torstai 14. elokuuta 2014

VÄRIÄ ELÄMÄÄN

MAKROTEX-aiheena oli tällä viikolla VÄRIKÄSTÄ ja sitähän löytyy aurinkoselta matonpesulauturilta:)

räsymatto, mattolaituri, värikästä, kesäraatokuoriainen, makro
Tämä ujo raatokuoriainen piti niin pahaa ääntä paetessaan kuvaajaa, että meinasi kamera tipahtaa, mutta pakko oli saada kuva, ennen kuin sukelsi ruohikon ja sammalten suojiin. Kun penkaisin ruohoa vähän syrjään niin se päästi karmean piipittävän ja jotenkin sihisevän varoitusäänen.

väriä elämään, tilkkutäkki
Vanha tilkkupeitto, jonka tein kerran äidille joululahjaksi.

38 kommenttia:

  1. Aivan ihana tilkkupeitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Päikkä, se on kyllä jo aikansa elänyt ja saumoista osaksi ruopunut, mutta en henno hävittääkään:)

      Poista
  2. Räsymatot ja tilkkupeitot huokuvat tunnelmaa. On tuossa peitossa ollut näpräämistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsymatot, tilkkupeitot, pitsiliinat ja juhlaliinat ovat olleet minun juttuni. Peittoa ei kyllä ihan yhtä istumalta tullut ommeltua, siinä olet oikeassa Rita:) Ajokoiran pentu huokaili pallotuolissa, kun jäi syksyllä paljon vähemmälle huomiolle koska istuin ahkerasti vain koneella.

      Poista
  3. Upea tilkkutäkki, olet taitava!

    Kesä ja mattopesu, ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Susu. En ole mikään ompeluihminen, enkä kovin taitavakaan, mutta kerran tai pari elämässä innostuin tämän verran. Aikoinaan tuli korjailtua lasten farkkuja, laitettua vetoketjuja, paikattua miehen työhousuja ja yhden pukutakin kauluksenkin tein, kun rotat olivat jyrsineet melkein uuden takinkauluksen rikki.. Pakon edessä ja rahan puutteessa:)

      Poista
  4. Kaunis tilkkupeitto ja komea raatokuoriainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sirpa, onneksi joku kehui raatokuoriaistakin:) Minusta on ihmeellistä että ylipäätään sain sen kuvattua, tosin kärsäosa painui jo näkyvistä..

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Matto on minustakin kaunis, äti kutoi aikoinaan nämä joulumatoiksi, eikä ehtinyt niitä paljon pitää, joten varovaisella pidolla olen saanut säilytettyä nämä edelleenkin. Kiitos Pieni Lintu.

      Poista
  6. Iloinen tilkkupeitto, kyllä sinä osaat! ♥
    Onnellista viikonloppua sinulle, Mustis! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ja voi, taas viikonloppu hurahti ohi ja oli hyvin onnellinen, isosti kiitoksia toivotteluista Aili ja siitä, että jaksat aina käydä katsomassa sepustuksiani;)

      Poista
  7. Raatokuoriainen - kauhistus! Mutta sehän on värikäs ja soma (kuvassa). Juuri tänään puhuttiin "inhottavista madoista ja toukista", niistä esim. kalassa, joka on pian pyydystämisen jälkeen täynnä kärpäsen toukkia, jos sen jättää ulos aurinkoon lojumaan, eikä valmista sitä ruuaksi.

    Tarkemmin ajatellen: ovatko ne inhottavia? Nehän ovat kärpäsen munista syntyneitä toukkia, tarvitseeko niitä inhota? Entä rotat ja hiiret? Torakat? Hui, säikähdän jos näen jonkun niistä. Mutta taas tarkemmin ajatellen: nehän ovat osa luonnon monimutkaista koneistoa, vai miksi sitä sanoisi. Joka tapauksessa ne ovat eläviä olentoja, joita pitäisi kai kunnioittaa. Vain yksi elämä jokaisella niistäkin. Kaikki tarkoituksenmukaisia, hienosti lajille ominaisia ominaisuuksia täynnä olevia, luontokappaleitahan ne. Ihminen on kumma olento. Se inhoaa kaikkea, mikä ei ole sille hyödyksi. Mietin, miksi minutkin on opetettu inhoamaan toisia luontokappaleita. Tapoin eilen tuhatjalkaisen. Se näytti minusta tosi inhottavalta. Oikein kavahdin sitä. Se taisteli hengestään, sitä sai hakata kauan, ennen kuin se lakkasi yritttämästä karkuun. Minä, tappaja! Hui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu, nyt päästiin tunnelmaan sillä ilman raatokuoriaisia, toukkia, korppeja, rottia, sakaaleita (osa sakaaleista myös metsästää) ja muita raadonsyöjiä olisimme kyllä pahasti pulassa biomassajätteiden kanssa, mutta onneksi nämä (usein inhotutkin oliot) pitävät puhtaanapitolaitostensa avulla homman hanskassa ja näin maailma pelastuu:)

      Kun ja jos ihminen vihaa tai ainakin inhoaa tiettyjä lajeja, (usein selkärangattomia, sammakoita tai matelijoita) niin syy löytyy varmasti opitusta tavasta tai siitä, että se liittyy johonkin hyvin epämielyttävään elämän kokemukseen kuten kipuun tai traumaan jonka yli ei ole halunnut päästä tai sitten ei tiedosta koko asiaa/ongelmaa. Itse en inhoa rottia tai hiiriä, ihan päinvastoin, minusta ne ovat aika viehättäviä yksilötasolla, mutta lisääntyessään saattavat olla suurikin ongelma. Torakat eivät kuuluu lemmikki otuksiini kuten eivät hämähäkitkään:)

      Mielestäni monet inhotut eläimet hyödyttävät hyvinkin paljon ihmistä, mutta ehkä hän ei tule aina ajatelleeksi sitä miten.

      Kuitenkin sanoit niin kauniisti, että "Joka tapauksessa ne ovat eläviä olentoja, joita pitäisi kai kunnioittaa. Vain yksi elämä jokaisella niistäkin. Kaikki tarkoituksenmukaisia, hienosti lajille ominaisia ominaisuuksia täynnä olevia.. " Jättäisin tästä tuo kai-sanan pois, muuten allekirjoitan täysin, pidä tämä ajatus!!!

      Ja voin lohduttaa, että tavalla tai toisella olemme varmasti tappajia kaikki, osaksi haluamatta tai tietämättä koko asiaa. Muuraisia kuolee anturan alle hellemmälläkin tyypillä ja tietyt myrkyt ja säilöntäaineet tuhoavat monia lajeja ilman isompaa aktiviteettia tai tappamishalua, syömisestä puhumattakaan. Uintireissulla pelastan yhden tai kaksi siivekästä veden varasta, niin mieletöntä kuin se onkin:)

      Poista
  8. Onpa todella ihan tilkkutäkki. Voi että <3 ja mattolaiturilla on tunnelmaa. Räsymattojen raidat, ai jai jai...Kivat makrot sinulla, tuosta öttimörriäisestä en sano mittää ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Der, muistaakseni Sinullakin oli kaunis tilkkupeitto, näitä halusin auringossa kuvailla mutta ehdit ennemmin. Oli jotenkin helppoa olla värikäs, valinnan vaikeus oli siinä, mitä valitsee kuviin, jotakin keltaistakin olisi tullut, mutta onneksi hoksasin tulevan haasteen:)

      Poista
  9. Olen törmännyt raatokuoriaiseen sisätiloissa, en tiedä minkä mukana se ilmestyi keittiöön. Kun vein sitä ulos se tosiaan piti kummallista ääntä, minusta ääni ääni muistutti jotakin elektronista vempainta :)
    Se on kuitenkin erittäin hyösdyllinen eläin, meillä lojui nurmikolla rastaan raato ja seuraavan päivänä ihmettelin miten se oli "uponnut" nurmikkoon, vain vähän pyrstöä näkyi. Raatokuoriaiset olivat kaivanee suuren kuopan ja hoitivat raadon pois todella nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihmeellistä että niin pieni otus pitää sellaista ääntä, oliko se jotenkin tikittävää ja tämä sähisikin. Harmi ettei tullut videoitua ja tallennettua, mutta taisin säikähtää itsekin ja hyvä kun ehdin kuvata. Monet öttiäiset eivät välitä tuon taivaallista vaikka niitä foomaileekin.

      Joskus tuntuu vähän pahaltakin kun kaunis eläin on toukkien vallassa tai muurahaiset kantavat palan kerrallaan pois, mutta se on tätä elämän taistelua ja paljon isompaa järjestystä, jota on kaltaiseni hentomielipaskan on joskus vaikea tajuta. Kiitos Cheri:)

      Poista
  10. Ihania! Aika työ tuossa tilkkutäkissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Matkatar, olihan siinä oma operaatio, mutta ompelin vain tilkku kerrallaan ja neliöt sitten nauhoiksi, jotka sovittelin limittäin sahalaitakuvioiksi:)

      Poista
  11. Matonpesu olisi vuorossa lähipäivinä -taas tänäkin kesänä on jäänyt muiden hommien varjoon. Hyvä muistutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matonpesupäivä oli uskomattaoman helteinen, ihana päivä. Ja viimeinkin pääsin mattolaiturille, joskus ennen pesimme merellä, mutta joella en ole tainnut pestä milloinkaan. En edes tiennyt, että täällä on laituri. Yksi vika siinä oli, eli pesuvesisäiliö puuttui!!! On parempi että suodattuisi maan kautta veteen. Nyt mäntysuopa rehevöittää rantaa?

      Poista
  12. IHANAT NUO MATOT KUTEN MYÖS TUO TILKKUPEITTO :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Ronja:) Matto on vähän samaa sävyä kuin tuo peittokin, nyt kun katson tarkemmin eli sinistä ja punaista, johon on sotkettu sen seitsemää eri sävyä.

      Poista
  13. Kauniin värikästä ja käsintehtyjä, keskimmäinen taas on kesän iloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Sinulle Arleena. Mieleeni tuli tästä värikäs-haasteesta aluksi vain tämä raatokuoriaisen suojaväripanssari;)

      Poista
  14. Kohta luonto paljastaa myös värinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Ari, ruska-aika odottaa meitä ja minä odotan kauniita kuviasi:) Luonnon värityksiä on paha panna paremmaksi.

      Poista
  15. Pörriäiset ovat joskus aika puheliaita ja rupeavat toimittamaan asioitaan heti kun joku vaan tulee lähelle. Kannnattaa kuunnella, niillä on joskus valojyviä jaossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla että Peikko osaa kuunnella niitä paljon paremmin, minulla kun on vain hyvin valikoiva ja aika huono ihmiskorvakuulo, joka ei aina ymmärrä mitä sanottavaa öttimörriäishöpökömpiäisillä minulle olisi:) Mutta joskus hyvin harvoin saatan kuulla minäkin...

      Poista
  16. Koskaan ei ole liikaa väriä. Hienot valinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Harry, väreille on aina tilaa ja kauniille musiikille... Mutta mistä kukin sitten tykkää se on aina katsojan silmässä (ja tietenkin korvassa.) Ja kun väreistä oli kysymys yritin ilotella kotikutoisesti parhaani mukaan.

      Poista
  17. iloista väriloistoa ja kaunis käsityö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikästä ja hyvää viikkoa Sinulle Aikku. Tilkkutyö muokkautui aika paljon lahjoitustilkuista ja niistä kangaspaloista joita sattui olemaan, koska silloin ei ollut vara ostaa uusia kankaita. Jouduin tuon aluskankaan ostamaan ja sekin kirpaisi silloin.

      Poista
  18. Värikästä elämää olet viettänyt! Hienoja ovat kuvat... varsinkin ötökästä. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öttimörriäinen, kuten Der Seidespinner sen nimesi, oli minustakin varsin hieno esitys. Sitä onko elämäni välttämättä näin värikästä, ne eivät kerro:)

      Poista
  19. Mattolaiturin kuvasta tuli heti voimakkaita tuoksumuistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pulmu, mäntysuopa, rannan tuoksut (varsinkin merellä) ja auringon kilo vedessä, ei voi parempaa ihmiselolta toivoa.. Siellä on ainakin neljä männyntuoksuista räsymattoa odottamassa juhla-aikaa:) Jouluksi pitää puunata sitten pari pienempää...

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)