PUHALLUSMUNISTA KOLUMBUKSEEN:)

Ennen muinoin munat haettiin kanalasta räpättävän kanalauman ja vihaisen kukon keskeltä selitin lapsenlapselle. Miksei niitä ostettu kaupasta, keskeytti lapsi silmät ymmyrkäisenä. Apua, miksei niitä muuten ostettu, oliko niitä edes kaupassa, mietin pää kuumana. Koska kanalan munat olivat paljon parempia keksin nokkelasti, lankematta ollenkaan selitysten upottavaan ja kaikkinielevään suohon. Jostakin kumman syystä väite läpäisi yllättäin miksi-miksi-seulan uskottavuuden, koska sain rauhassa jatkaa juttuani. Mietin siinä hölötykseni ohella miten mahdotonta urbaanilapsen on edes käsittää aikakautta, jossa munat tipahtivat kanojen pyllystä suoraan ruokapöytään, maito lypsettiin lehmien tisseistä käsin ja makkaratkin rustattiin itse tapettujen eläinten suoliin. 

Samalla palasin ajatuksissani lapsuuteen ja muistelin miten vaikea oli ohittaa tiukeasti uhitteleva kukko ja etsiä munat kaakattavan kanalauman keskeltä. Myös rikkoutuneet munat tuli ottaa talteen, etteivät ne houkutelleet rottia tai tauteja paikalle ja osaksihan niitä saattoi käyttää vielä hyväksikin. Meillä ei ollut kanoja, mutta pääsin kokeilemaan taitojani naapurin kanalaan. Sinne piti kuulemma ottaa mukaan keppi, jonka tarkoitus oli minulle täysin epäselvä. Olin nähnyt naapurin isomman tytön tekevän niin, joten seurasin esimerkkiä. Sanoin kukolle 6-vuotiaan ehdottomuudella että istu ja paikka, jolloin aapiskirjakukon kaltainen komea ilmestys kellahti pelkästä hämmennyksestä persuuksilleen ja katseli nätisti päätään kallistellen kun ryöväsin sen pikkurouvien munat parempaan talteen. Vain yhden kerran se sanoi varoittavasti groogh, jolloin äkkäsin uskomattoman terävän nokan vaarallisen lähellä kättäni ja tappavan pitkät kannukset aivan silmieni tasolla. Kohosin vähän ylemmäksi ja kopautin vaistomaisesti kepillä maata, jolloin kukko muina miehinä tepasteli kauemmaksi ja katseli sieltä enemmän uteliaana kun vihaisena ryöstöpuuhiani. Lähtiessäni taputin sitä hyväksyvästi jonnekin kaulan seutuun ja kehuin että hyvä poika, enkä ole koskaan nähnyt kukolla hölmömpää ilmettä. Melkein kuulin miten se säälivästi moitti kanoille että "Tyttöraasu, eipä se taida erottaa kukkoa koirasta:)" Kot, kot vastasivat kanat nauraa kihertäen, paitsi se yksi, joka suri pikkutipujaan.

Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus

Munajutuista ehkä kurjin tapahtui alakouluikäisenä kun äiti lähetti minut naapuriin munia hakemaan ja varoitti moneen kertaan ettet sitten matkalla särje ainuttakaan munaa. No enpä tietenkään, pistin varan vuoksi vielä juoksuksi, ettei mitään katastrofaalista edes ehtisi tapahtua, mutta kuinkas ollakaan? Yht'äkkiä vain olin rähmälläni niiden peevelin munien kanssa, jotka pikkuhiljaa valuivat lammikoiksi kuraiselle tielle. Polveeni sattui, mutta suurempi vahinko olivat tietenkin ne hemmetin munat. Rukoilin koko kotimatkan että Jumala korjaisi ne niin ehyeksi kuin Hän vain osaisi ja annoin pussin äidille hyvinkin toiveikkaana asian suhteen. Äiti suuttui kuin myrskynmerkki ja silloin uskoni Jumalan kaikkivoipaisuuteen sai melkein yhtä suuren kolhun kuin polvikin:)

Munajutuista hauskin on ehdottomasti aamu, jolloin heräsin kuopuksen suukotteluun ja kiljaisuun: Ihana muna! samalla kun hän narautti hampaat äidin uniseen nenänpäähän. Jostain syystä se ei silloin naurattanut yhtään, mutta miestä sitäkin enemmän. Mutta kuten hyvät jutut aina, niin tätäkin on naurettu monet kerrat jälkeenpäin. Minkä sille voi, jos on munanokaksi syntynyt.

Äidiltä kuulin ensi kerran myös uppomunista, joita harrastettiin joko ennen tai jälkeen sotien, kun isompien munaerien saanti kerralla saattoi olla kiven alla. Uppomunailu tarkoitti munien tavallista pitempää säilytystä, eli munat ladottiin lasipurnukoihin ja päälle kaadettiin vedellä laimennettu vesilasiliuos. Toinen tapa säilöä isompia munaeriä oli suolakalkkiliuos, joka ihan samalla tavalla kaadettiin munien päälle. Näin munat säilyivät tarvittaessa pitkäänkin viileässä paikassa, josta niitä voitiin tarvittaessa käyttää vaikkapa pitovoileipiin tai
juhla-ajan leipomuksiin. 

Nahkamuna on ilmiö, joka tapahtuu joskus nuorelle tai toisaalta hyvin vanhalle kanalle, jolloin munaan ei muodostu kuorta lainkaan. Joskus kyseessä saattoi olla kalkinpuute, mutta yleensä kysymyksessä on jonkun sortin "hätämuna", joka pullahtaa säikähdyksen tai jonkun muun syyn takia liian aikaisin. Munankuoria muistan kyllä rouhitun kananruuan sekaan. Naapurin isäntä velmuilikin lapsille että kanat osaavat korjata ne ehyiksi jälleen.

Munat säilyvät viileässä, eivätkä välttämättä tarvitse jääkaappisäilytystä ( 12 - 14 astetta). Paras paikka jääkaapissa on sen lämpimin osa ja munat säilytetään mieluiten omassa pakkauksessaan tylppä pää alaspäin ja suositeltu bäst före-päivä voidaan reippaastikin ohittaa ainakin 1- 2 viikolla.

Muniahan on toki muitakin kuin nämä kotoisen kanalan valkeat tai kirjavat munat, sillä ennen aikaan tuli juuri pääsiäsen seudulla kauppoihin muunmuassa ihastuttavia pieniä viiriäsen munia ja uutta olivat silloin myös nämä ruskeat munat, jotka söivät silloisen sipulikuorivärjäysbravuurini melkein kokonaan. Toisaalta, jos haluaa tehdä niitä edelleenkin, niin punasipulin tai keltasipulin päällimmäisiä kuoria keittovaiheessa kattilaan ja valkoiset munat sekaan, niin saat helposti tummanpuhuvia ja kauniisti punertaneita munia. Jos haluat marmoroida, niin rikot loppuvaiheessa vähän pintaa. Jotkut käyttivät myös väriä päästäviä lankoja, joita kiedottiin munien ympärille antamaan niille toivottuja värisävyjä ja toiset  turvautuivat punajuuriliemeen, mustikkaa etc. Konsteja lienee yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Lisäksi 1980 -luvulla oli täkäläisissä kaupoissa myynnissä koristevyöte, joka liimautui kiehuvassa vedessä hienosti munan kuoren päälle ja valehtelin monet kerrat silmät kirkkaina että itse olen ne maalannut:) Tarkemmin katsellessa vieraat kyllä aina hoksasivat huijauksen.

Munaisista ruokalajeista hollantilainen muna on yököttottänyt minua eniten, häränsilmä ihastuttanut  ja kivimuna vihastuttanut, koska niin helposti unohdan ajankulun:) Strutsin munaa en ole ikinä maistanut, mutta yksi muna vastaa kuulemma kahta tusinaa kananmunaa, joten siitä saa jo useamman kääretörtun, munakkaan tai täytekakun ja kuoresta upean koristeen, joten mihinkähän strutsilaan sitä suunnistaisi. Käärmeet ja pingviinit saavat pitää pitää kuitenkin munansa itse kuten kotoisat vesilinnutkin. Niissä on sitäpaitsi kyse jo poljetuista munista eli tulevasta jälkeläisestä kuten useimmiten oli vanhan ajan kanalassakin. Ellei kyseessä ollut kuuluisa tuhkamuna:) Ja kun aiheena on muna, ei tätä juomaa sovi unohtaa eli tarjoilen perinteinkään munatotin juhlaversiona. (Suora linkitys ei jostain syystä tsuostunut yhteistyöhön joten kopioin ohjeen Elisa netin sivulta.)

Eggnog eli munatoti 

• 4 dl maitoa
• 2 dl kermaa
• 2 munaa
• 2-3 rkl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 dl viskiä, brandyä tai rommia
• muskottipähkinää
• Kuumenna kermamaito höyryäväksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon kuuma maito ja alkoholi. Raasta pinnalle muskottipähkinää. Lähde: Marja Lammi / Digital Donna Oy

Keitettyjen munien lisäksi pääsiäistä koristavat monen sortin suklaamunat, joko yllätyksillä tai herkullisilla täytteillä, joista historiallisin on Fazerin Mignon, joka on pitänyt komeasti puoliaan jo reilusti 115 vuotta uusien, kauniiden tulokkaiden rinnalla. Koristeellisia pahvikuorimunia saa nykyään suhteellisen halvalla ja nätisti pidettynä ne kestävät vuodesta toiseen pelkkänä rekvisiittana tai sitten ne voi käyttää pikkuyllätysten tai herkkujen piilopaikkana, jonka voi lahjoittaa lapsenlapselle, trullille tai viedä vaikka tuliaiseksi ystävälle.

 Suolasirotin by Arabia

Fantastisia munafiguureita löydät kynttilöistä, kivestä, puusta, lasista tai posliinista, joista viimeksimainitut ovat usein uskomattoman kauniisti koristeltuja, kuten Fabergénin kuuluisista, niinsanotuista Tsaarin munista, hyvin muistamme. Koristemunia voit valmistaa helposti itsekin hankkimalla valmiita aihioita, joista styrox-, puumateriaali tai puristemassa lienevät käytetyimpiä. Ja tietenkin niitä voi tehdä paperimassasta vaikka itse. Puhallusmunat ovat tuttuja jo lapsuudestani, eihän silloin muita koristemunia edes tunnettu. Niitä värjäiltiin ja laitettiin rairuohon sekaan. Pääsiäisruohon voi kylvää mainoisti ohrasta tai kaurasta, jolloin ruohosta tulee paljon jämäkämpää ja sen voi hyödyntää jälkeenpäin vaikka kissalle, joille se usein maistuu rairuohoa paremmin. Itse olen käyttänyt myös Papin harha-askelkukan eli rönsyliljan pieniä harha-askelmia, joista tulee ihan erilainen pääsiäsruoho.

Paras muna taisi kuitenkin olla herra Kolumbuksella, joka saa porukat sekopäisiksi vielä nykyäänkin seisovien munien kanssa etenkin tasauspäivän aikoihin ja joskus muutoinkin. Ja ellei muna seiso, niin pitänee tehdä kuten arkkitehti Brunellesco aikoinaan täräyttäessään munan pöytään niin että muna seisoi ilman turhia kotkotuksia:) Tämän munavariaation kunnian vei kuitenkin Kolumbus, sillä ratkaisu tunnetaan hänen nimellään. Nyt noidalla meni sormi suuhun ja hän miettii pää kuumana tulivatko suunnilleen kaikki mahdolliset munaukset ja niiden materiaalit mainituksi nyt mainituksi.

LISÄYS: Oli PACCO lisätä Geen ehdottama PUTKIMUNA, joka uutinen on jäänyt hukkavuosiini, sillä se on ihan uusi tuttavuus. Olen ehkä silti syönyt tätäkin mallia, koska ravintola-alalla se on ollut jo vuodesta 2008. Lisää aiheesta täällä! Ja koska munauksista on kyse, niin viimeisin versio häipyi linkitysten, mallinnusefektien tai teksivärin hakuvaiheessa munien taivaaseen, joten yritin fiilata jutun kuten se julkaisuasussa oli alunperin, mutta ehkäpä joku osio jäi tästä vielä poiskin?

(Yläkuvan lehmä ja kana-aihe Nexus, video juutuupetus tavaraa:) ja kuvat by mustis )