HELMIKUU

Kynttilänpäivä lupaa jo helmikuun alussa kevättä kynttelistä:) Helmikuu on oikea tuuliviiri säiden ja ilmojen suhteen. Paukkupakkasten keskelle se losauttaa varoittamatta vesikelit, kiillottaa tiet, polut ja nurkkapielet liukkaiksi jääkentiksi ja peittää pirullisen ovelasti petolliset jälkensä lumen alle. Helmikuu kimaltelee hangilla ja taikoo räystäiden kyyneleet hienoiksi jääpuikoiksi, se lämmittelee auringon säteillä ja pudottelee hihitellen lumet katoilta pahaa-aavistamattomien uhrien niskaan.

Lohdutukseksi helmikuu tarjoilee Runebergin torttuja, viettää Saamelaisten kansallispäivää, piirtelee punaisia sydämiä ystävyyden kunniaksi, huristelee penkkariajeluita, hiihtelee maakuntaviestejä, narraa lapsia Mattina seinustalle ja päättää kuun kunniakkaasti Kalevalan päivään.  Usein helmikuu mielletään myös laskiaisriemuihin, mutta tänä vuonna se siirsi ne Maaliskuulle, mikä tarkoittaa sitä, että pääsiäinen on tänä vuonna melko myöhään eli vasta huhtikuun loppupuolella. Helmikuu kahmi kuitenkin kiinalaishoroskoopin vaihtovuoron itselleen eli Koiran vuosi siirtyi menneisyyteen ja alkoi Sikojen valtakausi. Itse en usko horoskooppeihin tuon taivaallista, mutta mukavahan niitä on joskus ihmetellä:)

Viime tipassa osallistun Pieni Lintu Helmikuu-haasteeseen 💜

PLASTIC WORLD - MUOVINEN MAAILMA

Muovinen maailmamme alkoi yli 100 vuotta sitten, kun Perkens Aleksander keksi selluloosa-nitraatin. Sen tarkoitus oli korvata norsunluu, jota käytettiin yleisesti veitsien kahvoissa ja monissa koriste-esineissä. Tarkoitus oli niin jalo, että jos olisin elänyt vuonna 1862, olisin perustanut faniklubin ja antanut viimeiset roponi keksijänerolle. Keksintö ei kuitenkaan norsunluun ala-arvoista ryöstömetsästystä poistanut.

Aleksanderista ei ollut kuin muutaman vuosikymmenen matka selluloidin -  John Weseley Hyatt -  ja kaseiinista eli lehmänmaidosta valmistetun galaliitin - Sarvis-tuotanto - kautta bakeliittiin. 1960-luvun sähköistynyttä taloutta, lankapuhelimia tai lääkepurkkien kansia on edes vaikea ajatella ilman bakeliittia.

Kuvan kynttilänkantajapoika on sekoitemuovia ja hän on syntynyt Italiassa, missä osataan tehdä tosi nättejä enkelifiguureita. Alunperin hän ei ollut kynttilänjalka lainkaan, sillä muovi ei ole paras mahdollinen vaihtoehto siihen:)  Pienen tuunauksen myötä hänestä kuitenkin tuli kynttilänkantaja. Alla vanha bakeliittikatkaisija, jonka pistin kotimökin remontin yhteydessä talteen.

Hyväpaha muovi ja erikoisesti mikromuovi on koitumassa monen eliölajin - myös meidän ihmisten kohtaloksi - sillä ilman muovia emme kai voi enää elää. Talous- ja sähkötarvikkeiden lisäksi törmäämme siihen myös lääketeollisuudessa. Muovin haittoja voimme kuitenkin vähentää kierrättämällä niitä kirpputorien, jätekierrätyksen ja hyötyjäteasemien kautta. Viheliäiset,  mutta niin pakolliset muovihössäkkeet ovat jokapäiväisiä myös omassa elämässäni:)

Lapsena inhosin  muovisia taloustarvikkeita yli kaiken ja etenkin  muoti-ilmiönä ilmaantuvia vakstuukeja. Ne kävivät kyllä mäen laskuun oivallisesti, samoin kuin apulantasäkitkin:) Mikään ei ollut niin kaunista ja hyvää kuin saviastiat, porsliini tai oikeat kangasliinat. Myös puiset kalanapekset olivat ihan toista kuin muoviset vastaavat pikkuämpärit. Olin konservatiivisempi kuin vanhempani. Vastustin muovia kaikin tavoin ja olin onneton kun puiset lankarullatkin vaihtuivat muovisiin, Eihän niistä voinut enää vuolla edes villikissoja:) Kuvilla osallistun Pieni Lintu MUOVI-haasteeseen.

Muovin lajittelu ja kierrätys selviää parhaiten allaolevasta videosta. Sen takaa löytyy myös PHJ Energiajätteen matka valoksi ja lämmöksi!