Mitäpä olisikaan pääsiäinen ilman kristillisen aspektin tuomaa pimeyttä, joka saa Pääsiäisämmät, trullit ja kaikenmaailman Pomperipossat piehtaroimaan kuutamorallia pitkin taivaankantta:) Tosin originaali-Pomperipossa käytti pelkästään kuuystävällisiä seitsemän tai 10 peninkulman saappaita, joita Tiina Tonttutyttö varsin nokkelasti lainasi huidellessaan hirvittävää noitaa pakoon pieni Timo-veli kainalossaan. Eipä tullut noidan soppaluita heistä, kiitos neuvokkaan Tiina Tonttutytön. Noitapiiloina toimivat tehokkaasti puuropata, leivinuuni ja ämpäri, myös kirjava lankakerä oli pelastusjuonessa jotenkin mukana. Tämä satu ilmestyi Martti Haavion kirjoittamana vuonna 1943 ja kirja kului allekirjoittaneella sananmukaisesti puhki. Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt enää edes kirjan rippeitä ullakolta.
Pahat noidat ovat kautta aikojen vaanineet ja houkutelleet lapsia ansaan syödäkseen heidät keitettynä taikka paistettuna. Tunnetuin on satu Hannusta ja Kertusta, jotka nälissään eksyivät häijyn noidan piparipirttiin. Mutta ajat muuttuvat ja tänä päivänä Kerttu veljineen teilaa noidat sukupuuttoon, mikäli on vähääkään uskominen elokuvaversioon, joka aiheesta on väsätty! Se saa jopa kovaksi keitetyn pääsiäistrullin vähän varuilleen samalla tavoin kuin EU-direktiivien myötä valtaviksi colossiumeiksi paisuneet ometatkin. Ne pistävät pikku trullin pään pyörryksiin jo pihamaalla, puhumattakaan säälistä, mikä valtaa mielen sen ihmetellessä päättömän isoa korvamerkkimassaa. Toisin oli ennen; navetassa ammui vain muutama leuhka lehmä, joita lampaat ihailivat, kanat kehuivat ja sika kadehti. Masentuneena trulli lensi niin matalalla että tuuskahti turvalleen pääsiäskokkoon.
Useimmiten noidat ovat aika harmittomia otuksia, eikä Kyöpelinvuorikaan ole sitä, mitä sen on annettu ymmärtää! Se oli aikoinaan kunniallisten vanhojen piikojen lasivuori, jonne kiipeäminen ei suinkaan aina ottanut onnistuakseen, kas kun pikku jalka saattoi livetä niin että lapsikin hupsahti kesken veisuun maailmaan. Sen jälkeen ei kunniasta eikä isästäkään ollut aina tietoa, mikä oli ennen muinoin aika paha juttu. Pelkkä hepsankeikka ja mämmikoura oli sellainen naisenpuoli.
Mämmi on muiden herkkujen ohella hyvin olennainen pääsiäisherkku ja sillä on varsin pitkät perinteet. Taneli Juselius kirjoitti aiheesta jo 1700-luvulla latinankielisessä kirjassa Vanha ja Uusi Turku. Siellä mainitaan, että meillä tehdään hyvin omalaatuista ruokaa, joka keitetään ensin puuroksi, paistetaan sen jälkeen uunissa ja tämä möskä nautitaan sitten happamattoman leivän muistoksi. Happamaton leipä kuului muinaisten juutalaisten Pesach-aikaan ja se tarkoitti käytännössä sitä, että uuden sadon korjaamisen myötä vanhat hapantaikinat ja hapatteet oli hävitettävä kokonaan ja niiden syönti oli ehdottomasti kielletty seitsemän päivän ajan. Hapatusta käytetään tämän vuoksi mieluusti vertauskuvissa kaiken pahennuksen ja huonon attribuuttina.
Maltaat - joita saatiin kun ohran tai rukiin jyvät idätettiin, kuivatettiin ja jauhettiin jauhoiksi - keitetään ruisjauhojen kanssa puuroksi. Puuro valmistetaan hitaasti hauduttamalla lisäten maltaita ja jauhoja tunnin väliajoin. Kun puuro oli valmista, se jäähdytettiin ja laitettiin saviastioihin tai tuohiropposiin, joissa se uunissa paistettiin kypsäksi. Jollakin seudulla tehtiin kahta erilaista mämmiä eli jauhomämmiä ja ns. perunamämmiä, joka oli harvinaisempaa ja sitä syötiin leivän kanssa. Myös marjamämmiä tehtiin syksyisin puolukoista ja ruisjauhoista.
Mämmin lisäksi myös erilaiset munat kuuluvat ehdottomasti pääsiäiseen, lisää munailua löytyy tarinassa Puhallusmunista Kolumbukseen.
Kukkoa ja kanaa tervehtivä noita kuutamolla on tuunattu brätsistä:) Lentävät noidat ovat Rudolf Koivun ja Raul Roineen sarjakuvasta Esko ja Osku maaliskuun Säästäjälehdestä vuodelta 1938.
Voi mikä pääsiäisveisu. Aivan ihana tarina taruolennosta, sen pelottavuudesta ja lopulta hämmennyksestä. Sinulla pysyy kyllä kynä kädessä ja teksti on aina jännittävää luettavaa.
VastaaPoistaAlimmaista kuvaa en näytä kanoilleni :-D
Tapahtumarikasta Pääsiäistä sinulle :-)
Kiitoksia Aina:) Muistin oikein hyvin tässä yhteydessä komean kukkosi ja neljä pientä kanaa, joille tämä kuva ei sovi tietysti ollenkaan! Minustakin se on aika raadollinen, mutta ihmiset ilmeisesti ovat ja etenkin tämä alikessu, jolle oli suotu piirustelun jalo taito. Kuva on odottanut viime pääsiäisestä asti, jolloin ajattelin sen munailujuttuun tällätä, mutta jostain syystä se sitten jäi skannaamatta ja unohdin koko piirroksen.
PoistaOivallinen pääsiäispostaus. Hauska ja kiinnostava. Vasta itse myös luin pääsiäisen viettoon kuuluvia uskomuksia ja tarinoita, onpa lapsuuskotini navetassakin vieraillut trulli! Silloin elettiin 60-lukua.
VastaaPoistaSadut kiinnostavat myös minua. Sinä kaipaat käsiisi Martti Haavion satua, minä haeskelin puolestani vuosikymmeniä Laura Sointeen satukirjaa. Löysin sen lopulta kirjastosta.
Kivaa pääsiäistä.
Se on ainutlaatuinen juttu, jos ihan vanhanaikaisesti trulli on vieraillut. Mitä oli tehnyt? Leikannut karvaa tai nahkaa? Onko siitä tietoa? Kirjasto on oikea aarreaitta, sieltä olen itsekin löytänyt monesti sen mitä kaipaan, kiva juttu että löysit etsimäsi. Vastasiko vielä odotuksia?
PoistaMinulla on parikin satukirjaa, joita kaipailen, tämä Tiina Tonttutytön tarina Kukonkannuslinnoineen oli niin ihana, pikkuiruisena tyttönä isä sitä minulle aina luki ja pelottava Pomperipossa inhotti minua yli kaiken.
Lehmiltä trulli oli leikellyt hännästä karvaa. Muistan, miten äiti kauhisteli sitä ja pohti, kuka kummaa tahtoi meidän karjaonnen huonoksi?
PoistaKiitos Aimarii, tämä jäi kokonaan huomaamatta aiemmin, ja kumma juttu että vielä niinkin "uutena" aikana tätä vielä tehtiin, onneksi vain karvaa, ettei muuta, sillä pahanilkiset trullit leikkasivat haavojakin tai tärväsivät eläimiä muutenkin. Muistatko menikö karjaonni tai tapahtuiko jotakin?
PoistaVoi tätä ihanaa tarinaa,taas kerran....<3
VastaaPoistaTiina-tonttutyttö oli myös minun lempisatujani lapsena,eikä se vähiten vaikuttanut aikoinaan myös prinsessan nimenvalintaan.Tiina on singreenannut lapsena ollessaan monet korttinsa ja viestinsä,sekä pitänyt päiväkirjaansa juuri Tiina-tonttutyttönä.
Minulla on tallessa myös tuo Aimariin mainitsema Laura Sointeen kirja,sekä ihana Raul Roine Satuja,joka on Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvittama.
Siinä takakannessa R.Roine myös sanoo:Lapsille on annettava iloa ja valoa.Heille on aukaistava satujen maan portit".Tämän hän sanoo myös esikoisteoksensa Satuposetiivin nimisadussa.
Itse olen sitä mieltä,että satujen maan portteja sopisi myös aikuisten aikaajoin availla ja näillä sinun jutuillasi niitä pääsee ainakin pikkuisen raottelemaan:)Kiitos ihanainen<3 Ja Onnellista,aurinkoista Pääsiäisen aikaa!!!
Olemme niin saman ajan lapsia Myrsky ja tottakai Prinsessa tykkäsi ja samaistui juurikin tähän Tiina Tonttutyttöön, vaikka kirjoittaessani ei tämä tullut edes mieleen.. on merkillistä miten monia kummallisia yhteensattumia on tullut esille jos ajattelee Sinua ja minua?
PoistaTämä aikuinen pikkutyttö availee tuon tuostakin satukirjojaan ja sukeltaa niiden ihmeelliseen maailmaan aina uudestaan ja uudestaan, olen jopa rustaillut omiakin satuviritelmiä, mutta niitä nyt ei kehtaa tässä yhteydessä edes mainita:)
Kaunista pääsiäisaikaa ja halauksia Sinulle, arvaan että olet keskiyön messussa, jossa tapaat ehkä jonkun rakkaan tutun niin minulle kuin Sinullekin. Rakkaita terveisiä sinnekin.
Mainiot ja taitavat siirtymät kappaleesta toiseen :-D
VastaaPoistaKun olin lapsi, meillä tehtiin itse mämmiä, isä teki tuohesta roveita. Aloin oikein miettiä, miten sana silloin taipui, mutta kyllä äiti käski mennä hakemaan uusi rove kaapista, kun edellinen syötiin loppuun. Silloin sai syödä mämmiä reilusti, kun sitä oli omasta takaa.
Kiitos kivasta kirjoituksesta ja OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ SINULLE :-)
Kiitoksia Uuna, mämmikoura yritti rakentaa aasinsiltoja sopivasti siirtymävaiheeseen:) Meilläkin tehtiin ennen mämmiä, ehkä sitä siihen aikaan tehtailtiinkin vain kotona, meillä saviastioihin ja sitten myöhemmin näihin epäromanttisiin, mutta aika käytännöllisiin, foliovuokiin.
PoistaTyökaveri toi viime pääsiäisenä omatekemää mämmiä ja hyvää oli. Rove on vähän konstikas sana, joka ilmeisesti pysyy juuri tässä rove-muodossa kuten ehdotitkin, ropponen on minulle tutumpi muoto.
Mukavan vaikuttava postaus, kiitos Mustis..:))))
VastaaPoistaJa oli kiva saada terveisiä siltä vuodelta, jolloin olen syntynyt!<33333
Kiva juttu Aili, mukava sattuma. Olet sota-ajan lapsia, joten historiasi on pitempi kuin omani ehkä myös ankarampi koska ajat olivat silloin kovia ja puutettakin oli, jota nykyihminen ei osaa edes kuvitella, eikä tietenkään 50-luvun lapsikaan.
PoistaOli mielenkiintoista lukea tästä vihkosta miten samanlaisia ihmiset loppujen lopuksi sota-ajasta huolimatta olivat huumorinkukkineen, suruineen ja rakkaushuolineen.
Mainiota kerrontaa ihmisen mielen koukeroista, kuinka Meillä on tarve rakennella jännitystä, pelkoa, hammennystä ja palan painikkeeksi huojennusta.:)
VastaaPoistaVanhasta pääsiäistervehdyksestä tuli mieleeni sanonta, että "nyt ei kunnian kukko laula":
Kiitos.
Sinulle myös mukavaa pääsiäisen aikaa.
Kiitoksia Liplatus:) Sadut toimivat ennen pelotteina ja varoituksina lapsille, samoin kuin myös epämiellyttävän pelon ja inhon tunteiden purkaustienä ilman tuhoavaa käytöstä?
PoistaTämä Kunnian kukko-sanonta liittyy ehkä raamatun pääsiäiskertomukseen, kohtaan, jossa Pietari Jeesuksen ennustuksen mukaisesti kielsi hänet kolmesti ennenkuin kukko kahdesti lauloi. Saattaa olla, että sillä on muitakin merkityksiä? Ranska ja Gallian kukko?
Pääsiäisajan juttusi on ajankohtaan sopivaa historiaa parhaimmillaan.
VastaaPoistaPelokkaita muistoja ja noitien tahdonlujuukkuutta.
Pääsiäistä!
Joskus tuntuu että elämä on enää pelkkiä muistoja? Lopulta kaikki kuitenkin katoaa ja sitten kun sen ymmärtää, uskaltaa taas elää, luoda muistoja;) Kiitoksia Ullis, kaunista huomispäivää Sinulle, ajattelin kokkoilla, ehkä Sinäkin?
PoistaVanhat sadut ovat näin mummona aivan erinomaista luettavaa. Kiitos sinulle tästä loistavasta postauksesta, sanainen arkkusi on ehtymätön. Tuon Rudolf Koivun satukirjan noitakuvan muistan hyvin, lapset eivät siitä pitäneet, se pelotti. Minusta se, ainakin nyt näyttää aivan jännittävän houkuttelevalle :)
VastaaPoistaMukavaa ja aurinkoista pääsiäistä.
Noidat ovat aina vähän pelottavia ja ehkä sen takia houkuttelevia, kuten peikotkin. Koivun kuvitus on aivan omaa luokkaansa, mutta paljon on muitakin ihastuttavia satukirjakuvittajia. Muunmuassa Beskow piirteli kuvansa itse ja Ida Bohatalla on myös hellyttäviä kuvia vain pari mainitakseni. Myös täällä Blogistaniassa törmäsin vanhahtavalla tavalla ihanaan kuvittajaan.
PoistaKiitoksia Tiitsa, samoin Sinulle, valoisaa pääsiäisaikaa ja kevättä.
Loistojuttu Sinulta ! Enpä ole aikoihin muistanut Tiina Tonttutyttöä, kiva muistiinpalautus, kiitos.
VastaaPoistaMutta....ihmettelen, miksi kukot munii Aapiskirjoissa ja tuossa piirroksessa. Eihän ne muni, munaavat vaan usein ;)))
Iloista Pääsiäistä !
Tiina Tonttutyttö otti ja katosi ullakolta, kiitos jonkun siivousintoisen, onneksi sain näitä Säästäjälehtiä vielä traktorin lavalta talteen, kun silloin syyskesällä sihtailin silmä kovana oliko roskiin mennyt vähän muutakin kuin roskia:)
PoistaAivan, ihme juttu, mutta Aapiskukko muni minullekin ahkeruudesta rahaa, tai munan ja milloin mitäkin, muistan sen oikein hyvin, vaikka kukot eivät todellakaan muni vaan...:) Hurvatonta ja kukkoilevaa trulliaikaa Sinulle Anjuusa.
Mukavaa pääsiäistä.
VastaaPoistaHerkutellaan mämmillä. Ja lahjotaan trulleja pääsiäiskarkeilla.
Kiitoksia Arleena, mämmiä tuleekin syötyä niin jouluna kuin juhannuksenakin, pääsiäisestä nyt puhumattakaan, sillä olen ihan mämmihullu tämän -kouran lisäksi:) Trulleja ei ole näkynyt, eikä virpojiakaan, lapsenlapsia facebookissa ihailin.. jotkut onnelliset olivat saaneet nauttia heidän virpomisestaan.
PoistaIhania kyöpelinvuoren noitia :) ollapa siellä lennossa mukana. Oikein aurinkoista ja mukavaa pääsiäistä sinulle :)
VastaaPoistaHelei Sarppu. Ei muuta kuin lentoon, Sinulla on ainakin ihanat maisemat, itse kävin eilen joensuistossa lähellä satamaa koiran kanssa heti aamusta päivin ja sitten päivällä kävimme siellä hiihtimien kanssa. Kunto on romahtanut sitkeän flunssan myötä niin, ettei jaksanut kuin pikku lenkin, mutta tunnelma oli aivan ihana.
PoistaOlipa siinä kanaparka kovilla, hauska kortti.
VastaaPoistaMunarikasta ja iloista pääsiäistä!
Kortti oli varsin mainio aiheestaan huolimatta ja minusta alikersantti Kinnusella on välähtänyt mukavasti, sillä lotat olivat sotasairaalassa ruokkimassa venäläisiä vankeja, joten huumori kukkii monessakin mielessä. Kiitos Marizan, tanssillisen mukavaa pääsiäistä Sinullekin.
PoistaTänään söin mämmiä vaniljakastikkeen kanssa, Mustis! Herkullista!
VastaaPoistaVaikuttaa herkulliselta Milena, olen joskus kokeillut sitäkin, mutta tykkään ehkä enemmän perinteisen kerman kanssa... ennen sitä syötiin maidon ja sokerin kanssa, mutta nyt ovat niin makeita nämä kaupantätin mämmit, etteivät kaipaa kuin lorauksen kermaa ja hupsista vain, ropponen menee melkein kerralla ja tarkoitan nyt näitä 500 - 700 g loojia, enkä mitään pikku rasioita:)
PoistaIhana postaus ja kiinnostava!
VastaaPoistaHieno kertomus pääsiäisajalta, joskus ennen.
Osaat sä kyllä niin hienosti kirjoittaa, että mielelläänhän tätä lukee!
Kiitos!
Ja oikein hyvää Pääsiäisen aikaa myös sulle!
Kiitos Sinulle kiva ihana Harakka. Kirjoittamisesta mitään tiedä, mutta mukava jos joku tykkää lukea. Monesti aihevalinta vaikuttaa yhtä paljon kuin kirjoitusasu, ehkä jopa enemmän? Ainoa kriteeri, mitä käytän on helppolukuisuus ja letkeys, johon on kätketty joku asia, yleensä historiaa, kun en muuta osaa:)
PoistaRadiosta, mistä muustakaan, kuulin että mämmistä on palkittu kirjoitettu kirja. Omasta keittokirjastosta se vielä puuttuu.
VastaaPoistahttp://www.sivistys.net/uutiset/mammi_kirja_palkittiin_kulttuuritekona.html
Sivustoltasi poistuu aina monta uutta tietoa rikkaampana.
Tämäpä ilouutinen:) Mämmikoura repii kohta tuohiropposensa, sillä niin innostuin tästä linkistä ja etenkin kirjasta.
PoistaLuulin etten pysty kertomaan mitään uutta, (ainakaan Sinulle) eihän sitä auringon alla kyllä enää olekaan, koska kaikki aiheet ja keksinnöt ovat jo niin loppuunkaluttuja - joku keksii saman, jo unohtuneen asian ehkä uudelleen etc, ainoastaan tiede ja teknologia ehkä vielä kehittyy, mutta niistä en tajua höykäsen pölähtämää, joten tämä uskontunnustus teki allekirjoittaneen hyvin onnelliseksi, kiitoksia Pedro:)
Ole hyvä, Mustis.
PoistaTieteen ja teknologian lisäksi myös kehitys kehittyy.
Lapsuudesta muistan mämmin ostosmatkat Turun torille isomammani kanssa... En muista viikonpäivää ennen pääsiäistä, mutta useana vuonna haettiin saman myyjän/valmistajan herkullista mämmiä tuohiropposessa. Oma herkkuni oli hieman kuivahtanut reunakuoha!
VastaaPoistaKoville ottaa, kun koiras poikii tai kukko munii... Iloista Pääsiäistä Mustiskalle;)
Miten romanttista Gee:) Sen täytyi olla pääsiäisviikolla? Luin jostakin vanhasta ohjeesta että mämmi on valmista silloin, kun reunalla on hieno home ja tämä maininta oli paistamisen yhteydessä:) Näin sanat ja merkitykset muuttuvat.
PoistaTuolla aiemmin mainittiin, miten tuttua oli kukon muninta jo aapiskirjassa, joten kai yksi keittiölotta pulavuosina sai vaikka kukonkin munimaan:)
Kaikki on jo sanottu, joten tyydyn toivottamaan leppoisia pääsiäispyhiä mämmikouralle !
VastaaPoistaPaljon olikin mukavia ja kauniita kommentteja, joihin on paha enää lisätä mitään, se on ihan totta:) Mämmikoura kiittää Orvokkia ja toivottaa kuvauksellisen kaunista pääsiäisaikaa Sinulle.
PoistaMielenkiintoista tarinointia. Helppolukuista tekstisi on, siitä paras todistus on kun minäKIN!!, tosi surkea tekstinlukija, jaksoin lukea sen ja oikein mielelläni:) Munapostauksesikin luin ja pidin lukemastani.
VastaaPoistaVoit syödä minunkin mämmini, itse kun en voi(vaikka haluaisin)
Iloista Pääsiäistä sinulle!
Kiitoksia Miivi ja kiva kuulla että munajuttukin upposi uppomunineen, sehän oli aika pitkäkin:) Harmittavaista ettet voi mämmistä nauttia. Minähän vedän mämmiä hetulaan kuin hullu puuroa, viimeksi söin päivällä kerman kanssa. Odotan mielenkiinnolla milloin kyllästyn koko herkkuun.
PoistaHuomasit ehkä aiemmin että myös Mandala-linkki oli yläpalkissani, mutta nyt en saa sitä sinne millään, enkä ymmärrä syytä, sillä aiemmin se oli sulassa sovussa muiden linkkien kanssa? Kokonaan erikseen sa taas onnistuu, kumma juttu? Mandala-haastekin jäi tämän mämmikouran takia julkistamatta, mutta seuraavaan osallistun kyllä:)
Mukava pääsiäispostaus! Aurinkoista alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaAurinkoisuudesta piti jo Mikkisi huolen, mutta lisä ei ole ollenkaan pahitteeksi:) Kiitoksia Kukkaiselämää.
VastaaPoistaMämmi on hyvää, mutta sitä ei mahdu ainakaan peikon kouraan niin paljoa kuin se haluaa sitä syödä. Siksi sillä yleensä onkin molemmat kourat mämmissä :) Pääsiäisenä syödään noitiakin, tai niiden munia. Peikko ainakin on kuullut, miten lapsille sanotaan vaikka että "syö noita munia" ja lapset syö. Eikä niitä yhtään pelota.
VastaaPoistaKiitos Peikko-kulta, eipä se peikkokaan aina lapsia pelota, vaikka niin luullaan, joten tasoissa ollaan:)
PoistaKiva että mämmikouria on muuallakin, muniakin kukko on hautonut koko pääsiäisen ja aina vain niitä riittää. Lapsenlapset olivat vähän kateissa, vain yhden ohimennen kaappasin sekunniksi kainaloon ja sitten sekin karkasi pois:) Harvinaista, onneksi koiruus oli ja eräs irtokoirakin eksyi sekä naapuriin että meidänkin terassille, joten kunnon koirarähäkkä ja pikkutappelu toi pääsiäistunnelmaa kokkoilun ja muun lisäksi:)
Hyvä tarina Pääsiäisen rituaaleista. Lapsuus vilahti mieleen, mämmikouralle, noitia en pelännyt , suklaamunia ei ollut mutta ekat pajunkissat yleensä hiihtoretkellä löysin. Enää en pysty hiihtelemään ja niinpä jää pajukokin rauhaan. Lastenlasten kanssa pelattiin lautapelejä, ja syötiin suklaata, he ei suostu syömään mämmiä:)
VastaaPoistaPääsiäisaika meni kyllä mämmikourailessa ja nuo pajunkissatkin löytyivät koska hain niitä jo aiemmin maljakkoon, niin että kissasivat sopivasti pääsiäiseksi:)
PoistaLapsenlapsia on joskus pääsiäisaikaan ollut kylästelemässä, mutta nyt vain nuorimmainen ohimennen vilahti ovella. Ehkä toiseksi nuorimmainen olisi tullutkin jos olisi älynnyt kysellä.. tosin olihan tässä pikkuruisessa asunnossa jo aika tiivis tunnelma koiran ja ukon kanssa kaiskatessa. Kiitän Sinua Aikku ja kun saan aikaiseksi, niin laitan Kustin polkemaan:)
Pääsiäisestä en ole koskaan saanut oikein tolkkua, sen paikkaa vaihdellaan koko ajan. Koosteesi oli mielenkiintoinen lukea ja se antaa hyvän kokonaiskuvan kansanuskomusten ympäriltä. Muutakin kuin uskontoa, josta harvalla nykyihmisellä tuskin on enää hajuakaan, ei niin minullakaan.
VastaaPoistaNoitia ja trulleja, niistä muistan lukeneeni melkoisesti, mielenkiinnon vuoksi. Pitihän nyt tietysti ottaa selvää ympärillä riehuvasta tarumaailmasta, jospa se sittenkin olisi totta...
Äitisi lottakirjan takakannesta löytyvä piirros on niin omaa aikaansa, rankoista vuosista huolimatta tai ehkä juuri siksi, kuvassa on runsaasti huumoria...:)
Hellurei Trulli:)
PoistaPääsiäinen sijoittuu kevätpäiväntasauksen jälkeiseen täydenkuun aikaan, joten vaihteluväli voi olla hämmentävästi yli kuukauden, aikaisintaan se voi olla maaliskuun 22. päivä ja myöhimmillään huhtikuun loppupuolella, joten kyllä se aika liikkuva juhla on, mikä ehkä sopiikin hyvin noita-akkailuun, vaikka kyllähän tämä perinne alunperin sieltä raamatunhistoriasta vahvasti tulee, toisin kuin esimerkiksi juhannusjuhlat ja muut. Siitäkin on olemassa yhdensortin versio tuolla aiemmin.
Eikö ollutkin hieno kuva:) Alikessu oli varsin taitava kynänkäyttäjä. Huumori ja toivo paremmasta huomispäivästä ja etenkin sodan loppumisesta antoi ihmisille uskoa ankeita aikoina, vaikka menetykset olivatkin niin yleisesti kuin yksilötasolla aivan hirvittäviä.
Tulipa lapsuus mieleen, ja aapinen tästä - vain yhdestä sanasta: Pomperipossa.
VastaaPoistaMuistan kun osasin lukea jo hyvin, ja aapisessa oli kertomus Noita-akka Pomperipossasta. En silti ole aivan varma, oliko kertomus lyhennettynä aapisessa, vai muistanko väärin, jos vaikka olenkin lukenut sen jostakin toisesta kirjasta.
Olen yli 50 v kuvitellut että kertomus oli aapisessa. Muistan vielä, miltä se teksti näyttää, ja miten se oli aseteltu sivuille, kirjaimet olivat aika suurikokoisia, mutteivat tikkukirjaimia.
Oli miten oli, se oli jännittävä kertomus.
Tarina tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, koska se oli niin kutkuttavan jännittävä ja pelottava. Luin sen yhteen pötköön suurin piirtein hengästyneenä jännityksestä ja pelosta, henki välillä salpautuen.
Loppua en muista siitä kertomuksesta, mutta muistan että se loppui onnellisesti.
Kiitos tästä postauksesta, kirjoitat aina niin elävästi!
Kiitoksia Raili, olet aivan oikeassa, sillä tämä kertomus on ollut myös aapisessa. Itselläni se oli kirjana ja toivoin kovasti vinttiä siivotessa löytäväni edes sivun tai kaksi, mutta ehkä ne menivät roskiin. Pari muuta aarretta kyllä löysin:) Olen metsästänyt ko kirjaa epätoivon vimmalla, kuten erästä aapistakin. Erään toisen satukirjan sain ja löysin pitkän hakemisen jälkeen, sekin on lapsuuskirja, mutta siitä tulee kohta ehkä kohta uutta legendaa joten en paljasta vielä, muistaakseni Paula jäi kerran odottamaan tarinaa:)
Poista