HELMIKUU

Kynttilänpäivä lupaa jo helmikuun alussa kevättä kynttelistä:) Helmikuu on oikea tuuliviiri säiden ja ilmojen suhteen. Paukkupakkasten keskelle se losauttaa varoittamatta vesikelit, kiillottaa tiet, polut ja nurkkapielet liukkaiksi jääkentiksi ja peittää pirullisen ovelasti petolliset jälkensä lumen alle. Helmikuu kimaltelee hangilla ja taikoo räystäiden kyyneleet hienoiksi jääpuikoiksi, se lämmittelee auringon säteillä ja pudottelee hihitellen lumet katoilta pahaa-aavistamattomien uhrien niskaan.

Lohdutukseksi helmikuu tarjoilee Runebergin torttuja, viettää Saamelaisten kansallispäivää, piirtelee punaisia sydämiä ystävyyden kunniaksi, huristelee penkkariajeluita, hiihtelee maakuntaviestejä, narraa lapsia Mattina seinustalle ja päättää kuun kunniakkaasti Kalevalan päivään.  Usein helmikuu mielletään myös laskiaisriemuihin, mutta tänä vuonna se siirsi ne Maaliskuulle, mikä tarkoittaa sitä, että pääsiäinen on tänä vuonna melko myöhään eli vasta huhtikuun loppupuolella. Helmikuu kahmi kuitenkin kiinalaishoroskoopin vaihtovuoron itselleen eli Koiran vuosi siirtyi menneisyyteen ja alkoi Sikojen valtakausi. Itse en usko horoskooppeihin tuon taivaallista, mutta mukavahan niitä on joskus ihmetellä:)

Viime tipassa osallistun Pieni Lintu Helmikuu-haasteeseen 💜

STRIPES

Monta vuotta olen haaveillut Fazerin kukkopurkista. Helmikuussa törmäsin viimein sopuhintaiseen, siistiin purnukkaan, jossa tosin ei ole kantta, mutta kunto on muuten moitteeton ja mikä parasta, se sopi niin pääsiäiseen kuin Pieni Lintu kuvahaasteeseenkin:) Kukkopurkkeja on monta eri mallia, joista vanhempi, 1950-luvun paperipäällysteinen purnukka, on myös hyvin suosittu.

Ylläoleva purnukka on uudempaa 1960-luvun tuotantoa. Myymälä purkkien käyttö lopetettiin vuonna 1964. Tämän tiedon sain Fazerilta:)

Joskus 2000-luvun alkupuolella purkki komeili jossakin lehtikuvassa, eikä muuta pappia tarvittu, se räjähti heti tajuntaan ja siitä tuli hyvin haluttu sisustusefekti ja keräilytavara. Näin ystävättärellä vuosia sitten kukkopurkin kukkapurkkina ja sydämeni itki verta:)

Pinkku miettii syntyjä syviä ja lämmittelee aurinkoläikässä  💛

PÖLLÖPERÄN MOSKU

Onkohan tämä sitä ultraviolettia mistä se emäntä aina höpöttää. Minulle se passaa paremmin kuin hyvin ja suojakerroinkin on ihan riittävä. Pitäisiköhän sitä ottaa vähän mahallekin?

Mukavalta tuntuu. Talviturkki taitaa olla kohta turha kapine, joten pitänee komentaa hoitohenkilöstö karttaushommiin. En kyllä ymmärrä tuota joka keväistä urputusta karvojen lähdöstä. Kai ne on pakko johonkin pudottaa? Eivät karvat minultakaan kysy mihin ne saavat jäädä.

Hei! Mikäs tuo pahanenteinen ääni on? Pakko juosta kysymään tuolta äitiä tuuraavalta naikkoselta, jos se sattuis tietämään. Lentokone tai ukkonen tuo ei ainakaan ole, siitä olen varma ja niitä minä osaan muutenkin komentaa. Paras kipittää portaille turviin!

Miten niin ei tarvi välittää? Et sä nyt taaskaan tajuu mitään! Tuohan on ruohonleikkurin ja pölyimurin jälkeen pahinta älämölyä mitä olen ikinä kuullut! Sehän syö kaiken ja tappaa luntakin koko ajan!








Pitääkö tässä muka vielä odottaa? Onko sulla edes aavistusta mitä tuo hullu härveli meinaa? 

Kovin lähelle tuota ei kyllä arvaa päästää - ihmisistä kun ei koskaan tiedä mitä niiden rumien korvien välissä liikkuu. Järki niiden päätä ei ainakaan pakota, eivätkä vaistotkaan. Mitä jää jäljelle? Lievää, hyvin heikkoa refleksitoiminta:) Aina saa olla niiden kanssa vähän varuillaan.


Ei hemmetti, tuota ei kestä enää vanha Erkkikään! Syökööt papanat ja ottakoot karvani, nyt minä lähden! Kaikkia kotkotuksia ne koiraraukan kiusaksi keksivätkin:(

Ihan lapsellisia härveleitä ja ihmisleluja, minä olen paljon parempi. Katsokaa vaikka, eikös se jotenkin näin tehnyt, vai oliko se ehkä näin? Jahuu tämä onnistuu minulta paljon paremmin:)

Kuvissa poseeraa Pöllöperän Julianpoika Mosku, joka harhautui aikoinaan Villiin Länteen. Hän osoitti kovia menohaluja karkailemalla emännältään tuon tuostakin, joten ei ole ihme, että hän viimein ajautui lähelle Lappeenrantaa:) Tarina koirapoika Moskusta löytyy tästä blogista nimellä MOSKUN HYMY.

Osa on kuvattu lainakameralla ja pelehtimiskuvat omalla kännykkällä.