JOTAKIN KELTAISTA
MAKROTEX-haasteen mukaisesti leikin keltaisella:) Erään aiheeseen sopivan lempikuvan hylkäsin, sillä olen varma, että sen aika tulee myöhemmin syksyllä:) Utelen samalla oikealla puolella olevaa kukan nimeä, jota en ahkerasta metsästyksestä huolimatta löytänyt mistään?
Hau hau, mutta en tiedä minäkään, vaikka tutun näköinen kukka onkin. Onko vasemmanpuoleinen olkikukka? Aurinko käy upeasti terälehtiin.
VastaaPoistaOlet oikeassa Kaari, se on olkikukka, tai pikemmin oli, sillä nyt on vain muutama oksa enää kuivaamassa. Hain alkukesällä vähän eriväristä, mutta tämä keltainen loisti aika kauan portaanpielessä ja oli kiitollinen kuvattava.
PoistaTosi hyvä kuva ötökän ruokailusta. Minäkään en tiedätuon kauniin kukan nimeä! Tutulta kyllä näyttää.
VastaaPoistaKiitos Päikkä. Ampiaiskärpänen siinä poseerasi vaikka kuinka kauan, joten sitä oli helppo kuvata läheltäkin. Kuvasin kauempaa kukkia kun silmiini sattui tämä ötykkä:)
PoistaTodellista makrotaidetta tuo ylin kuva :-) Enkä tunne kukkaa :-( Kivat keltaiset kukat!
VastaaPoistaSuuret kiitokset Seidenspinner. Minulla oli tuuria mukana, kamerani on niin onneton, ettei sen zoomi riitä tasokkaaseen kuvaamiseen, joten on varminta mennä makrossa itse niin lähelle kuin pystyy.
PoistaEn tuota minäkään taida kukkaa tunnistaa. Kauniita ovat kaikki.
VastaaPoistaKiitoksia Pulmu, eipä näitä kaikenmaailman yrttejä voi aina muistaa. Mukava kuitenkin että nimi tällekin löytyi, eräs ötykkä täisi jäädä tältä kesältä tunnistamatta, mutta nimettömäksi ei sekään jäänyt kun Peikko antoi sille hienon nimen:)
PoistaKyllä on kiva käydä täällä blogissasi. Silmät saavat nauttia!
VastaaPoistaMeillä on tuo sama kukka (oikealla puolen) ikkunan takana. Mies sanoo sitä Tiikerinliljaksi. Sen vieressä kukki vähän aikaisemmin sama kukka, mutta oranssinpunaisena, ja sen vieressä ihan ensimmäisenä kukki matala painos samaa kasvia.
Kotona ennen meillä kaikkia liljoja sanottiin Keisarinkruunuksi.
Kirjoitan kukkien nimet isolla vain sen takia että ihailen ja kunnioitan niitä! :)
Kaunis kiitos Sinulle Liisu:) Tämä kukka saattaa ehkä vaikuttaa vähän isommalta, jopa liljamaiselta kun olen sen läheltä kuvannut, mutta oikeasti tässä on aika pienet kellomaiset kukat, ehkä jotakin reilusti Kissankellon luokkaa.
PoistaTiikerililjat ovat hurmaavia kukkia ja Keisarinkruunu oli se oranssi, vanhan ajan lilja, jota oli varmaan joka talon nurkalla tai ainakin meillä:) Se oli komea leikkokukka ja siihen kun lisäsi jotakin Hiirenvirnaa, Päivänkakkaraa ja Ruiskaunokkia niin jopa oli hieno tuliaiskimppu valmis. Minäkin yritin muistaa vuoksesi nämä kukkien isot alkukirjaimet:)
Ranta-alpiko tuo?
VastaaPoistaAlpi tämä olikin:) Ja mainitsemasi vaatimattomampi ranta-alpi ja myös ripsi-alpi sekoitetaan kuulemma helposti tähän kukkaan.
PoistaHuomasin saman kukan haasteen vetäjän postauksessa kun linkitin haasteeni:) En tiedä miksi tämä kukka oli niin outo tuttavuus minulle, näin lapsena sitä erään opettajan puutarhassa, eikä nimi jäänyt päähän. Onkin alunperin etelä-Eurooppalainen kasvi, mutta kyllä sitä Suomessa on ollut jo 40-luvulta lähtien.
Olisiko tarha-alpi? :) Ihania kuvia!
VastaaPoistaSinä sen sanoit Pieni Lintu!!! Kiitoksia. Sinulla oli näitä aika paljon ja otan kyllä ystävältä juurakon itsellekin. Laitan sen paikkaan, jossa voi vapaasti levitä. Tykkään värikkäistä ja kestävistä maljakkokukista ja tämä on yksi parhaita näin syyskesällä.
PoistaKauniit kukat, ja pörriäinen on päässyt ihan lähikuvaan!
VastaaPoistaKiitoksia Heidukka, tämä öttiäinen poseerasi tiivisti kukassa, eikä välittänyt kuvan ottajasta tuon taivaallista vaikka kamera taisi olla melkein päässä kiinni:)
PoistaSiinäpäs pörriäinen on herkkuaterialla! :) ...tarha-alpilta minunkin mielestä tuo kukka vois olla!
VastaaPoistaNäin oli... Kukkakärpänen, ampiaiskärpänen mikä tämä nyt lieneekään, ei ujostellut kuvausta ollenkaan. Kiitokset Sinulle Sini:)
PoistaJoskus aikoinaan pihassani kasvoi oikealla alhaalla oleva kukkanen, tarha-alppina sitä pidin.
VastaaPoistaKauniita makroja.
On se kyllä hassua että vasta viime kesänä tein tämän löydön, eikä ystäväni, jonka pihalla kukka oli, muistanut millään nimeä, joten unohdin kukan syksyn myötä ja taas tänä kesänä rosvosin viimeisetkin kukkivat kukat (siis luvalla tietenkin) aidan vierestä. Muistelin nähneeni tätä kyllä jossakin ja ihmettelin että nimi ei tule mistään esille, lehdessäkin oli kerran kuva, mutta ei tietenkään nimeä:)
PoistaKaikki ovat veikanneet ihan oikein tarha-alpistaha on kyse.
VastaaPoistaIhanasti kuvattu keltaista.
Näinhän se sitten oli ja tuntuu kummalliselta että nimi oli niin hukassa. Harjoittelin aiemmin kesällä tuon olkikukan kanssa ja se oli helppo ja kiitollinen kuvattava verrattuna sisällä kuvattuun tarha-alpiin. Kiitoksia Kosotäti:)
PoistaTarha-alpi on kaunis kukka, mutta kova leviämään.
VastaaPoistaKauniitt keltaiset kuvat!
Kiitos Sirpa ja niin olen kuullut ja kuvista huomannut, mutta siitä huolimatta ajattelin riskeerata, koska menetin valkovuokot ja osaksi kielotkin niin päätin laittaa siihen tätä. Voi olla etten ole edes ihailemassa koko kukkaa, jos muutan pois.
PoistaPörriäinen siinä pörrää kauniissa kukassa. Kiva vastaus.
VastaaPoistaTämä oli oikeastaan kesän mukavimpia kuvia ja tavallaan se tuli aivan vahingossa, koska päivänkakkaroita kuvatessa huomasin linssin läpi jotakin mielenkiintoista ja sitten mentiin lähemmmäs ja lähemmäs.)
PoistaTäyteläistä ja kaunista keltaista
VastaaPoistaSuuret kiitokset Arleena, keltaista on aika paljon ja kukissa etenkin joten jollakin lailla tämä kukka-aihe oli ehkä mielikuvitukseton, mutta en ole kukkia paljon tänne kuvaillutkaan, joten päätin nyt leikkiä kukkaislasta:)
PoistaKeltainen on haastava väri.
VastaaPoistaItse kartan oikeastaan kaikkia keltaisia kukkia ja tuota tarha-alpia joudun kiskomaan pois joka paikasta
kuin kutitonta lasta! =D
Kasvaa täällä silti mm kehäkukkaa, kun satuin saamaan niiden siemeniä lahjaksi ja lahjahevosen suuhunhan ei saanut kurkata,
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Voi että Una, olisit lähettänyt niitä minulle:) Mutta ymmärrän hyvin tuon, jos joku kukka valtaa pihan tai perennapenkin, niin ei siitä hyvää seuraa.
PoistaLupiini on yksi sellainen, joka ottaa tilanteen haltuun aika äkkiä ja on kauneudesta huolimatta yksi pahimpia roskakasveja, sillä se leviää jopa pelloille ja pientareille ja vie kasvutilan ja voiman luontaisilta kesäkukilta. Kehäkukka jäi nyt malvojen jalkoihin, kylvin niitä sekaisin, kun ajattelin että kyllä sieltä jompi kumpi nousee.
En tunnista kasveja jururi laisinkaan, mutta onneksi ei tarvitsekaan, kuvista voi nauttia ilman tietoakin;) Makoisat oltavat tuolla pörriäisellä!
VastaaPoistaSe on totta, että kuvia voi ihailla ilman nimiäkin, joskus on jopa helpompaa, kun ei tarvitse turhaan pähkäillä joutavia eikä vertailla esimerkiksi näköisyyttä ja tuo pörriäinen oli kyllä onnesta soikeana, silloin oli vielä niin ihanaa, lämmintä ja aurinkoista.. nyt aurinko pilkahtaa välillä kirkkaasti ja samalla sataa kaatamalla ja joka ainoa pilvi sataa. Kiitoksia Susu:)
PoistaKaunista! Olen kyllä niin huono maalainen, että en osaa nimetä kukkia kuin väriltä ;)
VastaaPoistaKiitos PauMau. Tuossa edellisessä kommentissa tulikin esille, että kukkia voi ihailla ja mielestäni esimerkiksi taidettakin, vaikka ei aina olekaan niin varma suuntauksista, ismeistä tai tyyleistä, sillä oma mieltymys ja se mistä tykkää, ei välttämättä aina nimiä kaipaa.
PoistaHieno vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaLämmin kiitokseni Harry, mitä tähän muuta osaisi sanoa:)
PoistaTykkään kuvistasi, Mustis;))
VastaaPoistaKaunista & levollista viikonloppua sinulle! ♥♥
Lämmin kiitos Sinulle Aili, ja toivotan mukavaa aurinkoista viikonloppua Sinullekin.)
PoistaJa ylläoleva anonyymi olin tietenkin minä:)
PoistaJos pukeutisi pörriäiseksi, niin saisiko juoda mettä suoraan kukasta? Maistuukohan se erilaiselta punaisista tai keltaisista kukkasista. Peikko meneekin maistamaan :)
VastaaPoistaTuotapa en ole ole tullut ajatelleeksikaan, mutta se on totta, että esimerkiksi perhoset valitsevat omat kukkansa ja se mikä sinisiivelle maistuu, ei ehkä sovi suruvaipalle, joten luultavasti punainen kukka voi maistua ihan erilaiselle kuin sininen:) Peikko pörräilee nyt vain kukasta kukkaan ja miettii mikä olisi se parhain:)
PoistaKommenttiloota ei hyväksy kommentin pituudeksi kuin 4.096 merkkiä, joten kahdessa erässä siis...:)
VastaaPoistaPesua ja pähkinöitä:
Sinä todella osaat kirjoittaa mielenkiintoisista asioista, kaivaa tietoa vaikka kiven kolosta. Linkittämäsi Lipeälapset-lyhytfilmi oli raadollisuudessaan dokumentoitua historiaa, se oli pakko katsoa. Pidän siitä, että tekstissäsi on viitteitä ja linkkejä. Mielenkiintoinen aihe antaa sysäyksen perehtyä vielä kirjoitustasikin syvemmin aiheeseen. Tämä kirjoituksesi oli likipitäen täydellinen...:)
Äidit/äidittömyys:
Tämä aihe jos mikä, nostaa pintaan suuria tunteita. Mainitsemistasi asioista on jokaisella naisella ainakin yksi, kaksi tai jopa kolme kokemusta. Onneksi naisilla on tänä päivänä ääni ja sanat, joilla pinnistellä ulos keinotekoisista äiti-muoteista. Lapsi/lapset ovat totisesti elämän paras ja samalla vaikein lahja. Kaunis ja syvällinen kirjoitus vaikeasta ja tunteita herättävästä aiheesta...:)
Noitaroviot ja pääsiäiskokot:
Kirjoituksesi alkoi todella dramaattisesti ja herätti mielenkiintoni ensimmäisestä lauseesta. Tositarina, joka kertoo paljon tapahtuma-ajasta ja ihmisten tiedon tasosta. Nykyihmisen on vaikea, jopa mahdoton ymmärtää ihmisiä, heidän uskomuksiaan ja tekojaan, siitä huolimatta että tietoa olisi runsaasti tarjolla. Olemme niin erilaisia verrattuna entisajan ihmisiin, kuin toista rotua. Tosin, uskontoa paukutettiin harvasanaisen kansan päähän pelottavan painavilla Raamatuilla. Vanha usko pois ja uusi samassa ovenavauksessa sisälle. Kansaa oli kontrolloitava.
Toit hienosti esille myös mahdolliset fyysiset oireet ja sen mistä ne saattoivat johtua. Torajyvämyrkytys oli usein tosiasia ja sangen yleinen, muista kirjoituksessasi mainittavista syistä puhumattakaan. Upea kirjoitus kokonaisuudessaan. Lopun kuvaus lapsuuden pääsiäiskokosta sekä sen sitominen nykyaikaan toimi erittäin hyvin...:)
Hirttoköyttä ja huumeita:
Nam, johan sohaisit melkoiseen kasvikasaan. Haa, ne kuuluisat kupariniitit polttelivat karjapaimenten arempia osia, mikäli istuskelivat liian lähellä nuotiotulia. Anteeksi, tuli hihiteltyä tuolle kohdalle: "kieltolaki 1930 iski hampun kasvattajien kimppuun ja tappoi ne melkein sukupuuttoon:) ". Meinaatko tosissasi, että hampunkasvattajat tapettiin sukupuuttoon. Tuli vain hampusta valmistettu hirttoköysi niin elävästi ja nopeasti mieleen. Anteeksi...
Tömäkkää tekstiä ja olet ehdottomasti perehtynyt aiheeseen ja kaivellut esiin monia eri lähteitä. Ihmiset valitettavasti sekoittavat huume-hampun viattomampiin lajitovereihinsa ja siksi voi ehkä joskus, jonain yön pimeänä hetkenä nähdä pellon laidalla vikkelästi edestakaisin heilahtelevan taskulampun ja kuulla kännykkään soperrettua selitystä siitä, että nyt vasta löytyi kunnon hamppuviljelmä, tulkaa äkkiä tänne ja pidättäkää.
Kaikkineen, hienoa kerrontaa, monipuolisesti käsitelty aihe ja paljon ajattelemisen aihetta antavaa tietoa...:)
Ja lopuksi toivottoman nöyrä anteeksipyyntö tolkuttoman pitkästä kommentista. Antoisa lukuhetki ja paljon luettavaa enkä siksi kyennyt pitämään sanallista arkkuani kiinni. Kiitos ja anteeksi...:)
Tyrmistyttävää Pitsit, olet täällä ja reveit heti kaikki pitsisi!! Annan anteeksi ja lämmin kiitokseni tästä syväluotaavasta kertauksestasi. Ihmeellistä miten olet jaksanut kahlata sepustukseni läpi ja vielä analysoida ne.
PoistaPesua jä pähkinöitä ei juurikaan kiinnostanut ketään, eivätkä näin ollen onnettomat Lipeälapsetkaan. Kiva kuitenkin että kiinnostuit ja katsoit filminkin.
Hamppu on ollut mielessäni jo ikuisuuksia jo senkin takia, että muurahaispesää on joskus kiva sohaista. Ja kun hampusta on tullut puhe, se kiertyi yleensä vain ja ainoastaan huumeisiin, ehkä joku muisti joskus korkeintaan hirttoköyden. Eli lapsi heitetään pesuveden mukana pois ja så där.
Noita oikeudenkäynti taisi kuulua suosikkijuttuihin, sillä minulle hyvin helppoa sukeltaa menneeseen ja ikään kuin muistella aikoja ja tapoja. On kiva muistella myös omaa lapsuutta, vaikka jutusta tulikin sen takia liian pitkä. Dordin kohtalo on jotenkin kummallisesti aina liikuttanut minua, mutta näitä tarinoita on paljon muitakin.
Ja tässä kommentit tuoreimmasta vanhimpaan. Valitettavasti postitin kommenttini väärässä järjestyksessä, mutta yritähän pysyä perässä...:)
VastaaPoistaVoi Hemmetti, anteeksi ja vielä kerran tuhannesti anteeksi. Joudun taas rääkkäämään sinua ylipitkällä kommentillani, jossa käyn läpi kaikki kirjoituksesi edellisen kommenttini jälkeen. Tietysti, voisinhan kirjoittaa vain viimeisestä, mutta kun kuitenkin luen kaikki kirjoittamasi, kirjoittelen niistä myös. Olen peräti pahatapainen kakara, mutta ottakoot muut siitä herneet nokkaansa, ei riepota minua...:)
Nyt kääritään hihat ylös ja itse asiaan, oletko valmis?
Haasteet:
Kuittaan kaikki haasteet yhdellä kertaa, vaikka suulaana henkilönä olisin löytänyt pulistavaa ja kirjoitettavaa jokaisesta. Säästelen kaikkien hermoja... Olet kadehdittavan ahkera osallistuja ja kokeilija. Sain kuvistasi ja ratkaisuistasi mietittävää itsekin...:)
Paperinukke:
Tämä kirjoitus jos mikä, on erittäin vertauskuvallinen. Luin riveiltä ja rivien välistä melkoisen tarinan, kasvukertomuksen, mutta en lähde sitä analysoimaan enempää näin julkisella foorumilla. Vahva tarina, ajatuksia herättävä ja mieleen jäävä.
Ihminen on itsensä suhteen voimakkaasti huononäköinen, kun taas muiden ihmisten suhteen silmiä peittävät vaaleanpunaiset lasit, jotka on hiottu kauneutta ja menestystä korostaen. Voin vain todeta sen, etten uskalla kadehtia mielestäni paremman osan syntymässään saaneita, sillä minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tietää kuvien takana peiteltyjä suruja...:)
Pörröturkki tai sinikukkapaita:
Eivät sinun makroilusi häpeä lainkaan, eikä tarvitsekaan. Makroiluki on lottoarvontaa, tilaisuuksien ja uhrien etsimistä, tekniikan hallitsemista ja tietysti, säälliset välineet, mutta ei siinä välttämättä tuhansien välineillä porskutella. Kamerat ovat kuin autot, joillekin ne ovat jatkeita. Naisille yläosastossa, miehillä alhaalla. Jatke mikä jatke...:)
Juhannuskeijut:
Hmmm, sinulla keijut leikkivät negatiiveilla, minulla taas metsien pikkuväki kuiskii korviin ja kuljettaa kauneimmille sekä eristäytyneimmille paikoille...:)
Sotavuodet:
Nämä ovat sukujen henkilökohtaista historiaa, koettua, elettyä ja kärsittyä. Jokaisella suvulla on omat tarinansa ja kärsimyksensä. Sodasta palanneet muuttuneet miehet ja kotirintamilla odottavat naiset, kaikki odottivat paluuta entiseen, aikaan ennen sotia, mutta se ei enää ollut mahdollista. Siinä oli monen tragedian ja avioliiton päättymisen, kestämisen ja eroamisen palaset. Ja kieltämättä, sodassa olleiden lapset maksoivat isien vaikenemiset, humalat, särkylääkkeet ja painajaiset traumatisoitumalla, väkisin pärjäämällä. Omille lapsilleen he sitten näyttivät täysin päinvastaisen tavan elää, mikä sekään ei välttämättä ole mennyt aivan nappiin. Huikea kirjoitus...:)
Olen valmis kuin tinasotilas ja yritän pysyä mukanasi. Paperinukke oli näistä kipein ja helpoin, mutta sainpas sen kirjoitettua ja osa minusta lensi taivaan tuuliin ja kohta kai lentää loputkin:)
PoistaIlman haasteita en viitsisi tänne monesti tulla, mutta tuon sortin pakko sopii minulle mainiosti, näin oli Mandaloiden aikaan samoin kuin nyt makroilun ja teemahaasteen aikaankin, kiitoksia vain vetäjille! Ja Peikon antamasta hienosta nimestä huolimatta Sinikukkapaitani jäi tunnistamatta? Satasen Ixus on nyt käytössä, vaikka haaveilin ostavani vähän paremman, että voisin joskus zoomaillakin eläimiä etc.
Keijut leikkivät ja valottivat itseään mielestäni aika vääristyneesti, mutta hyvin keijumaisesti:)
Sotavuosien kipeyttä emme ymmärrä ehkä milloinkaan, se kesti todellakin, kuten sanoitkin seuraavaan sukupolveen. Paluu entiseen ei ole koskaan mahdollista, sen olen katkerasti kokenut näillä vähän pienemmilläkin sodilla. Hienosti analysoit näitä sepustuksiani ja heitit keittoon omat mausteesi. Syvin kiitokseni näistä kommenteistasi. Vieläkään en lakkaa ihmettelemästä miten jaksoit?
Hienot keltaiset oot löytänyt.
VastaaPoistaOlkikukka on yksi kestosuosikkini nuoruusvuosilta, tosin keltaisena en sitä alunperin hakenut, mutta muutakaan ei löytynyt ja nyt se sopi haasteeseen siinä kuin nuo muutkin. Kiitoksia Tellu Tom:)
PoistaKeltainen syksy saapuu ja pörriäiset sen mukana! Hyvää syksyä Mustis <3
VastaaPoistaVasta oli toukokuu ja nyt olemme jo syksyn kynnyksellä, en tajua tätä ajan huimaa juoksua. Lämmin kiitos Sinulle Ullis, pörräillään mukana, vaikka se ei aina niin helppoa olekaan:)
PoistaTodella upeita kuvia.
VastaaPoistaKiitoksia, nyt olisi pitänyt jo pukata uusia tilalle, mutta jostakin syystä se ei ole onnistunut:(
PoistaKeltaiset kukat ovat iloisia, pörriäinenkin on iloinen.. kesä jatkuu nyt 3,9, luvassa huomiselle +20
VastaaPoistasilti syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet värisevät koivuissa tuulten tanssiessa
Kyllä se syksy on tullut vaikka kauniita ilmoja onkin pidellyt ja lämmintä on kuten toivoinkin. Viime vuoden syksy oli uskomattoman kaunis ja ihana, lämmintä ja aurinkoa riitti lokakuun loppuun asti, miten lienee tänä syksynä:) Kiitoksia Aikku.
PoistaThank you for the share.I hope you will share again.
VastaaPoistaFeel free to visit my site ... roof repair greenville;
sites.google.com,