sunnuntai 10. helmikuuta 2019

PLASTIC IN THE WORLD - MUOVINEN MAAILMA

Muovinen maailmamme alkoi yli 100 vuotta sitten, kun Perkens Aleksander keksi selluloosa-nitraatin. Sen tarkoitus oli korvata norsunluu, jota käytettiin yleisesti veitsien kahvoissa ja monissa koriste-esineissä. Tarkoitus oli niin jalo, että jos olisin elänyt vuonna 1862, olisin pussannut näin suurta keksijäneroa, vaikka tämä ei norsunluun ala-arvoista ryöstömetsästystä poistanutkaan.

enkeli, enkelipoika, kynttilänkantaja enkeli
Aleksanderista ei ollut kuin muutaman vuosikymmenen matka selluloidin -  John Weseley Hyatt -  ja kaseiinista eli lehmänmaidosta valmistetun galaliitin - Sarvis-tuotanto - kautta bakeliittiin. 1960-luvun sähköistynyttä taloutta, lankapuhelimia tai lääkepurkkien kansia on  vaikea ajatella ilman bakeliittia.

Kuvan kynttilänkantajapoika on sekoitemuovia ja hän on syntynyt Italiassa, missä osataan tehdä tosi kauniita enkelifiguureita. Alunperin hän ei ollut kynttilänjalka, sillä muovi ei ole paras mahdollinen vaihtoehto siihen:)  Pienen tuunauksen myötä hänestä tuli kuitenkin sellainen. Alla vanha bakeliittikatkaisija, jonka pistin kotimökin remontin yhteydessä talteen.

bakeliittikatkaisija

Hyväpaha muovi on koitumassa monen eliölajin - myös meidän ihmisten kohtaloksi - sillä ilman muovia emme kai voi elää. Talous- ja sähkötarvikkeiden lisäksi törmäämme siihen myös lääketeollisuudessa. Muovin haittoja voimme kuitenkin vähentää kierrättämällä niitä kirpputorien, jätekierrätyksen ja hyötyjäteasemien kautta. Viheliäiset,  mutta niin pakolliset muovihössäkkeet omassa elämässäni:)


Lapsena inhosin  muovisia taloustarvikkeita yli kaiken ja muoti-ilmiönä ilmaantuvia vakstuukeja. Mikään ei ollut niin kaunista ja hyvää kuin saviastiat, porsliini tai oikeat kangasliinat. Myös puiset kalanapekset olivat ihan toista kuin muoviset vastaavat pikkuämpärit. Olin konservatiivisempi kuin vanhempani. Vastustin muovia kaikin tavoin ja olin onneton kun puiset lankarullatkin vaihtuivat muovisiin, Eihän niistä voinut enää vuolla edes villikissoja:) Kuvilla osallistun Pieni Lintu MUOVI-haasteeseen.

24 kommenttia:

  1. Onneksi muovipussit katoavat kaupoista. Muovi on hyvä
    materiaali, mutta väärässä paikassa todella huono. Se ei maadu koskaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muovipussi-aikakauden lapsena tulee turhaankin ostettua muovipusseja, mitään banaaneja yms en kuitenkaan pakkaa muovipusseihin, vaikka se nyt onkin pikku asia, yksittäinen hedelmäkään ei sitä tarvi, eikä moni muukaan asia. Kestokassin yritän kaapata mukaan kauppareissulle.

      Poista
  2. Mitä mahtaa olla kalanapekset? Mistä autuudesta olen jäänyt paitsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet jäänyt 1960-luvun kalasatamatunnelmasta auki:) Napes oli 15-litranen puinen kalatynnyri, jota käytettiin suolakalojen mittana ja siihen myös suolattiin kalaa (silakkaa) - painon alla niistä tuli todella tönkkösuolattuja:) Saattoi olla, että meillä oli kopeksia, mikä on puolet napeksesta, mielikuvissa on hyvin pieniä, nättejä puutynnyreitä.

      Poista
  3. Tuttu ventoline-kotelo. Minäkin haluaisin muovista eroon, mutta vaikea on kaikesta irti päästä. Tarvitaan taas uusia keksintöjä, mutta kuka tietää miten terveellisiä ne ovat. Kierrättäminen olisi tärkeää saada kaikkialle maailmassa, mutta vielä moni maa on paljon jäljessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkunsortin muovia on melkein joka paikassa pinnotteina tai erilaisina versioina. Kierrättiminen on ehkä ainut keino saada tilanne kuriin. Osa menee polttoon ja lämpötalouksiin, mutta paljon heitellään luontoon ja osa päätyy mereen... ihmisen huippuhienot keksinnöt kääntyvät usein luontoa vastaan - ainakin siinä vaiheessa kun ovat tulleen elinkaarensa päähän.

      Poista
  4. Hieno bakeliittikytkin keskimmäisessä kuvassa. Joskus 70-luvulla näitä löytyi Stadin vanhoista kerrostaloista, joihin tein maalarikaverini kanssa pintaremontteja. Harmi, ettei tullut otettua talteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tässä mötikässä on paljon muistoja. Mekanismi toimii yhä moitteettomasti ja napsahtaa kuten kauan sitten, johto vain oli jo hengenvaarallinen:) Me 1960-luvun lapset elimme tätä aikaa, joten silloin sitä ei ehkä ajatellut että tuokin olisi kiva vuosikymmenien jälkeen. Komeronovien Munkers- tai Leea-salvatkin ovat nyt muotia:)

      Poista
  5. Muovia tosiaan on kaikkialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muovi valloitti maailman tosi tehokkaasti, se tuntui kevyeltä ja helppohoitoiselta aikoinaan.

      Poista
  6. Onneksi muovipussit nykyään maksullisia täälläkin. Muovia on maailmassa liikaa! Tuota Seratidea joudun minäkin päivittäin käyttämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä henkilaitoja on nykyään paljon tiheämmässä kuin ennen vanhaan. Häpesin astmaa ja allergiaani yli kaiken, sanoin nuorena miehellekin, kun näki astmapiipun, että se raikastava suusuihke:)

      Poista
  7. Tästä postauksessa opin monta asiaa. Kiitos,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi kiitos Kirsti. Iso asia pienesti kerrottuna;)

      Poista
  8. Mielenkiintoinen ja opettavainen postaus. Minäkin olen elänyt tuon ajan kun yhä useampi käyttöesine vaihtui muoviksi. Saapa nähdä miten kehitys kehittyy, keksitäänkö muovin korvaajaksi jotain muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Seita. Jotakin sellua ne kai ovat kaavailleet, siitä oli joskus juttua ja uusiomuovi on tietenkin yksi vaihtoehto, tiedä sitten miten saastuttavaa sen käsittely on. Muovin kerääminen merestä, rannoilta ja luonnosta on haasteellista ja likaista touhua. Kuten muovin esiäidin öljynkin.

      Poista
  9. Miten ennen esim.60-luvulla pärjättiin ilman muovia...
    Vastenmieliseksi olen kokenut myös muovin lisääntymisen.
    Kierrätystä/lajittelua roskille tulisi tehdä ympäri maapalloa. Ei riitä että jotkut maat vaan vetää tiukille miten maapallo pelastetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun muoviset kipot tulivat markkinoille ne olivat heti suurta huutoa, verkot ja rysät olivat ns pumpuliverkkoa 1960-luvulla eli nylonverkot tulivat vähän myöhemmin, vaikka itse nylon oli keksittykin jo 1930-luvulla.

      Poista
  10. Omalta osaltani koetan vähentää muovin käyttöä, missä pystyn. Mutta hirvittää tuo suomipakkaaminen, kun moni tuote kierretään moninkertaisiin kelmuihin, ettei auki meinaa saada.
    Ihminen on melkoinen mestari maapallon tuhoamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voisi enempi kiinnittää huomiota omaan muoviseen käyttöön, se liittyy monella tavoin kulutukseen ja helppoon elämään. On totta että valmisteet pakataan moneen kertaan ja kannetaan vielä muovipussissa kotiin, niin teen itsekin.

      Poista
  11. Muovia sanana ei tunnettu 40-luvulla. Se oli plastiikkia, ja mukamas hienoa läpinäkyvää. Isäni ompeli meille tytöille vaal.sinertävästä plastiikista hienot sadetakit. Lämpimässä ilmassa pehmeät, mutta kylmässä kovettuivat rapiseviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon ajan muistoissa ei muovia tosiaankaan edes tunnettu, ainakaan kotoisessa suomessa. Plastiikkasana näkyy tuossa englantilaisessa nimessä ja sieltähän se on kotoisinkin, helposti muovautuvaa ja käsiteltävää materiaalia. Muistan itsekin nuo plastiikkatakit, minullakin oli saman tyylinen, hyvin ohut.

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)