maanantai 26. maaliskuuta 2012

PUHALLUSMUNISTA KOLUMBUKSEEN:)

Ennen muinoin munat haettiin kanalasta räpättävän kanalauman ja vihaisen kukon keskeltä selitin lapsenlapselle. Miksei niitä ostettu kaupasta, keskeytti lapsi silmät ymmyrkäisenä. Apua, miksei niitä muuten ostettu, oliko niitä edes kaupassa, mietin pää kuumana. Koska kanalan munat olivat paljon parempia keksin nokkelasti, lankematta ollenkaan selitysten upottavaan ja kaikkinielevään suohon. Jostakin kumman syystä väite läpäisi yllättäin miksi-miksi-seulan uskottavuuden, koska sain rauhassa jatkaa juttuani. Mietin siinä hölötykseni ohella miten mahdotonta urbaanilapsen on edes käsittää aikakautta, jossa munat tipahtivat kanojen pyllystä suoraan ruokapöytään, maito lypsettiin lehmien tisseistä käsin ja makkaratkin rustattiin itse tapettujen eläinten suoliin. 

kukko, kevätilta, kukko orrella
Samalla palasin ajatuksissani lapsuuteen ja muistelin miten vaikea oli ohittaa tiukeasti uhitteleva kukko ja etsiä munat kaakattavan kanalauman keskeltä. Myös rikkoutuneet munat tuli ottaa talteen, etteivät ne houkutelleet rottia tai tauteja paikalle ja osaksihan niitä saattoi käyttää vielä hyväksikin. Meillä ei ollut kanoja, mutta pääsin kokeilemaan taitojani naapurin kanalaan. Sinne piti kuulemma ottaa mukaan keppi, jonka tarkoitus oli minulle täysin epäselvä. Olin nähnyt naapurin isomman tytön tekevän niin, joten seurasin esimerkkiä. Sanoin kukolle 6-vuotiaan ehdottomuudella että istu ja paikka, jolloin aapiskirjakukon kaltainen komea ilmestys kellahti pelkästä hämmennyksestä persuuksilleen ja katseli nätisti päätään kallistellen kun ryöväsin sen pikkurouvien munat parempaan talteen. Vain yhden kerran se sanoi varoittavasti groogh, jolloin äkkäsin uskomattoman terävän nokan vaarallisen lähellä kättäni ja tappavan pitkät kannukset aivan silmieni tasolla. Kohosin vähän ylemmäksi ja kopautin vaistomaisesti kepillä maata, jolloin kukko muina miehinä tepasteli kauemmaksi ja katseli sieltä enemmän uteliaana kun vihaisena ryöstöpuuhiani. Lähtiessäni taputin sitä hyväksyvästi jonnekin kaulan seutuun ja kehuin että hyvä poika, enkä ole koskaan nähnyt kukolla hölmömpää ilmettä. Melkein kuulin miten se säälivästi moitti kanoille että "Tyttöraasu, eipä se taida erottaa kukkoa koirasta:)" Kot, kot vastasivat kanat nauraa kihertäen, paitsi se yksi, joka suri pikkutipujaan.



Wallpapers and Backgrounds - Desktop Nexus
Munajutuista ehkä kurjin tapahtui alakouluikäisenä kun äiti lähetti minut naapuriin munia hakemaan ja varoitti moneen kertaan ettet sitten matkalla särje ainuttakaan munaa. No enpä tietenkään, pistin varan vuoksi vielä juoksuksi, ettei mitään katastrofaalista edes ehtisi tapahtua, mutta kuinkas ollakaan? Yht'äkkiä vain olin rähmälläni niiden peevelin munien kanssa, jotka pikkuhiljaa valuivat lammikoiksi kuraiselle tielle. Polveeni sattui, mutta suurempi vahinko olivat tietenkin ne hemmetin munat. Rukoilin koko kotimatkan että Jumala korjaisi ne niin ehyeksi kuin Hän vain osaisi ja annoin pussin äidille hyvinkin toiveikkaana asian suhteen. Äiti suuttui kuin myrskynmerkki ja silloin uskoni Jumalan kaikkivoipaisuuteen sai melkein yhtä suuren kolhun kuin polvikin:)

Munajutuista hauskin on ehdottomasti aamu, jolloin heräsin kuopuksen suukotteluun ja kiljaisuun: Ihana muna! samalla kun hän narautti hampaat äidin uniseen nenänpäähän. Jostain syystä se ei silloin naurattanut yhtään, mutta miestä sitäkin enemmän. Mutta kuten hyvät jutut aina, niin tätäkin on naurettu monet kerrat jälkeenpäin. Minkä sille voi, jos on munanokaksi syntynyt.


Äidiltä kuulin ensi kerran myös uppomunista, joita harrastettiin joko ennen tai jälkeen sotien, kun isompien munaerien saanti kerralla saattoi olla kiven alla. Uppomunailu tarkoitti munien tavallista pitempää säilytystä, eli munat ladottiin lasipurnukoihin ja päälle kaadettiin vedellä laimennettu vesilasiliuos. Toinen tapa säilöä isompia munaeriä oli suolakalkkiliuos, joka ihan samalla tavalla kaadettiin munien päälle. Näin munat säilyivät tarvittaessa pitkäänkin viileässä paikassa, josta niitä voitiin tarvittaessa käyttää vaikkapa pitovoileipiin tai
juhla-ajan leipomuksiin. 

Nahkamuna on ilmiö, joka tapahtuu joskus nuorelle tai toisaalta hyvin vanhalle kanalle, jolloin munaan ei muodostu kuorta lainkaan. Joskus kyseessä saattoi olla kalkinpuute, mutta yleensä kysymyksessä on jonkun sortin "hätämuna", joka pullahtaa säikähdyksen tai jonkun muun syyn takia liian aikaisin. Munankuoria muistan kyllä rouhitun kananruuan sekaan. Naapurin isäntä velmuilikin lapsille että kanat osaavat korjata ne ehyiksi jälleen.

Munat säilyvät viileässä, eivätkä välttämättä tarvitse jääkaappisäilytystä ( 12 - 14 astetta). Paras paikka jääkaapissa on sen lämpimin osa ja munat säilytetään mieluiten omassa pakkauksessaan tylppä pää alaspäin ja suositeltu bäst före-päivä voidaan reippaastikin ohittaa ainakin 1- 2 viikolla.

Muniahan on toki muitakin kuin nämä kotoisen kanalan valkeat tai kirjavat munat, sillä ennen aikaan tuli juuri pääsiäsen seudulla kauppoihin muunmuassa ihastuttavia pieniä viiriäsen munia ja uutta olivat silloin myös nämä ruskeat munat, jotka söivät silloisen sipulikuorivärjäysbravuurini melkein kokonaan. Toisaalta, jos haluaa tehdä niitä edelleenkin, niin punasipulin tai keltasipulin päällimmäisiä kuoria keittovaiheessa kattilaan ja valkoiset munat sekaan, niin saat helposti tummanpuhuvia ja kauniisti punertaneita munia. Jos haluat marmoroida, niin rikot loppuvaiheessa vähän pintaa. Jotkut käyttivät myös väriä päästäviä lankoja, joita kiedottiin munien ympärille antamaan niille toivottuja värisävyjä ja toiset  turvautuivat punajuuriliemeen, mustikkaa etc. Konsteja lienee yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Lisäksi 1980 -luvulla oli täkäläisissä kaupoissa myynnissä koristevyöte, joka liimautui kiehuvassa vedessä hienosti munan kuoren päälle ja valehtelin monet kerrat silmät kirkkaina että itse olen ne maalannut:) Tarkemmin katsellessa vieraat kyllä aina hoksasivat huijauksen.

Munaisista ruokalajeista hollantilainen muna on yököttottänyt minua eniten, häränsilmä ihastuttanut  ja kivimuna vihastuttanut, koska niin helposti unohdan ajankulun:) Strutsin munaa en ole ikinä maistanut, mutta yksi muna vastaa kuulemma kahta tusinaa kananmunaa, joten siitä saa jo useamman kääretörtun, munakkaan tai täytekakun ja kuoresta upean koristeen, joten mihinkähän strutsilaan sitä suunnistaisi. Käärmeet ja pingviinit saavat pitää pitää kuitenkin munansa itse kuten kotoisat vesilinnutkin. Niissä on sitäpaitsi kyse jo poljetuista munista eli tulevasta jälkeläisestä kuten useimmiten oli vanhan ajan kanalassakin. Ellei kyseessä ollut kuuluisa tuhkamuna:) Ja kun aiheena on muna, ei tätä juomaa sovi unohtaa eli tarjoilen perinteinkään munatotin juhlaversiona. (Suora linkitys ei jostain syystä tsuostunut yhteistyöhön joten kopioin ohjeen Elisa netin sivulta.)

Eggnog eli munatoti 
  • 4 dl maitoa
  • 2 dl kermaa
  • 2 munaa
  • 2-3 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl viskiä, brandyä tai rommia
  • muskottipähkinää
  • Kuumenna kermamaito höyryäväksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon kuuma maito ja alkoholi. Raasta pinnalle muskottipähkinää. Lähde: Marja Lammi / Digital Donna Oy
Keitettyjen munien lisäksi pääsiäistä koristavat monen sortin suklaamunat, joko yllätyksillä tai herkullisilla täytteillä, joista historiallisin on Fazerin Mignon, joka on pitänyt komeasti puoliaan jo reilusti 115 vuotta uusien, kauniiden tulokkaiden rinnalla. Koristeellisia pahvikuorimunia saa nykyään suhteellisen halvalla ja nätisti pidettynä ne kestävät vuodesta toiseen pelkkänä rekvisiittana tai sitten ne voi käyttää pikkuyllätysten tai herkkujen piilopaikkana, jonka voi lahjoittaa lapsenlapselle, trullille tai viedä vaikka tuliaiseksi ystävälle.


 Suolasirotin by Arabia


Fantastisia munafiguureita löydät kynttilöistä, kivestä, puusta, lasista tai posliinista, joista viimeksimainitut ovat usein uskomattoman kauniisti koristeltuja, kuten Fabergénin kuuluisista, niinsanotuista Tsaarin munista, hyvin muistamme. Koristemunia voit valmistaa helposti itsekin hankkimalla valmiita aihioita, joista styrox-, puumateriaali tai puristemassa lienevät käytetyimpiä. Ja tietenkin niitä voi tehdä paperimassasta vaikka itse. Puhallusmunat ovat tuttuja jo lapsuudestani, eihän silloin muita koristemunia edes tunnettu. Niitä värjäiltiin ja laitettiin rairuohon sekaan. Pääsiäisruohon voi kylvää mainoisti ohrasta tai kaurasta, jolloin ruohosta tulee paljon jämäkämpää ja sen voi hyödyntää jälkeenpäin vaikka kissalle, joille se usein maistuu rairuohoa paremmin. Itse olen käyttänyt myös Papin harha-askelkukan eli rönsyliljan pieniä harha-askelmia, joista tulee ihan erilainen pääsiäsruoho.

Paras muna taisi kuitenkin olla herra Kolumbuksella, joka saa porukat sekopäisiksi vielä nykyäänkin seisovien munien kanssa etenkin tasauspäivän aikoihin ja joskus muutoinkin. Ja ellei muna seiso, niin pitänee tehdä kuten arkkitehti Brunellesco aikoinaan täräyttäessään munan pöytään niin että muna seisoi ilman turhia kotkotuksia:) Tämän munavariaation kunnian vei kuitenkin Kolumbus, sillä ratkaisu tunnetaan hänen nimellään. Nyt noidalla meni sormi suuhun ja hän miettii pää kuumana tulivatko suunnilleen kaikki mahdolliset munaukset ja niiden materiaalit mainituksi nyt mainituksi.

LISÄYS: Oli PACCO lisätä Geen ehdottama PUTKIMUNA, joka uutinen on jäänyt hukkavuosiini, sillä se on ihan uusi tuttavuus. Olen ehkä silti syönyt tätäkin mallia, koska ravintola-alalla se on ollut jo vuodesta 2008. Lisää aiheesta täällä! Ja koska munauksista on kyse, niin viimeisin versio häipyi linkitysten, mallinnusefektien tai teksivärin hakuvaiheessa munien taivaaseen, joten yritin fiilata jutun kuten se julkaisuasussa oli alunperin, mutta ehkäpä joku osio jäi tästä vielä poiskin?

(Yläkuvan lehmä ja kana-aihe Nexus, video juutuupetus tavaraa:) ja kuvat by mustis )

46 kommenttia:

  1. Tässä on Sinulle "tassunjälki"



    ‎,,,oooO,,,,,,,,,,,,,,,,
    ,,,(,,,,),,,,,Oooo,,,,,
    ,,,,\,,(,,,,,,,(,,,,),,,,,
    ,,,,,\_),,,,,,,),,/,,,,,,
    ,,,,,,,,,,,,,,,(_/,,,,,,,,
    ‎,,,oooO,,,,,,,,,,,,,,,,
    ,,,(,,,,),,,,,Oooo,,,,,
    ,,,,\,,(,,,,,,,(,,,,),,,,,
    ,,,,,\_),,,,,,,),,/,,,,,,
    ,,,,,,,,,,,,,,,(_/,,,,,,,,
    ‎,,,oooO,,,,,,,,,,,,,,,,
    ,,,(,,,,),,,,,Oooo,,,,,
    ,,,,\,,(,,,,,,,(,,,,),,,,,
    ,,,,,\_),,,,,,,),,/,,,,,,
    ,,,,,,,,,,,,,,,(_/,,,,,,,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hienot tassutukset tässä, kiitoksia Sinulle Pol Aris, monesti niitä ei ole kyllä näkynytkään:)

      Poista
  2. Voi että mikä tarina, kiitos tästä! Muistin, miten mummo tulla tupsahti aamuisin navettatöiltään tupaan, piteli esiliinansa helmassa paria kolmea lämmintä kananmunaa... Minulla on muutama unkarilaisen munataiteilijan maalaama tyhjäksi puhallettu kananmuna, jotka laitan taas kohta pajunkissan oksiin riippumaan. Niitä oli enemmänkin, mutta osan olen antanut lapsenlapsille ja osa on mennyt rikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sellaistahan se silloin omavaraisttalouden aikaan oli Petriina, kivoja muistoja meillä maalaisilla itse kenelläkin. Oma taidokkaasti maalattu puumunani on kyllä nyt niin tallessa etten löytänyt millään. Piti ottaa siitä kuvakin:( Unkarilaiset ovat hyvin koristeellisia tässä käsityökulttuurissaan eli muistan jotakin huiveja tai liivejä, jotka ovat todella kauniisti kirjailtuja, joten voin hyvin uskoa että munatkin ovat taidokkaasti maalattuja. Tuo puhallusmuna on tulossa varmaan uudelleen muotiin muutenkin kuin näissä mignoneissa?

      Poista
  3. Perusteellinen munatarina. Ei unohtunut montakaan munaa, dinosaurukset ja muut muinaisuuden munivat. Oma kokemus oli nuorena miniänä mieheni kotitilalla, kun perustin 30 kanan kanalan ja 1 kukko. Anoppi antoi ohjeeksi, että joka ikinen muna on löydettävä, että kanat ei riko ja syö niitä itse. Niinpä haravoin olkia tarkoin , ennenkuin oppivat pesille. Munia käytettiin runsaasti, niin leipoessa kuin ruuanlaitossa. Kun oli suuret arinauunit joihin sopi 6 limppua kerralla, senjälkeen kakut ja lopuksi erilaisia laatikkoruokia. Yleensä lihaperuna tai jos saatiin kalaa niin sitäkin jälkilämmöllä. Munatotia tein ravintolassa monia vuosia. Maitoa ei käytetty, eikä aina kermaakaan. Yleensä se oli vain kolme munaa vaahdoksi vähän sokeria ja konjakkia tai brändyä silloinen perusmitta.
    Munien maalaus on ollut aikoinaan lasten puuhaa ja yleensä puhallusmunankuoriin. Vesiväreistä ihan kaikkeen värjäävään. Nykyään on kaikki lapset siirtyneet kaupan Mingnon ja muihin koriste muniin..Ennen pääsiäistä kävin lapsena itsekkin virpomassa, ja siihen aikaan palkka haettiin vasta pääsiäisenä. Uppomuna juttu oli minulle uusi, tiesin vain uppomunan keittämisen tavan. Jossa munan sisus keitetään kokonaisena. Pula-aikojen säilytys tavat on kyllä hyödyllistä oppia. Eihän tiedä milloin se on totaalinen. Yleensä vanhat konstit täytyisi nostaa arvoonsa. Uuuh, asuin ennen avioliittoa Turussa kun kävelin Turunmunan ohi, haju oli hirveä. Mikään ei lemua kamalammalta kun mätä muna:) Sen takia kaupan munat rikotaankin yksi kerrallan ensin lasiin. Kultamunia suon sinulle tulevaan juhlaan. Itse värjään muutaman punasipulilla ja etsin marmorikivisen, se on ollut minulla kauan. Toivottelen munarikasta pääsiäisen lähestyvää aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, tällaisen mätämunan pannuuni joskus paiskanneena tiedän ettei munata kyllä vähään aikaan. Toisaalta on hyvä, että hajuaisti varottaa vaarasta, koska hullustihan siinä kävisi, jos niitä erehtyisi maistelemaan. Kiitoksia vain itsellesi aikku, tämä kommentti oli kyllä ainakin yhtä kattava kuin itse juttukin:) Dinot olivat hyvä huomio, mutta ihan niin kauas en jaksanut nyt enää lähteä, minulla kun on näitä apatosauruksia tuolla aiemmissa jutuissa jo useampaankin kertaan.

      Munatoti ei ole lempijuomani, (olisinko maistanut koskaan)mutta kiva kuulla perusversio tästäkin, tämä taisi ollakin sellainen juhlatoti? Ja pula-ajan konstit kunniaan, toisaalta uudet ajat ja uudet tavat, kohta hukumme perinteisiin:)

      Poista
  4. Minne se katosi??
    Mun kommenttini.
    Mutta kerroin, kun mulle pienenä kävi justiinsa niinkuin sullekkin.
    Vakuutin, etten riko munia ja kuinkas sitten kävikin, juri niikuin sullekkin!
    Hieno tarina ja ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi anteeksi Harakka, en tiedä miten ylipäätään olit joutunut spämmiin ja kun yritin ilahtuneena Sinut pelastaa, niin kävikin tosi nolosti:( Kiitoksia Sinulle, tämäkin oli muuten siellä, onneksi se nyt onnistui. Tämä on ihmesysteemi välillä vai johtuisko siitä että munailen nyt kunnolla kun olen päässyt alkuun?

      Poista
    2. Tai sitten se olinkin minä, ketä munailee, hi!

      Poista
    3. Olemme siis kumpikin aiheenmukaisissa tunnelmissa:) Spämmiin menee aina joskus joku, en aina tajua tätä bloggerin logiikkaa, koska minulla on avoin kommenttimahdollisuus kaikille, eikä mitään ylimääräisiä robotti- etc tarkistuksiakaan.

      Poista
  5. unohtuihan se tärkein...elävä muna, jolla perimätiedon mukaan naiset kuvailivat ylösnousemusta - siitähän tietty perityy koko pääsiäisen munakulttuuri!?
    ja kaikki ikonimunat!
    mutta nämä nyt taas on sitä oikeauskoisten juttua josta noitien ei oletetakaan mitään tietävän.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikonimunat olivat jossakin kohti mielessä, mutta jätin sen sinulle darling:) Aivan oikein tämä noita on vähän huono näissä oikeaoppisissa jutuissa, mutta mitä tarkoitat tällä elävällä munalla?? Munahan kuvaa kyllä uuden alun syntymistä, kuten tuolla arkisesti vähän vihjailtiinkin viittamalla näihin poljettuihin muniin?
      ReplyDelete

      Poista
    2. mirhantuojanaiset käyttivät perimätiedon mukaan munaa havainnollistamaan ylösnousemusta: kuollut mutta elävä.

      sitten nuo uppomunat tuovat mieleeni vain ruokalajin, en olisi niitä vesilasiin säilöttyihin osannut yhdistää.

      Poista
    3. Niin tämä on näitä perinteitä, joita korostetaan ehkä eri tavalla Teillä kuin meillä Taivis ja on kiva jos voi jakaa näitä tietoja, ortodoksi uskonto on aina kiinnostanut kovastikin ja pikkutytöstä muistan hyvin näiden tietäjien tuoman kullan, mirhamin ja suitsukkeet.. ja kerrotaan että Maria säilytti tämän mirhamin, jota olisi sitten käytetetty tarinan mukaan Jeesuksen ruumiin voiteluun, olisiko tämä ruusuöljy tms edes kestänyt säilytystä niin kauan?

      Poista
    4. tuosta öljystä luin juuri serafim seppälän kirjasta tie ylösnousemukseen. se oli se syntisen naisen kallis voide, jolla hän voiteli jeesuksen hiukset - marian syntymäluolaan kätkemä mirhamipullo, jonka joku löysi...
      mutta oikaisu omaan munajuttuuni: sepä oli maria magdalena joka keisari tiberiukselle kertoi ylösnousseesta kristuksesta ja käytti munaa sitä havainnollistamaan.

      Poista
    5. Kiitos oikaisusta darling:)

      Tarinoita on varmaan yhtä monia kuin kertojiakin ja tämä Sinun edustamasi ortodoksiperinne on minulle uutta, mutta kauttasi olen saanut siihen ihan erilaisen ja ikäänkuin tutumman tuntuman, kuin mitä esimerkiksi luettuna tai muuten koettuna olisin saanut. Kiitos siitä:)

      Poista
  6. Mie jo ennätin odottaa uutta tarinaasi, ja se palkitsi vaivan! Hyvin haudottu idea(muna), josta kuoriutui tosi hyvä poikanen(tipu)... tai oikeastaan täysin valmis ja fiksu - mikä se nyt olikaan - siis aikuinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos edes joku odotti ja varsinkin Sinä Anna:) Näitä olisi kannattanut hautoa ehkä vähän pitempäänkin, koska tarina paisui kuin pullataikina, vaikka ihan pikkuista munausta vain alkuun ajattelin. Tarina näköjään otti taas ja rönsyili kuin Papin harha-askel:)

      Niitä luonnoksia näkyy olevan kyllä iso kasa tuolla harvahkon itsekontrolliseulan alla, mutta tämä vain tuli niiden ohi extempore turhia lupia kysymättä...

      Poista
  7. Kylläpäs oli munajuttua kerrakseen. Nuo munankeruujutut muistan ja piti katsoa kun kanat olivat vaapaaksi pääsetettyinä etteivät ne munineet mihinkään muualle kuin kanalaan. Jouduis siis jo tuolloin kanapaimeneksi, muulloinkin kuin kuoria ja kanakalkkia niille viedessäni.

    Sensijaan tuo kukkokeppi tahtoi unohtua, kun isän puhetta noudatellen eihän miehet tommosta tarvitte. Kunnes kerraan vanha kukko ampaisi ulko luukusta sisään kuin sukkula, minut huomatessaan. Ehtimättä kunnolla ulos ovesta, unohtaen munankeruun, huusin isää apuun, kukon iskettyä käyrät ja terävät kannuksensa hartoihini ja koputtaessa päätäni nokallaan, kunnes isä vihdoin viimein onnistui irroittamaan sen.

    Uppomunista oon kuullu, en oo ikuna, eikä meilläpäin niitä noin säilötty, kun lähes joka talossa oli kanoja omasta takaa.

    Rikkoutuneet tai säröllään olevat munat käytettiin aina kotona, mikäli niitä oli, muut äiti vei kauppa-autolle josta saatiin niitä vastaa elintarvikkeita, kuten kahvia.
    Kauppa oli siis vaihtokauppaa. Meillä oli kuulemma aina puhtaimmat munat.

    Mutta tuo munanjuonti sulta leskiseno on päässyt mainintana unhoittumaan. Tapa jonka pienenä opettelin, kun isä joskus kanalasta tullessani pyysi kananmunaa juotavakseen.
    Rikkoi sen pään puukonkärjellä, myös toisen ja joi. Opetti poikansakin tuohon asiaan
    ja ensimmäinen kerta oli vaikea, mutta toinen sujuikin jo hyvin ja kuoret säästettiin maalattavaksi. Munia myös puhallettiin pääsiäiseksi tyhjäksi, että lapset saivat kuoret itselleen maalattavaksi. Toki myös keitettiin ja värjättiin kuvailemallasi tapaa.

    Nahkamuna on ihan käyttökelpoinen muna käytettäväksi. Mutta jos sattuu pilaantunut joskus muiden joukkoon pannulle, sitä lemua ei hetkeen unohda.

    Munanjuonti on muuten helppoa, sujuu siitä reiästä ihan tyhjäksi asti melkei itsestään, kunnes se klunssinkohta tulee eteen, mutta hieman ponnekasta imua lisää, niin se plumpsahtaa kerralla koko mälli tyhjäksi suuhun ja nieltäväksi.

    Kannatta kokeilla, kuka ei ole vielä kokeillut. Tuota kolombuksen munaa on alkanu esiintyyn yhä enenevästi, mutta vaihtelevassa määrin, hieman pöydän mallista riippuen.
    Toisilla pöydillä tuo konsti ei onnistu millään, toisilla vielä ihan kohtuullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia maksi, nyt se on todistettu etteivät nämä kukot turhaan olleet siellä kanatarhan vahtina, kyllä siinä saivat joskus ketut ja koiratkin kyytiä, puhumattakaan meistä muista "munavarkaista". Meilläkin oli naapurissa ihan samanlainen sopimus kaupan kanssa näistä vaihtokauppamunista, joka kannatti sekä kauppiasta että munan myyjää, tosin joskus kuulin että ilmaiseksi menevät? Nämä uppomunat ovat takuulla joku ikivanha ihmejuttu sillä en niitä tiedä käytetyn meilläkään, mutta kun äiti kertoi, niin totta sen täytyy olla. Ja olen kyllä juonut sitä raakaa munaakin, kukapa mies ei olisi, mutta en suoraan munasta:)

      Poista
  8. Onpa munarikasta tarinaa taas kerrakseen...
    Mukavia kesäjuttuja tuli kaupunkilaislapsellekin tarinoista mieleen. Se oli todellista lomaa kun sai kesän maalla viettää kanoja ja munia jahdatessa. ;)

    Uppomunista olen kuullut, mutta asian merkitystä en ole tiennyt. Varsinkin Mustiksen esittämä tapa säilöä munia oli todella omanlaatuinen.

    Maksin munajuonti on opittu jo alle kymmen vuotiaana (klunsseineen)!...Heh.

    Munarikasta pääsiäisen aikaa Sinullekin Mustis...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten niin TAAS Gee? Tämähän oli ensimmäinen munajuttuni milloinkaan ja taitaa olla myös viimeinen:) Nämä uppomunat olivat kyllä ainutlaatuisia, enkä tiedä olisinko näin myrkytettyjä munia edes syönyt, toisaalta huokoinen munanpinta ei varmaan jonkun kemiallisen reaktion vuoksi edes ehtinyt vetää vettyessään säilöntäainetta sisälleen ja tämähän kuuluu blondin mutu-teorioihin järjestysnumerolla 106.

      Munastelevaa pääsiäisaikaa vain sinnekin:P

      Poista
  9. Tämä muna on jäänyt tarinasta pois...;)

    http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=38315&c=5

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin Gee ja minä kun olen luullut että se on vain laulu! Hienoa, se oli aivan pacco lisätä tuonne:)

      Poista
  10. Ihana kertomus! Minäkin olen odottanut jo jotain ja se palkittiin!

    Munan juonnista... yök... en ole pystynyt vaikka olen kokeillut. Mutta mulla ei olekaan ollut rapulaa koskaan. Ehkä se johtuu siitä etten pystynyt juomaan sitä. ;)

    Sanovat nimittäin että se on hyvä rapularyyppy (toiset sanovat krapula, meillä Pohjois-Pohjanmaalla se sana on rapula). Naapurin setä joi sellaisia aika usein!

    Meillä mummolassa oli kanoja, ja niitä me lapset vahdimme päivät, kun haukat vaanivat niitä. Kanalan ulko-osassa ei ollut kattoa. Eikä se työ ollut edes vastenmielistä.

    Siinä vahtiessa harjoiteltiin juoksemista hevosenkopukan mahan alta. Martti-serkku voitti. Hänhän asui mummolassa ja sai harjoitella enemmän. Tiukille se otti, uskaltauduin yhden kerran. Olin silloin jotain viisi vuotta. Tulipa mukavia muistoja mieleen tästäkin!

    Nykyäänhän uppomunalla tarkoitetaan täysin eri asiaa kuin ennen. Eli muna keitetään ilman kuorta etikkavedessä. Tuosta munien säilömisestä en ole ennen kuullutkaan, onneksi opin senkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan Laali, uppomuna on myös tämä munaisa keitoskin, tuo keitetty muna ilman kuorta hyytelöksi päältä ja valuvaksi sisältä oli tämä yök, yök hollantilainen, joka minulla oli sitä lentävää lajiketta:)Sitä en tiedä keitettiinkö etikassa vai missä..

      Kanathan tepastelivat siellä naapurissa aina pihatoissa ja takapihallakin vapaasti, en kuitenkaan muista että haukat olisivat niinkään olleet niille uhkana, enemmänkin se taisi silloin olla jonkun huolettoman karannut ajokoirapentu, joka antoi niille huutia ja arvaappa kaksi kertaan kenen koira se olikaan? Kivoja maalaismuistoja tulee mieleen itse kenelläkin ja tunnustan että on ollut krapulaakin, mutta munatotia en ole juonut, enkä juo:)

      Poista
  11. Kyllä tuo munanjuonti on taitolaji. Siinä tarvitaan varmat otteet, ettei tule haveria.
    Kumma muuten kun se ilmareikä usein tuli kolmionmalliseksi, kun sen napautti sopivasti.

    Varsinkin siinä reikien teossa, ja suurin ongelma on se pienempi ilmareiän tekeminen.
    Mutta jos kalvon onnistuu jattämään ehjäksi, ja puhkaista vasta imuhetkellä, niin saa kaiken sisällön hukkaamatta itselleen.

    Tärinäkäsin tämä ei suju, seikka jota ei ole tosin koskaan tullut yritettyäkään, kun isäni tämän juomiskonstin alle kouluikäisenä mulle opetti.

    Mikäli käsi ei ole vakaa ja taito hyppysissä, niin laaliseni, koko satsi menee helposti (muulloinkin kuin ensiyrittämällä) rinnuksille, sillä munan käsittely vaatii hellää, osaavaa, mutta varmaotteista käsittelyä, siis kädentaitoa. Harjoittelemalla oppii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tyydyn puhaltelemaan niitä vain kuppiin.. Tuolla mignon-tehtaalla pitää olla aika monta puhaltajaa:) kun munia runtataan tuollaista puolentoista miljoonan vuosivauhtia ja ne rytkäistään tuossa parin kolmen kuukauden aikana. Idea on ollut alun alkaen ollut varsin käyttökelpoinen ja kestänyt komeasti aikaa ja kehitystä?

      Poista
    2. Kerronpa pienenä detaljina, että tätä munien tyhjäksi puhaltamista kutsutaan myös lihvaamiseksi. Näin minua opetti 80-luvulla Malmin siitoskanalan Jussi Kuorttinen.

      Poista
    3. Joten lihvaten iskä, erittäin hieno termi, tämä laitetaan heti korvan taakse ja kiitän kieleni kehittämisestä! Et puuttunut muuten ruokapuoleen nyt ollenkaan, mistähän olen keksinyt, että juuri se alue kiinnostaa Sinua tämän matikan lisäksi (enkä tarkoita tällä nyt kalaa:))

      Poista
    4. Lihvaaminen on outo sana. Ikuna kans koskaan ennen kuullukkaan.
      Klihtaaminen, kuten pihtaminenkin :) on hieman tutumpia sanoja.

      Poista
    5. Jes, jes maksi aina opimme uutta matkallamme kohti tuonelaa ja se pihtaaminen on tuttua hommaa niin rahallisesti kuin muutenkin:)

      Poista
  12. Tiijättekö mitä on munien koksiminen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinut tuntien Anjuusa epäilisin heti jotain ihmeellistä munapeliä? Paiskotaan munia kilpaa seinään:)

      Poista
    2. Ei sentäs seinään, menis munat hukkaan:) Koksimine on eestikeelt, ja se tarkoittaa samaa kuin lihvaaminen tai litsaaminen, eli keitetyt munat aamiaispöydässä kopautetaan vastakkain, ja se voittaa , kenen muna säilyy ehjänä. Taitolaji sekin.
      Mun ipanat tykkäsi tästä, miekii tokkiisa !

      Poista
    3. Arvasin kielen Anjuusa, mutta sana oli silti ihan outo...Eli munankuoret pitää läjäyttää mahdollisimman sivuttain yhteen niin säilyvät ehjänä, tätähän pitää treenata heti, että ehtii oppia pääsiäiseksi:)

      Poista
    4. pääsiäisyön aterialla ja myöhemmin kirkkaalla viikolla tätä harrastetaan kirkkaan punaisiksi värjätyillä munilla! kikka on siinä, että antaa toisen lyödä, oma säilyy ehjänä :)

      Poista
    5. Tämä vinkki tuli nyt vähän myöhässä, mutta voi kai sitä kokeilla vaikka muutoinkin, eli heti kun tulen kylään taivis ja annan Sinun lyödä:)

      Poista
  13. Oletpa munaan paneutunut monelta kantilta, menen ihan pyörryksiin lukiessani. Enpä ole ollut tietoinen nahkamunistakaan, että sellaisiakin munitaan.;)
    Oi niintä aikoja kun kanat juoksivat pihamaalla vapaana ja lapset saivat kirmailla samassa porukassa. Muistan lapsuudestani, kun kävin kirmailemassa naapurin kanojen kanssa. Elämyksellistä oli niiden niiden lento pyrähdykset ja kunnon kotkotukset.

    Ei ole kauhiampaa hajua kuin pilaantunut muna, siis raaka muna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Liplatus, minulla on sellainen paha tapa, että kun pääsen vauhtiin en osaa lopettaa ollenkaan...nyt yritin saada mahdollisimman paljon munia haaviin, tosin rajasin koon niin, että viiriäistä pienempään en kajonnut, mutta tämän dinojen jälkeen suurimman halusin mainita (eli strutsin munan). Yleensähän ihmisen tietolaari sisältää jo aika paljon asiaa ja paneutumalla löytää lisää, mutta kun jysäytetään aivoriihi pystyyn, niin tieto aina monipuolistuu, sen huomaa aina kommenteistakin:)

      Poista
  14. Varsin hieno munatarina :) Sipulinkuoria on jo kerättynä kipollinen, jotta saan värjäillä omat alkupala-munaseni. Kuvioita ajattelin kokeilla roiskimalla jollain töpsykällä mustikkamehua...ööö, en tiedä yhtään toimiiko. Vaan kohta se nähdään. Jos menee mönkään, voi se kuuluakkin,,jonkin sortin pärinänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se mustikkamenu tästä unohtuikin valoru! Sehän on vanha värjäysmenetelmä ja toimi varsin hyvin silloinkin kun pullotettiin mustikkamehua ja pullo sanoi POX:) Oi niitä aikoja sillä ennen vanhaan pullotettiin suoraan mehustimesta, mikä oli riskipeliä, koska haluttiin hartsata ja säilöä mehu mahdollisimman kuumana pulloon. Sipulinkuorilla tulee tosi nätti väri ja väriä voi säätää näillä kuorien määrällä.

      Poista
    2. Mustikkaväriä käytetään yhä elitarviketeollisuudessa (mun tietääkseni).
      Kuka on joskus nähnyt leimantun ruhonpuolikkaan tai neljänneksen kyljessä
      sinimustan leiman, niin se on mustikkaa, ei mustetta, tai mitään muuta.

      Poista
    3. Olen nähnyt näitä lihantarkastusleimoja, jotka kertovat kertovat myös sen onko kyse niinsanotusta normaalista vai hätäteurastuksesta mutta eipä ole tullut mieleen mitä väriä niissä on käytetty... Mustikka on ollut turhan aliarvostettu marja, mutta nythän sen arvo on taas nostettu esiin.

      Poista
  15. Miksi täällä on toinen puoli Englanniksi???
    Me puhallettiin muna aina yhdestä pienestä reiästä olkipillin avulla, jäi siisti ehjä kuori. Ne oli kyllä linnun munia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on sitä kansainvälisyyttä Pol Aris? Itse käytän myös pilliä, mutta jos paistan itselleni saatan puhallella munaa pussaamalla, mikä ei varmaan aina ole ihan terveellistä:) Linnunmunia varasteltiin kai ennen aika paljonkin, varsinkin vesilintujen ja lokkien munia..

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)