HEINÄKUUTA JA AMPIAISIA

Perhoskuvaus on jäänyt aika vähiin ja sekin mitä yritin, tykästyi kuvaajaan niin ettei kuvaamisesta tullut mitään:)

Kesäkuu karkasi käsistä kun sähläsin Saaren koululla kuvaten irtaimistoa ja kiintokalusteita Kiertonet-myyntiä varten. Kiertonet on julkisten organisaatioiden "huutokauppakamari" jonka käyntikorttina on hyväntuulinen ja ihana Tarja. Idean isä on Pekka Kallunki, jota harmitti kun käyttökelpoista tavaraa menee suoraan roskiin, mikä kuormittaa ympäristöä ja tuo julkishallinnolle ylimääräisiä jätekuluja. Kiertotalouden avulla tavara menee uudelleen käyttöön virastoille ja yksityistalouksiin. Kiertonetin Isona plussana on NÄKYVYYS, joka mahdollistaa kalusteiden ja muiden artikkelien myynnin myös suoraan asiakkaalle.

Vähän kadutti etten kaupannut kunnon rytinällä enemmän kiintokalusteita - lievästä kiellosta huolimatta - muusta materiaalista puhumattakaan - tosin minikyökkejä lähti kiitettävät kahdeksan kappaletta ja risat päälle. Nuo iki-ihanat pallolamput jäivät kuitenkin kattoon, vaikka lupa niiden markkinointiin viimein heltisikin. Dali-linkitettyjä opaali-led lamppuja järjestelmässä oli 40 kappaletta. Aika oli vähän kortilla ja lamppujen kytkennät sen verran kommervekkejä, ettei niitä ilman ammattimiestä olisi voinut sarjana edes pelastaa. Enkä usko että minkään yrityksen olisi kannattanut sähkömiestä tuohon edes palkata, koska yksikkö ja sen järjestelmä olivat mahdollisesti jo vanhanaikaisia. Palloja sinänsä olisi voinut hyödyntää yksityiskäytössä pelkkinä lamppuina. 

Alempana toisenlainen "pallo" eli Ailakki joka on nyytännyt siemenensä pikku ruukkuihin. Minusta nämä ovat olleet viehättäviä lapsesta asti.

Purkutyömaa, oppilaat ja koulun tyhjennys kuvauksen ja myynnin alussa tuntuivat aika sekavalta sen lisäksi että tilanne eli ja muuttui koko ajan. Kuvattuja tuotteita ei yht'äkkiä saanutkaan myydä, koska niitä jatkokäytettiin tai ne kiinnitettiin muualle. Vahtikoiran tavoin vartioin myynnissä olevia tuotteita ja lätkein epätoivoisesti lappuja kalusteisiin. Ilman sydämellistä Kaisaa 💛 ja Anjaa olisin ollut täysin hukassa ja vasta viikon, kahden päästä tajusin monet jujut, jotka olisivat vauhdittaneet myyntiä ja kierrätystä. Huutojen jälkeen luovutin tavarat, tein käteiskauppaa ja kenkkäsin kirjoja sun muuta kampetta ilmaisjakeluna jopa roskalavalta ihmisille:)

Olen kiitollinen Pyhäjoen kunnan Anterolle ja Hellu-pomolle, jotka mahdollistivat minulle tämän työn. Kiitokset erikoisesti teknisen puolen Aimolle ja kiinteistöpuolen Pekalle ja pojille sekä kunnan sielulle - monitoimityttö Annelle, joka on ollut erittäin tärkeä tukihenkilö minulle alusta asti. Eivätkä hommat toimisi mitenkään ilman itc-Juhoa. On mennyt pitkä aika siitä, kun tunsin tekeväni kivaa ja mielekästä työtä armottomasta sählingistä huolimatta. Arin apu oli tietysti korvaamaton, sillä hän toimi "navigaattorina", uurasti kaappien, minikyökkien, naulakoiden yms irrottamisessa ja antoi kantoapua asiakkaille raskaissa siirroissa. Oli ilo tutustua mitä ihanimpiin ihmisiin ympäri Suomen! Yksi heistä oli Järki Särki hunajamies Ari:) Lämmin kiitos kaikille ostajille, ilman Teitä työni olisi ollut täysin turha.

Juhannuksen kesä painoi päälle - kasvimaa, piha, istutukset, puuliiterihommat sun muut siivoukset odottivat joka välissä tekijää. Kaikki oli ihanasti rempallaan, eikä löytynyt juuri kivutonta kohtaa kun pyörin valoisassa kesäyössä UniJukkaa metsästäen:)

Kuolinpesän jakohommat ja kauppakirja-asiat ovat työllistäneet viranomaislupien ja vakuuksien siirtojen vuoksi enemmän nyt kuin koskaan aiemmin. Ikinä ei ole ollut näin kinkkistä ja väsyttävää projektia, vaikka 12 vuoden sisään onkin mahtunut monta tuskaa ja hammastenkiristystä. Vuokralainen otti hatkat kesäkuun lopussa, joten siivoilimme ja fiksasimme yksiötäni sisältä ja ulkoa. Loppusilaus ja maalaus on vähän kesken ja  kylppäri odottaa uutta allaskaappia. Vieraita on käynyt ahkerasti - jopa Norjasta asti, joten Arikin sai treenata kielitaitoa. Itse kyselin toiveikkaana dujuuspiikfinish ja sönkötin english-svenska-käsimerkki-finskatalade niin että heikompia hirvitti.  Kyllä olisi aika mennä preppauskurssille, sillä niin harmittaa oma kielitaidottomuus, epävarmuus ja suppea sanavarasto. Harmi vain, että oppi valuu samantien päästä kuin vesi hanhen selästä:)

Ampiaispesä odottaa terassilla toimenpiteitä ja kasvaa kasvamistaan. Eräänä päivän tuijotin tyrmistyneenä kun uusi ärhäkkä ampiaisukupolvi surahti pesästä. Uudet kuningatarvauvat ja kuhnurit ovat ilmeisesti jo kennoissa. Tuhopistiäinen näytti vierailevan pesällä ja hanslankarit olivat äkeissään myös minulle. Kuvailin pesää kaikessa rauhassa, kun yksi amppari alkoi hulluna tanssia ikkunalla niin että kiinnitin tyhmästi huomioni vain siihen. Se oli ilmeisesti jonkinlainen koodikieli, sillä silmänräpäyksessä surahti soturilauma kimppuuni.  Ampiaiset määräsivät suunnan ja minä vauhdin,  pari ehti pistää ja kamerakin särkyi. Hyvästi terassikesä, tuonne ei ole enää asiaa, hyvä jos ulos ja sisälle pääsee:)

Se on kuitenkin suruista pienin, sillä heinäkuun alussa tulipalo tuhosi naapureidemme kodin. Ari kuvasi paloa ja minä seisoin järkyttyneenä pellon reunalla ja otin myös muutaman kuvan. Siihen tuli toinenkin naapuri ja yhdessä ihmettelimme miten tulipalo voi roihahtaa niin äkkiä. Ihmiset kritisoivat kuvausasiaa, mutta jälkeenpäin kuvia on pyydetty jopa palon tutkimista varten. Tulipalo on aina suuri aineellinen ja henkinen katastrofi, jolla on hyvin pitkät jäljet, vaikka ihmisvahingoilta säilyttäisiinkin. Muistot ja elämä palavat hetkessä tuhkaksi, eikä niitä mikään vakuutus ikinä korvaa.

Toivotan turvallista heinäkuuta, hyviä heinäpoutia ja loma-aikaa kaikille 💚 Itse mietin pää pölisten jatkanko dynastyhommia syksyllä vai jäänkö virkaheitoksi. Täytyy kai miettiä sitäkin, mitä rupeaa isona tekemään. Käpyjä ja marjoja voisi sitä odotellessa keräillä:)

KORKKAREITA JA HEVOSENKENKIÄ

Tämä kesä on kuin lapsuudesta, ajasta, jolloin kesää kesti koko kesän:) Hellettä ja aurinkoa on riittänyt ja merivesi on lämmintä kuin linnunmaito. Kuivan kevään jälkeen sateet odotuttivat itseään pitkälle kesäkuulle. Viikonloppuna satoi taas kunnolla, mutta helteet söivät kosteuden tuossa tuokiossa. Pyöreät on juhlittu ja isojen poikien Helsinki-miitingiä seurattu silmä kovana. Putinin lentoreittikin tuli tituleerattua tarkasti alusta asti. Kone laskee ilmeisesti korkeutta tässä kuvakaappauksessa, koska lentoreitti kääntyy kokonaan ympäri ja palautuu sitten takaisin.

Tarkoitus oli osallistua Pieni Lintu kuvahaasteeseen jo viime viikolla! Mutta myöhästyin, joten lykkään viime tipassa tämän viikon haastekuvat mukaan. Kenkähaaste vaikutti alkuun vähän tylsältä ennen kuin hoksasin miten monipuolinen ja kiinnostava aihe se itseasiassa on.

Pitsit, ruusut ja remmarit. Aika karkaa käsistä, kissavanhus on vähän sairastellut ja itsekin olen lämpöhalvauksen partaalla.

Virsu, jonka isä teki äidille sota-aikana, toisen on syönyt ajanhammas:)

Eipä pärjätty ennen ilman näitäkään. Hevonen kengitettiin itse ja lestit odottivat ullakolla tai aitassa suutaria, ellei isäntä osannut tehdä kenkiä itse.

Tänä kesänä on pärjännyt hyvin ilman kenkiäkin. Rantavesi ei suostunut yhteistyöhön koska tuuli kovaa ja aallokko sotki kuviot. Varvaskuva on Arin ottama.

KESÄ

Mittumaari kurkistelee kesäyössä, sirittää oksilla, piilottelee niittyjen kukissa ja hiipii yö yöltä lähemmäksi usvaverhon takana. Sadat askareet siivittävät askelia, eikä vuorokaudessa ole valosta huolimatta enempää tunteja! Kesäpäivänseisaus pysäyttää turhat kiireet ja sen jälkeen yöt taas pitenevät ja aika lisääntyy ihmeellisesti:)

  
Sinisiipi tutki tarkasti kasvulavan tuotteita, moitti epätasaisuutta ja taimien tiheyttä:) Kuvilla osallistun Pienilintu DON'T-haasteeseen. Usko tai älä, täällä on parikin ÄLÄ-merkkistä kuvaa:)

Sudenkorennot pörräsivät  kesken häälentonsa portaille ja jatkoivat siinä kursailematta lemmenleikkejään:) Ja mikä ettei, sopihan niiden mallia ihmiselikolle näyttää, ovathan ne vanhimpia siivekkäitä maapallolla. Niiden esi-isät surrailivat planeetallamme jo paljon ennen dinosauruksia ja siilien esiäitejä, joita tavattiin vasta jura- ja liitukaudella eli noin 200 - 60 miljoonaa vuotta sitten. Sudenkorentojen fossiileja väitetään löydetyn jopa 300 miljoonan vuoden takaa.

Sade yllätti tämän nokkosperhosen ja se laskeutui kuistin kaiteelle kuivattelemaan siipiään. Kimalaispopulaatio on työskennellyt ahkerasti luonnon niityllä ja vanhalla puolella. Olen pelastanut lukemattomia pörröturkkia vanhan tuvan lattiailta ja kuistin ikkunoista takaisin luontoon. Linnunpesistä kuuluu lupaavaa siritystä ja luonto on kauneimillaan.

Pinkku auttaa mielellään juhannusverhojen ja liinojen valinnassa ja hänellä on kieltämättä hyvä silmä ja aistikas maku. Vanhan ajan Juhannuskeitto ei kuitenkaan Pinkulle maistu kuten minulle:) Leipäjuusto kuuluu myös juhannukseen.

Ja eipä kesää ilman siilejä! Tosin täällä ne ovat paljon arempia ja ujompia kuin entisen asuntoni pihalla, jonne olen edelleenkin raahannut kerran pari viikossa pähkinöitä, kissanruokaa ja vettä.

Niittykukat maljakkoon, ampelli kuistille, koivuvastat saunaan ja syreenit pöydälle, niin juhla on valmis. Mittumaarilla voi olla tänä vuonna sateinen myrskymekko yllä, mutta silti on juhla ja Juhannus.  Alla juhannusneito vuosimallia 2017, joka tuli Merimajan tansseista maitojunalla pois:) Hirvitti edes katsoa lavatanssijoiden osaavaa meininkiä, joten luovutin heti kättelyssä. Onhan se noloa jos joku hinaa säälistä pitkin parkettia ja palauttaa ensimmäisen pelin jälkeen seinäruusuksi:) Kuva on hieman tärähtänyt ja hämärä kuten aihekin, jonka vuoksi se saattaa näyttää originaalia paremmalta.

Huomenna 21.6. on kesäpäivänseisaus, jolloin aurinko saavuttaa pohjoisen kääntöpiirin. Se on myös ateistien solidaarisuuspäivä joten ei ihme että kananmunatkin seisovat silloin pöydällä, kannattaa kokeilla:)

Iloista ja hyvää Jussia kaikille 💛

SMALLER THAN...

Pienempi kuin kaksi senttiä oli hän. Tuntosarvien väkäsiä en erottanut ennenkuin latasin kuvan koneelle:) Pieni Lintu haastoi aiheella PIENEMPI kuin 2 senttimetriä.

ORANSSI

Makro- ja teemakuvan aiheena oli ORANSSI

KEVÄTMANDALA

" Pysähdy - kuuntele" haastoi mandala-aihe. Helmipöllö puputtaa kevättä ja räystäät nauravat jääpuikot pakkasiltaan. Kuuntelen miten puro odottaa hiljaa jään alla ja rannalla naukuivat pajunkissat. Vallaton tuuli varastaa urpujen keltaisen sametin heitellen sitä riehakkaasti pitkin rantaa. Muuttolinnut tiirailivat koordinaatteja ja elämää nähnyt Suruvaippa pujauttaa rohkeasti tomunkeveät siivet lentoon... mutta juuri nyt kuulen miten Pääsiäinen tekee tuloaan. Jostakin kuuluu lupaavaa huhuilua ja sirkutusta, samalla kun noidan kissa virittää luutaa lentokuntoon:) Vaikutelman syventämiseksi voisi lisätä...

KONTRASTIA! Kun yö saapuu, niin paikalle uskaltautuu muitakin, ehkä jopa arka pupujussi.

Hupsista kissakin lentää jo ilman luutaa ja iltakonsertti lisääntyy.  Parasta pistää pää pensaikkoon ja odottaa mitä yllätyksiä munasta löytyy:) Kivaa pääsiäisaikaa kaikille!

MUSTISHIIRI JA MUUT ELUKAT

Sateisesta, yksinäisestä ja varsin ikävästä heinäkuusta huolimatta terassilla on ollut oikea elukkameininki. Heinäkuun alkupuolella, kun neiti Aurinko suvaitsi näyttää lämmintä hymyä, aloitin varaston siivoilun, joka oli juhannus huiskeessa jäänyt jotenkin takavasemmalle. Jo aiemmin olin huomannut kutsumattoman kesävieraan, joka luikahti salamannopeasti olemattomiin kun avasin terassin oven. Luulin että ainoastaan Miehet, sisiliskot ja käärmeet hallitsevat  katomistemput yhtä lahjakkaasti:)

Terassin auringossa mustavalkoinen välähdys aineellistui  pikkuhiljaa tappisolujen, sauvojen ja hitaan älyämiseni kautta Kissaksi. 

Meni toinen mokoma lisää ennen kuin tajusin millä tavalla tämä herrarouva Simsalabim taikansa teki. Hyvien taikatemppujen tavoin salaisuus olikin varsin yksinkertainen eli piilopaikka oli naapurin ulkovaraston alla, johon se livahti katsetta nopeammin. Jossain vaiheessa huomasin miten tiiviisti kissa tarkkaili vihreillä lamppusilmillä naapurivaraston päädystä touhujani. Ehkä sekin ihmetteli pikkuruisen terassivaraston valtavaa rojumäärää, joka levittäytyi takapihalle ja terassille. Kun lievä aherrus ja kuumuus pakottivat minut nesteytykseen, kissa innostui oma-alotteisesti auttamaan siivouksessa pudoten siinä hötäkässä ison pahvilaatikon kanssa varaston hyllyltä alas. Se oikoi vähän nolona häntäänsä impaten ohimennen vernissaöljycoctailia, jossa pensseli odotti innokkaasti  varaston lattiaa. 

- Olet tyhmä kissa, sanoin paiskaten laatikon omenapuun viereen.
- Nau, hän vastasi vienosti ja tapitti minua uskomattomilla taikasilmillään. Kyseessä oli hellyttävän nätti tyttökissa. Oli varsin helteinen päivä ja koska kissa yritti juoda kukkavettä, toin sille oman astian ja päätin jättää tiukasti tarjoilut siihen. Kissa nukkui päivät terassilla ja häipyi illan tullen pois, josta päättelin että sillä on ehkä huoleton emäntä tai isäntä, joka heittää kissan päiväksi ulos ja ottaa töistä tullessa sisälle. Käytäntöhän on loppujen lopuksi aika tavallinen.

Näin ei ehkä kuitenkaan ollut, sillä jossain vaiheessa huomasin, että kissa nukkui sinisellä penkillä jo aamusta alkaen. Kissa vaikutti vähän nälkäiseltä, joten hellyin kermatilkan ja kaurapuuron verran, jota minulta aina jää. Kerma kelpasi, mutta puuro ei:) Olin pitkin alkukesää laittanut ruoantähteitä myös siilille. Osa niistä päätyi tietenkin harakoiden ja naakkojen aamullisiin laamapaitaorgioihin ja osa ehkä mirrinkin suuhun. Jo varhain keväällä kuulin ensi kerran omituista kolinaa terassilta myöhään illalla ja yölläkin. En kuitenkaan koskaan löytänyt mitään, joten tuli mieleen sekin, että olisiko siellä ollut Mirri jo ehkä silloin? Tämä kaunis Blackandwhite oli kova pala kaltaiselleni kissa-allergikolle, joka hullaantuu niin helposti kaiken sortin kodittomiin kulkureihin.

Tullessani eräänä iltana kotiin kuului terassilta äänekäs ruuanmässytys. Kylläpä siellä nyt Ronkeliruustinnalle ruoka maistuu kun Mustis-hiiri ei ole paikalla nauroin itsekseni. Kissa oli kuitenkin penkillä kahden kokoisena ja joku ihan muu kipitti kalossit kopisten pissatuslaitteen taakse piiloon. Sehän oli tietenkin rouva Siili. Otin kissan kainaloon ja paiskasin sen varastoon estääkseni muka turhaa konfliktia, koska minulla oli hurja tunne siitä, että siilejä taisi olla siellä jo useampiakin. Kuten muuten olikin ja joku niistä ryökäleistä ehti luikahtaa oven raosta sisälle. Karusellista puuttui enää varpusparvi, joka aikoinaan tuli suoravetoisesta avotakasta suoraan olohuoneeseen joskus satoja vuosia sitten kun heräsimme kuopuksen kanssa päiväunilta. Onneksi nyt on hormiton talo:)

Omassa live-elämässä on näköjään vain mielikuvitus rajana ja siihen vaikuttaa sekin, että eläinten mielestä olen täysin vaaraton ja harmiton tyyppi. Kala ja kana voivat jossakin kypsyysvaiheessa olla ehkä eri mieltä:) Siili viihtyi sängyn alla kauan lueskellen hävyttömästi salaisia pöytälaatikkorunojani ja ikivanhoja joulukortteja. Odottavan aika on pitkä ja niin se oli nytkin kun odotin Mirri kainalossa eteisessä josko siili viitsisi viimeinkin lopettaa lukutuokionsa. Vihdoin ja viimein Rouva Siili suvaitsi vönkiä virne suupielessä sängyn alta ja pyörähtää menuetin jos parikin olohuoneen matolla ennenkuin osasi ulos, mutta vielä ovelta se kääntyi päättäväisesti keittiöön, mutta siinä vaiheessa annoin sille hellästi muuttoapua ulos. Latzamirri inhoaa näitä siiliröyhkimyksiä ylikaiken ja ilta illan jälkeen ne tanssivatkin yhä rohkeammin ripaskaa terassilla, hakkaavat haarukoita pöytään ja huutavat: "Ruokaa, ruokaa!

Tämä saa jo itse hirvikoirankin miettimään, että onko tässä enää mitään järkeä? Ei ainakaan emännällä, joka hyppää milloin minkäkin villieläimen, siivekkään tai kulkurin perässä, se paljon päätä paina! Pitänee istahtaa kiireemmäksi aikaa, josko tässä ennen ensi viikkoa lenkille pääsisi:)

Valokuvat ovat omia kännykkäotoksia, paitsi tuo viereinen Mosku-kuva, joka on jonkun muun harhalaukaus.