perjantai 8. maaliskuuta 2013

PÖLLÖPERÄN MOSKU

Onkohan tämä sitä ultraviolettia mistä se emäntä aina höpöttää. Minulle se passaa paremmin kuin hyvin ja suojakerroinkin on ihan riittävä. Pitäisiköhän sitä ottaa vähän mahallekin?

Mukavalta tuntuu. Talviturkki taitaakin olla kohta turha kapine, joten pitänee komentaa hoitohenkilöstö karttaushommiin. En kyllä ymmärrä tuota joka keväistä urputusta karvojen lähdöstä? Kai ne on pakko johonkin pudottaa? Eivät karvat minultakaan kysy mihin ne saavat jäädä?

Hei! Mikäs tuo pahanenteinen ääni on? Nyt pakko juosta kysymään äitiä tuuraavalta naikkoselta, jos se vaikka sattuisi tietämään. Lentokone tai ukkonen tuo ei ainakaan ole, siitä olen varma ja niitähän minä osaan komentaa. Paras kipittää portaille turviin!

Miten niin ei tarvi välittää? Et sä nyt taaskaan tajua mitään? Tuohan on ruohonleikkurin ja pölyimurin jälkeen pahinta älämölyä mitä olen ikinä kuullut! Kaiken lisäksi se tappaa luntakin koko ajan!





Pitääkö tässä muka vielä odottaa? Onko sulla edes aavistusta mitä se meinaa? Asumaan en tähän jää, jos se vielä lähenee...

Kovin lähelle tuota ei arvaa päästää, ihmisistä kun ei koskaan tiedä mitä niiden nupissa liikkuu? Järki niiden päätä ei pakota, eivätkä vaistotkaan. Joten mitä jää jäljelle? Lievää ja hyvin heikkoa refleksitoiminta? Aina saa niiden kanssa olla vähän varuillaan..


Ei hemmetti, tuota ei kestä enää vanha Erkkikään, Syökööt papanat ja ottakoot karvani, nyt minä lähden! Kaikkia kotkotuksia ne koiraraukan kiusaksi keksivätkin:(

Ihan lapsellisia härveleitä ja ihmisleluja, minä olen paljon parempi. Katsokaa vaikka, eikös se jotenkin näin tehnyt, vai oliko se ehkä näin? Jahuu tämä onnistuu kuin luomisen työ:)


Kuvissa poseeraa Pöllöperän Julianpoika Mosku, joka harhautui aikoinaan Villiin Länteen. Hän osoitti kovia menohaluja jo siellä karkailemalla emännältään tuon tuostakin, joten ei ole ihme, että hän ajautui lähelle Lappeenrantaa:) Tarina koirapoika Moskusta löytyy tästä blogista nimellä MOSKUN HYMY.

Osa on kuvattu lainakameralla ja pelehtimiskuvat omalla kännykkällä.

33 kommenttia:

  1. Ei epäilystäkään etteikö näissä mainioissa kuvissa puhuisi Moskun omasta päästä irtoavat ajatukset.
    Sitä se on, koiranelämää:)

    Omat sakemannini viis veisasivat esim. ukkosen- tai ruohonleikkurin äänistä toisin kuin sekarotuiseni, joka varsinkin melkein loppuun asti haukkui ukkosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Rip. Joskus sitä yrittää mennä eläimen maailmaan, vaikka aika usein aliarvioimme heidän tunteita, mutta usein yliarvioimme fyysistä kestävyyttä? Loppujen lopuksi ihminen ymmärtää aika vähän eläinten kieltä, mutta aina on mahdollisuus oppia:)

      Saksanpaimenkoira on hieno rotu, en tiennytkään, että Sinulla on ollut myös niitä. Jalostuksen myötä rotu on ehkä kovahermoisempaa, kuin joku metsä- ja seurakoira, riippuu tietysti aina yksilöstä, geeneistä ja kokemuksistakin?

      Poista
  2. Hyvin ja huumorilla kerroit Moskun ajatuksia lumikoneesta. Näin uskon hänen ajatelleen, kun itselläkin on samanäköinen turrukka ja välttelee kaikenlaisia härveleitä. Niin ja nuo karvat. Pakkohan ne on jonnekin pudottaa, vaikka emännän sohvalle, jos se koiran alle sattuu jäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikone oli tosi hieno nimi Aina, joku saman tyyppinen kävi mielessäni, mutta kuvia ja näitä koiramaisia mietteitä vauhdilla lähtökiireessä kootessani, en saanut sitä enää millään päähäni, mutta en halunnut lykätä juttuakaan viilatakseni sitä ehkä paremmaksi. Kevät tulee tohinalla ja silloin ovat ihan eri mietteet niin koiralla kuin emännälläkin:) Mukavia koiruushetkiä Teillekin.

      Karvoja riittää niin, että voisi vaikka kutomon perustaa:)

      Poista
  3. Mosku on upea koira, ei sitä tavoistaa mihinkään pääse (ei myöskään karvoistaan)...:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aili:) On se ihan hieno poika, mutta aivan kamala haukkumaan pihalla, jos olisi yhtä lahjakkaasti hirveä haukkunut olisi ihan ykkösluokan koira:)

      Poista
  4. Ihana koiruli onkin toi Mosku ja järkeviä hän ajatteleekin.
    Eihän karvoista koira minnekkään pääse ja pakkohan niitä on jos minne pudotella, hi!
    Ei meidänkään Tico tykkää sitten yhtään mistään kovaäänisistä koneista, ei imuristakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat inhoavat näitä vempeleitä, tosin kakkuvatkain oli sellainen että ainakin ylen perso vanhempi koira tykkäsi, se kun tiesi ehkä vähän ylimääräistä herkuttelua. Imuroidakin antoi itsensä, kun ei viitsinyt enää vanhana protestoida ja huomasi ettei se niin kamalaa ollutkaan, kun tottui...

      Tico on vielä niin nuori, mutta ehkä hänkin pikkuhiljaa tottuu näihin vempaimiin, toisaalta koiran kuulo on niin herkkä että melu on eritavalla kärsimystä sille kuin ihmiselle.

      Poista
  5. Hauskat kuvat ja tarina. Ihan varmasti Mosku noin aattelee...

    Ne on niin suloisia nämä karvaturrit.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mosku on vähän reikäpää välillä, mutta joskus taas tosi lutunen, oikea Mr Hyde - tri Jekyll persoona. Itsesuojeluvaisto ei pelaa välillä ollenkaan kun herra pääsee paimennusvauhtiin, joskus se pistää vihaksi, mutta minkäpä se sille voi, ehkä muut ihmiset edeustavat sille hirveä:)

      Poista
  6. Mukava tarina.
    Ilo on lämpimässä turkissa viileässä lumessa pyöriskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arleena. Turkki ohenee jo huimaavaa kyytiä, olisiko siihen syynä varhainen kevät vai liiallinen sisällä olo? Tosi tumppua tämä aluskarva onkin.

      Poista
  7. Onpa ihanan ihastuttava koiruli ja kiva tarina!

    Meidän Nalle rakastaa pölynimuria, tykkää kun sitä imuroidaan. Kun otan imurin esiin, Nalle kulkee perässä ja kiehnää kunnes hän saa tahtonsa läpi ja turkin imuroiduksi. Pimu ei niin hirveästi välitä, mutta antaa silti imuroida turkin eikä pelkää imuria.

    Mukavaa lauantaita!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Laali, illalla myöhään vasta kotiuduimme ja tänään Mosku haettiin hoitopaikasta, jossa oli pari yötä.. oli jopa kastellut patjan, jota ei ikinä kotona tee? Yritin tänään imuroida Moskua, mutta kyllä se on sille niin kauhun paikka, vaikka neuvottelimmekin asiasta. Toista kylkeä sain vähän imuroitua ja loput villat olen "trimmannut" käsin.

      Mosku on oikea räkyttäjä ja räyhääjä tuolla ulkona, mutta lauman kanssa sisällä ja autoillessa on oikein lutunen ja mukava poika:)

      Poista
    2. Sattuuhan niitä vahinkoja! Ei voi mitään! :)

      Meidänkin koissut räyhäävät ulkona narussa, varsinkin Nalle, mutta jos ovat irti, esim. koirapuistossa, ei ole mitään ongelmaa. Pärjäävät oikein hyvin muiden koirien kanssa ja leikkivät, tai Pimu yrittää leikkiä kaikkien kanssa ja juoksee perässä tai tepsuttaa etutassuilla leikkiin kutsua, ja Nalle on hiukan ylevänä leidinä enimmäkseen omissa oloissaan.

      Ovat ne niin erilaisia persoonia nämä meidän koissut. Ihania otuksia! Ei niitä ilman osaisi ollakaan, tuntuu ainakin siltä.

      Poista
    3. Sinulla onkin ihanat koiruudet Laali ja he ovat oppineet kauniisti seurakoiratavoille. Minulle tuottaa suuria hankaluuksia se, etten voi Moskua pitää itse, kun se on oikea räyhähenki jo komentaa kaikkea, niin että naapureilta menee heti hermot, asunto ja pihakin on tällä hetkellä vain olematon taloyhtiön piha, joten se on sula mahdottomuus.

      Omakotitalossa koiria on aina helpompi pitää, kun on oma tupa ja oma lupa:) Tosin Likka oli niin kiltti ja lutunen, että se sopeutui melkein mihin vain, eikä ikinä rähjännyt joutavia, kun muutti vielä ihan ikäloppuna kanssani uuteen kotiin. No kävihän se kakkimassa aivan missä sattuu eli melkein naapurin portailla, ennen kuin älysin koko asiaa.

      Pojat ovat aina vähän räväkämpiä ja kovapäisempiä näköjään lajista riippumatta:)

      Poista
    4. Hihh... pojat on poikia!

      Poista
  8. Ihana! Onko sulla jälleen tällainen koiruus?

    Yirtin jokin aika sitten etsiä juttua Lähtö, mutta silloin tekninen este. Tämä on meidän nykisyyttä, käy ilmi vasta kommenteista, sillä kun tein jutun, en tiennyt, että Olga lähtee perjantai-iltana 11.1. http://leenalumi.blogspot.fi/2013/01/viikonloppuun-sinisin-savyin.html

    Kodista tuli talo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, Olga oli niin ihana ja lutunen koira, oikea suurruhtinatar ja muistan hyvin miten kommentoit juttuani LÄHTÖAIKA, jonka tein silloin kun Likka lähti, mutta julkaisin täydennettynä vasta vuotta myöhemmin, se saattaa löytyä linkkipilvestä tunnisteella-lemmikin viimeinen matka?

      Mosku poika jäi minulle kuten Likkakin aikoinaan ja jäi lähtöni jälkeen vuodeksi tai pariksi vielä Villiin Länteen, josta muutti pitovaikeuksien vuoksi yhä kauemmaksi. Itselläni on vain pieni yksiö, eikä ole sopivaa pihaa, johon voisi virittää juoksulangan ja ehkä mökinkin aitauksineen. Moskuhan nukkuu hienosti vaikka auton perässä, matkustaa kiltista hipihiljaa tuon yli 500 km matkan yhdellä pakollisella pysähdyksellä ja nukkuu vaikka sisällä, jos löytyy viileä ovennurkka tms.

      Poista
  9. Voi mikä koiran köllykkä. Ihanainen onpi hän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mosku kiittää ja emäntä ihmettelee miten lahjakkaasti hän ainakin näyttelee sitä:)

      Poista
  10. olen samaa mieltä Moskun kanssa, en yhtään tykkää meteliä pitävistä kojeista. on vain kiva piehtaroida hangessa, kiva tarina.. yks juttu mietityttää, miksi on ylhäällä tuo linkki... no joo ei se mua häiritse..kuka oikeesti jaksaa lukea sen läpinää se on ihan järjetöntä; mitä???? Eikö ??? suojellakseni joutumasta siihen linkkiin itse kuittaan kommin anonyyminä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi. Eikös vain olekin. Tänä iltana testattiin taas samaa ihanuutta, metsäpolkua aurattiin tosi ahkerasti molemmin puolin ja ihan huvikseni tuon linkin laitoin, olen kokeellinen hullu:) Mutta jos linkki aiheuttaa anonyymiytta jonkun pelon takia, niin kyllä se aika äkkiä sieltä myös häipyy:)

      On se joillakuilla muillakin, mutta minäpä rietastelin sen ihan tähtilinkin viereen.

      Poista
  11. Olipa kiva iltasatu minulle, kun meilläkin on ollut tuollainen, ei ihan puhdas pystykorva harmaaturkki. Tuli niin hyvä mieli tätä lukiessa :) Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Selma:) Monirotuiset koirat ovat yleensä yhtä lahjakkaita ja paljon terveempiä, kuin jalostetut yksilöt, joilla geeniperimä kaventuu ja aiheuttaa siten joskus monia hankaluuksia.

      Mosku on olevinaan ihan tasokas paperikoira, mutta eihän se välttämättä mitään vaikuta, jos koira ei ymmärrä metsästyksestä mitään, eikä saa haukkua aikaan ja ulkoisestikin se on urokseksi liian pieni jos ajatellaan rotumääritelmää ja näyttelyjuttuja.

      Poista
  12. Ihana koira, siellä piehtaroi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, Mosku rakastaa lunta niin että turkit pölisee, tosin tänään on kummallisen vaisuna.

      Poista
  13. amazing!!!!!!Love the dog!!Ohh Mustis you are sooo beautiful posting this!!Wish you..A very very special good day!!

    greetings from norway!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Anita:) Tulen pikimmiten vastavierailulla hurmaavaan blogiisi, my translate-gadget is broken:(

      Poista
  14. Koirulin ajatukset kulkevat omaa kiehtovaa rataansa. Havukka-ahomaiseen tyyliin pudottelee ajatuksia samaan tahtiin kun älämölö käy nupin päälle.
    Hienoa. Terveiseni teille kaikille,hau hau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mosku on oikeasti räyhähengen riivaama ajattelija:) Tuntuu hassulta kun hän vaipuu syviin mietteisiin ja pysähtyy kotirinteelle pitkäksi aikaa kun tulemme iltalenkiltä:) Yleensä on rauhallinen, mutta välillä kamalan haukkuherkkä, paimentaa ja vahtii. Kiitoksia Kuvittelija, Havukka-ahon ajattelija ja Konstan Pylkkerö ovat hyvinkin tuttuja:)

      Poista
  15. Aikamoista ajatustoimintaa ja toimintaa sitten hangella. Koirapojalla meni lopuksi lujaa kun peto vihdoin ja viimein katosi maisemasta. Ei tosiaan aina voi luottaa "järkeen" jos kohta mihinkään muuhunkaan karvaisten kakaroiden ollessa kyseessä. Välillä ne eivät herää edes rakettien mökkälään, joskus taas riittää perhosen siiven liikahdus Turkmenistanissa herättämään herkkähipiäisen tapauksen. No, ihmiset ovat aivan yhtä vaikeaselkoisia tapauksia...:)

    VastaaPoista
  16. Se on juurikin näin, kiitoksia Sinulle Pitsit. Tosin meillä kyllä inhotaan näitä raketteja, koirat olivat ennen muinoin aina tarhassa ja Likka-matamihan otti kerran ritolat pommien jälkeen ja lähti. Kaksi päivää ja kaksi yötä häntä hain ja itkin. Mies ja miehen ystävätkin ihan porukalla, kyseessä oli vanha tykätty hirvikoira.

    No löytyihän se kurja viimein, johonkin lähiladon alle oli ängennyt kissan tai jonkun muun perässä ja paksubertta kun oli, ei päässytkään sieltä pois. Haukku oli hyvin vaimea paljon lumen takia ja aina joku sen jostakin muka kuuli. Miniän ja pojan koirakin vei ihan oikeaan suuntaan, mutta kun metsästä haettiin ei haluttu sitä ymmärtää, kommennettiin vain hakemaan toiselta päin? Vili parka, joka on melkein kuin ihminen. Mosku-poika ulvoi kylille päin, mutta enhän minä tajunnut edes sitä, että olisi ottanut sen avuksi vai oliko niin että sitäkin pidettiin mielettömänä, kun hinkui muka "väärään" paikkaan.

    VastaaPoista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)