lauantai 2. helmikuuta 2013

KYNTTILÄNPÄIVÄ

kynttilänpäivä, kynttilä, missa candelarium, irja, tuikku
Missa candelarium eli katolisen kirkon piirissä kukoistanut kynttilämessu keksittiin noin tuhat vuotta sitten. Siinä kynttilät siunattiin erityisellä vihkimisloitsulla niin voimallisiksi taikakaluiksi, ettei paremmasta väliä. Kuolevalle tämä siunattu kynttilä oli yhtä ehdoton pahan karkottamiseen kuin synnyttäjällekin. Tapahtuma peilautuu suoraan roomalaiseen pakanajuhlaan, joka sijoittui helmikuun alkupuolelle. Muinaisessa Roomassa helmikuun pari ensimmäistä viikkoa oli nimittäin omistettu onnettomuuksien päiville, joita sovittaakseen he järjestivät suuria soihtukulkueita ympäri kaupunkia ja mittavimmat niistä sijoittuivat juuri tähän Kynttilänpäivään eli toiseen päivään helmikuuta.

Kirkonmiehet ovat olleet aina varsin kekseliäitä kääntäessään pakanallisia bakkanaaleja kirkollisiksi juhliksi ja niin tapahtui nytkin. Eräs paavi hoksasi joskus 400-luvulla, että tähän hätään voisi hyvin tempaista vaikka Marian puhdistusjuhlan, koska joulusta tuli sopivasti 40 päivää täyteen toinen päivä helmikuuta. Siihen aikaan nainen saastui synnytyksestä niin, että hänet kirkotettiin lapsivuoteesta vasta reippaan kuukauden kuluttua, joka tarkoitti käytännössä sitä, että hän vei puhdistusuhrin ja sai sitä kautta siunauksen kulkea taas vapaasti myös kodin ulkopuolella. Maria teki ajan hengen mukaisesti myöskin näin, vaikka tapaus ehkä muistetaan enemmänkin siitä, että Jeesuslapsi vietiin temppeliin, jossa vanha Simeon sai nähdä ja siunata Hänet. Suurin syy naisen niinsanottuun saastaisuuteen synnytyksen jälkeen voi olla enemmänkin terveydellinen näkökanta kuin mikään muu "likaisuus". Toisaalta jos nainen kuoli ennen kirkottamista, niin paratiisi saattoi jäi pelkäksi haaveeksi ja helvettiin joutui niin että päsähti:)

Uskonpuhdistuksen jälkeen taikakynttilät ja taikausko yritettiin kitkeä kansan syvistä riveistä ehkä vähän huonolla tuloksella ja Kynttilänpäiväkin siirrettiin helmikuun toisesta päivästä sunnuntaiksi, joka on tänä vuonna 3. päivä helmikuuta.

Tämän ajan Kynttilänpäivässä ei ole enää sitä taikaa, mitä siinä oli ennen muinoin jolloin tarkkailtiin kaikenlaisia uskomuksia ja enteitä mitä tähänkin päivään liittyi. " Kevättä kynttelistä" on tuttu sanonta kaikille ja ennen vanhaan se tarkoitti myös sitä, että karjalle piti olla vähintäänkin puolet sapuskaa jäljellä ja ihmiselle peräti 2/3 osaa. Näin sanottiin myös Heikin päivän aikohin eli 19.1. jolloin talven selkä paukahti poikki. Isä kertoi, että jos Kynttilänpäivänä on kova pakkanen, niin se oli suotuisa enne kylvöaikaa ajatellen. Hänen almanakkansa täyttyikin merkinnöistä, jotka kertoivat  tuulien suunnat ja lämpötilat vuosikausia, ehkä jopa kymmeniä vuosia, mutta näitä allakoita en enää kotitalostani löytänyt? Sitä, onko ne ehkä luovutettu jollekin sukulaismiehelle tai jopa hävitetty, en tiedä?

Muistan miten lapsuudessa ihmettelin usein sitä, että minkä ihmeen takia tämä Kynttilänpäivä oli vasta joulun jälkeen, kun itse olisin sijoittanut sen ilmanmuuta jouluaikaan. Kirkonmiehien kotkotuksista kun en tuolloin ymmärtänyt vielä mitään, mutta vanhasta kunnon Roomasta, jonka tarumaailmaan tutustuin jo pikkulikkana ullakolla, tajusin jotakin. Kuten myöskin pitkistä jääkynttilöistä, jotka roikkuivat vanhan liiterin katolta melkein maahan asti. Niihin oli sopivasti sekoittunut pärekaton mineraaleja ja jotakin muutakin, ikäänkuin kevättä:)













Tässä kynttilänpätkistä valettuja, vähemmän pyhitettyjä kynttilöitä kukkasuojaruukussa ja arkisesti myös lonkerotölkissä:) Ulkotuli paloi näinkin komeasti:)

40 kommenttia:

  1. Olen myös kiinnostunut vanhoista sanonnoista ja tavoista. Luin vasta juuri kirjoituksia kynttilänpäivästä ja talvenselän taittumisesta.
    Todella ikävää, että isäsi muistiinpanot säästä ovat kadonneet.Niissä olisi ollut nyt myöhemminkin luettuna paljon mielenkiintoista säästä.
    Tuon kynttilänteko taitaa viedä mukanaan? Ihme, etten itse saanut hankittua sydänlankaa, vaikka keräsin vanhat kynttilänpätkät ajatuksella, että valan uutta.
    Jos nuo ei ihan pyhitettyjä olekaan, niin itsetehtyjä ja kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä hyviä tarinoita, sanontoja ja joitakin kansanuskomuksia löytyy myös oman muistin lisäksi Vilkunan vuotuisesta ajantiedosta. Olin tyrmistynyt ja pettynyt kun historiallisesti tärkeat ilmoista kertovat merkinnät olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, joka on ehkä enemmän oma vikani, kun en aikonaan jaksanut tai ehtinyt niitä tallettaa ja luulin että säilyvät siellä.

      Kiitoksia aimarii, minusta omat kynttilät ovat aina ihania, olivatpa ne jostakin pikkuruisest kynttiläpajasta ostettuja tai näin itse värkättyjä.

      Poista
  2. Minäkin kerään kynttilänpätkät ulkotuleksi. Jos ei ole kynttilälankaa, niin isompaan soihtuun käy rättikierrekin tai kalastajalankakierre tai lähes mikä tahansa.
    Vanhat muistiinpanot ja päiväkirjat ovat todella arvokkaita ja mielenkiintoisia. Toivottavasti löytyvät jostain. Itse en saa vanhalta äidiltäni nyhdettyä paljoakaan tietoa menneestä, hän sanoo vaan, mitä siinä köyhyydessä on muistelemista.
    Hyvää kynttilänpäivää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio Uuna ja juuri tähän ulkotuleen sellainen rättikierre olisikin ollut paljon parempi, ei ollut edes öljylampun sydänlankaa, joka olisi sekin ajanut paremmin asian, koska kynttilämassa on laakea ja sen verran isompi, ettei se näin ohuella kaksinkertaisellakaan pala kokonaan.

      Ehkä äitisi vielä joskus avautuu? Ja onhan se aivan totta, että aika oli ankara ja kova, mutta lapsuudessa sitä ei ehkä itse niin tajua, vaikka pitikin tehdä työtä omien voimien mukaan. mutta pääasiallinen huoli elämisestä oli kuitenkin vanhemmilla. Ehkä sitä myös romantisoi, sillä aika karuahan se arkielämä silloin oli.

      Poista
  3. Mielenkiintoisia ovat vanhat tavat ja uskomukset.

    Lapsuudessani, mummolassa muistan tehdyn muutaman kerran kynttilöitä eläinrasvasta.
    Kynttilän pätkällä voitelimme suksien pohjat, johan mäyspätäkät luistivatkin hyvin.

    Harmi almannakan katoaminen.
    Almannakka oli tärkeä Meillekkin. Päivittäin luettiin almannakasta kenen nimipivä, kuunkierto/nousu. Säästä puhuminen oli tärkeää, koska elimme luontaistaloudessa ja ruoka otettiin karjanhoidosta, ryytimaalta, metsästä ja järvestä.

    Kauniisti liekhtii kynttiläsi.
    Valoisaa kynttilänpäivää!





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan hyvin tämän kynttiläpätkähomman, jolla suksia nuoskakelillä pyyhkäistiin. Kerran Alajoelta äidin kotitalosta saimme kynttiläpätkän mukaan, kun tulomatka oli rämmitty puolikuolleena joen piennarta pitkin, jossa suvilumi tarttui suksenpohjiin raskaiksi paakuiksi ja kylläpä suksi luisti kuin unelma ja kotimatka oli tosi kevyt ja helppo:) Ehkä iltaa myöten myös vähän pakasti?

      Säiden seuraaminen ja niiden mukaan eläminen oli hyvin tärkeä asia maalaistalossa, jossa isä vielä sivutyönä harrasti merikalastusta. Suurin perintö muun lisäksi on myös syvä kunnioitus luonnonvoimia ja entisiä tapoja kohtaan.

      Kiitoksia Liplatus ja kaunista kynttilänpäivää Sinullekin.

      Poista
  4. Mustis, kiitos hyvästä historiikista, tuli selväksi kynttilänpäivän synty ja tarkoitus..:))
    Nykyään aloitetaan Yhteisvastuukeräys seurakunnissa kynttilänpäivänä,ja pressa pitää teeveessä puheen...
    Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän Aili, Kynttilänpäivä juttua ajattelin ja lykkäsin asiaa ja sitten se yht'äkkiä olikin jo käsillä ja tuli melkein kiire:)

      Meillä päin tämä Yhteisvastuukeräys alkaa vasta Laskiaissunnuntaina, jolloin kirkonmäellä on tarjolla hevosajelua ja laskikiasriehaa:) Itsekin lupauduin kerääjäksi, olen kerran aiemmin ollut kotikylällä, jossa se tuntui paljon helpommalta kuin täällä.

      Poista
  5. Oi mikä tarina kynttilänpäivästä. Minulle uskon- ja muukin historia on yhtä hepreaa, mutta näin kirjoitettuna menee mieluisasti perille. Kiitos sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme kaikki erilaisia Aina ja mukavaa jos tämä heprea vähän avautui:) Kovin vakavasti ja kuivasti näitä ei kannata käsitellä, ei sellainen ketään kiinnosta. Vähän väritettynä historia ja uskonto tavoittaa jopa heitä, joita se ei muuten kiinnosta?

      Tämä ylläoleva kynttiläkuva, jonka yöllä värkkäsin, on ehkä lähempänä goottitunnelmaa kuin valoista kynttilänpäivää, toisaalta pimeydessähän se valokin paremmin loistaa:)

      Poista
  6. Rautarouva, joka oli luonani Nuutinpäivän kahveilla ja jolloin laitoin joulukuusen pois, sanoi äitinsä kertoneen, että aikoinaan joissakin paikoissa kuusta pidettiin Kynttilänpäivään asti. En muistanut silloin katsoa kalenterista, että milloin se on, nyt selvisi! Kuten sen historiakin, kiitos hienosta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän Petriina. Tämä oli itselleni joulukuusesta uutta tietoa, sillä yleensä Nuuttia on meillä päin pidetty takarajana kuusen ulos heivaamiseksi, mutta paikallisia eroja on kyllä hyvin paljon. Pirtithän olivat ennen kylmiä, joten ehkä se kuusikin säilyi siellä paremmin, toisaalta puujalassa se varisi kyllä aika pian? En tiedä oliko jossakin päin jo vanhaan aikaan joku ämpäri, johon kuusi ikään kuin istutettin sen pitempään säilyttämiseksi?

      Kuusihan oli muutenkin juhlistava juttu, eli se saattoi olla vaikka keskellä kesällä juhlistamassa jotakin tapahtumaa, olen nähnyt vanhoja valokuvia, joissa on pieni kuusi koristeena? Ei kylläkään meilläpäin, jossa se liittyi enemmänkin hautajaistunnelmaan, eli vainajalle tehtiin kaunis kuusimaja muutamasta kuusesta, jossa hänet sitten ulos veisattiin. Havuthan ovat säilyneet surutalon koristeena näihin päiviin asti.

      Kuusestakin on moneksi:)

      Poista
  7. Kyllä olikin hieno postaus kynttilänpäivästä ja muustakin vanhanajan jutuista.
    Niistä lukee aina mielellään. En tiiä, miks mua on alkanutkin kaikki vanha kiinostaan? Ehkä se johtuu iästä, koska lapsuuttakin miettii usein ja kakkea siihen liittyvää.
    Olen lukenut Myrskyluodon Maijaa monta kertaa ja siinähän tuleekin tämä kirkottaminen hyvin esille.
    Oli se kanssa aikamoista aikaa, hänkin kun asui siellä saaressa kaukana kaikesta...kirkostakin, niin piti tehdä oikein pitkä matka, että pääsi kirkottaan itsensä ja taas oli lupa päästä taivaaseen. Kova hätä hänelläkin oli päästä sinne kirkkoon aina synnytyksien jälkeen ja oli hänellekkin tosi tärkeä toimitus, että sai sen pois sydämeltään.
    Kyllä ajat ovat paaaaaaaljon muuttuneet niistäkin ajoista.
    Vähän liiankin paljon, joskus ajattelee.
    Mutta ne isäsi almanakat muakin oikein hartmittaa, kun ei ole löytyneet.
    Ne olisivat kulan arvoisia.
    Mä myös pidän päiväkirjaa vieläkin ja laitan sääjuttuja muistiin samalla.
    Mutta ennen vanhaan ne sääennusteet olivatkin niin tärkeitä, ei ollut muuta.
    Hyvää viikonloppua sulle ja kiitos hienosta postauksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ovat kiehtoneet kakarasta asti nämä vanhat jutut ja urkin kaikilta mahdollisiltä tahoilta aina tarinoita ja kuuntelin mielelläni vanhoista tavoista ja mikä mahtavinta että vielä viime syksynä kuulin työvälineistä, joita kotitalosta löytyi kertomuksia ja tarinoita, joita en tiennyt enkä ole itse kokenut, koska ne sijoittuivat omaa elämääni aikaisempaan historiaan.

      Kiva oli huomiosi Myrskyluodon Maijasta ja kirkottamisesta, joka sen ajan naiselle oli tosi tärkeä toimitus. Miehet pääsivät siinäkin kuin koira veräjästä:)

      Allakat harmittavat, koska luulin että puupenkin sisällä olisivat edelleenkin, mutta se painaa kuin synti, joten pakkohan se oli aikoinaan tyhjentää kun toivat omia tavaroitaan, itse en silloin hätiin ehtinyt. Kiitoksia Sinulle Harakka:)

      Poista
  8. Täytyy myöntää, että minulla ei ole minkäänlaista perinnettä kynttilänpäivänä, en edes muista koko päivää. Joten kiitos infosta, otin sen mielelläni vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Arleena:) Kynttilänpäivä kuten juhla-ajat yleensäkin ovat olleet aina kiinnostavia ja varsinkin tällä pyhällä oli minusta ihana nimi, joka ei passannut kevättalveen ollenkaan:) jonka vuoksi tarinakin jäi varmaan paremmin mieleen. Koulun uskontotunnit olivat lemppareitani ja historia myöskin, harmi ettei tullut opiskeltua niitä enempää.

      Poista
  9. Samanniminen sarjakuvablogikin on olemassa: http://kynttilanpaiva.sarjakuvablogit.com/

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä onkin! Piti heti käydä ihailemassa, kiitoksia vain vihjeestä:) Varsin ansiokas sivu olikin, yritin jopa jättää pienen raapaisun käynnistä, mutta eipä se tainnut tarttua:)

      Poista
  10. Minullekin tämä Kynttilänpäivä on ihan uus juttu, että kiitos vain vinkistä. Sopivasti punainen kynttilä trimmaa lonkerotölkin kanssa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuoksuikin tosi ihanalle, mutta se johtui enemmänkin tuosta punaisesta massasta, mitä oli jäänyt eräästä karmiininpunaisesta, hyvätuoksuisesta kynttilästä joskus jäljelle. Kaikkea sitä voi ja kannattaa näköjään uusiokäyttää:)

      Poista
  11. Toki varmasti tiesitkin, nainen siis on (oli) saastainen vain seitsemän päivää synnytyksen jälkeen, mutta pyhäkköön menemistä hänen piti välttää mainitsemasi 40 päivää. Sallinet vielä - koska itsekin tuon ruokapuolen mainitsit - kohteliaimmin tiedustella, oletko muistanut syysteurastuksen sorkat säilöä liha-aitassasi kynttilänpäivää odottamassa? Muistanet varmaan, että "siankynttä kynttelinä, lapaluuta laskiaisna".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaappa mitä Mr Anonymous, jätin ihan tahallani kertomatta, että pääsisit vähän sorkkimaan, tyylistä päätellen luulen tietäväni varsin hyvin kuka tämän kommentin takana on? Ja eipä tullut syötyä sorkkavelliä yök, yök, vaikka luuvelli tuttua onkin ja lapaluukin taitaa pakkasessa sopivasti laskiaista odottaa:)

      Aivan, hienosti näet tietoja myös tekstin takaa, vaikka niitä ei tässä ole julkituotu, jos ei kiellettykään. Sitä, olisiko tuo ollut syytä mainita, en osaa sanoa? Perustelen poisjättämästä vaikka pullataikina-efektin vuoksi ja muutenkin jätän huolettomasti kaapinovet aina auki, että itsekukin saa valita niitä ryynejä mitä haluaa? Nöyrin kiitokseni huomiostanne Anonyymi:)

      Poista
  12. Voi Mustis, minkä seikkailun kuljin läpi lukiessani kaikki lukemattomat kirjoituksesi. Materiaalien kirjo, kätketyt sanomat. Niitä ajatellessani löysin osia itsestäni, toisenlaisena mutta kuitenkin läheltä osuneena.

    Vuoden ensimmäinen mandalasi, se kolahti. Se on kuin avaruuden tuhannet kaasupilvet, Orionin takana loistava tähtien kehto, paikka jossa tähdet syntyvät. Niin, loputon avaruus ja universumin kauneus, en päässyt mandalastasi irti. Miksi pitäisikään?

    Tinakenkä-mandalan näin itsen prosessina, miten ehjäksi rikotusta palataan takaisin alkuaineeseen. Mitäpä muuta elämä on kuin prosessista toiseen liikkumista, rikkimenemistä ja eheytymistä, välillä hengittämistä...:)

    Kynttilänpäivä, hmmm. Valolla ja tulella on aina voimallinen vaikutus ihmisen sisinpään. Kirkon määrittämät juhlat ja pyhitykset sitouttivat ihmiset ja he saivat elämälleen ja uskomuksilleen merkityksen.

    Jossain vaiheessa elämääni tein kynttilöitä paljonkin, isoja ja pieniä, suoria ja kiemuraisia, marmoroituja ja syvän voimakkaan värisiä. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa, kuka tietää. Kiitos valaisevasta kirjoituksesta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pitsit. Olin tyrmistynyt ihanasta viestistäsi, luulin jo että talvi ja pimeys olivat syöneet sinut kokonaan:) Alunperin oli tarkoitus mennä tähtisiin tunnelmiin ja nimenäkin oli alunperin tähti-mandala, mutta innostuin sitten satumaiseen koreiluun josta onneksi Sinäkin löysit ne tähteni.

      Yritän pitää tarinat hyvin avoimena, mutta tiettyä varuillaan oloa sieltä löytyy aika paljon, joka ehkä hidastaa meininkiä ja vaikeuttaa kirjoittamista? Tästä tuli erään henkilön kanssa juteltua eilen ja ehkä olisi aika siirtyä jo tositoimiin tai ainakin aloittaa?

      Ja aivan oikein sanoit :"prosessista toiseen liikkumista, rikkimenemistä ja eheytymistä" on elämä, joka pistää usein miettimään kuinkahan hieno kapine tästä vielä tuleekaan ennen kuin kaikki päivät ovat illassa:)

      Kynttiläpajoja olen aina ihaillut, en kyllä usko, että jaksaisin sitä sotkua ihan työkseni, mutta jos Sinä sen jutun teet, niin tiedät missä on varma ostaja:)

      Poista
  13. Meillä lapsuuteni Kurikassa pidettiin kynttilänpäivää erityisen otollisena suksien ja muidenkin hiihtimien voitelupäivänä. Kynttilää hinkattiin olaat turvoksiin. Ainoa, joka tähän taikamenoon ei uskonut oli yksi Juha-niminen kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan Pedro, tuosta kynttilästä ja suksien voitelusta tuolla aiemmin olikin vähän mainintaa, kun muistelin miten raskas oli eräs hiihtoreissu, jonka kerran tai ehkä kaksikin rämmimme nuoskalumessa. Tämähän oli vanhan ajan voiteista parhain ja tepsi tervattuihin suksiin tosi liukkaasti ja jos lipsui, niin ei muuta kuin pois koko paska, vai miten se oli? Kiva perinne tämäkin:)

      Ne Juhat nyt ovat aina sellaisia, uskomattomia tyyppejä:)

      Poista
    2. Niinpä. Olisi juhankin kannattanut uskoa. Sittemmin Juhaa sattu leukaan tosi pahasti. Lake Placidissä.

      Poista
    3. Itsepäisiä ovat olleet Jussit jo sieltä suon ja kuokan ajoilta ja tiedänpä erään toisenkin Jussin, joka kehui voidelleensa sukset peräti kaurapuurolla ja niin vain maailmanmestaruus tuli että pätkähti:)

      Poista
  14. Se olikin hienoa tiatoa peikolle. Ensin se miätti miksi kirkossa loitsutaan, kun se luuli, ettei niin tehdä. Mutta sitten se kyllä muisti, että kynttilässä tai sen valossa on kuitenkin taikaa jo valmiiksi sisällä. Ainakin siinä aina polttaa kielensä jos sen laittaa siihen valoon. Kokeile vaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän peikottelusta ja vaikka aika utelias olenkin maistelemaan kaikkea mahdollista, jopa jäistä portaankaidetta kauan, kauan sitten (sehän kuuluu jo yleissivistykseen) niin tulen kierrän kaukaa:)

      Poista
  15. Kynttilänpäivä, kynttiläpaja, kynttilän valu, kynttilän valo, kynttilää suksien pohjiin, muistokynttilät, joulukynttilät, Itsenäisyyspäivän kynttilät, jne... Tulisiko elämästä mitään ilman kynttilää? Mutta, ei kynttilää vakan alle kuitenkaan;)

    Tyhjentävä historiikki kynttilänpäivän merkityksestä kauniita kuvia myöten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hienosti oivallettu Gee, mitäpä olisi elämä ilman kynttilöitä, niitä riittää aivan joka lähtöön ja valitettavasti osa jää myös sinne vakan alle. Tuikitärkeä kansankynttilä tästä vielä oikeastaan puuttui, joten tulkoot valkeus heidänkin myötään:) Jätkänkynttilä minulla olikin tuolla toisessa blogissa jo vähän aiemmin:)

      Poista
  16. kiva taas lukea pappien kotkotuksista:) tottahan ne ovat, joka sana. näin olen itsekkin asiat luettuani monista tutkimus kirjoista käsittänyt.
    Mietin miten paljon paremmin meillä on nyt asiat, kuin silloin kauan sitten..huh huh.. eivät käy nykyajan kotkotukset yhteen entisajan kanssa. vaikea arvioida. monet naiset elävät yhä edelleen nyrkin ja hellan välissä, on maita joissa naisella ei ole edes aasin arvoa.
    Ainut varma iloinen asia tässä menneisyyssä on nuo kynttilät.. yhä edelleen kynttilöitä sytytellään, nyt ne on joko vainajan muistoksi , valotie taivaisiin tai kaste/ hää kynttilä merkiksi Kristuksen valosta ja armosta ken tahtoo uskoa. Pidän näitä kotkotuksia symboleina, parasta on kuitenkin kotona pimeinä iltoina palavat kynttilät, ja itse valetuissa on oma arvonsa, kauniisti palaa sinunkin liekkisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Katris. Kirkonmiehistä nykypapit ovat syyttömiä niihin asioihin, joita heidän kontolleen usein lasketaan. Tämä varjo syntyy katolisen kirkon entisestä järkyttävän suuresta mahdista, jossa raha ja valta puhuivat aina ja lujasti. Mutta enää papit eivät uskalla edes saarnata että helvettiin joudutte ellette tee parannusta, mikä olisi heidän pääasiallinen tehtävänsä? Kirkko on maallistunessaan menettänyt paljon alkuperäistä merkitystään.

      Naisen asema riippui paljon siitäkin, mihin hän sattui ja sattuu syntymään? Pohjoismaan naiset ovat tottuneet eritavalla itsenäiseen elämään ja kulttuuriin kuin vähempiosaiset sisarensa. Naisen asema ehkä milloinkaan länsimaissa ole ollut näin tasavertainen miehen kanssa. Eli palkat ovat MELKEIN yhtä hyvät naisella samalla tai paremmalla koulutuspohjalla kuin miehelläkin, ikärasismi puree naisiin enemmän kuin miehiin jne.

      Joten eiköhän palata näihin kynttiläjuttuhin..

      Poista
  17. google translation is so bad ! on this day, we eat pancakes ! A lot of candles in the room !
    wish you a nice day

    VastaaPoista
  18. Yes, Many thanks Marty:) Don't think about it:( I'm so sorry and I think a better options?!!

    VastaaPoista
  19. Harmi että isäsi muistiinpanot ovat hukassa, niistä olisi kiva ammentaa säätietoja nykyisinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä mihin vastaukseni oikein katosi? Jotakin siinä oli tästä säähistoriasta ja siitä, miten sitä voi löytää monestakin paikasta, mutta henkilökohtaisesti olisin halunnut pitää nämä itselleni rakkaat muistiinpanot, vaikka vikahan oli tietysti minun, kun en niistä ajoissa huolehtinut. Pelkkää satopäiväkirjaa olen itse pitänyt joskus, joka ehkä kertoo jotakin myös kesän säästä.

      Poista
  20. Hei!!Hvilket stemningsfulle bilder!))

    Jeg forsto ikke alt hva du skriver..men jeg føler det er intresangt!!))

    Håper du finner hva du ser etter!!))Stor klem fra meg:))Anita

    VastaaPoista
  21. Sama vika täällä, en ymmärrä kaikkea ja yritän saada kunnon kääntäjän tälle sivulle, että voisimme paremmin kommunikoida. Engantini on niin perustankeroa etten pysty ilmaisemaan sillä tunteitani ja itseäni:) Kiitoksia Sinulle Anita.

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)