TEEMAEXTRAN ja MAKROTEXIN aiheena oli tällä kertaa LUSIKKA ja omani menivät ristiin heti kättelyssä:)
Ruusulusikat innostuivat leikkimään piirileikkiä ja toiset tanssivat ripaskaa pitkin tönöä innoissaan kevätjuhlista ja siitä, että saivat taas esiintyä yhdessä lautasliinojen kanssa juhlakattauksessa ja herkutella täytekakkua ja lipittää kahvia. Vähemmästakin ikäloppu vanhus jo väsyy, joten parempi mennä vain nukkumaan ja uneksia entisistä kevätilloista. Ajasta, joka oli täynnä hunnun keveää onnea ja odotusta:)
Monet puu-, hopea-, alumiini-, teräs-, posliini-, koriste, perintö-, mitta-, kahvi-, ruoka-, kummi- ja vauvalusikat ovat tulleet hienosti kuvatuiksi, mutta yksi tästä puuttui ja sen olisin mielelläni lisännyt, mutta ei löytynyt mistään. Nimittäin täysin unohdettu kenkälusikka:)
Lisää lusikointia löytyy TÄSTÄ:)
Upeita vanhoja lusikoita, tuo ruusulusikka on klassikko.
VastaaPoistaKiitoksia Kosotäti, ruusulusikka on tosiaankin klassikko, mutta ei sitä enää nykykattauksissa juurikaan näe varsinkaan kun juhlat ovat paisuneet jo niin isoiksi ja riippuuhan se tietysti suvustakin, kuinka laajat pippalot pidetään:)
PoistaLusikkasi olivat juhlatuulella, hieno esitys!!
VastaaPoistaJuu, ne vähän villeentyivät päästessään pois sinisestä laatikosta:) Sisko oli muutama vuosi sitten kauhuissaan kun paiskelin hopea- sun muut lusikat hackmanien joukkoon ja keräsi ne äkkiä erilleen:)
PoistaKomeat kokoelmat ja upeat asetelmat:) Allekirjoittamattomalla kun tahtovat aina mennä vain sukset ristiin :(
VastaaPoistaNo joo, suksethan kai ne taisivat ollakin, mutta ajattelin vähän jekuttaa:) Kokoelma ei toki ollut ihan tässä, sillä tiirailin uteliaisuuttani mitä muilta löytyy, ettei tulisi samaa aihetta, omakuva lusikan pohjassa oli alkuun ehdolla ja se oli siitä jänskä juttu, että kuvasin sen pari päivää ennen tätä haastetta, mutta täältä löytyi parempi versio, joten jätin pois.
PoistaIhana juttu, ihastuin ylimmäiseen ristiin <3
VastaaPoistaKiitoksia Anjuusa. Tämä on tavallaan rastin muodossa, oikea ristikin oli ja vielä paljon terävämpi, mutta jostakin syystä tämä viehätti minua julkaisuvaiheessa enemmän:)
PoistaKauniita! Tulipa lapsuus mieleen, mummolassa oli juuri noita, liekö enää tallessa :)
VastaaPoistaKiitoksia Pirjo:) Näitä pidettiin ennen hyvin tärkeästi omissa loojissaan, joita ei hävitetty pois, kuten meillä nykyään on tapana. Toivottavasti ne sieltä vielä löytyvät;)
PoistaIhania juttuja
VastaaPoistaKiitos Pappilanmummo, vanhat esineet tuovat mieleemme muistoja, joka arvottaa ajan ja esineen:)
PoistaWau . Kauniit lusikat. Kauniit kuvat♡♥♡
VastaaPoistaKiitokseni Tanni, samaa mieltä lusikoista. Kuvia pyöritin moneen malliin pikavauhtia, aika paljon tuli "tärähtäneitä" jotka pisti armotta romukoppaan. Onneksi edes joku onnistui.
PoistaNuo simpukan malliset tuovat lapsuuden mieleen, nostalgisia kuvia muutenkin.
VastaaPoistaSe on totta että simpukkamalli oli muotia kauan, kauan sitten, eli jo ennne sotia, mutta tuo pienempi simpukkaruusulusikka on mielestäni uusvanhaa, eli ostin sen äidille ehkä joskus 1980-luvulla, tästä en ole ihan varma. Kiitoksia Susu:)
PoistaHienon jutun teit lusikoista, Mustis; kiitos näistä! ♥♥
VastaaPoistaOle hyvä Aili:) Kävin tituleeraamassa juttujasi, vaikka tämä Googleplussa ei oikein tunnukaan omalta, niin sitä kautta menin kuitenkin blogiisi:)
PoistaRuusulusikoita tässäkin huushollissa on. Hienoja vanhoja lusikoita. Kenkälusikka olisikin ollut erilainen idea.
VastaaPoistaJoltakulta se kenkälusikkakin sitten löytyi! Pitänee kahlata vielä kerran läpi, kun en ole muista kuka sen kuvasi. Ruusulusikat olivat 1980-luvullakin kovastikin eliittiä ja ostin ainakin kerran niitä häälahjaksi, mutta itsellä ei ollut milloinkaan, vasta kun äiti kuoli, niin isä lahjoitti ne minulle. Kummallista, että silloin kun oli nuori ja haaveili, ei ollut mitään ja mutta kun jäin yksin oli kaikki mutta turhaan?
PoistaNiin tutun näköisiä kapistuksia. Jos osaisin juottaa kapistuksia toisiinsa, tekisin tuollaisen upean ristin näistä lusikanvarsista. Omiin lusikoihini en ole vielä raskinut kajota korumielessä.
VastaaPoistaVanha antiikkinen kenkälusikka olisi ollut makea lisuke tähän postaukseen.
Kivaa viikonloppua viileydestä ja sateesta huolimatta. :)
Lusikkataiteilua näin Raahessa noin pari viikkoa sitten ja kieltämättä olivat aika hienoja mutta omat vanhat ruusulusikat tuntuisivat kyllä yh'äkkiä aika vaikeilta juottaa koruiksi. Toisaalta aika paljon on niitäkin, joista voisi koruja tehdä. Mutta pistäisinkö lusikkakorun esimerkiksi johonkin häihin kaulaani tai ehkä lakkiaisiin? En tiedä? Kiitoksia Selma:)
PoistaKylläpäs ny on menny lusikat ristiin, enne, vai jänne.
VastaaPoistaMitäpä sitä muuta on ristissä.
Mutta kyllä kommeita o sano, lusikat, siitä huolimata.
Ristillistä.
Ristillistä sitä sanottiin olleen Miina-vainaankin elämän.
Ruusu lusikat oli hyviä kakku-lusikoita, muistelen että teräviä oli reunat
ja pienenä oli huono pitää kiinni varresta.
Kommeita on, kun vielä vanha ja hieno patina kruunaa koko sarjan.
Etenkin tuo joka on vielä alkuperäis pakkauksessaan on oikea mallikappale.
Mihin tarkoitukseen lie tehty, tuskin liemilusikka, reikäilystä päätellen.
Ristillistä se oli äitivaivaan aikanakin, joten johtuisiko inspiraatio ehkä siitä:)
PoistaRuusulusikat ovat varsin siroja ja kauniita ja niiden varsikin on onnettoman hento, mutta tuo vanhus omassa rasiassa on jonkun sortin herkku"kauha", jolla voitiin ottaa esimerkiksi hedelmäpaloja, marjoja tai muuta vastaavaa lautaselle niin, että säilykeliemi säilyi astiassa. Sitä, onko tämä sen alkuperäinen tarkoitus, en tiedä? Eikä ole enää ketään, keneltä sitä kysyisin, se lienee kuitenkin äidin ja isän häälahja. En sitä muista juurikaan käytetyn. Pehmeiksi keitetyt luumutkaan eivät näin hienoa kapistusta kiisselivaiheessa tarvinneet.
Kiitokset Maksimuksille:)
Kyllä kenkälusikkaa koitin kuvata vaan oli piiloutunut, ilmeisesti kengään :) Siis pieni sellainen, isojahan tuossa oli pilvin pimein mutta eihän ne mahdu kuvaan :) Ruusulusikoista saa näemmä hienot muodostelmat !
VastaaPoistaKiitoksia Tapsu:) Se kenkälusikka löytyi kuitenkin, jotenkin huolimattomasti ehkä selailin valikoimat läpi:( Ruusulusikat tanssivat pitkin ja poikin ja alunperin piirileikki olikin ihan eri näköinen, mutta en viitsinyt kovin montaa versiota tänne ängetä:)
PoistaKivasti olet kuvannut lusikat. Pidän tuosta sokerilusikasta, se on kaunis ja sitähän voi edelleen käyttää. Minulla on vähän samantyyppinen, olen saanut Amerikan vierailta tuliaisena vuosi, vuosia sitten. Sitä käytän sokerilusikkana.
VastaaPoistaSokerilusikka onkin käytössä, jouluna ja juhannuksena myös hillolusikkana:) Sokeria en kahvissa käytä, mutta joskus eksyy vieraita, jotka sitä tarvitsevat. Lisäksi se vanha kunnon sokerilusikka, joka kotona oli käytössä jäi kuvaamatta kokonaan, se on yksinkertainen ja kaunis ja siinä oli äidin nimi. Lämmin kiitos Arleena:)
PoistaHienoja lusikoita olet kuvannut, tosi kauniita kaikki!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sulle tulin toivotteleen!
Kiitoksia Harakka, se toive olikin tarpeen sillä aika synkkä ja raskas on ollut mieliala ihanasta toukokuusta huolimatta, joka sekin harmittaa, koska tämä yksi lempikuukausiani. No onneksi juhannukseen on vielä muutama vaalea kesäyö:)
PoistaLusikat ristissä... Hienot asetelmat... Kauniit vanhat lusikat! Hyvä, että eivät ole sopassa. ;-)
VastaaPoistaHyvää kesän alkua Mustiskalle!
Kiitoksia, lusikat ovat ristissä, mutta monet sopat keittäneenä, en näitä niihin laittaisi:) Samoin Sinulle Halex, oikein kaunista kesää ja valoisia öitä.
PoistaTulisikin hieno ristiriipus lusikanperistä! Kuka vaan raaskii.. Tuo reikäinen taisi ollakin kakkulusikka, vaikka luulin sitä ensin sokerin sirottelulusikaksi.. olipa aika hölmöläisen luulo :D
VastaaPoistaTosiaan kenkälusikka, eipä käynyt mielessä vaikka ihan käden ulottuvilla onkin.
Ristiriipus sopisi näistä toisenmallisista äidin perintölusikoista joita niitäkin oli 6 kpl, näitä ruusulusikoita oli enemmän ehkä tusina? Nyt kun ajattelen niin etenkin tomusokerin sirotus kakkujen koristeeksi voisi onnistua hienosti tällä lusikalla. Kakkulusikkana en osannut ajatella, harmi etten voi enää tätä udella äidiltä, hän sen olisi tiennyt, mutta elämämme oli aika proosallista ja tavallaan ankaraa joten kruusailut jäivät juhliin, jouluun ja juhannukseen. Pääsiäisaika oli meillä jotenkin erilaista, se oli kokkokulttuuria ja mämmiä, ei mitenkään sillä tavalla juhlavaa kuin joulu.
PoistaKauneutta, perinnettä ja historiaa - ajankohtaistakin juttua näin lakkiaisjuhlien ja muiden kattausten aikaan. Hienot lusikat ! Alkoi melkein harmittaa kun olen vaihtanut lähes kaikki omat perintolusikat rahaan tai tavaraan :)
VastaaPoistaJoskus on elettävä niin, että realisoi tarpeellisempaan tavaraan ilmanaikaiset perintojutut, hulluuttahan se on kaapinperällä pitää esimerkiksi lusikoita, joita aika harvoin tarvitsee. Perinteet ovat itselleni kuitenkin tärkeitä, vaikka aika paljosta olen joutunut jo luopumaankin. (ja loppujen lopuksi emmehän me mukaan mitään saa, kun täältä kerran lähdemme). Mutta jos kaunis kattaus, astiasto etc tuottaa iloa tai onnellisuutta, niin voihan siitä nauttia niin pitkään kuin jaksaa niitä kattaa? Kiitoksia Sinulle Rita:)
PoistaP.s. Kirpparilta löytää joskus pilkkahintaan tosi kauniita lusikoita, vaikka eihän se ihan sama asia ole, sillä samaa tunnetta niihin ei ehkä heti jos milloinkaan löydy?
Kenkälusikka. Peikko onkin miättinyt, millä olisi hyvä syödä kenkiä. Kenkälusikalla tiätenkin :)
VastaaPoistaHeh, heh, Peikko olet kyllä ihan hassu, mutta kyllä tuo aika loogiselta kuulostaa:)
PoistaKenkälusikat ovat kadoksissa aina tarvittaessa. Hitsi, ei olisi tullut edes mieleen niiden olemassaolo lusikoista puhuttaessa :D
VastaaPoistaRisti on upea. Muutenkin noista vanhoista lusikoista olen nähnyt hienoja koruja ja teräksisitä on joku väsännyt naulakon koukkujakin.
Täällä oli joillakuilla muillakin tullut sama mieleen, itselläni se kummitteli heti senkin takia kun muistelin että minulla oli jossakin vanha komea kenkälusikka, mutta eipäs enää ollutkaan:(
PoistaJuu, näistä saa vaikka ja mitä, tosi komeita koruja näin sekä lusikoista että muistakin messutapatumassa noin pari viikkoa sitten. Kiitoksia Emmä:)