Evankelisluterilaisen kirkon vihkiryijyperinne alkoi 1900-luvun alussa. Kauniit ruusuryijyt ja monet symboliset aiheet ihastuttavat vihkimisseremoniassa edelleenkin. Pyhäjoen kirkon vihkiryijyn tekijä on Katri Viirret, joka oli edesmenneen mieheni täti ja myös kuopukseni kummi. Sitä oliko hän tehnyt ryijyn valmiin mallin pohjalta, vaiko suunnitellut sen peräti itse, ei ole tiedossa. Pyhäjoen Martat olivat sen kuitenkin aikoinaan tilanneet. Ryijytiedot varmisti minulle rovasti Aaro Leipälä.
Helmikuisena pakkasiltana seisoin viimein Kaisan tekemällä vihkiryijyllä yhdessä Arin kanssa. Jukka Malinen toimi vihkipappina ja lahjakas kanttorimme Mari Liukkonen taikoi yhtaikaisesti viululla ja uruilla ihanat musiikkiesitykset💖 Paikalla oli vain muutama ystävä ja poikani perheineen. Tässä kuuntelemme Vivaldia. Largo (talvi) esitystä.
Kirkkoihin on valmistettu myös kasteryijyjä ja 1950-luvulta asti niitäkin vielä löytyy. Omat ryijymme on sumpattu rumasti johonkin komeron nurkkaan tai ulkosäilytykseen. Äidin 16-vuotiaana tekemä Tuhkimo ryijy, johon hän värjäsi itse langatkin (tai ainakin osan niistä) on minulle hyvin rakas lapsuudesta asti. Sen kunto on kuitenkin hyvin hauras ja huono ja hapsutkin on jo ajanhammas syönyt. Oikealla Arin perintöryijy, joka odottaa pääsyä parempaan paikkaan:)
Perinteisesti ryijyn valmistamiseen (solmimiseen) on käytetty kangaspuita tai nukat on neulottu pohjakankaaseen. Nykyään on tullut avuksi myös koukkotekniikka, jolla saa helposti nättejä ryijyjä. Ikivanha ryijyperinne kuvastaa kauniisti ihmiselämän koko kaarta aina syntymästä kuolemaan.
Ymmin eläinlääkärireissulla 13.4.törmäsimme Auringonkehrä ryijyyn, jonka omistaa Virpi Kruus. Aiemmin se oli ollut hänen mummollaan ja sitä kautta se on ajautunut hänelle. Hienosti se sopii odotusaulan tunnelmaan.
Ymmi ei ryijyä ihaile, vaan odottaa harmistuneena unta ja laserointia, joilla poistettiin taas kasvaimia ja ihmettelee varaemoa, joka ei ymmärrä tulla viereen, vaan räpsii vain tyhmiä kuvia. Kuvauksen jälkeen laitoin takkini Ymmin alle ja pötkähdimme yhdessä lattialle. Jostain syystä omat unipeitot unohtuivat nyt matkasta.
Mutta nyt on aika jättää ryijyt ja tämä tautinen talvi taakse ja hypätä vapun kautta kesä tunnelmiin ja vaikka motoristikirkkoon! Mukavaa ja siunattua kesän alkua kaikille 💛