torstai 28. maaliskuuta 2013

MÄMMIKOURAN AIKAKIRJA

noita, kukko, kana, irjan kuva, itse tehty noita-akka, trulli

Mitäpä olisikaan pääsiäinen ilman kristillisen aspektin tuomaa pimeyttä, joka saa Pääsiäisämmät, trullit ja kaikenmaailman Pomperipossat piehtaroimaan kuutamorallia pitkin taivaankantta:) Tosin originaali-Pomperipossa käytti pelkästään kuuystävällisiä seitsemän tai 10 peninkulman saappaita, joita Tiina Tonttutyttö varsin nokkelasti lainasi huidellessaan hirvittävää noitaa pakoon pieni Timo-veli kainalossaan. Eipä tullut noidan soppaluita heistä, kiitos neuvokkaan Tiina Tonttutytön. Noitapiiloina toimivat tehokkaasti leivinuuni, ämpäri ja myös kirjava lankakerä oli pelastusjuonessa jotenkin mukana. Tämä satu ilmestyi Martti Haavion kirjoittamana vuonna 1943 ja kirja kului allekirjoittaneella sananmukaisesti puhki. Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt enää edes kirjan rippeitä ullakolta:(

Pahat noidat ovat kautta aikojen vaanineet ja houkutelleet pikku lapsia ansaan syödäkseen heidät keitettynä taikka paistettuna. Tunnetuin on satu Hannusta ja Kertusta, jotka nälissään eksyivät häijyn noidan piparipirttiin. Mutta ajat muuttuvat ja tänä päivänä Kerttu veljineen teilaa noidat sukupuuttoon, mikäli on vähääkään uskominen elokuvaversioon, joka aiheesta on väsätty! Se saa jopa kovaksi keitetyn pääsiäistrullinkin vähän varuilleen samalla tavoin kuin (EU-direktiivien myötä) valtaviksi colossiumeiksi paisuneet ometatkin, jotka pistävät pikku trullin pään pyörryksiin jo pihamaalla, puhumattakaan säälistä, joka valtaa mielen sen ihmetellessä päättömän isoa korvamerkkimassaa. Toisin oli ennen; navetassa ammui vain muutama leuhka lehmä, joita lampaat ihailivat, kanat kehuivat ja sika kadehti. Masentuneena trulli lentää niin matalalla että tuuskahtaa turvalleen pääsiäskokkoon.



Useimmiten noidat ovat aika harmittomia otuksia, eikä Kyöpelinvuorikaan ole ihan sitä, mitä sen on annettu ymmärtää. Se oli aikoinaan kunniallisten vanhojen piikojen lasivuori, jonne kiipeäminen ei suinkaan aina ottanut onnistuakseen, kas kun pikku jalka saattoi livetä niin, että lapsikin hupsahti kesken veisuun maailmaan. Sen jälkeen ei kunniasta eikä varsinkaan isästä ollut aina tietoa, mikä oli ennen muinoin aika paha juttu. Pelkkä hepsankeikka ja oikea mämmikoura oli sellainen naisenpuoli.

Mämmi on muiden herkkujen ohella hyvin olennainen pääsiäisherkku ja sillä on varsin pitkät perinteet. Taneli Juselius kirjoitteli aiheesta jo 1700-luvulla latinankielisessä kirjassaan Vanha ja Uusi Turku. Siellä mainitaan, että meillä tehdään hyvin omalaatuista ruokaa, joka keitetään ensin puuroksi, paistetaan sen jälkeen uunissa ja tämä möskä nautitaan sitten happamattoman leivän muistoksi. Happamaton leipä kuului juutalaisten Pesach-aikaan ja se tarkoitti käytännössä sitä, että uuden sadon korjaamisen aikaan vanhat hapantaikinat ja hapatteet oli hävitettävä ja niiden syönti oli ehdottomasti kielletty seitsemän päivän ajan. Hapatusta käytettiin/käytetään tämän vuoksi mieluusti myös vertauskuvissa kaiken pahennuksen ja huonon attribuuttina.

Maltaat - joita saadaan kun ohran tai rukiin jyvät idätetään, kuivataan ja jauhetaan jauhoiksi - keitettiin ruisjauhojen kanssa puuroksi. Puuro valmistettiin hitaasti hauduttamalla lisäillen maltaita ja jauhoja tunnin väliajoin. Kun puuro oli valmista, se jäähdytettiin ja laitettiin saviastioihin tai tuohiropposiin, joissa se paistettiin uunissa kypsäksi. Jollakin seudulla tehtiin kahta erilaista mämmiä eli jauhomämmiä ja ns. perunamämmiä, joka oli harvinaisempaa ja sitä syötiin leivän kanssa. Myös marjamämmiä tehtiin syksyisin puolukoista ja ruisjauhoista.

Mämmin lisäksi myös erilaiset munat kuuluvat ehdottomasti pääsiäiseen, lisää munailua löytyy tarinassa Puhallusmunista Kolumbukseen.
Lottavihkon kuvitus, kana ja lotta, munat
Pääsiäistervehdys yli 70-vuoden takaa, kuva löytyi äidin lottavihkon takakannesta. Sen myötä toivotan kaikille lukijoille ja ohikulkeneille kaunista pääsiäisaikaa:)

Lentävät noidat ovat Rudolf Koivun ja Raul Roineen sarjakuvasta Esko ja Osku maaliskuun Säästäjälehdestä vuodelta 1938.
 

49 kommenttia:

  1. Voi mikä pääsiäisveisu. Aivan ihana tarina taruolennosta, sen pelottavuudesta ja lopulta hämmennyksestä. Sinulla pysyy kyllä kynä kädessä ja teksti on aina jännittävää luettavaa.
    Alimmaista kuvaa en näytä kanoilleni :-D
    Tapahtumarikasta Pääsiäistä sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aina:) Muistin oikein hyvin tässä yhteydessä komean kukkosi ja neljä pientä kanaa, joille tämä kuva ei sovi tietysti ollenkaan! Minustakin se on aika raadollinen, mutta ihmiset ilmeisesti ovat ja etenkin tämä alikessu, jolle oli suotu piirustelun jalo taito. Kuva on odottanut viime pääsiäisestä asti, jolloin ajattelin sen munailujuttuun tällätä, mutta jostain syystä se sitten jäi skannaamatta ja unohdin koko piirroksen.

      Poista
  2. Oivallinen pääsiäispostaus. Hauska ja kiinnostava. Vasta itse myös luin pääsiäisen viettoon kuuluvia uskomuksia ja tarinoita, onpa lapsuuskotini navetassakin vieraillut trulli! Silloin elettiin 60-lukua.
    Sadut kiinnostavat myös minua. Sinä kaipaat käsiisi Martti Haavion satua, minä haeskelin puolestani vuosikymmeniä Laura Sointeen satukirjaa. Löysin sen lopulta kirjastosta.
    Kivaa pääsiäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ainutlaatuinen juttu, jos ihan vanhanaikaisesti trulli on vieraillut. Mitä oli tehnyt? Leikannut karvaa tai nahkaa? Onko siitä tietoa? Kirjasto on oikea aarreaitta, sieltä olen itsekin löytänyt monesti sen mitä kaipaan, kiva juttu että löysit etsimäsi. Vastasiko vielä odotuksia?

      Minulla on parikin satukirjaa, joita kaipailen, tämä Tiina Tonttutytön tarina Kukonkannuslinnoineen oli niin ihana, pikkuiruisena tyttönä isä sitä minulle aina luki ja pelottava Pomperipossa inhotti minua yli kaiken.

      Poista
    2. Lehmiltä trulli oli leikellyt hännästä karvaa. Muistan, miten äiti kauhisteli sitä ja pohti, kuka kummaa tahtoi meidän karjaonnen huonoksi?

      Poista
    3. Kiitos Aimarii, tämä jäi kokonaan huomaamatta aiemmin, ja kumma juttu että vielä niinkin "uutena" aikana tätä vielä tehtiin, onneksi vain karvaa, ettei muuta, sillä pahanilkiset trullit leikkasivat haavojakin tai tärväsivät eläimiä muutenkin. Muistatko menikö karjaonni tai tapahtuiko jotakin?

      Poista
  3. Voi tätä ihanaa tarinaa,taas kerran....<3
    Tiina-tonttutyttö oli myös minun lempisatujani lapsena,eikä se vähiten vaikuttanut aikoinaan myös prinsessan nimenvalintaan.Tiina on singreenannut lapsena ollessaan monet korttinsa ja viestinsä,sekä pitänyt päiväkirjaansa juuri Tiina-tonttutyttönä.
    Minulla on tallessa myös tuo Aimariin mainitsema Laura Sointeen kirja,sekä ihana Raul Roine Satuja,joka on Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvittama.
    Siinä takakannessa R.Roine myös sanoo:Lapsille on annettava iloa ja valoa.Heille on aukaistava satujen maan portit".Tämän hän sanoo myös esikoisteoksensa Satuposetiivin nimisadussa.
    Itse olen sitä mieltä,että satujen maan portteja sopisi myös aikuisten aikaajoin availla ja näillä sinun jutuillasi niitä pääsee ainakin pikkuisen raottelemaan:)Kiitos ihanainen<3 Ja Onnellista,aurinkoista Pääsiäisen aikaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme niin saman ajan lapsia Myrsky ja tottakai Prinsessa tykkäsi ja samaistui juurikin tähän Tiina Tonttutyttöön, vaikka kirjoittaessani ei tämä tullut edes mieleen.. on merkillistä miten monia kummallisia yhteensattumia on tullut esille jos ajattelee Sinua ja minua?

      Tämä aikuinen pikkutyttö availee tuon tuostakin satukirjojaan ja sukeltaa niiden ihmeelliseen maailmaan aina uudestaan ja uudestaan, olen jopa rustaillut omiakin satuviritelmiä, mutta niitä nyt ei kehtaa tässä yhteydessä edes mainita:)

      Kaunista pääsiäisaikaa ja halauksia Sinulle, arvaan että olet keskiyön messussa, jossa tapaat ehkä jonkun rakkaan tutun niin minulle kuin Sinullekin. Rakkaita terveisiä sinnekin.

      Poista
  4. Mainiot ja taitavat siirtymät kappaleesta toiseen :-D

    Kun olin lapsi, meillä tehtiin itse mämmiä, isä teki tuohesta roveita. Aloin oikein miettiä, miten sana silloin taipui, mutta kyllä äiti käski mennä hakemaan uusi rove kaapista, kun edellinen syötiin loppuun. Silloin sai syödä mämmiä reilusti, kun sitä oli omasta takaa.

    Kiitos kivasta kirjoituksesta ja OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ SINULLE :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Uuna, mämmikoura yritti rakentaa aasinsiltoja sopivasti siirtymävaiheeseen:) Meilläkin tehtiin ennen mämmiä, ehkä sitä siihen aikaan tehtailtiinkin vain kotona, meillä saviastioihin ja sitten myöhemmin näihin epäromanttisiin, mutta aika käytännöllisiin, foliovuokiin.

      Työkaveri toi viime pääsiäisenä omatekemää mämmiä ja hyvää oli. Rove on vähän konstikas sana, joka ilmeisesti pysyy juuri tässä rove-muodossa kuten ehdotitkin, ropponen on minulle tutumpi muoto.

      Poista
  5. Mukavan vaikuttava postaus, kiitos Mustis..:))))

    Ja oli kiva saada terveisiä siltä vuodelta, jolloin olen syntynyt!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu Aili, mukava sattuma. Olet sota-ajan lapsia, joten historiasi on pitempi kuin omani ehkä myös ankarampi koska ajat olivat silloin kovia ja puutettakin oli, jota nykyihminen ei osaa edes kuvitella, eikä tietenkään 50-luvun lapsikaan.

      Oli mielenkiintoista lukea tästä vihkosta miten samanlaisia ihmiset loppujen lopuksi sota-ajasta huolimatta olivat huumorinkukkineen, suruineen ja rakkaushuolineen.

      Poista
  6. Mainiota kerrontaa ihmisen mielen koukeroista, kuinka Meillä on tarve rakennella jännitystä, pelkoa, hammennystä ja palan painikkeeksi huojennusta.:)

    Vanhasta pääsiäistervehdyksestä tuli mieleeni sanonta, että "nyt ei kunnian kukko laula":

    Kiitos.
    Sinulle myös mukavaa pääsiäisen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Liplatus:) Sadut toimivat ennen pelotteina ja varoituksina lapsille, samoin kuin myös epämiellyttävän pelon ja inhon tunteiden purkaustienä ilman tuhoavaa käytöstä?

      Tämä Kunnian kukko-sanonta liittyy ehkä raamatun pääsiäiskertomukseen, kohtaan, jossa Pietari Jeesuksen ennustuksen mukaisesti kielsi hänet kolmesti ennenkuin kukko kahdesti lauloi. Saattaa olla, että sillä on muitakin merkityksiä? Ranska ja Gallian kukko?

      Poista
  7. Pääsiäisajan juttusi on ajankohtaan sopivaa historiaa parhaimmillaan.
    Pelokkaita muistoja ja noitien tahdonlujuukkuutta.
    Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu että elämä on enää pelkkiä muistoja? Lopulta kaikki kuitenkin katoaa ja sitten kun sen ymmärtää, uskaltaa taas elää, luoda muistoja;) Kiitoksia Ullis, kaunista huomispäivää Sinulle, ajattelin kokkoilla, ehkä Sinäkin?

      Poista
  8. Vanhat sadut ovat näin mummona aivan erinomaista luettavaa. Kiitos sinulle tästä loistavasta postauksesta, sanainen arkkusi on ehtymätön. Tuon Rudolf Koivun satukirjan noitakuvan muistan hyvin, lapset eivät siitä pitäneet, se pelotti. Minusta se, ainakin nyt näyttää aivan jännittävän houkuttelevalle :)
    Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noidat ovat aina vähän pelottavia ja ehkä sen takia houkuttelevia, kuten peikotkin. Koivun kuvitus on aivan omaa luokkaansa, mutta paljon on muitakin ihastuttavia satukirjakuvittajia. Muunmuassa Beskow piirteli kuvansa itse ja Ida Bohatalla on myös hellyttäviä kuvia vain pari mainitakseni. Myös täällä Blogistaniassa törmäsin vanhahtavalla tavalla ihanaan kuvittajaan.

      Kiitoksia Tiitsa, samoin Sinulle, valoisaa pääsiäisaikaa ja kevättä.

      Poista
  9. Loistojuttu Sinulta ! Enpä ole aikoihin muistanut Tiina Tonttutyttöä, kiva muistiinpalautus, kiitos.
    Mutta....ihmettelen, miksi kukot munii Aapiskirjoissa ja tuossa piirroksessa. Eihän ne muni, munaavat vaan usein ;)))
    Iloista Pääsiäistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina Tonttutyttö otti ja katosi ullakolta, kiitos jonkun siivousintoisen, onneksi sain näitä Säästäjälehtiä vielä traktorin lavalta talteen, kun silloin syyskesällä sihtailin silmä kovana oliko roskiin mennyt vähän muutakin kuin roskia:)

      Aivan, ihme juttu, mutta Aapiskukko muni minullekin ahkeruudesta rahaa, tai munan ja milloin mitäkin, muistan sen oikein hyvin, vaikka kukot eivät todellakaan muni vaan...:) Hurvatonta ja kukkoilevaa trulliaikaa Sinulle Anjuusa.

      Poista
  10. Mukavaa pääsiäistä.
    Herkutellaan mämmillä. Ja lahjotaan trulleja pääsiäiskarkeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Arleena, mämmiä tuleekin syötyä niin jouluna kuin juhannuksenakin, pääsiäisestä nyt puhumattakaan, sillä olen ihan mämmihullu tämän -kouran lisäksi:) Trulleja ei ole näkynyt, eikä virpojiakaan, lapsenlapsia facebookissa ihailin.. jotkut onnelliset olivat saaneet nauttia heidän virpomisestaan.

      Poista
  11. Ihania kyöpelinvuoren noitia :) ollapa siellä lennossa mukana. Oikein aurinkoista ja mukavaa pääsiäistä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helei Sarppu. Ei muuta kuin lentoon, Sinulla on ainakin ihanat maisemat, itse kävin eilen joensuistossa lähellä satamaa koiran kanssa heti aamusta päivin ja sitten päivällä kävimme siellä hiihtimien kanssa. Kunto on romahtanut sitkeän flunssan myötä niin, ettei jaksanut kuin pikku lenkin, mutta tunnelma oli aivan ihana.

      Poista
  12. Olipa siinä kanaparka kovilla, hauska kortti.

    Munarikasta ja iloista pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kortti oli varsin mainio aiheestaan huolimatta ja minusta alikersantti Kinnusella on välähtänyt mukavasti, sillä lotat olivat sotasairaalassa ruokkimassa venäläisiä vankeja, joten huumori kukkii monessakin mielessä. Kiitos Marizan, tanssillisen mukavaa pääsiäistä Sinullekin.

      Poista
  13. Tänään söin mämmiä vaniljakastikkeen kanssa, Mustis! Herkullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa herkulliselta Milena, olen joskus kokeillut sitäkin, mutta tykkään ehkä enemmän perinteisen kerman kanssa... ennen sitä syötiin maidon ja sokerin kanssa, mutta nyt ovat niin makeita nämä kaupantätin mämmit, etteivät kaipaa kuin lorauksen kermaa ja hupsista vain, ropponen menee melkein kerralla ja tarkoitan nyt näitä 500 - 700 g loojia, enkä mitään pikku rasioita:)

      Poista
  14. Ihana postaus ja kiinnostava!
    Hieno kertomus pääsiäisajalta, joskus ennen.
    Osaat sä kyllä niin hienosti kirjoittaa, että mielelläänhän tätä lukee!
    Kiitos!
    Ja oikein hyvää Pääsiäisen aikaa myös sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle kiva ihana Harakka. Kirjoittamisesta mitään tiedä, mutta mukava jos joku tykkää lukea. Monesti aihevalinta vaikuttaa yhtä paljon kuin kirjoitusasu, ehkä jopa enemmän? Ainoa kriteeri, mitä käytän on helppolukuisuus ja letkeys, johon on kätketty joku asia, yleensä historiaa, kun en muuta osaa:)

      Poista
  15. Radiosta, mistä muustakaan, kuulin että mämmistä on palkittu kirjoitettu kirja. Omasta keittokirjastosta se vielä puuttuu.
    http://www.sivistys.net/uutiset/mammi_kirja_palkittiin_kulttuuritekona.html

    Sivustoltasi poistuu aina monta uutta tietoa rikkaampana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä ilouutinen:) Mämmikoura repii kohta tuohiropposensa, sillä niin innostuin tästä linkistä ja etenkin kirjasta.

      Luulin etten pysty kertomaan mitään uutta, (ainakaan Sinulle) eihän sitä auringon alla kyllä enää olekaan, koska kaikki aiheet ja keksinnöt ovat jo niin loppuunkaluttuja - joku keksii saman, jo unohtuneen asian ehkä uudelleen etc, ainoastaan tiede ja teknologia ehkä vielä kehittyy, mutta niistä en tajua höykäsen pölähtämää, joten tämä uskontunnustus teki allekirjoittaneen hyvin onnelliseksi, kiitoksia Pedro:)

      Poista
    2. Ole hyvä, Mustis.
      Tieteen ja teknologian lisäksi myös kehitys kehittyy.

      Poista
  16. Lapsuudesta muistan mämmin ostosmatkat Turun torille isomammani kanssa... En muista viikonpäivää ennen pääsiäistä, mutta useana vuonna haettiin saman myyjän/valmistajan herkullista mämmiä tuohiropposessa. Oma herkkuni oli hieman kuivahtanut reunakuoha!
    Koville ottaa, kun koiras poikii tai kukko munii... Iloista Pääsiäistä Mustiskalle;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten romanttista Gee:) Sen täytyi olla pääsiäisviikolla? Luin jostakin vanhasta ohjeesta että mämmi on valmista silloin, kun reunalla on hieno home ja tämä maininta oli paistamisen yhteydessä:) Näin sanat ja merkitykset muuttuvat.

      Tuolla aiemmin mainittiin, miten tuttua oli kukon muninta jo aapiskirjassa, joten kai yksi keittiölotta pulavuosina sai vaikka kukonkin munimaan:)

      Poista
  17. Kaikki on jo sanottu, joten tyydyn toivottamaan leppoisia pääsiäispyhiä mämmikouralle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon olikin mukavia ja kauniita kommentteja, joihin on paha enää lisätä mitään, se on ihan totta:) Mämmikoura kiittää Orvokkia ja toivottaa kuvauksellisen kaunista pääsiäisaikaa Sinulle.

      Poista
  18. Mielenkiintoista tarinointia. Helppolukuista tekstisi on, siitä paras todistus on kun minäKIN!!, tosi surkea tekstinlukija, jaksoin lukea sen ja oikein mielelläni:) Munapostauksesikin luin ja pidin lukemastani.
    Voit syödä minunkin mämmini, itse kun en voi(vaikka haluaisin)
    Iloista Pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Miivi ja kiva kuulla että munajuttukin upposi uppomunineen, sehän oli aika pitkäkin:) Harmittavaista ettet voi mämmistä nauttia. Minähän vedän mämmiä hetulaan kuin hullu puuroa, viimeksi söin päivällä kerman kanssa. Odotan mielenkiinnolla milloin kyllästyn koko herkkuun.

      Huomasit ehkä aiemmin että myös Mandala-linkki oli yläpalkissani, mutta nyt en saa sitä sinne millään, enkä ymmärrä syytä, sillä aiemmin se oli sulassa sovussa muiden linkkien kanssa? Kokonaan erikseen sa taas onnistuu, kumma juttu? Mandala-haastekin jäi tämän mämmikouran takia julkistamatta, mutta seuraavaan osallistun kyllä:)

      Poista
  19. Mukava pääsiäispostaus! Aurinkoista alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  20. Aurinkoisuudesta piti jo Mikkisi huolen, mutta lisä ei ole ollenkaan pahitteeksi:) Kiitoksia Kukkaiselämää.

    VastaaPoista
  21. Mämmi on hyvää, mutta sitä ei mahdu ainakaan peikon kouraan niin paljoa kuin se haluaa sitä syödä. Siksi sillä yleensä onkin molemmat kourat mämmissä :) Pääsiäisenä syödään noitiakin, tai niiden munia. Peikko ainakin on kuullut, miten lapsille sanotaan vaikka että "syö noita munia" ja lapset syö. Eikä niitä yhtään pelota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Peikko-kulta, eipä se peikkokaan aina lapsia pelota, vaikka niin luullaan, joten tasoissa ollaan:)

      Kiva että mämmikouria on muuallakin, muniakin kukko on hautonut koko pääsiäisen ja aina vain niitä riittää. Lapsenlapset olivat vähän kateissa, vain yhden ohimennen kaappasin sekunniksi kainaloon ja sitten sekin karkasi pois:) Harvinaista, onneksi koiruus oli ja eräs irtokoirakin eksyi sekä naapuriin että meidänkin terassille, joten kunnon koirarähäkkä ja pikkutappelu toi pääsiäistunnelmaa kokkoilun ja muun lisäksi:)

      Poista
  22. Hyvä tarina Pääsiäisen rituaaleista. Lapsuus vilahti mieleen, mämmikouralle, noitia en pelännyt , suklaamunia ei ollut mutta ekat pajunkissat yleensä hiihtoretkellä löysin. Enää en pysty hiihtelemään ja niinpä jää pajukokin rauhaan. Lastenlasten kanssa pelattiin lautapelejä, ja syötiin suklaata, he ei suostu syömään mämmiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäisaika meni kyllä mämmikourailessa ja nuo pajunkissatkin löytyivät koska hain niitä jo aiemmin maljakkoon, niin että kissasivat sopivasti pääsiäiseksi:)

      Lapsenlapsia on joskus pääsiäisaikaan ollut kylästelemässä, mutta nyt vain nuorimmainen ohimennen vilahti ovella. Ehkä toiseksi nuorimmainen olisi tullutkin jos olisi älynnyt kysellä.. tosin olihan tässä pikkuruisessa asunnossa jo aika tiivis tunnelma koiran ja ukon kanssa kaiskatessa. Kiitän Sinua Aikku ja kun saan aikaiseksi, niin laitan Kustin polkemaan:)

      Poista
  23. Pääsiäisestä en ole koskaan saanut oikein tolkkua, sen paikkaa vaihdellaan koko ajan. Koosteesi oli mielenkiintoinen lukea ja se antaa hyvän kokonaiskuvan kansanuskomusten ympäriltä. Muutakin kuin uskontoa, josta harvalla nykyihmisellä tuskin on enää hajuakaan, ei niin minullakaan.

    Noitia ja trulleja, niistä muistan lukeneeni melkoisesti, mielenkiinnon vuoksi. Pitihän nyt tietysti ottaa selvää ympärillä riehuvasta tarumaailmasta, jospa se sittenkin olisi totta...

    Äitisi lottakirjan takakannesta löytyvä piirros on niin omaa aikaansa, rankoista vuosista huolimatta tai ehkä juuri siksi, kuvassa on runsaasti huumoria...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellurei Trulli:)

      Pääsiäinen sijoittuu kevätpäiväntasauksen jälkeiseen täydenkuun aikaan, joten vaihteluväli voi olla hämmentävästi yli kuukauden, aikaisintaan se voi olla maaliskuun 22. päivä ja myöhimmillään huhtikuun loppupuolella, joten kyllä se aika liikkuva juhla on, mikä ehkä sopiikin hyvin noita-akkailuun, vaikka kyllähän tämä perinne alunperin sieltä raamatunhistoriasta vahvasti tulee, toisin kuin esimerkiksi juhannusjuhlat ja muut. Siitäkin on olemassa yhdensortin versio tuolla aiemmin.

      Eikö ollutkin hieno kuva:) Alikessu oli varsin taitava kynänkäyttäjä. Huumori ja toivo paremmasta huomispäivästä ja etenkin sodan loppumisesta antoi ihmisille uskoa ankeita aikoina, vaikka menetykset olivatkin niin yleisesti kuin yksilötasolla aivan hirvittäviä.

      Poista
  24. Tulipa lapsuus mieleen, ja aapinen tästä - vain yhdestä sanasta: Pomperipossa.

    Muistan kun osasin lukea jo hyvin, ja aapisessa oli kertomus Noita-akka Pomperipossasta. En silti ole aivan varma, oliko kertomus lyhennettynä aapisessa, vai muistanko väärin, jos vaikka olenkin lukenut sen jostakin toisesta kirjasta.

    Olen yli 50 v kuvitellut että kertomus oli aapisessa. Muistan vielä, miltä se teksti näyttää, ja miten se oli aseteltu sivuille, kirjaimet olivat aika suurikokoisia, mutteivat tikkukirjaimia.

    Oli miten oli, se oli jännittävä kertomus.

    Tarina tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, koska se oli niin kutkuttavan jännittävä ja pelottava. Luin sen yhteen pötköön suurin piirtein hengästyneenä jännityksestä ja pelosta, henki välillä salpautuen.

    Loppua en muista siitä kertomuksesta, mutta muistan että se loppui onnellisesti.

    Kiitos tästä postauksesta, kirjoitat aina niin elävästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Raili, olet aivan oikeassa, sillä tämä kertomus on ollut myös aapisessa. Itselläni se oli kirjana ja toivoin kovasti vinttiä siivotessa löytäväni edes sivun tai kaksi, mutta ehkä ne menivät roskiin. Pari muuta aarretta kyllä löysin:) Olen metsästänyt ko kirjaa epätoivon vimmalla, kuten erästä aapistakin. Erään toisen satukirjan sain ja löysin pitkän hakemisen jälkeen, sekin on lapsuuskirja, mutta siitä tulee kohta ehkä kohta uutta legendaa joten en paljasta vielä, muistaakseni Paula jäi kerran odottamaan tarinaa:)

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)