maanantai 29. joulukuuta 2014

VÄLIPÄIVIEN ROSKAKEVENNYS

Kartanon hämärässä kärysi kynttilä, eivätkä takassa savuavat puut lämmittäneet juuri ollenkaan, sillä muurissa asuva kylmyys ja kosteus imivät kaiken lämmön. Vilu kutitti niskaani ja valui paitani sisälle kuin huomaamatta. Ompelin viheliäsen tarkkaa kirjontamallian hytisten kylmästä ja silmät vettä tikustaen. Ulkona oli synkkä syksy ja kolea tuuli valitti nurkissa. Unohduin katsomaan putoavien lehtien tanssia ja lepuuttamaan silmiäni niiden mukana. Näin sivusilmällä miten terävästi täti katsahti minuun. Laskin lankoja, mutta tieto ei kulkenut sormiin saakka. Jostakin kuului rummuttava ääni ja se tarkoitti vain yhtä asiaa. Ratsuja! Ehkä Johan oli tulossa jo kotiin! Ääni läheni ja sieluni lauloi. Kaikki muuttuisi taas leppoisaksi ja mukavammaksi. Hän saattaisi viedä minut jopa kaupunkiin ennen joulua ajattelin haaveellisena. Kevätmarkkinat ja muistot tanssiaisista olivat kuin unta. Tätikin ryyppäsi punssia kuin miehet ja muuttui kikatuksen myötä vuosia nuoremmaksi ja tori oli täynnä naurua ja musiikkia. Näin sieluni silmin miten Johan valjasti hiirakon pienen reen eteen.


- Lisbeth, sähähti täti ja kumarruin äkkiä liinani puoleen. Sen jälkeen kun äiti kuoli, elämä oli alituista kirjomista ja aherrusta johon yhdistyi vain La musique, litterature ja korsetintiukka etiketti. Poissa olivat lämpimät kevätpäivät, juoksut vesisateessa ja tuuliset syyspäivät, jotka olivat tulvillaan valoa ja aurinkoa. Vahtikoirat nostivat alakerrassa railakkaan metakan ja ryntäsin ikkunaan. Täti tuli haukkana perässä ja napautti kipeästi sormilleni.
- Hienot naiset eivät ryntäile ikkunaan, hän kivahti. Aivan, eivät hienot naiset ajattelin kirpeästi hieroen sormiani. Hevoset korskuen ratsut nelistivät pihaan. Johanin mukana oli joku muukin.

                                                 ******************

Olin kuolemanväsynyt niin kuin voi olla sotilas, joka on kyllästynyt tappamiseen, pakolliseen paikalla oloon, märkiin, likaisiin ryysyihin, kylmyyteen ja majatalojen vetisiin olutlitkuihin ja halpoihin huoriin. Iloa elämään eivät tuoneet edes tanssiaisten typerät, ranskaa kujertavat naikkosetkaan. Vanha ampumahaava vihoitteli lonkasta alaspäin ja ranteen yläpuolella oleva uusi vamma vaivasi minua edelleenkin. Onneksi se oli vasen käteni.Ystäväni kartano oli sopivasti matkan varrella, joten saimme kylpeä, juoda, syödä, nukkua ja naida. Pitkästä aikaa se tuntui mukavalta. Rehevä piika oli juuri tyydyttämässä minua kun näin hänet. Kalpean ja hoikan metsänneidon, joka toi viinikannua jähmettyen tyrmistyneenä ovelle. Kikattava piika vyörähti äkkiä päältäni kun ponkaisin ylös. Läpsäytin piikaa käskevästi persauksille ja niskojaan nakellen hän lähti. Miten Johan kehtasi tarjota minulle maatuskaa, kun tarjolla oli paljon parempaakin. Tämän pikku herkun ottaisin nyt ja heti. Uskomattoman nopeasti tyttö väisti otteeni, mutta kokeneen soturin nopeutta ei voita mikään. Paitsi miekka, luoti ja kuolema. Jostakin syystä se pikku peto osui kipeään ranteeseeni, niin että otteeni vähän lipsahti jonka takia kiskaisin karkulaisen turhankin ronskisti hiuksista takaisin. Kiukkuinen, vastaan hangoittoitteleva tai pelosta jäykkä nainen ei jaksanut kiinnostaa minua yleensä lainkaan. Paitsi nyt. Uskomattoman vihaiset ja kämmeniin sopivat pienet kasvot muljauttivat tappajan sydämeni melkein sijoiltaan. Kaikki muukin oli niin käteen sopivaa, siroa ja hentoa että järkeni sumeni. Vasta silmät, kyyneleet ja miekka kurkullani pysättivät minut.
- Helvetti, talo on huoria täynnä ja sinä isket silmäsi häneen, kivahti Johan kiukkuisesti. Olin kajonnut saaliiseen, jota en saisi ja se jos mikä, teki minusta tappajan. Päästin tytön ja katsoin ystävääni pitkään.

                             

Jason oli paras ja luotettavin ystäväni, vaikka olikin täysin tunteeton ja kylmä. Hänelle ei riittänyt mikään, mitä tuli naisiin tai taisteluun. Nyt hän kuitenkin erehtyi iskiessään silmänsä ja varsinkin kätensä sukulaistyttööni, jota olin luvannut suojella kaikelta pahalta. Ojentamalla miekan Jasonin kurkulle julistin oman kuolemantuomioni. Hän katseli minua silmat kimaltaen päästäessään hitaasti ja harkitusti Lisbethin jäntevistä sormistaan. Ja vaikka tiesin odottaa iskua se yllätti minut täysin. Jo kaatuessani tunsin miten oma miekkani painettiin tiukasti kurkulleni ja katsoin Jasonin hyytäviin silmiin.
- Luulin meitä ystäväksi, hän sanoi lempeästi.
- Niin minäkin, vastasin hiljaa kiroten itseäni. Jasonin silmissä ja äänessä oli kuolema. Yht'äkkiä hän kuitenkin hymyili ja laski miekan eteeni.
- Olen pahoillani, hän sanoi vaivautuneesti ja ojensi kätensä minulle.

                                               ************************

Hänellä oli maailman hyytävimmät ja kirkkaimmat silmät. Joskus huomasin miten hän katsoi vaivihkaa minuun, enkä uskaltanut nostaa katsettani. Tiesin että hän lähtisi elämästäni samalla tavoin kuin oli tullutkin. Tuulten vauhdilla taakseen katsomatta. Täti oli nauttinut pienen lämmittävän punssiryypyn ja torkkui tyytyväisena tuolissaan, joten saatoin sivusilmällä seurata miehiä, jotka olivat syventyneet karttaan ja nauroivat härskisti omille jutuilleen. Jäin tuijottamaan kulmakarvaa halkovaa rumaa arpia, joka kulki poskelle asti. Se kuroi toista suupieltä vähän alaspäin antaen kasvolle hieman pilkallisen ilmeen. Tappajat inhottivat minua yli kaiken ja varsinkin tämä, joka silmää räväyttämättä teurasti niin ihmisen kuin eläimenkin. Yht'äkkiä hän yllätti katseeni ja naulitsi sen kylmiin silmiinsä päästämättä enää irti. Näin miten setäni katsoi varoittavasti sekä minua että häntä, mutta minä upposin kylmien tähtien outoon kirkkauteen.          
irja, 16-vee, tyttö

Hän oli ihmepakkaus, yhtä aikaa arka kuin metsäkauris ja rohkea kuin soturi. Hän oli haavetyttöni, johon en voisi ikinä kajota, sillä kunnioitin syvästi ystäväni omaisuutta ja perhettä. Tyttö kalkatti kuuliaisesti ranskalaisia sitaatteja tai latinalaisia fraaseja ja nauraa kikatti kuin hullu kesken lauseen, niin että minuakin alkoi naurattaa. Oli varmaan vuosisatoja siitä, kun olin nauranut niin makeasti. Kaataessaan viiniä hän hipaisi minua tahallaan, koska tiesi että käteni olivat sidotut. Olin odottanut elämässäni vain yhtä ainoaa tyttöä, sitä, jota kerran rakastin ja jonka kipeästi menetin. Ehkä kiinnyin sen jälkeen vielä kerran tai pari, mutta sota ja tappaminen tuhosivat sieluni, enkä tuntenut enää mitään. Nainen oli vain väline, jolla tyydytin itseni. Pelkkä esine, joka ei värähdyttänyt kuolleita tunteitani pätkääkään. Ja sitten joku mitätön hupakko vei mielenrauhani ja olin täysin myyty. Tyttö ei ollut erikoisen kauniskaan, mutta jokin tuossa hoikassa varressa ja luonteessa vangitsi mieleni kokonaan. Halveksin itseäni ja heikkouttani. Ehkä olin tulossa vanhaksi ja koin sen takia ehyttä iloa normaalin tyhjyyden ja ilottomuuden sijaan. Tiesin että hulluuteni oli tuhoon tuomittu. Tyttö erehtyi pahasti, jos kuvitteli etten pysyisi pitämään itseäni kurissa. Sotilas, joka kestää kärsimystä ja nälkää kestää helposti yhden tyttölapsen kiusoittelunkin.

The Happy End

Yläkuva: Desktop Nexus ja seuraava on Viggo Mortensen ja alakuvassa haaveellinen, nuori höppänä vuonna kirves ja vasara:)

43 kommenttia:

  1. Miten niin roskaa!! Kuvakulmat ja ajatukset vaihtuvat, piipahdus historiaan ja riittävästi aukkoja lukijalle. Ei kai romantiikka tee tekstistä roskaa, vaan tapa millä kirjoitetaan, eikä tämä ole sitä.
    Hyvä maanantaiaamun herätys, kiitos :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Uuna, oli mukava saada Sinut lukijaksi pitkän taon jälkeen. Ajattelin itse tätä lähinnä tyylinäytteeksi kioskikirjallisuudesta linnasarjatunnelmaa mukaillen:) Niissä oli joskus viihteellisyydestä huolimatta ihan käypiä tarinoita ja kaikkihan riippuu käyttäjästä ja tunnelmasta jonka takia kaikki PULP ei välttämättä ole potaskaa, osa on ala-arvoista senkin vuoksi että käännökset on huitaistu ihan kieliposkessa.

      Romantiikka on lievästä kyynisyydestä huolimatta monellakin tapaa omin alueeni. Roskakirjallisuuden stereotyypiat ovat suuri heikkouteni, en jaksa millään kirjoittaa vanhoista ukoista, jotka veistelevät kirvesvartta, mietiskelevät pylkkösiä tai jämähtävät tolstoilaiseen pysähtyneisyyteen.

      Poista
  2. Minulle tämmöinen kevennys on sitä mitä halusinkin lukea......kokemuksia en pahemmin onneksi nykyisellään osaa edes kaivatakkaan......loppuvuoden hyvät toivotukset sinne.....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikku, Onnelista ja valoisaa Uutta Vuotta Sinulle! Joskus viihteellisyys on enemmän kuin tarpeen arjen ankeudessa ja se sopii myös juhla-aikaan. Aina ei tarvitse olla niin fiksua ja syvällistä, joten ehkä tämä ei ollutkaan niin tyhmää kuin alunperin pelkäsin:)

      Poista
  3. Hienosti olet penkonut "roskista" (pöytälaatikkoa?)! Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa Uutta vuotta! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsistä tämä mitään pöytälaatikkoroskaa ole, tälläsin sen tänne luonnosvaiheesta, no siinä mielessä se tavallaan on pöytälaatikkokamaa:) Onneksi löysin myös soturin kuvan eli Aragornin. Se oli juuri se vaikutelma siitä mitä hain, mutta vain tämä kuva, ei muuten. Myös ne jäntevät soturin sormet sykähdyttivät siinä filmissä ja jäivät mieleen. Onnellista tulevaa Vuotta Lexa-Gandalfille, eikös se Aragorn muuten ystävystynyt "kaimasi" kanssa siellä Ylämaassa:)

      Poista
  4. Viihdyttävää luettavaa tämä "roskakevennyksesi" Sulla taitaa olla jemmassa paljonkin kirjoitettua tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on osa niitä 20 vuoden takaisia tarinoita edelleenkin, sillä osan niistä säästin ja tuolla ne kököttävät sängyn alla ja odottavat polttouunia tai puhtaaksikirjoitusta:) Luonnosvaiheessa on täällä muutama, mutta ihan kaikkea ei kehtaa julkaista. Mitenkään paljon niitä ei ole, koska olen hävittänyt ja tulen hävittämään vanhoja tekstejäni edelleenkin. Kiitos Aimarii.

      Poista
  5. Olipa mukaansa tempaava "roskakevennys", tykkään siitä kovasti♥
    Kiitos kuluneesta vuodesta, Mustis, ja oikein hyvää alkavaa vuotta 2015! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Itsellesi Aili, olet positiivinen ilmestys ja se on monesti hyvin kantava asia täällä virtuaalissakin. Sen lisäksi että kirjoitat mukavia muistelmia ja runoja, joita on kiva lueskella jos aika ja laiskuus antaa myöten. Onnen Vuotta 2015. Olkoot se noususuhdanteen vuosi monella tapaa, yt-neuvottelut ovat mustanneet tätä mennyttä vuotta, mutta kun ihmiset joutuvat ahdinkoon, siitä syntyy aina uutta. Kehitystyö ja integrointi kunniaan ja Suomi pelastuu:)

      Poista
  6. Yritin poistaa edellisen kommenttini, mutta en onnistunut. Halusin siis sanoa, että tekstisi (kuten monet aikaisemmatkin) on niin vetävästi kirjoitettu että se voisi olla ammattikirjoittajan/kirjailijan kynästä. Ehkä toiset täällä tietävätkin kirjallisen taustasi, vain minä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on pakko heti vastata Petriinalle, ettei minulla ole mitään sen kummempaa kirjallista taustaa ainekirjoitusta tai paria runoa enempää, jotka nekin ovat antologiaviidakossa, josta niitä ei löydä vanha Erkkikään:)

      Eli olen hyvin kaukana ammattimaisesta kirjoittajasta. Kirjoittelin kyllä nuorena ja kuvittelin että voisin saada jopa jonkun kustannusyhtiön kiinnostumaan runoista, Jaman Olli ehkä vähän olikin, mutta antoi minut Aku Kimmo Ripatin käsiin, joka repi minut kappaleiksi, ei hän ollut toki ainoa, jonka vuoksi tajusin etteivät sanani riitä kertomaan. Se oli hyvä opetus. Sen vuoksi kynnin osan runoistani peltoon ja paskaan ja pidin 20 vuoden paussin kirjoittamisesta, muutamaa hajatelmaa lukuunottamatta, kalenterimerkintöjä tosin löytyy siltäkin ajalta. Lämmin kiitos Sinulle Petriina:)

      Poista
    2. Kuinkahan monta lupaavaa kirjoittajaa nämä "aku kimmot" ovatkaan repineet kappaleiksi! Oletko ajatellut kirjoittaa viihdenovelleja/kertomuksia ja tarjota niitä oululaisen Kolmiokirjan julkaisuihin? Useimmat kirjoittavat sinne salanimellä.

      Poista
    3. Mustisjoulukuuta 29, 2014

      Oikeastaan kiitän Ripattia, sillä osa runoista oli varmasti painokelvotonta korukieltä. Pengoin arvostelun esille. Ja näin hän sanoi:"On tämä runorouva selvästi oppinut runoilemaan, mutta ne ovat melko sivistyneesti melko tyhjiä, omaa kieltä ei löydy, eikä juuri omaa sanomista. siis sellaista joka pysäyttäisi.. nyt nämä ovat melko tyhjästi kauniita. Jotenkin tuntuu että tämä runorouva haluaa olla ns. runollinen"

      Heh, heh, kyllä oli jätkä siinäkin oikeassa, mutta myönsi senkin, että joku voi nämä kokea toisinkin. Tyhjäpää runorouvapa lätki runot peltoon eli ns. lehmänsontaan vaikka se olikin apupaskaa:) sitähän hän toivoi minun roiskivan ja hyvin ne roiskuivatkin:)

      Muistan miten isä ihmetteli aikoinaan, että miksi en ruvennut viisunikkariksi, sillä kun olisi elättänyt jotenkuten itsensä. Ehkä joskus..Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kirjoittelin joskus "tilaustyönä" johonkin tilaisuuksiin ajatuksia, mikä oli aika puuduttavaa kun oli "pakkotahtista" ja piti tehdä työn ohessa talkoilla. Se on varma, ettei tänä päivänä kirjoittamalla elätä itseään, ellet ole jo vähitäänkin 10 kirjan kirjoittaja, jolla on kustannussopimus, eikä taida kovin häävisti mennä heilläkään. Suomalaisesta bestselleristä en ole kuullut milloinkaan, ellei oteta Sinuhea huomioon, mutta tuskin Valtarikaan sillä ehti rikastua. Kiitoksia aidosta kiinnostuksestasi Petriina, laitan taskurahahakemuksen vireille:)

      Poista
  7. Nyt onnistuinkin poistamaan...

    VastaaPoista
  8. Kiitos hienosta kertomuksesta.
    Hieno, määrätietoisen ja uteliaan tytön kuva näkyi tuossa jossakin teksti paljouden joukossa.
    Jossakin yhtydessä olen kuullut tuon Aku Kimmon nimen ennekin.

    Mietin justiinsa tuota ilmaisu-sanaa: Asiantuntijat.
    Mistä helvetistä näitä löytyy, suomessakin on erityisasiantuntijoita jo yli miljoona, ns. jokapäiväisessä käytössä.
    Kuitenkin näistä monet ovat saaneet tuollaisen maininnan vain sen ansiosta että ovat olleet "oikeissa" työpaikoissa sopivaan aikaan.
    Suoranainen käytännön asiantuntemus heiltä useimmilta puuttuu, perustuen vain viran tuomaan (tai vastaavan) näkökantaan, ilman kenttäkokemusta.Tälläisilla Aku kimmotyypeillä on suojatyöpaikka jonka turvin voi esittää kaikenlaista, hieman kuin Jörn Donner, joka aikanaan sai voimaan 5000 markan taitelijaeläkkeen, josta ensimmäisenä pääsi itsekin nauttimaan, jäädessään pois päiväpolitiikasta, tai mariajukkeri joka saa pitää suojatyöpaikkansa elon tyttären ominaisuudessa ja esiintyä maskeerajien ansiosta edelleen pitkin kynsin kauniina ja upeana,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se monesti on että raha tulee rahan luo. Pitää olla viisas ja saada se putoamaan sopivasti omaan pussiin:) Totta on tuokin, että jos olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin kaikki saattaa läsähtää mukavasti kohdalleen. Jäin miettimään sitä, että tarkoititko kuvakuvaa vai sitä kuvaa, mikä syntyi tuolla tekstissä kun puhuit tytöstä:)

      Aku Kimmolla oli varmasti työn mukanaan tuomaa asiantuntemusta, hänhän oli varsin persoonallinen kulttuurivaikuttaja, kirjailija ja kriitikko. Olin ehkä vain liian herkkä ja minulta puuttui myös usko ja sitkeys, vaikka sitä olikin siihen aikaan, sillä lähettelen sanojani sinne tänne ja sain ne bumerangina takaisin. Ehkä se on ollut hyväkin?

      Kiitoksia Maksi, tämä oli testikkelijuttu, johon keräsin kaiken rohkeuteni, että kehtasin tämän tänne pykätä, eikö olekin vähän hassua? Mietin liikaa mitä tutut ja kanssaihmiset ajattelevat. Se sitoo minua turhaan.

      Tuo taitelijaeläke on ehkä vähän vastaava kuin yrittäjäeläke? En tiedä saavatko enää kovin isoja määriä, osaeläke on ehkä joku 600 euroa, ja tänä vuonna olivat vuorossa Tapani Kansa, Miina Äkkijyrkkä sekä kuvataiteen alalta Marjatta Tapiola muunmuassa, mielestäni he ovat kyllä eläkkeensä ansainneet. Kiitoksia kannanotostasi Maksi, jäin miettimään tuota suojatyöpaikkatermiä:)

      Poista
  9. Sinähän peittoot jo Kaari Utrion mennen tullen. Oikein viihdyttävä kevennys. Kiitos Mustis . kolme yötä ja sitten bailataan Uutta Vuotta. Toivotan jo nyt ettei vaan unohdu. Onnea, terveyttä, Ritareita, rakkautta, kunniaa ja hyvää mieltä koko tulevalle vuodelle 2015

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä missä minä olen rahvasta, Kaari Utrio on hyvin ylhäistä aatelia, jonka takia on melkein pyhäinhäväistys tulla verratuksi häneen. Mutta kiitoksia hyvistä toivotuksista Aikku, jospa niistä edes joku täyttyisi, vaikea olisi kyllä valita, mutta terveys ja onni olisivat hieno yhdistelmä, rakkaus ja ritari (t) taitavat mennä jo kohtuuttomuuteen, mutta otetaan nekin avosylin vastaan, jos vain (ylhäältä) annetaan.

      Kaunista ja valoisaa uutta Vuotta Sinulle Katris, tämä vuosi ilojen ja onnen lisäksi yllättäviä suruja ja huolia, joista toipuminen vie varmasti pitkään:)

      Poista
  10. Olipa jännittävä katkelma. Happy end ei ihan vielä tapahtunut, mitä lieneekään jatkossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tuulento, väittäisin että katkelma loppui Happy endiin, jos ajatellaan tyttöä, koska mitään onnea tappajan rinnalla ei nuori ja viaton voi koskaan kokea? Sotilas oli jo "kuollut" mutta jotakin orastavaa hänen sydämeensä vielä syttyi, sitä, oliko se todellista, tarina ei kerro...

      Poista
  11. Sinähän tekstinikkari olet, hieno tarina kiitos! Hyvää alkavaa vuotta ja mukavia tarinoita jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin joskus tarinoida talvisia tarinoita ja ehkä vähän muutakin.. Tämmöinen irrallinen juttu on aika helppo. Mukavaa Uutta Vuotta Sinulle Marizan ja välittämisiin jatkossakin. Omalla kohdallani se näkyy kohdistuvan tällä hetkellä enemmän kissoihin:)

      Poista
  12. Ihan selvästi kirjaltaja-ainesta sinussa !
    Kirjoittamisiloja tulevaan uuteen vuoteen 2015. Teroita kynät jo valmiiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän teroittaa kynäni, mutta laiskuus estää minua aika tehokkaasti :) Kiitoksia Orvokki. Olen miettinyt monesti, että miksi "tuhlaan" (tätä ei saa ymmärtää väärin, sillä tämä ei ole niiden postausten tai uskomattomien kuvien aliarvostamista, joita käyn lukemassa, katsomassa ja kommentoimassa) voimavaroja ja aikaani täällä, miksi en oikeasti ryhdy johonkin. Ehdin kupsahtaa ennenkuin saan kirjallettua ensimmäistäkään lukua?

      Poista
  13. Vautsi vau mustis!
    Olet kirjailija sieltä parhaasta päästäkin vielä!
    Nyt sitten otatkin vähän laajemman tarinan, että saat siittä kirjan verran tekstiä..sä onnistut siinä vielä, sillä kirjoitat tosi hienosti, siten, että sitä on pakko lukea, ei voi lopettaa kesken...
    Kiitos sulle muutenkin, sillä olet jaksanut käydä blogissani kommentoimassa, vaikka mua ei ole näkynyt, ei kuulunut..
    Kiitos sulle.
    Nyt mulla on surua ja jännittämistä koirani vuoksi, koska se on niin sairas tällähetkellä...
    Sillä oli tosi paha virtsateitten tulehdus, mikä sitten levisi sille jotenkin selkään, joka halvautti sen takajalat kokonaan...!
    Nyt sentään on viikko siittä, tullut pikkasen tuntoa jalkoihin, eli pysyy pikkasen jo pystyssä, ja tänään oltiin jo pikkasella pissalenkillä ja kakkakin tuli, eli parempaan päin tässä kuitenkin ollaan menossa, mutta silti mua pelottaa vieläkin koko ajan, että tulee takapakkia..!
    Kuitenkin koirulin kävely on vielä sellasta haparointia vielä, kaatuilee pyllylleen tämän tästä, ja jalat pettää alta vähän väliä.
    Mutta niin paljon toivon ja rukoilen sen puolesta!
    Mutta kipulääkkeet loppuvat häneltä pian, että sitten nähdään, miten käy, vai onko haettava lisää lääkäriltä lääkkeitä.
    Mutta onneksi meillä oli sellanen lääkäri, mikä jo kokemuksen perusteella heti osasi sanoa, mikä koirulillamme oli.
    Hän tiesi sen heti, kun katsoi koiraa.
    On ollut 37v eläinlääkärinä.
    Meidän kaksi koiraa(edesmenneitä) ovat olleetkin melkein kokonaan hänen hoidossaan.

    Hyvin hän niitä hoitikin ja varmaan tietää tämän nykyisen koirankin vaivat hyvin.
    On pakko vaan luottaa lääkärin sanoihin ja niin nytkin varmaan kannattaa luottaa.
    Hän sanoi, että voi mennä kaksikin viikkoa ja ennemmänkin, ennenkuin jalat alkaa toimia, mutta alkaa kuitenkin!
    Ja nyt ne jo ovat pikkasen alkaneet toimia ,kuitenkin!
    Mutta joka puolella ollaan kyllä rukoiltu koirulin puolesta, sen tiedän.
    Kiitos sullekin.... tästä vuodesta OIKEIN PALJON!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Harakka ja tottakai jaksan käydä katsomassa mitä Sinulle kuuluu. On hyvin surullista jos lemmikki sairastaa ja minulla on kokemusta koiran halvautumisesta, epäilin silloin borrelioosia tai muuta vastaavaa, mutta Rölli kuntoutui aikoinaan siitäkin, toisin oikean takajalan virheasentoa ja tunnottomuutta vähän jäi, joka paheni sitten vanhetessa. Loppu oli turhan surullinen kun en osannut tehdä ajoissa päätöstä koiran päästämiseksi pahasta.

      Hienoa että Teillä on eläinlääkäri, joka on ollut näin pitkään. Luottamus puolin jos toisinkin on aina suuri juttu. On epätoivoista viedä lemmikki paikkaan, josta on epävarmuutta niin kohtelun kuin hoidonkin suhteen. Toivotaan että koiruus siitä tokenee ja ensi vuosi on Teille entistä ehompi. Uskon että näin käykin. Onnen vuotta 2015 Teille kaikille ja Ticolle halit.

      Poista
  14. Haluaisin kertoa sinulle tarinan,
    josta viime yönä unta näin.
    Mutta kerron sinulle lumihiutaleista
    auringon paisteessa.

    Sanovat etteivät sankarit itke,
    mutta niin vain tapahtuu.
    Kesäinen ilta, hiljaisuus
    kaiuniin neidon kuva, joka minussa on.
    "Intruder"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia runollisesta kommentistasi Anonyymi- Intruder. Minulla on Sinulle eräs ehdotus. Alkaneen vuoden kunniaksi pyydän, että annat 1.pisteen vihjeen siitä kuka voisit olla, sillä pian halkean uteliaisuudesta:) Toivotan Sinulle Onnen vuotta 2015 ja kiitän menneestä vuodesta ja kauniista sanoista/runoista.

      Poista
    2. 1. pisteen vihje; Kalajoki

      Poista
    3. Kiitoksia vihjeestä parahin Anonyymi. Jään pähkäilemään...

      Poista
  15. Oikein hyvää uutta vuotta! ♥

    Huom:
    http://karvapuusti.blogspot.fi/2014/12/blogin-nimimuutos_12.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Marika. Tein Sinulle erään ehdotuksen blogissasi, enkä tiedä miten se onnistuu, mutta laitan kirjanmerkiksi tämän kertomasi osoitteen:)

      Poista
  16. On kyllä niin mielenkiintoinen ja monipuolinen tämä sinun blogi. Oi Viggo Aragornina, ehdottomasti Viggon komein rooli. :)

    Olen aivan mahdoton fantasia/scififriikki. :)

    Ai että "Tassunjälki ja Haukkuminen tähän kiitos" en ole noin mainioon lukijoille tarkoitettuun kommenttiin törmännyt vielä ikinä!

    Kiitos kun löysit tien blogiini. <3

    Sydämellisiä ajatuksia uuteen vuoteesi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tiia:) Jotenkin tuo Viggon nimi sai ylimääräisen i-kirjaimen, vaikka unissakin tiedän nimen. Vähän on kyllä Mortensenkin rapistunut näistä Aragornin-ajoista, joten iskee se ajanhammas miehiinkin, vaikka joskus tuntuukin että he pääsevät kuin koira veräjästä myös siinä suhteessa:)

      Olin joskus ihan höperönä näihin saisensjuttuihin ja otin osaa jopa Portin kirjoituskilpailuun useampanakin vuonna. Nikkosen Raimo oli kannustava kritiikin suhteen järkyttävistä raakileistani huolimatta. Niistä eräs on tulossa myöskin tänne. Fantasia on mielenkiintoinen alue siinä mielessä etteivät realistisen maailman lainalaisuudet välttämättä sido sitä niin paljon kuin realismiproosaan. Vaikeutena on monesti tarinan uskottavuus?

      Kiitän toivomuksista, uusi vuosi on alkanut kissausten ärsyttävillä yöjurinoilla (minulla on uusi tulokas, jota ralas Pinkku-ruustinna inhoaa ylikaiken, pelkää ja arkailee) ja muilla mukavilla metkuilla:)

      Poista
  17. Olipa lysti tarina, tai oikeastaan monta. Peikko tykkää tuosta näkökulmien vaihtelemisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, innostuin jostakin syystä linnasarjaneidon päiväunen verran:) Näkökulmat ovat Lisbet-neidon nuoruushaaveita, johon sekoittuu epärealistista sotilasromantiikkaa ja suojeleva setämies:) Sotilaan sysimustaan sieluun en vielä sukeltanut, mutta sen verran minussa on jätkää, että sekin onnistuu:) Kiitoksia Sinulle Peikko:)

      Poista
  18. Kauhistus miten kauhistuttavan jännittäviä kertomuksia heti aamutuimaan. Sydän lyö niin, että tunnen sen kylkiluitani vasten. Nyt ainakin olen hereillä Kiitos :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Aina, muistelen joskus sitä Unan aloittamaa tarinaa, johon itsekukin kirjoitti aikoinaan jatkoa, se oli kiinnostava yritys ja silloin koetin omalta osaltani kiilata siihen vähän jännitystä. Se ei linkity enää oikeaan kohtaan koska kaikki sen osalta on muuttunut. Tämä oli vain tämmönen kynänterotusharjoitus..

      Poista
  19. Ajatusmatka menneisyyteen, ihana! Ihan selvästi sinussa on kirjailija ainesta <3
    Nytkin minulla mukamas kiire jonnekkin (en edes tiedä minne) mutta tähän oli pakko pysähtyä ja lukea alusta loppuun ja hyvinhän se loppui <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne itselläkin, kun joku mielenkiintoinen tulee eteen, niin ei millään malta, vaikka tietää että olisi pakko tehdä jotakin muuta. Tässä oli vähän erilainen "happy end" ja vaikka se jää auki, niin lukija ymmärtää että tyttö jää ja sotilas lähtee omille julmille retkilleen, onnettomaksihan tyttö olisi hänen kanssaan kuitenkin tullut?

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Kiitoksia Timo. Jossakin valossa saattoi näyttää muutama vuosikymmen sitten tuommoseltakin, pimeässä näytin vielä paremmalta:).

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN tähän, kiitos:)