Kirkonmiehet ovat olleet aina varsin kekseliäitä kääntäessään pakanallisia bakkanaaleja kirkollisiksi juhliksi ja niin tapahtui nytkin. Eräs paavi hoksasi joskus 400-luvulla, että tähän hätään voisi tempaista Marian puhdistusjuhlan, koska joulusta tuli sopivasti 40 päivää täyteen helmikuun alussa. Siihen aikaan nainen saastui synnytyksessä niin, että hänet kirkotettiin lapsivuoteesta vasta reippaan kuukauden kuluttua - mikä tarkoitti käytännössä sitä, että hän vei puhdistusuhrin temppeliin ja sai sitä kautta siunauksen - minkä jälkeen hän sai vapaasti liikkua kodin ulkopuolella. Maria teki ajan hengen mukaisesti myös näin, vaikka tapaus ehkä muistetaan enemmän siitä, että Jeesuslapsi vietiin temppeliin, jossa vanha Simeon sai viimeinkin nähdä ja siunata Hänet. Suurin syy naisen niinsanottuun saastaisuuteen synnytyksen jälkeen saattoi alunperin liittyä enempi terveyteen kuin muuhun likaisuuteen. Uskonto valjasti kuitenkin asian tehokkaasti naista vastaan niin, että jos nainen kuoli ennen kirkottamista, jäi paratiisi pelkäksi haaveeksi ja kadotukseen joutui että pätkähti:)
Uskonpuhdistuksen jälkeen taikakynttilät ja muukin taikausko yritettiin kitkeä kansan syvistä riveistä vähän huonolla tuloksella ja Kynttilänpäiväkin siirrettiin helmikuun toisesta päivästä sunnuntaiksi, joka tänä vuonna on 3. päivä helmikuuta.
Tämän ajan Kynttilänpäivässä ei ole sitä taikaa, mitä siinä ennen muinoin oli. Silloin tarkkailtiin erilaisia uskomuksia ja enteitä mitä tähän päivään liittyi. " Kevättä kynttelistä" on tuttu sanonta kaikille ja ennen vanhaan se tarkoitti myös sitä, että karjalle piti olla vähintäänkin puolet sapuskaa ja ihmiselle peräti 2/3 osaa jäljellä. Näin sanottiin myös Heikin päivän aikohin eli 19.1. jolloin talven selkä paukahti poikki.
Isä kertoi, että jos Kynttilänpäivänä on kova pakkanen, niin se oli suotuisa enne kylvöaikaa ajatellen. Hänen allakkansa täyttyivätkin merkinnöistä, jotka kertoivat tuulien suunnat, kalojen uinnit ja lämpötilat vuosikymmeniä. Näitä allakoita en enää kotitalostani löytänyt. Sitä, onko ne ehkä luovutettu jollekin sukulaismiehelle tai jopa hävitetty, en tiedä?
Muistan miten lapsuudessa ihmettelin usein sitä, että minkä takia Kynttilänpäivä oli vasta joulun jälkeen, kun itse olisin sijoittanut sen ilman muuta jouluaikaan. Kirkonmiehien päätöksistä kun en tuolloin vielä ymmärtänyt mitään, mutta vanhasta kunnon Roomasta, jonka tarumaailmaan tutustuin pikkulikkana ullakolla, tajusin jotakin. Kuten myös pitkistä jääkynttilöistä, jotka roikkuivat vanhan liiterin katolta melkein maahan asti. Niitä oli mukava nuolla ja niihin oli sopivasti sekoittunut pärekaton mineraaleja ja jotakin muutakin, ikäänkuin kevättä:)
Tässä kynttilänpätkistä valettuja, vähemmän pyhitettyjä kynttilöitä kukkasuojaruukussa ja arkisesti myös lonkerotölkissä:) Ulkotuli paloi näinkin komeasti:)
