa heijastimet ja varokaa hirviraukkoja, kohta ne taas vouhkaavat tiellä henkensä edestä!
Syksy jo pitkällä, onneksi vielä lämmintä. Linnut ovat jo tulleet lisäruokintaan.
VastaaPoistaHuh, olisikohan aika käydä sitä sydäntä lääkärillä tutkituttamassa?
Meilläkin jouduttiin nukuttamaan 11,5 vuotias koira vanhus, kuopuksen nimikko.
Haukku kuuluu korvissa, kynsien rapse portaissa. Elämä on ikuista luopumista, ikävä ja muistot jää.
Onnea mummille ihanasta lapsenlapsesta.
Syyskuun lapsia olen minäkin ja kuopus, sekä äidin puolelta moni😊
Lämmintä ja leppoisaa syksyn jatkoa. Parempaa vointia❤️
Lämmin kiitos Saassa. Nyt on kyllä tosi lämmintä vuoden aikaan nähden, terassikelejä on viikonlopuksi lupaillut. Voimia ja valoa syksyynne ja kuopukselle terveisiä. Hyvin on tuttu tunne kynsien rapina ja tassutus jälkeenpäin. Joskus tuntuu etteivät he heti osaa tai voi lähteä luotamme, vaikka se onkin vain ikävän, tapojen ja muistojemme synnyttämää harhaa.
PoistaKyllä kai pitäisi terveystarkastuksessa joskus käydä, mutta aika huono olen lähtemään lekurille.
Upea matka teillä.
VastaaPoistaOnnea tuon pienen suloisuuden johdosta ❤️
Samoin sinulle parasta mahdollista talviaikaa!
Kiitoksia Kirsti. Matka oli oikeastaan aika väsyttävä, teimme sen viidessä päivässä ja olin liian surullinen, että olisin voinut nauttia kuten normaalisti, mutta oli tärkeä että näimme Arin äidin ja hänen lapsenlapsensa jne.
PoistaKesä on vääjäämättä mennyt.
VastaaPoistaOnpa komea punatulkku.
Hyvää syksyä!
Kummallista miten lämmintä on ollut vielä lokakuussakin, lokakuuhan on kyllä vallaton murroskuukausi kuten huhtikuukin. Kiitoksia Maarit.
PoistaKesä on ohi, mutta lämpö on vielä täällä. Toivotan sinulle stressittömämpiä aikoja ja nautinnollisia mummopäiviä.
VastaaPoistaSuuret kiitokset Cheri. Oli siunattu asia, että tuli vielä yksi pikku piipertäjä joukon jatkoksi, tosin aika paljon me mökötämme vain keskenämme.
PoistaUpeita kuvia, ja hienoa että sydän sykkii, ja hienoja tapahtumia on muutenkin tapahtunut.
VastaaPoistaJuu sydän sykkii vielä joten kuten... Kiitoksia Jokke.
PoistaLintujen kalenterin mukaan ruokintakauden pitäisi alkaa. Siksi innokkaana ovat ikkunan takana kurkkimassa. On muuten mahtavan tarkka kuva punatulkusta. Jokainen höyhenen yksityiskohta erottuu.
VastaaPoistaPunatulkku lensi päin lasia, linturaukan onnettomuus oli kuvaajan onni. Kauan se oli sylissäni ja kädessä, enkä uskonut heti että toipuu. Omenapuussa kyyrötti pitkään ja nuokkui välillä, sen vuoksi sai tarkkoja kuvia.
PoistaIhana tunnelma tuossa toisessa kuvassa.
VastaaPoistaKiitoksia Marina, siinä on meidän kotitie lokakuun auringossa.
PoistaPaljon on asioita tapahtunut lokakuuhun tultaessa. Kaikkea hyvää ja mahdollisimman pian väistyvää alakuloa sinulle!
VastaaPoistaAlakulo onkin pikkuhiljaa väistymässä, kiitos ihanien toivomuksien. Pimeys ja sade tympäsee silti, syksyllä on kyllä satanut kesänkin edestä. Lämpimästi kiitos Susu.
PoistaVoimaa Sinulle toipua. Mukavaa että olet rohjennut lähteä uutta tieto-ohjelmaa oppimaan.
VastaaPoistaOnnittelut mummoudesta !
Upea punatulkku ja syksyinen maisema kuva.
Syksy on nyt kauneimmillaan.
Tietojärjestelmän oppiminen liittyy työhön, jonka väliaikasen sain - sitäkin teen osa-aikaisesti (itse halusin vähemmän kun tarjottiin) ainakin aluksi. Punatulkku kävi lintulaudallakin, mutta en voi olla varma oliko tämä sama. Kiitos Liplatus.
PoistaHello friend!
VastaaPoistaThe google translator do not do it well at my computer ..but I will thank you for these great shoots!Very beautiful!
I wish everything is going well for you..and yes i have my eyes open for the elves :)
Anita
Dear Anita! Google translate doesn't work very well... It annoys me too:( Thank you and best regards. Happy weekend! Irja
PoistaPunatulkku nädäänkin nyt läheltä - wow ! Kiitos ihanasta kuvasta.
VastaaPoistaOnneksi olkoon suvun uuden jäsenen johdosta ja onnea ja voimia uusiin haasteisiin!
Punatulkun epäonni oli kuvaajan onni:( Kiitoksia Rita, niitä tarvitaan, tyhjä pää höyryää kuin onkapannu:)
PoistaIhailen tämän blogin pitäjää tavattomasti. Hän pursuaa voimaa kuvissaan ja sanoissaan. Vaikka tämän tietää, hämmästyy joka kerran uudestaan kun täällä käväisee. Onnea ja voimia edelleen toivotan!
VastaaPoistaKiitos Liisukka. Sanasi tekivät minut pieneksi ja silti isosti onnelliseksi. Blogin pitäminen on minulle työtä ja tuskaa, kirjoitan usein sydänverellä, ehkä kannattaisi vähän hellittää ja antaa mennä show must go-tyyliin:)
PoistaKauniit kuvat, punatulkkukuva upea. Iloa ja surua, sitähän se elämä on. Onnea uudelle koiranvuonna syntyneelle pienelle ja koko perheelle.
VastaaPoistaOlet oikeassa Leila. Sitä elämä juurikin on. Ilot ja surut kulkevat aina käsikädessä. Me koirat kiitämme ja yritämme olla onnellisia tästä hetkestä - sekunnista - joka meilla on nyt.
PoistaJa der Sommer ist vorbei aber wir haben einen schönen Herbst mit viel Sonne und schönen Temperaturen leider ist es immer noch zu trocken.
VastaaPoistaVielen Dank Noke:) Der Sommer ist vorbei:( Jetzt haben wir viel Regen.
PoistaMummoilu on mukavaa. Tänä vuonna syntyi kaksi lapsenlasta, kumpikin perheen neljänneksi.
VastaaPoistaOnnea Pappilanmummolle ja lapsille lapsineen. Teillä on ihan kunnioitettava määrä pieniä lapsenlapsia:) Itse tulin 44-vuotiaana mummoksi, mietin kyllä monesti että minulla olisi ollut mahdollisuus mummoiluun jo 37 - 38 vuotiaana, jos esikoinen olisi ollut yhtä aktiivinen kuin itse aikoinani:)
PoistaTykkäsin kovasti noista kahdesta ensimmäisestä kuvasta!
VastaaPoistaLämmin kiitos CC. Niissä oli lokakuu näillä leveysasteilla parhaimillaan:)
PoistaTunteissa on aina mukana sydänverta. Onnea ja iloa tuoreelle isoäidille!
VastaaPoistaAika mahtavan "koplan" olet jo saanut lapsenlapsia. Tuokoon he kaikki sinulle mukavia elämyksiä.
ps. Pyydän nyt, kun on jo kauan aikaa pitänyt sanoa, että tuosta Rip-muodosta luovutaan tyystin. En pidä siitä yhtään ja mietinkin, miten aikoinani hyväksyin sen käytön.
PoistaOnnea on tullut roppakaupalla, sen kokee varsinkin silloin kun lapset ja lapsenlapset ovat pieniä - elämisen onni tuntuu niin täydeltä ja ehyeltä - ellei mitään ikävää tai katastrofaalista satu.
Kalajoen onnettomuus on koskettanut minua äitinä hyvin syvältä. Tuntuu niin väärältä valittaa lapsenlapsia kohdanneista sairauksista, vaikka aikoinaan ne kirpaisivat kovasti - silloinkin ajattelin, ettei pahin ole kuitenkaan tässä. Se pahin tapahtui naapuritytön pikkupojalle tai Kalajoella vajaa viikko sitten.
Nimiasiasi ymmärrän hyvin, vaikka en koskaan ole ajatellut tuota Rip-muotoa muuten kuin lempinimenä. En itsekään tajunnut Mustaleski-nimimerkkiä kovin kohtalokkaana, en hakenut nimellä - silloin 9 vuotta sitten - surua kummempaa. Olin vain mustissa vaatteissa ja leski. Tajusin aika pian että olinpa melko tyhmä, kun otin niin raadollisen ja typerän nimen. Sitä raahaan edelleenkin tämän blogin myötä, koska uutta minun ei kannata enää perustaa.
Kulttuurimatkanne on ollut elämys sielulle.Elämän moninaisuus avautuu ja oppii ymmärtämään ihmisiä. Fiskarssin työväestä puukkopajan Upi ja lasipuhaltamon Tarmo on taitavia ja hyvän ammatin hallitsijoita. Lasipuhaltamosta saa ostaa kilotavarana jätelasia josta saa askarrella mieluisia juttuja.
VastaaPoistaOnnea Mummolle ja lisää mummotettavaa!
Tiiviistä aikataulusta huolimatta matka oli antoisa ja se värittyi erittäin tärkeillä ihmisillä, joita tapasimme. Arvostan käsityöläisiä yli kaiken, vaikka vedänkin rajoja nahka- ja luuvalmisteisiin, vaikka kierrätänkin omalla vähäisella osallani karvatuotteita, joita on vanhoissa pannoissa jne. Lasinpuhaltajasta oli myös kuvia, mutta päädyin Upiin:) Kiitoksia Anonyymille, jäin miettimään pienen pääni puhki, kuka lienetkään.
PoistaOnnittelut lapsen syntymästä!
VastaaPoistaIhmisen elämän taipaleella kaikki on mahdollista. Äkkipysähdykset saa mielen hiljaiseksi ja laskemaan jäljellä olevia elämän päiviä voisiko jonkun asian tehdä toisin että jäisi hyvä muisto lähimmäiselle.
Teillä oli mielenkiintoinen kulttuurimatka elämys. Mainitsemasi Fiskarsin puukkopaja ja Bianco Blu on mulle tuttuja paikkoja.
Puhaltomosta saa ostaa jätelasia puikkoina tai palloina ja niistä voi askarrella mieleisiä asetelmia. Kyllä he ovat taitavia ammateissaan.
Upeat syyskuvat olet saanut aikaan! Terveyttä ja voimia maailmaasi!
Lämmin kiitos Lauri. Rajuja äkkipysähdyksiä on elämässä tullut mutta empä arvannut että nyt säikähtäisin näin paljon tai että tuntisin niin hyytävää tuskaa/ kuolemanpelkoa. Ei tämä toki ollut ensimmäinen kerta kun elämä on vaakalaudalla, jos se nyt sitä edes oli. Vaikea tietää kun en tohtinut välskärille edes lähteä:)
PoistaLasipuhaltamosta olisi saanut nättejä alejuttuja, mutta rahapolitiikkaakin oli pakko miettiä. Mikä on tarpeellista ja mikä ei, vaikka hamstraankin välillä ihan turhaan. Ihailen käsityöläisyyttä yli kaiken ja sitähän Fiskarsista löytyy. On sitä kyllä paljon muuallakin, kun pitää vain silmät auki:)
Kitos sulle hienoista kuvistasi ja oikein paljon Onnea taas mummona olemisen ihanuudesta.Itse olen nyt eläkkeellä oloaikana tuntenut mummouden oikein kunnolla sellasena,kuin mummous kuuluisikin olla! ja lapsenlapsi Venla on mulle jotain niin ihmeellistä ja ihanaa,ettei sitä saa kuin kerran elämässä.
VastaaPoistaTietty mun eka lapsenlapsi on mulle yhtä rakas, vaikkakin on jo aikuinen mies.
Mutta on se vaan niin ihana asia,,kun on niitä lapsenlapsia!
Tuntuu hassulta että minulla on näin monta lastenlasta. Mikään perusmummu en taida silti olla, vaikka hullaannunkin joka ainoasta ja varalapset ovat olleet myös tärkeitä. Hellyttävimmillään lapset ovat pieninä, leikki-ikäisinä ja koulukkaina. Mutta kaikessa on puolensa. Isojen lasten kanssa voi pelata, tehdä askareita tai jutella eri tavalla, vaikka pelit tahtovatkin vallata yhteistä aikaa. Joskus Katinka raahasi minut jopa uimahalliin, mentiin bussilla ja laskettiin vesiliukumäkeä, olihan se hauskaa. Isompana kaverit ovat jo paljon tärkeämpia ja on aika jäädä syrjään. Onni lapsesta on aina yhtä iso kuin huolikin, ei sille mtn voi, eikä terveyskään aina ole itsestäänselvyys.
PoistaOnnentoivotuksia ja halauksia myös täältä mummille. Ihanaa, että elämä antaa meille näitä huippuhetkiäkin.
VastaaPoistaIhanat reissukuvat olet ottanut. Ihanaa tavata läheisiä ja ystäviä. Vanhoissa kaupungeissa on paljon upeita paikkoja nähtävänä ja tuollainen, että näkee oikean sepän takomassa, on nykyisin todella harvinaista.
Muista pitää hyvää huolta itsestäsi
Kiitoksia Enkuli. Elämässä on paljon hyviä hetkiä, alakulosta huolimatta ne kyllä tajuaa, mutta ilo niistä ei ollut niin täysi, kuin pitäisi. Reissukuvia oli paljonkin, mutta minusta vähemmän on aina enemmän:) Sepän takomista oli ilo katsoa, myös lasin käsittely oli mielenkiintoista. Paljon olisi ollut katsottavaa, aikaa vain oli liian vähän.
PoistaKiitos vierailusta ja kommentista! Blogilista on jäänyt taas syksyllä aika vähälle, mutta odottavat siellä lukemistaan. On kyllä komee tuo ekana oleva pikkulintukuva. Tarkka ja hyvät värit. Fiskars tuli itselläkin nähtyä viimeinkin pari vuotta sitten, oma kansio siitä Flickrissäkin. ^^
VastaaPoistaBlogit tahtovat jäädä arjen ja muun jalkoihin. Lintu poseerasi kauniisti, se oli törmännyt ikkunaan, jonka vuoksi sain näinkin hyvän kuvan. Fiskars on hieno paikka, olen joskus jopa haaveillut asuvani siellä... Kiitoksia Timo.
PoistaOih♥.. miten suloinen pikkuinen♥ Paljon onnea mummille ja perheelle♥ Kaikki kuvat ovat myös♥ niin upeita♥
VastaaPoistaKiitoksia Tuta. Pikku poika on nätti kuin nukke ja nätistyy päivä päivältä. Tässä hän vasta päivän parin ikäinen, kuva on otettu sairaalassa kun ryntäsimme heti kohta katsomaan vauvaa.
PoistaIhana punatulkkukuva!
VastaaPoistaIrja, blogissani on sinulle yllätys!
♥
Kiitoksia Leena, ihana että voitin kirjakansi arvonnasi. Keväällä sain arvonnassa hurmaavan puutarha kirjan ja kerran joulun alla valkoisen, kauniin porolyhdyn, jonka olen kuvannut, mutta en saanut koskaan julkaistua kuvia. Lyhty ilahduttaa vieläkin. Ja olen aina luullut ettei minulla käy tuuri:)
PoistaVai sellainen on kesäsi ollut, onneksi se on nyt takanapäin. Pidähän huolta itsestäsi, ikävä muuttuu niiksi hyviksi muistoiksi, jotka aina saivat sinut hymyilemään.
VastaaPoistaAlkukesä oli ihanaa aikaa, mutta sitten kuivuus vei ilon kesästä ja samalla tajusin jo ennen helteitä ettei Pinkku voinut enää kuten ennen. Se vei ilon elämästä pitkäksi aikaa. Olisi pitänyt älytä viedä kissa lääkäriin jo paljon ennemmin. Omasta kunnosta ei aina älyä huolehtia, jos huolehtii muista. Kiitoksia Tuula.
PoistaOnnea pikku pojanpojasta. Ison ilon hän toi.
VastaaPoistaSen sijaan surullista Pinkun osa ja sinä itsekin- ehkä pitää ajatella joskus itseään myös. Terveys ei ole ikuista. Sain siitä itsekin taas kesällä aimo muistutuksen.
Pojanpoika odottaa nimeä, kivoja ehdotuksia on ollut, saapa nähdä mikä hänestä tulee:) Hän oli perjantaina ensi kerran ihan ominpäin mummolassa monta tuntia. Pinkun kohtalo suretti minua kohtuuttomasti, hän oli niin tärkeä osa elämääni. Mietin monta kertaa, että onko jotakin sattunut, kun et ole postaillut. Olen aina välillä käynyt kurkkimassa, toivottavasti kaikki on jo hyvin?
Poista