Neiti Aika vaikeni vuonna 1998 kun aikatiedotus siirtyi IT-järjestelmään. Kolikoilla toimivat puhelinkioskit -joissa oli kiekkopuhelin - olivat arkipäivää vielä 1990-luvulla ja niitä oli joka kadun kulmassa, viimeisemmät hävisivät vuonna 2007. Vielä 1970-luvun alkupuolella olivat niinsanotut kyläpuhelimet maaseudulla käytössä, koska kaikilla ei ollut omaa lankapuhelinta. Huikea juttu oli myös jenkkilästä maastoutunut lälläri eli LA-puhelin, joka oli myös rekkakuskien syntisen suuressa suosiossa:) Siinä ei ollut turhia lupajuttuja, kuten ei aiemmassa radioamatööritoiminnassa, minkä vuoksi se sopi Villiin Länteenkin paremmin kuin hyvin.
Posti- ja lennätinlaitoksista pystyi tietysti ringaamaan sähkeiden lisäksi ja pikkutyttönä puhuin jopa seinällä veivattavaan puhelimeen, enkä ymmärtänyt ollenkaan, miten isä oli joutunut semmoseen puiseen, pieneen laatikkoon:) Taisin huutaa kuulokkeen reikiin että tule heti pois sieltä, mutta isä vain nauroi ja äitiäkin nauratti. Ilahduin suuresti kun hän tulikin ehjänä ja terveenä takaisin kotiin:)
MAKROTEX-linkyn aiheena oli NOSTALGIA. Yläkuva on Fazerin juhlavuoden karkkirasiasta vuodelta 1991.
Kyökkinurkan nostalgiaa, arabiasalkkareita - vanhoja kahvipurnukoitakin löytyy, mutta en viitsinyt kaikkea kuvata.
Kesätunnelmaa Annalan museomiljöössä.
 |