Miten niin symbolisesti? Arvaa mikä minua mietitytti tässä jutussa? Otin naapurin kameralla kuvan ennen tarinaa (tässä nyt ei juuri ollut) kuten haasteissa yleensä teen ja julkaisin jutun iltakymmenen jälkeen, mutta silti kamerassa päivämäärä on myöhemmin, enkä vaihtanut kuvaa. Outo juttu. Tänään kamera kuvasi kuitenkin samaa päivää kuin ottajakin.
Kiitoksia Arleena:) Ne ovat entivanhaset sokerisakset, jolla leikattiin toppasokeria ja myöhemmin myös sokeripalasia piemmäksi, siten huijattiin itseä, ettei niin paljon sokeria käytettykään:)
Teki mieli narrata, mutta kyllä jätän suosiolla nämä jutut Marsipaani possulle, jolla on muuten aivan ihania kakkujuttuja.
Kiitoksia Sirokko, nämä vanhat sokerisakset sattuivat olemaan vahingossa käsillä ja kun haaste tuli niin haaveilin sokerinpaloista, mutta eihän minulla sellaisia ollut, joskus on varalla, mutta taisin antaa ne kuopukselle, joka oikea sokerihiiri.)
Kiitoksia Sirpa, tässä sitä on ihan itseään. Toki tulivat muutkin makeat mieleeni hunajaa ja kukkia myöten, mutta eipä riitä taito eivätkä pelit ja vehkeet:)
Sinulle taitavat olla tuttuja nämä sokeripihditkin, sillä sehän on niiden oikea nimi, vaikka meillä kyllä saksittiin. Kiitokset Aili, yritin kovasti makeilla:)
Kiitos Heidukka. Otin useamman version ja tämä onnistui kohtuullisesti, muut eri aiheet olivat ihan "tärähtäneitä":) Yritin hakea merkityksiä ja tapoja, ensin tuli ruusu ja sokeri.
Kuvaaja kiittää Anonyymiä. Nämä sakset olivat ennen ahkerassa käytössä toppasokerin aikaan ja sen jälkeen kun sokeri-innostusta yritettiin vähentää kahvikuppia kohti, niin äiti jatkoi palojen pienisellä, joten päästiin ehkä yhteen palaan tai puoliskaan entisen kahden sijaan, joten olihan sillä merkitystä. Itse en käytä sokeria kahvissa.
Nami kuva väritystä myöten. Sokerisakset oli minunkin mummolassa, kotonani vain sokeripihdit, joilla otettiin sievästi sokeripala ilman sormia. Makea kesäkeli jatkuu vielä muutaman päivän, nautitaan !
Kiitoksia Anjuusa;) Mietiskelin tuossa aiemmin kun vastasin, että pihdit ovat mielestäni ne pienet ja sirot ottimet, joita jossakin hienoistopiireissä olen jopa livenä nähnyt, mutta meillä kyllä rohmuttiin rahvaanomaisesti vain kouralla:) Saksien ja pihtien nimet ja merkitykset saattavat tietysti paikkakunnittain vaihdellakin.
Täällä ei ole enää hellettä:) Ja istutuksien kanssa vitkuttelin turhaan, joten nyt pitää melkein pakkaskelissä ja sateessa kylvää, jos meinaa jotakin laittaa. Kaunista ja hyvää kesää Sinulle Anjuusa:)
Tulin vastavierailule, käymään täällä Plazalla ja tutkimaan, mitä kaikkea olet viime aikoina täällä puuhaillut. Tuosta kuvasta sanoisin: Onpa makea (mikä on kai tässä päämääränä), Mutta ei liikaa kuitenkaan. Kontrastina nuo sokerisakset (tongit?) pitää kuvaa tasapainossa. Sitä paitsi tuo tausta sokerimuruineen tuo mieleen öisen tähtitaivaan. Kuvalla on siis ulottuvuuksia avaruuteen asti. Se on hieno oivallus.
En ole oikein perillä näistä "makroista" ja "teemoista". Mutta tuo on minusta kuvana mukavan kekseliäs.
Kiitoksia Liisu, makeiluahan tässä tavoiteltiin ja kiva jos se miellytti silmää:)
Makro tarkoittaa hyvin läheltä kuvattua yksityiskohtaa, joka ei näillä vehkeillä oikein onnistu, sillä tavoin kuin haasteen tarkoitus ehkä olisi, mutta tuo teemaextra (jossa on tärkeämpää itse aihe) ehkä armahtaa tässä tapauksessa?
Etupäässä olen kännykällä kuvannutkin, mutta Nokia suite ei enää pelitä, joten kuvia ei saa siirrettyä enää koneelle:( eivätkä nämä lainavehkeetkään mitään huippupelejä ole, kunhan nyt jotakin rustailen:)
Onpas hieno kuva! Minullakin on sokerisakset, kodin perintöä tietysti, mutta muistan hyvin miten sokeritoppaa äiti sillä naksutteli palasiksi :) Ihanaa kevättä ja alkukesää sinulle.
Suuret kiitokset Selma. Oliko se sokeritoppa muuten kartion mallinen ja paljonkohan semmonen oikein painoi, kun ei ole muistikuvaa siitä? En tiedä oliko niitä enää 1960 alkupuolella? Minulla on aika paljonkin vanhoja arkisia työkaluja, mutta kohta on pieni pulma mihin ne kaikki kauniisti lykkään, jos myyn kotitaloni. Se on ollut harkinnassa, mutta kipupiste ei vielä anna myöten.
Tekee mieli tökätä sormi ja maistaa tuota makiaa. Makea on kuva kaikin puolin. Muistan minäkin kotona olleet sokerisakset ja sen, miten niillä nipsastiin toppasokeriosta pikku palasia.
No, kerroppa Aimarii, millainen oli se sokeritoppa? Pyysin tietoa Selmatakin, sillä minua kiinnostaa aito tieto ja kokemus. Sen tiedän, että kartion mallinen oli, mutta paino ja muu on hepreaa. Suuret kiitokset Sinulle, itse pidin kuvaa ihan kohtuullisena, vaikka tuo makrojuttu ei toteutunutkaan.
Kiitoksia Aina, lisäksi sotkuun vähän kakkutäytemellejakin, mutta vain vähän. Olen käynyt kurkkimassa joka värsyn välissä, että mitäs Teille kuuluu, mutta ainakaan viimeksi ei ollut ketään kotona, kun joku huiteli pitkin maita ja mantuja;)
Thank you Marty, and yes, anything (sugar) will do:) Ikävä juttu että hampaasi ovat kärsineet. itse menen taas huomenna klinikalle oikomishoidon loppupelien vuoksi, hoito on jo loppusuoralla:)
Kiitoksia Kirsti, huomenna tulevat jo uudet kujeet ja kuvat, saapa nähdä onnistuuko yhteistyö enää tuon lainavehkeen kanssa. Kännykkä onkin jo hajoamispisteessä, enää ei päivityksiäkään siihen löydy.
Join kaakaota just vähän aikaa sitten, en tiedä mikä ihmeen sokerinhimo on taas iskenyt, söin karkkejakin, vaikka lujasti päätin etten syö, mutta suuhun ne vain katosivat lupaa kysymättä:)
Nyt kun sen sanoit, teki mieli kokeilla että miten ne eroavat toisistaan näön puolesta, ehkä suola on vähän ohuempaa ja jotenkin kuultavampaa, riippuu tietenkin karkeudesta ja mietin että huomaisiko kuvassa edes eroa, jos jallittaisi? Kiva näkökanta Una, kiitoksia:)
Hei Merilii, pitkästä aikaa!! Missähän olet oikein ollut, kun ei näkynyt eikä kuulunut mtn, ei kyllä usein näy muitakaan SK-kaartilaisia:) Kaunista kesää Sinulle ja toivottavasti ilmineeraat itsestäsi enemmän.
Kiitoksia Ari, mutta olihan tässä vähän muutakin, mikä antaa hammaslääkärille murua hampaanrakoon:) Taidat nauttia yöttömistä öistä jo täyttä häkää, itse nautiskelin juuri eilen ko. olevasta hammaslääkäristä hammasklinikalla, jossa käyn edelleenkin oikomisprosessin vuoksi.
Piti kysäisemäni. Onko noiden saksien varret ennen niveltä muotoiltu leikkaaviksi ja teräosalla tapahtui se varsinainen palastelu, pienemmiksi paloiksi.
Meilla oli ainakin just saman näköiset, joiden varressa oli se leikkuri osa. Näitä en saanu käyttööni, vaan äiti laittoi jonnekin talteen. Ne pienemmät, sinkityt, sain pienoismallien rakenteluuni jossain vaiheessa ja ne ovat edelleen siellä tallella, joskin kaipaisivat hiemen teroitusta ja nivelen niitin kiristystä.
Eivät ole sellaiset ja mielestäni saksiminen tapahtui vain ja ainoastaan tuolla teräosalla, johon kohdistui kunnon puristusvoima, mutta kokeilin myös niitä varsia ja kyllä niillä jotenkuten voisi ehkä murskata jotakin pienempää, mutta ei kätevästi.
Kiitoksia Maksi lisäkaneetista, saksia oli varmaankin monenlaisia ja kivasti olet omasikin jatkokäyttöön valjastanut. Terotusta vailla ovat nämäkin:)
Wonderful blog! Do you have any tips for aspiring writers? I'm hoping to start my own website soon but I'm a little lost on everything.
Would you suggest starting with a free platform like Wordpress or go for a paid option? There are so many options out there that I'm completely overwhelmed .. Any ideas? Cheers!
No jo on makeaa mahan täydeltä...symbolisena! Hyvä kuva...lainavehkeellä. :-)
VastaaPoistaMiten niin symbolisesti? Arvaa mikä minua mietitytti tässä jutussa? Otin naapurin kameralla kuvan ennen tarinaa (tässä nyt ei juuri ollut) kuten haasteissa yleensä teen ja julkaisin jutun iltakymmenen jälkeen, mutta silti kamerassa päivämäärä on myöhemmin, enkä vaihtanut kuvaa. Outo juttu. Tänään kamera kuvasi kuitenkin samaa päivää kuin ottajakin.
PoistaHieno makea kuva.
VastaaPoistaOvatko nuo sokeripihdit ?
Kiitoksia Arleena:) Ne ovat entivanhaset sokerisakset, jolla leikattiin toppasokeria ja myöhemmin myös sokeripalasia piemmäksi, siten huijattiin itseä, ettei niin paljon sokeria käytettykään:)
PoistaOletko väkertänyt makean ruusunkin itse? Asetelma on tosi hieno, makeaa dramatiikkaa, tykkään!
VastaaPoistaTeki mieli narrata, mutta kyllä jätän suosiolla nämä jutut Marsipaani possulle, jolla on muuten aivan ihania kakkujuttuja.
PoistaKiitoksia Sirokko, nämä vanhat sokerisakset sattuivat olemaan vahingossa käsillä ja kun haaste tuli niin haaveilin sokerinpaloista, mutta eihän minulla sellaisia ollut, joskus on varalla, mutta taisin antaa ne kuopukselle, joka oikea sokerihiiri.)
Wow, miten hieno kuva!! Tosi makee...
VastaaPoistaKiitoksia Sirpa, tässä sitä on ihan itseään. Toki tulivat muutkin makeat mieleeni hunajaa ja kukkia myöten, mutta eipä riitä taito eivätkä pelit ja vehkeet:)
PoistaUpee kuva:)
VastaaPoistaJotakin vanhaa, jotakin uutta, jotekin lainattua, mutta ei nyt ollut kuitenkaan sinistä:) Kiitos Ritva.
PoistaSokeripihdit ja -ruusu, mikä makeampaa..;)
VastaaPoista♥♥
Sinulle taitavat olla tuttuja nämä sokeripihditkin, sillä sehän on niiden oikea nimi, vaikka meillä kyllä saksittiin. Kiitokset Aili, yritin kovasti makeilla:)
PoistaHieno kuva - hetken aikaa piti oikein katsoa, että mitäs kaikkea tässä kuvassa oikein tapahtuukaan!
VastaaPoistaKiitos Heidukka. Otin useamman version ja tämä onnistui kohtuullisesti, muut eri aiheet olivat ihan "tärähtäneitä":) Yritin hakea merkityksiä ja tapoja, ensin tuli ruusu ja sokeri.
PoistaSokerisakset oli todella helppo tunnistaa ja kuva (vaiko kuvaaja) onnistui tuomaan suorastaan suloisen makean maun huulille:)
VastaaPoistaKuvaaja kiittää Anonyymiä. Nämä sakset olivat ennen ahkerassa käytössä toppasokerin aikaan ja sen jälkeen kun sokeri-innostusta yritettiin vähentää kahvikuppia kohti, niin äiti jatkoi palojen pienisellä, joten päästiin ehkä yhteen palaan tai puoliskaan entisen kahden sijaan, joten olihan sillä merkitystä. Itse en käytä sokeria kahvissa.
PoistaNami kuva väritystä myöten. Sokerisakset oli minunkin mummolassa, kotonani vain sokeripihdit, joilla otettiin sievästi sokeripala ilman sormia.
VastaaPoistaMakea kesäkeli jatkuu vielä muutaman päivän, nautitaan !
Kiitoksia Anjuusa;) Mietiskelin tuossa aiemmin kun vastasin, että pihdit ovat mielestäni ne pienet ja sirot ottimet, joita jossakin hienoistopiireissä olen jopa livenä nähnyt, mutta meillä kyllä rohmuttiin rahvaanomaisesti vain kouralla:) Saksien ja pihtien nimet ja merkitykset saattavat tietysti paikkakunnittain vaihdellakin.
PoistaTäällä ei ole enää hellettä:) Ja istutuksien kanssa vitkuttelin turhaan, joten nyt pitää melkein pakkaskelissä ja sateessa kylvää, jos meinaa jotakin laittaa. Kaunista ja hyvää kesää Sinulle Anjuusa:)
Tulin vastavierailule, käymään täällä Plazalla ja tutkimaan, mitä kaikkea olet viime aikoina täällä puuhaillut. Tuosta kuvasta sanoisin: Onpa makea (mikä on kai tässä päämääränä), Mutta ei liikaa kuitenkaan. Kontrastina nuo sokerisakset (tongit?) pitää kuvaa tasapainossa. Sitä paitsi tuo tausta sokerimuruineen tuo mieleen öisen tähtitaivaan. Kuvalla on siis ulottuvuuksia avaruuteen asti. Se on hieno oivallus.
VastaaPoistaEn ole oikein perillä näistä "makroista" ja "teemoista". Mutta tuo on minusta kuvana mukavan kekseliäs.
Kiitoksia Liisu, makeiluahan tässä tavoiteltiin ja kiva jos se miellytti silmää:)
PoistaMakro tarkoittaa hyvin läheltä kuvattua yksityiskohtaa, joka ei näillä vehkeillä oikein onnistu, sillä tavoin kuin haasteen tarkoitus ehkä olisi, mutta tuo teemaextra (jossa on tärkeämpää itse aihe) ehkä armahtaa tässä tapauksessa?
Etupäässä olen kännykällä kuvannutkin, mutta Nokia suite ei enää pelitä, joten kuvia ei saa siirrettyä enää koneelle:( eivätkä nämä lainavehkeetkään mitään huippupelejä ole, kunhan nyt jotakin rustailen:)
Onpas hieno kuva!
VastaaPoistaMinullakin on sokerisakset, kodin perintöä tietysti, mutta muistan hyvin miten sokeritoppaa äiti sillä naksutteli palasiksi :)
Ihanaa kevättä ja alkukesää sinulle.
Suuret kiitokset Selma. Oliko se sokeritoppa muuten kartion mallinen ja paljonkohan semmonen oikein painoi, kun ei ole muistikuvaa siitä? En tiedä oliko niitä enää 1960 alkupuolella? Minulla on aika paljonkin vanhoja arkisia työkaluja, mutta kohta on pieni pulma mihin ne kaikki kauniisti lykkään, jos myyn kotitaloni. Se on ollut harkinnassa, mutta kipupiste ei vielä anna myöten.
PoistaTekee mieli tökätä sormi ja maistaa tuota makiaa.
VastaaPoistaMakea on kuva kaikin puolin.
Muistan minäkin kotona olleet sokerisakset ja sen, miten niillä nipsastiin toppasokeriosta pikku palasia.
No, kerroppa Aimarii, millainen oli se sokeritoppa? Pyysin tietoa Selmatakin, sillä minua kiinnostaa aito tieto ja kokemus. Sen tiedän, että kartion mallinen oli, mutta paino ja muu on hepreaa. Suuret kiitokset Sinulle, itse pidin kuvaa ihan kohtuullisena, vaikka tuo makrojuttu ei toteutunutkaan.
PoistaKaunista ja makeaa. :)
VastaaPoistaKiitokseni Pieni Lintu, odotan jo innolla uutta haastetta, jopa niin, että alla oleva juttu saa siirtyä tulevaisuuteen:)
PoistaNo jos tällä ei lähde makeannälkä, niin millä sitten? Silmätkin ahmivat taidenautinnon suun lisäksi. Hieno otos todella.
VastaaPoistaKiitoksia Aina, lisäksi sotkuun vähän kakkutäytemellejakin, mutta vain vähän. Olen käynyt kurkkimassa joka värsyn välissä, että mitäs Teille kuuluu, mutta ainakaan viimeksi ei ollut ketään kotona, kun joku huiteli pitkin maita ja mantuja;)
PoistaTää on kyllä niin upee postaus vaikka mihin taidejuttuun. Kaunis, kaunis...
VastaaPoistaSe oli kauniisti sanottu:) Kiitokset Sinulle Unelmikko.
Poistavery beautiful ! I like so much sugar, even teeth breaker lol !
VastaaPoistahappy day
Thank you Marty, and yes, anything (sugar) will do:) Ikävä juttu että hampaasi ovat kärsineet. itse menen taas huomenna klinikalle oikomishoidon loppupelien vuoksi, hoito on jo loppusuoralla:)
PoistaTosi magee kuva ♥
VastaaPoistaKiitoksia Kirsti, huomenna tulevat jo uudet kujeet ja kuvat, saapa nähdä onnistuuko yhteistyö enää tuon lainavehkeen kanssa. Kännykkä onkin jo hajoamispisteessä, enää ei päivityksiäkään siihen löydy.
PoistaNiin makeaa, että ajatuskin jo sulaa suussa.
VastaaPoistaJoin kaakaota just vähän aikaa sitten, en tiedä mikä ihmeen sokerinhimo on taas iskenyt, söin karkkejakin, vaikka lujasti päätin etten syö, mutta suuhun ne vain katosivat lupaa kysymättä:)
PoistaMutta jos se valkoinen olisi suolaa, niin se säilyttäisi ruusun ja koituisi tuhoksi vain raudalle... =)
VastaaPoistaNyt kun sen sanoit, teki mieli kokeilla että miten ne eroavat toisistaan näön puolesta, ehkä suola on vähän ohuempaa ja jotenkin kuultavampaa, riippuu tietenkin karkeudesta ja mietin että huomaisiko kuvassa edes eroa, jos jallittaisi? Kiva näkökanta Una, kiitoksia:)
PoistaHieno kuva :)
VastaaPoistaKiitoksia Ronja:) Nyt kun yritin taas kuvata, niin ihmettelinkin että sain tämänkin verran terävän, ehkä se oli vain vahinko.)
PoistaMahtava kuva! terveisin merilii
VastaaPoistaHei Merilii, pitkästä aikaa!! Missähän olet oikein ollut, kun ei näkynyt eikä kuulunut mtn, ei kyllä usein näy muitakaan SK-kaartilaisia:) Kaunista kesää Sinulle ja toivottavasti ilmineeraat itsestäsi enemmän.
PoistaSokerisakset, miten niistä tuleekin mieleen hammaslääkäri ;)
VastaaPoistaKiitoksia Ari, mutta olihan tässä vähän muutakin, mikä antaa hammaslääkärille murua hampaanrakoon:) Taidat nauttia yöttömistä öistä jo täyttä häkää, itse nautiskelin juuri eilen ko. olevasta hammaslääkäristä hammasklinikalla, jossa käyn edelleenkin oikomisprosessin vuoksi.
Poistatodella kekseliäs vastaus ja hyvä kuva
VastaaPoistaSuuret kiitokset Ritva. Lusikkahaaste on vielä työ alla, kun ei onnistu millään:)
PoistaPiti kysäisemäni.
VastaaPoistaOnko noiden saksien varret ennen niveltä muotoiltu leikkaaviksi
ja teräosalla tapahtui se varsinainen palastelu, pienemmiksi paloiksi.
Meilla oli ainakin just saman näköiset, joiden varressa oli se leikkuri osa.
Näitä en saanu käyttööni, vaan äiti laittoi jonnekin talteen.
Ne pienemmät, sinkityt, sain pienoismallien rakenteluuni jossain vaiheessa
ja ne ovat edelleen siellä tallella, joskin kaipaisivat hiemen teroitusta ja nivelen niitin kiristystä.
Eivät ole sellaiset ja mielestäni saksiminen tapahtui vain ja ainoastaan tuolla teräosalla, johon kohdistui kunnon puristusvoima, mutta kokeilin myös niitä varsia ja kyllä niillä jotenkuten voisi ehkä murskata jotakin pienempää, mutta ei kätevästi.
PoistaKiitoksia Maksi lisäkaneetista, saksia oli varmaankin monenlaisia ja kivasti olet omasikin jatkokäyttöön valjastanut. Terotusta vailla ovat nämäkin:)
Wonderful blog! Do you have any tips for aspiring writers?
VastaaPoistaI'm hoping to start my own website soon but I'm a little lost on everything.
Would you suggest starting with a free platform like Wordpress or go for a
paid option? There are so many options out there that I'm completely overwhelmed ..
Any ideas? Cheers!
my weblog ... gadget