Tämä ujo raatokuoriainen piti niin pahaa ääntä paetessaan kuvaajaa, että meinasi kamera tipahtaa, mutta pakko oli saada kuva, ennen kuin sukelsi ruohikon ja sammalten suojiin. Kun penkaisin ruohoa vähän syrjään niin se päästi karmean piipittävän ja jotenkin sihisevän varoitusäänen.
Aivan ihana tilkkupeitto!
VastaaPoistaKiitoksia Päikkä, se on kyllä jo aikansa elänyt ja saumoista osaksi ruopunut, mutta en henno hävittääkään:)
PoistaRäsymatot ja tilkkupeitot huokuvat tunnelmaa. On tuossa peitossa ollut näpräämistä :)
VastaaPoistaRäsymatot, tilkkupeitot, pitsiliinat ja juhlaliinat ovat olleet minun juttuni. Peittoa ei kyllä ihan yhtä istumalta tullut ommeltua, siinä olet oikeassa Rita:) Ajokoiran pentu huokaili pallotuolissa, kun jäi syksyllä paljon vähemmälle huomiolle koska istuin ahkerasti vain koneella.
PoistaUpea tilkkutäkki, olet taitava!
VastaaPoistaKesä ja mattopesu, ihanaa.
Suuret kiitokset Susu. En ole mikään ompeluihminen, enkä kovin taitavakaan, mutta kerran tai pari elämässä innostuin tämän verran. Aikoinaan tuli korjailtua lasten farkkuja, laitettua vetoketjuja, paikattua miehen työhousuja ja yhden pukutakin kauluksenkin tein, kun rotat olivat jyrsineet melkein uuden takinkauluksen rikki.. Pakon edessä ja rahan puutteessa:)
PoistaKaunis tilkkupeitto ja komea raatokuoriainen!
VastaaPoistaKiitoksia Sirpa, onneksi joku kehui raatokuoriaistakin:) Minusta on ihmeellistä että ylipäätään sain sen kuvattua, tosin kärsäosa painui jo näkyvistä..
PoistaIhana matto! <3
VastaaPoistaMatto on minustakin kaunis, äti kutoi aikoinaan nämä joulumatoiksi, eikä ehtinyt niitä paljon pitää, joten varovaisella pidolla olen saanut säilytettyä nämä edelleenkin. Kiitos Pieni Lintu.
PoistaIloinen tilkkupeitto, kyllä sinä osaat! ♥
VastaaPoistaOnnellista viikonloppua sinulle, Mustis! ♥♥
Ah ja voi, taas viikonloppu hurahti ohi ja oli hyvin onnellinen, isosti kiitoksia toivotteluista Aili ja siitä, että jaksat aina käydä katsomassa sepustuksiani;)
PoistaRaatokuoriainen - kauhistus! Mutta sehän on värikäs ja soma (kuvassa). Juuri tänään puhuttiin "inhottavista madoista ja toukista", niistä esim. kalassa, joka on pian pyydystämisen jälkeen täynnä kärpäsen toukkia, jos sen jättää ulos aurinkoon lojumaan, eikä valmista sitä ruuaksi.
VastaaPoistaTarkemmin ajatellen: ovatko ne inhottavia? Nehän ovat kärpäsen munista syntyneitä toukkia, tarvitseeko niitä inhota? Entä rotat ja hiiret? Torakat? Hui, säikähdän jos näen jonkun niistä. Mutta taas tarkemmin ajatellen: nehän ovat osa luonnon monimutkaista koneistoa, vai miksi sitä sanoisi. Joka tapauksessa ne ovat eläviä olentoja, joita pitäisi kai kunnioittaa. Vain yksi elämä jokaisella niistäkin. Kaikki tarkoituksenmukaisia, hienosti lajille ominaisia ominaisuuksia täynnä olevia, luontokappaleitahan ne. Ihminen on kumma olento. Se inhoaa kaikkea, mikä ei ole sille hyödyksi. Mietin, miksi minutkin on opetettu inhoamaan toisia luontokappaleita. Tapoin eilen tuhatjalkaisen. Se näytti minusta tosi inhottavalta. Oikein kavahdin sitä. Se taisteli hengestään, sitä sai hakata kauan, ennen kuin se lakkasi yritttämästä karkuun. Minä, tappaja! Hui!
Kiitos Liisu, nyt päästiin tunnelmaan sillä ilman raatokuoriaisia, toukkia, korppeja, rottia, sakaaleita (osa sakaaleista myös metsästää) ja muita raadonsyöjiä olisimme kyllä pahasti pulassa biomassajätteiden kanssa, mutta onneksi nämä (usein inhotutkin oliot) pitävät puhtaanapitolaitostensa avulla homman hanskassa ja näin maailma pelastuu:)
PoistaKun ja jos ihminen vihaa tai ainakin inhoaa tiettyjä lajeja, (usein selkärangattomia, sammakoita tai matelijoita) niin syy löytyy varmasti opitusta tavasta tai siitä, että se liittyy johonkin hyvin epämielyttävään elämän kokemukseen kuten kipuun tai traumaan jonka yli ei ole halunnut päästä tai sitten ei tiedosta koko asiaa/ongelmaa. Itse en inhoa rottia tai hiiriä, ihan päinvastoin, minusta ne ovat aika viehättäviä yksilötasolla, mutta lisääntyessään saattavat olla suurikin ongelma. Torakat eivät kuuluu lemmikki otuksiini kuten eivät hämähäkitkään:)
Mielestäni monet inhotut eläimet hyödyttävät hyvinkin paljon ihmistä, mutta ehkä hän ei tule aina ajatelleeksi sitä miten.
Kuitenkin sanoit niin kauniisti, että "Joka tapauksessa ne ovat eläviä olentoja, joita pitäisi kai kunnioittaa. Vain yksi elämä jokaisella niistäkin. Kaikki tarkoituksenmukaisia, hienosti lajille ominaisia ominaisuuksia täynnä olevia.. " Jättäisin tästä tuo kai-sanan pois, muuten allekirjoitan täysin, pidä tämä ajatus!!!
Ja voin lohduttaa, että tavalla tai toisella olemme varmasti tappajia kaikki, osaksi haluamatta tai tietämättä koko asiaa. Muuraisia kuolee anturan alle hellemmälläkin tyypillä ja tietyt myrkyt ja säilöntäaineet tuhoavat monia lajeja ilman isompaa aktiviteettia tai tappamishalua, syömisestä puhumattakaan. Uintireissulla pelastan yhden tai kaksi siivekästä veden varasta, niin mieletöntä kuin se onkin:)
Onpa todella ihan tilkkutäkki. Voi että <3 ja mattolaiturilla on tunnelmaa. Räsymattojen raidat, ai jai jai...Kivat makrot sinulla, tuosta öttimörriäisestä en sano mittää ;-)
VastaaPoistaKiitoksia Der, muistaakseni Sinullakin oli kaunis tilkkupeitto, näitä halusin auringossa kuvailla mutta ehdit ennemmin. Oli jotenkin helppoa olla värikäs, valinnan vaikeus oli siinä, mitä valitsee kuviin, jotakin keltaistakin olisi tullut, mutta onneksi hoksasin tulevan haasteen:)
PoistaOlen törmännyt raatokuoriaiseen sisätiloissa, en tiedä minkä mukana se ilmestyi keittiöön. Kun vein sitä ulos se tosiaan piti kummallista ääntä, minusta ääni ääni muistutti jotakin elektronista vempainta :)
VastaaPoistaSe on kuitenkin erittäin hyösdyllinen eläin, meillä lojui nurmikolla rastaan raato ja seuraavan päivänä ihmettelin miten se oli "uponnut" nurmikkoon, vain vähän pyrstöä näkyi. Raatokuoriaiset olivat kaivanee suuren kuopan ja hoitivat raadon pois todella nopeasti.
Eikö olekin ihmeellistä että niin pieni otus pitää sellaista ääntä, oliko se jotenkin tikittävää ja tämä sähisikin. Harmi ettei tullut videoitua ja tallennettua, mutta taisin säikähtää itsekin ja hyvä kun ehdin kuvata. Monet öttiäiset eivät välitä tuon taivaallista vaikka niitä foomaileekin.
PoistaJoskus tuntuu vähän pahaltakin kun kaunis eläin on toukkien vallassa tai muurahaiset kantavat palan kerrallaan pois, mutta se on tätä elämän taistelua ja paljon isompaa järjestystä, jota on kaltaiseni hentomielipaskan on joskus vaikea tajuta. Kiitos Cheri:)
Ihania! Aika työ tuossa tilkkutäkissä :)
VastaaPoistaKiitoksia Matkatar, olihan siinä oma operaatio, mutta ompelin vain tilkku kerrallaan ja neliöt sitten nauhoiksi, jotka sovittelin limittäin sahalaitakuvioiksi:)
PoistaMatonpesu olisi vuorossa lähipäivinä -taas tänäkin kesänä on jäänyt muiden hommien varjoon. Hyvä muistutus!
VastaaPoistaMatonpesupäivä oli uskomattaoman helteinen, ihana päivä. Ja viimeinkin pääsin mattolaiturille, joskus ennen pesimme merellä, mutta joella en ole tainnut pestä milloinkaan. En edes tiennyt, että täällä on laituri. Yksi vika siinä oli, eli pesuvesisäiliö puuttui!!! On parempi että suodattuisi maan kautta veteen. Nyt mäntysuopa rehevöittää rantaa?
PoistaIHANAT NUO MATOT KUTEN MYÖS TUO TILKKUPEITTO :)
VastaaPoistaKiitoksia Ronja:) Matto on vähän samaa sävyä kuin tuo peittokin, nyt kun katson tarkemmin eli sinistä ja punaista, johon on sotkettu sen seitsemää eri sävyä.
PoistaKauniin värikästä ja käsintehtyjä, keskimmäinen taas on kesän iloja.
VastaaPoistaLämmin kiitos Sinulle Arleena. Mieleeni tuli tästä värikäs-haasteesta aluksi vain tämä raatokuoriaisen suojaväripanssari;)
PoistaKohta luonto paljastaa myös värinsä.
VastaaPoistaNiin Ari, ruska-aika odottaa meitä ja minä odotan kauniita kuviasi:) Luonnon värityksiä on paha panna paremmaksi.
PoistaPörriäiset ovat joskus aika puheliaita ja rupeavat toimittamaan asioitaan heti kun joku vaan tulee lähelle. Kannnattaa kuunnella, niillä on joskus valojyviä jaossa.
VastaaPoistaVoi olla että Peikko osaa kuunnella niitä paljon paremmin, minulla kun on vain hyvin valikoiva ja aika huono ihmiskorvakuulo, joka ei aina ymmärrä mitä sanottavaa öttimörriäishöpökömpiäisillä minulle olisi:) Mutta joskus hyvin harvoin saatan kuulla minäkin...
PoistaKoskaan ei ole liikaa väriä. Hienot valinnat.
VastaaPoistaKiitoksia Harry, väreille on aina tilaa ja kauniille musiikille... Mutta mistä kukin sitten tykkää se on aina katsojan silmässä (ja tietenkin korvassa.) Ja kun väreistä oli kysymys yritin ilotella kotikutoisesti parhaani mukaan.
Poistailoista väriloistoa ja kaunis käsityö
VastaaPoistaVärikästä ja hyvää viikkoa Sinulle Aikku. Tilkkutyö muokkautui aika paljon lahjoitustilkuista ja niistä kangaspaloista joita sattui olemaan, koska silloin ei ollut vara ostaa uusia kankaita. Jouduin tuon aluskankaan ostamaan ja sekin kirpaisi silloin.
PoistaVärikästä elämää olet viettänyt! Hienoja ovat kuvat... varsinkin ötökästä. ;-)
VastaaPoistaÖttimörriäinen, kuten Der Seidespinner sen nimesi, oli minustakin varsin hieno esitys. Sitä onko elämäni välttämättä näin värikästä, ne eivät kerro:)
PoistaMattolaiturin kuvasta tuli heti voimakkaita tuoksumuistoja.
VastaaPoistaKiitos Pulmu, mäntysuopa, rannan tuoksut (varsinkin merellä) ja auringon kilo vedessä, ei voi parempaa ihmiselolta toivoa.. Siellä on ainakin neljä männyntuoksuista räsymattoa odottamassa juhla-aikaa:) Jouluksi pitää puunata sitten pari pienempää...
Poista